Tuloksellisuuden mittaaminen yhteiskunta- ja taloustieteiden tieteenalayksiköissä : tarkastelussa kolme suomalaista yliopistoa

Tutkimuksessa vertailtiin kolmen suomalaisen yliopiston yhteiskunta- ja taloustieteiden alan tieteenalayksiköiden tuloksellisuuden mittaamisen käytäntöjä ja tuloksellisuuden mittareita. Kohdeyksiköinä olivat Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta, Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta ja Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulu. Yksiköt valittiin harkinnanvaraisella otannalla edustettujen tieteenalojen yhtäläisyyksien ja henkilöstö- ja opiskelijamäärillä mitatun saman suuruusluokan koon perusteella. Julkisen talouden jatkuvan niukkuuden ja yliopistojen toiminnan voimavaroihin kohdistuvien leikkausten aikana tuloksellisuustiedon ja tuloksellisuuden onnistuneen ja sujuvan mittaamisen merkitys kasvaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö, ulkopuoliset rahoittajat ja muut yliopistojen sidosryhmät ovat entistä kiinnostuneempia siitä, mitä koulutuksen ja tutkimuksen käyttöön annetuilla resursseilla saadaan aikaan. Tuloksellisuustiedon ja mittaamisen merkityksen kasvuun on vaikuttanut myös uuden julkishallinnon (New Public Management) doktriinin ja managerialismin toimintatapojen tulo suomalaiseen korkeakoulupolitiikkaan ja yliopistoihin. Tutkimuksen tavoitteena oli saada selville, miten ja millaisilla mittareilla tuloksellisuutta mitataan yliopistojen yhteiskunta- ja taloustieteiden aloilla, miten mittarien käyttöä perustellaan ja miten mittarien tuottamaa tuloksellisuusinformaatiota hyödynnetään. Tutkimus suoritettiin laadullisin menetelmin tapaustutkimuksena. Aineistona tutkimuksessa käytettiin kohdeyksiköiden tuloksellisuusaihepiiriin liittyviä, avoimesti saatavilla olevia asiakirjoja sekä kohdeyksiköiden hallintopäälliköille tehtyjä puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti. Empiirisessä osassa havaittiin tuloksellisuuden mittaamisen käytäntöjen perustuvan huomattavilta osin opetus- ja kulttuuriministeriön tulosohjauksesta tulossopimusten ja yliopistojenrahoitusmallin kautta välittyviin toimintatapoihin. Mittaaminen ja tuloksellisuuden määrittely tapahtuu pitkälti yliopistojen hallinnollisen ulottuvuuden piirissä. Keskeisiksi tuloksellisuusmittareiksi kaikissa kohdeyksiköissä mainittiin tieteellisten julkaisujen määrä ja laatu sekä maisteri- ja tohtoritutkintojen määrät. Täydentävän rahoituksen saannin merkitys tuloksellisuuden mittarina nähtiin kasvavan. Tuloksellisuusinformaation käyttökohteiksi havaittiin sisäisen ja ulkoisen kehittämisen tarpeet, mukaanlukien yliopistojen välinen, kansallinen rakenteellinen kehittäminen. Lisäksi tuloksellisuusinformaatiolla täytetään tilivelvollisuutta ulkoisille ja sisäisille sidosryhmille sekä tuodaan esille onnistumisia ja menestystä

Ajosillan lujuustarkastelu ja kehitys

Tämän työn aiheena oli ajosillan lujuustarkastelu ja kehitys. Tavoitteena oli selvittää, pystyykö jo olemassa olevan sillan ylittämään turvallisesti kuorma-autolla ja tarvittaessa vahvistamaan sen rakenteita. Silta sijaitsee vanhan telakan takana kanavan päällä. Sillasta ei ollut olemassa piirustuksia eikä lujuuslaskuja. Tarkoitus oli tutkia FE-analyysin avulla sillan lujuutta. Työ alkoi sillan mallinnuksella. 3D-mallia varten jokainen osa mitattiin ja mallinnettiin erikseen, minkäjälkeen tehtiin tarkka malli Autodesk Inventor -ohjelmalla. Tämän jälkeen tehtiin yksinkertaistettu 3D -malli, jonka perusteella tehtiin kuorimalli FE-analyysiä varten. Tulosten perusteella silta todettiin riittävän keatäväksi, eikä rakenteiden vahvistamiselle ollut tarvetta. Silta hiekkapuhallettiin ja maalattiin uudelleen säänkestävällä maalilla, sekä varustettiin uudella kansilankutuksella.The purpose of this final year project was to investigate whether the existing bridge can be safely driven on with a truck and, if necessary, to strengthen its structures. The bridge is located in the back yard of an old dock site and leads over a canal. There are neither drawings nor strength calculations of the bridge available. The aim was to study the strength properties of the bridge with the help of FE analysis. This work was commissioned by Saimatec Engineering Oy specialized in material handling and known worldwide. The project was started by modeling the bridge. Each part was measured and modeled separately. Then a 3D model was created. Thereafter, the 3D model was simplified and a shell model was made for the FE analysis. Multiple analyses were made and the results were carefully studied. Finally, the bridge was sand blasted and repainted, as well as the deck was renewed. As a result of this final year project it was proved that the bridge was strong enough to be used even for trucks and no strengthening was required

Lypsylehmien fosforiruokinnan tarkentaminen

Lypsylehmien ruokinnassa on perinteisesti aina ollut fosforitäydennys. Suomalaiset lypsylehmienkivennäistarvenormit perustuivat aiemmin englantilaisiin 1960-luvulla laadittuihin normeihin, ja niissäfosforiruokinnan taso oli 4,5 g rehun kuiva-ainekiloa kohden. Kuitenkin viimeaikaisissa amerikkalaisissatutkimuksissa on päädytty suosittelemaan 3,5 g fosforia rehun kuiva-ainekiloa kohti. Mitä ilmeisimmin meilläkinon varaa vähentää fosforiruokintaa ja näin ollen vähentää myös ympäristöön, pellolle päätyvää fosforin määrää.Selvitysten mukaan tilaolosuhteissa lypsylehmien kalsiumin, fosforin, magnesiumin ja kaliumin saantiylittää huomattavasti vanhojenkin ruokintanormien tason. Tämä tutkimus aloitettiin vuonna 2003. Suomalaisiafosforiruokintasuosituksia muutettiin vuonna 2004. Muutosperusteena olivat kuitenkin ulkomaiset tutkimukset janormit, eikä kotimaisia fosforiruokintatuloksia ole ollut käytettävissä. Periaatteessa nykyiset normit täyttäväfosforin saanti toteutuu tyypillisestä säilörehua, viljaa ja rypsirouhetta sisältävästä ruokinnasta. Tämäntutkimuksen tavoitteena on pitkäaikaiskokeella tutkia fosforittoman kivennäisrehun käytön vaikutuksialypsylehmien maidontuotantoon, terveyteen, hedelmällisyyteen ja lannassa erittyvän fosforin määrään.Tutkimuksessa on tarkoitus kerätä tietoja kaikilta kokeeseen tulevilta lehmiltä kolmen lypsykauden ajan.Tutkimus on tällä perusteella nyt hieman yli puolessa välissä, ja ensimmäiset välitulokset ovat käytettävissä.Koe-eläiminä ovat Ilmajoen koulutilan lypsylehmät, jotka on jaettu kahdelle ruokintakäsittelylle:(1)fosforiton kivennäinen lypsäville lehmille ja ummessaoleville sekä sisä- että laidunruokintakaudella ja(2)tavanomainen, aikaisemmat suositukset täyttävä kivennäisruokinta. Muu rehustus on samanlainen kaikille.Kokeessa määritetään karjantarkkailun mukaiset tuotos-, tiinehtymis- ja terveystiedot. Lisäksi lehmiltä otetaanverinäytteet (kaulalaskimosta) ennen koetta, 2-3 kk ja 7-8 kk poikimisesta ja ainakin kerran kokeen aikanasontanäytteet. Veriplasmasta analysoidaan fosfori-, kalsium ja magnesiumpitoisuudet ja sonnastafosforipitoisuus. Lisäksi kerätään ja analysoidaan rehunäytteitä kokonaisfosforin saannin arvioimiseksi.Keskimäärin ryhmän 1 lehmät lypsivät ensimmäisellä tuotantokaudella (305 päivän tuotos) 6800 kg jaryhmän 2 lehmät 6250 kg. Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Toiselta tuotantokaudelta läheskaikilta lehmiltä oli käytettävissä 150 päivän tuotokset, eikä näissäkään havaittu merkitsevää eroa. Siemennyksiätiinehtymistä kohti on tarvittu ryhmissä 1 ja 2 keskimäärin 2,9 ja 2,4; poikimavälit olivat vastaavasti 398 d ja 381d. Erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Korkean tuotannon vaiheessa fosforipitoisuus veressä näytti olevanryhmällä 1 hieman matalampi kuin ryhmällä 2 (1,554 mmol/l vs. 1,708 mmol/l) (P<0,1), mutta matalantuotannon vaiheessa eroa ei ollut (1,616 mmol/l vs. 1,665 mmol/l). Veren kalsiumpitoissuuksissa ei ollut eroaryhmien välillä (2,525 mmol/l vs. 2,538 mmol/l korkean ja 2,575 mmol/l vs. 2,580 mmol/l matalan tuotannonvaiheessa). Veren magnesiumpitoisuudessa oli pieni, mutta merkitsevä, toistaiseksi selittämätön ero ryhmienvälillä (korkean tuotannon vaiheessa 1,177 mmol/l vs. 1,087 mmol/l; P<0,05 ja matalan tuotannon vaiheessa1,146 mmol/l vs. 1,054 mmol/l; P<0,1)

Kolmivuotinen seurantakoe tukee lypsylehmien lisäfosforista luopumista

Vuonna 2003 aloitettiin kolmivuotinen seurantatutkimus lypsylehmien matalamman fosforiruokintatasonvaikutuksista. Suomalaisia lypsylehmien fosforiruokintasuosituksia muutettiin vuonna 2004.Muutosperusteena olivat kuitenkin ulkomaiset tutkimukset ja normit, eikä kotimaisiafosforiruokintatuloksia ole ollut käytettävissä. Lypsylehmien ruokinnassa on perinteisesti aina ollutfosforitäydennys. Periaatteessa nykyiset normit täyttävä fosforin saanti toteutuu kuitenkin tyypillisestäsäilörehua, viljaa ja rypsirouhetta sisältävästä ruokinnasta. Selvitysten mukaan tilaolosuhteissalypsylehmien kalsiumin, fosforin, magnesiumin ja kaliumin saanti ylittää huomattavasti vanhojenkinruokintanormien tason. Voidaan olettaa meilläkin olevan varaa vähentää fosforiruokintaa ja näin ollenvähentää myös ympäristöön päätyvää fosforin määrää, etenkin kun on viitteitä siitä, että kivennäisrehunmukana annettu lisäfosfori on lannasta erityisen huuhtoutumisherkkää. Tämän tutkimuksen tavoitteena olipitkäaikaiskokeella tutkia fosforittoman kivennäisrehun käytön vaikutuksia lypsylehmienmaidontuotantoon, terveyteen, hedelmällisyyteen ja lannassa erittyvän fosforin määrään. Koe-eläiminäolivat Ilmajoen koulutilan lypsylehmät, ja kokeessa pyrittiin keräämään tietoja kaikilta kokeeseen tuleviltalehmiltä kolmen lypsykauden ajan. Eläimet oli jaettu kahdelle ruokintakäsittelylle: (1)fosforitonkivennäinen lypsäville lehmille ja ummessaoleville sekä sisä- että laidunruokintakaudella ja(2)tavanomainen, aikaisemmat suositukset täyttävä kivennäisruokinta. Muu rehustus oli samanlainenkaikille ja käsitti vapaan säilörehun (/laidunnnurmen) saannin ja vilja-rypsirouheseoksentasaväkirehuruokinnan periaatteella. Kokeessa määritettiin karjantarkkailun mukaiset tuotos-, tiinehtymisjaterveystiedot. Lisäksi lehmiltä otettiin verinäytteet (kaulalaskimosta) ennen koetta, 2-3 kk ja 7-8 kkpoikimisesta ja sontanäytteet kahdesti sisä- ja ulkoruokintakauden aikana. Veriplasmasta analysoitiinfosfori-, kalsium ja magnesiumpitoisuudet ja sonnasta fosforipitoisuus. Keskimäärin ryhmän 1 lehmätlypsivät ensimmäisellä, toisella ja kolmannella tuotantokaudella (305 päivän tuotos) 6230, 7490, ja 7580kg ja ryhmän 2 lehmät vastaavasti 6420, 7460 ja 7140 kg, mutta mitkään erot eivät olleet tilastollisestimerkitseviä. Myöskään valkuais-, rasva- ja solupitoisuuksissa ei ollut merkitseviä eroja. Siemennyksiätiinehtymistä kohti on tarvittu ryhmissä 1 ja 2 keskimäärin 3,1 ja 2,6; poikimavälit olivat vastaavasti 403ja 396 d mutta nämäkään erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Myöskään sorkkavikojenesiintymisessä ei ollut eroa. Lannan fosforipitoisuudessa sisä- ja ulkoruokintakaudella ryhmän 1keskiarvot olivat 8,34 ja 11,03 g/kg ka ja ryhmän 2 vastaavasti 9,20 ja 10,16 g/kg ka. Kaikillanäytteenottokerroilla erot eivät olleet merkitseviä. Kokonaisuudessa fosforittomalla kivennäisellä ei oleollut merkittävää vaikutusta lehmien tuotokseen, terveyteen tai hedelmällisyyteen

Laiduntaminen lypsyrobottitilalla ja laiduntamisen kustannukset

Laidunnus lopetetaan lypsyrobottiin siirtymisen yhteydessä usein kokonaan, koska se koetaan vaikeaksi,työlääksi ja kalliiksi. Samaan aikaan elintarvikkeita jalostavat yritykset käyttävät markkinoinnissa laiduntavia eläimiä. Kuluttajille voi muodostua ristiriita, kun tuotteita mainostetaan laiduntamisella, mutta todellisuudessa eläimiä näkyy pelloilla entistä harvemmin. Laiduntamisesta on hyötyä myös lybsyrobottitiloilla. Laiduntaminen parantaa eläinten terveyttä ja sille saadaan hyvinvointitukea. Tässä työssä selvitetään, kuinka laiduntaminen lypsyrobottitilalla toteutetaan ja mitkä ovat laiduntamisen kustannukset. Lypsyrobottiin siirryttäessä laiduntaminen usein lopetetaan. Syitä tähän on muun muassa lypsyrobottitilan laiduntamiseen liittyvän tutkimuksen puute. Työn tausta-aineistona on Savonia-ammattikorkeakoulussa tehty esiselvitystyö 60 lypsylehmän lypsyasema- ja lypsyrobottipihaton laiduntamisen eroista. Lypsyrobottitilan laiduntamisen tutkimiseen tarvittu aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta laiduntavaa lypsyrobottitilaa Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa. Haastattelut tallennettiin sanelulaitteella, josta ne litteroitiin. Litteroidusta aineistosta muodostettiin laiduntamismallit. Tutkimustiloilla kaikki yli kuusikuukautiset naudat laidunnetaan. Kaikki eläimet saavat laiduntaa vapaasti ympäri vuorokauden. Hiehot ja umpilehmät saavat laitumelta kaiken rehustuksensa. Lypsylehmillä laitumen osuus rehustuksesta on pieni, tutkimustiloilla maksimissaan 25 %. Laidunta tiloilla on käytössälypsyssä oleville lehmille yhteensä keskimäärin 4,7 ha, mikä tarkoittaa keskimäärin 0,075 ha/lehmä. Lehmät pääsevät ulos toukokuussa ja viimeistään syyskuussa laiduntaminen loppuu. Laiduntaminen vähentää lehmien lypsykertoja keskimäärin 0,05 vuorokaudessa/lehmä. Laiduntaminen lisää kustannuksia aitausmateriaalien, juomaveden järjestämisen sekä eläinten siirtelyyn kuluvan työajan lisääntymisen vuoksi. Toisaalta navettatyöajan väheneminen tuo saman verran säästöjä joten laiduntamisen vuoksi työ, tai materiaalikustannuksia ei tule lisää, vaan työnkuva muuttuu erilaiseksi. Kun verrataan lypsykertojen määrän vähenemisestä johtuva maidontuotannon alenemaa eläinten hyvinvointituen määrään, voidaan tehdä päätelmiä laiduntamisen kannattavuudesta. Laskelmien mukaan laiduntaminen kannattaa tutkimustiloilla. Laiduntamisen suunnittelu kannattaa aloittaa jo uutta navettaa rakennettaessa. Navettaa suunniteltaessa on tärkeää sijoittaa navetta siten, että saatavilla on riittävä määrä peltoa. Näköyhteys navetalta toisiin eläimiin ja laitumelta navettaan on hyvä tapa parantaa lehmien kiertoa navetalle. Laitumelle pääsyä ei pitäisi joutua katkaisemaan esimerkiksi lietteen ajon tai rehun teon takia. Jos laiduntamisella ei tavoitella ruokinnallista merkitystä vaan pyritään parantamaan lehmien terveyttä ja hyvinvointia, laitumelle ei tarvitse tehdä suuria panostuksia

Overview: Recent advances in the understanding of the northern Eurasian environments and of the urban air quality in China – a Pan-Eurasian Experiment (PEEX) programme perspective

The Pan-Eurasian Experiment (PEEX) Science Plan, released in 2015, addressed a need for a holistic system understanding and outlined the most urgent research needs for the rapidly changing Arctic-boreal region. Air quality in China, together with the long-range transport of atmospheric pollutants, was also indicated as one of the most crucial topics of the research agenda. These two geographical regions, the northern Eurasian Arctic-boreal region and China, especially the megacities in China, were identified as a "PEEX region". It is also important to recognize that the PEEX geographical region is an area where science-based policy actions would have significant impacts on the global climate. This paper summarizes results obtained during the last 5 years in the northern Eurasian region, together with recent observations of the air quality in the urban environments in China, in the context of the PEEX programme. The main regions of interest are the Russian Arctic, northern Eurasian boreal forests (Siberia) and peatlands, and the megacities in China. We frame our analysis against research themes introduced in the PEEX Science Plan in 2015. We summarize recent progress towards an enhanced holistic understanding of the land-atmosphere-ocean systems feedbacks. We conclude that although the scientific knowledge in these regions has increased, the new results are in many cases insufficient, and there are still gaps in our understanding of large-scale climate-Earth surface interactions and feedbacks. This arises from limitations in research infrastructures, especially the lack of coordinated, continuous and comprehensive in situ observations of the study region as well as integrative data analyses, hindering a comprehensive system analysis. The fast-changing environment and ecosystem changes driven by climate change, socio-economic activities like the China Silk Road Initiative, and the global trends like urbanization further complicate such analyses. We recognize new topics with an increasing importance in the near future, especially "the enhancing biological sequestration capacity of greenhouse gases into forests and soils to mitigate climate change" and the "socio-economic development to tackle air quality issues".Peer reviewe

Uudenkaupungin makeavesialtaan koekalastuksen ja kalastuskyselyn tulokset vuonna 2016

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on esitellä Uudenkaupungin makeavesialtaalla vuonna 2016 toteutetun koekalastuksen sekä koekalastusta täydentämään laaditun kalastuskyselyn tulokset. Opinnäytetyössä pohditaan myös altaan kalataloudellisia edellytyksiä ja kalaston tilaa. Tiedot on kerätty yhteistyössä Lounais-Suomen Kalatalouskeskuksen kanssa osana Turun ammattikorkeakoulun koordinoimaa ”Uudenkaupungin makeavesialtaan kalataloudelliset edellytykset” -hanketta. Koekalastukset toteutettiin sisävesille tarkoitetuilla NORDIC-yleiskatsausverkoilla, joilla kalastettiin joko makeavesialtaan pohjasta tai pinnasta. Saalis käsiteltiin verkkokohtaisesti niin, että jokaisesta lajista punnittiin kokonaispaino ja laskettiin kappalemäärä. Kaikki kalat mitattiin senttimetrin tarkkuudella. Koekalastuksen saaliista kerättiin myös luu- ja suomunäytteitä siltä varalta, että saalista halutaan myöhemmin tutkia. Koekalastuksen saalis oli tyypillinen hieman karulle vesialueelle, ahvenen ollessa yleisin saalislaji. Koekalastuksen perusteella pienten kalojen poistoon tähtäävälle hoitokalastukselle ei ole tarvetta. Kalastuskysely tehtiin puhelimitse Lounais-Suomen Kalatalouskeskuksen hankkimien yhteystietojen pohjalta. Kyselyn aikana ilmeni, että makeavesialtaan virkistyskäytön ylläpitämistä pidetään tärkeänä. Kalastuskysely osoitti myös, ettei makeavesialtaalla ole kovaa kalastuspainetta, vaikka kalakantojen tila koettiin kohtalaisen hyväksi. Etenkin hauki ja ahvenkantojen kerrottiin voivan hyvin. Makeavesialtaalle on istutettu kuhaa, madetta, siikaa, muikkua ja täplärapua. Koekalastuksen tulosten ja kalastuskyselyn perusteella kuhan ja mateen istutukset eivät ole tuottaneen toivottua tulosta, mutta muut ovat onnistuneet hieman paremmin. Uudenkaupungin makeavesialtaan kalastoon voi olla vaikeaa saada kotoutettua istutuksilla kalataloudellisesti merkittäviä lajeja niin vahvasti, että niitä voitaisiin taloudellisesti kunnolla hyödyntää.The aim of this thesis is to present results of the fish monitoring carried out in freshwater reservoir of Uusikaupunki in the year 2016 and results of the fishing survey made to supplement the fish monitoring. Also, fishing industry possibilities and fish stocks of the freshwater reservoir are examined in this thesis. Data is collected in co-operation with fishing industry center in southwest Finland as a part of Turku university of applied sciences’ coordinated project ”Fishing industry possibilities in freshwater reservoir of Uusikaupunki”. Fish monitoring was executed with NORDIC- freshwater survey nets located on the bottom or on the surface layer of the reservoir. Catch was handled by net so that total count and weight of every species were recorded. Every fish was measured by accuracy of one centimeter. Scale and bone samples were also collected in case of future research. Data from the fish monitoring was typical for the oligotrophic water system, as perch (Perca fluviatilis) was the most common catch. Fishing aimed to remove small fishes from the freshwater reservoir's ecosystem is not needed based on the collected data. Fishing survey was performed by phone using the contacts collected by fishing industry center in southwest Finland. Survey showed that maintaining the recreational value of the freshwater reservoir is experienced as very important. Survey also revealed the lack of fishing effort in freshwater reservoir of Uusikaupunki even though the fish stocks were seen to be in a good condition. Especially pike (Esox lucius) and perch (Perca fluviatilis) populations were told to be in a good condition. In Freshwater reservoir of Uusikaupunki pikeperch (Sander lucioperca), burbot (Lota lota), european whitefish (Coregonus lavaretus), vendace (Coregonus albula) and signal crayfish (Pacifastacus leniusculus) stockings have been made. According to the data collected in fish monitoring and fish survey the stockings of the pikeperch (Sander lucioperca) and burbot (Lota lota) have not been as successful as hoped, whereas other stockings have been more successful. Stocking activities in this freshwater reservoir has not caused any extra economical or other benefit to the fish resources and fisheries industry

SaPKo yleisön suosioon - keinoja katsojamäärän lisäämiseksi

Tämä opinnäytetyö on tehty toimeksiantona Savonlinnan Pallokerho Oy:lle (SaPKo). SaPKo on savonlin-nalainen jääkiekkojoukkue, joka pelaa Mestiksessä Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Aiheenva-lintaan vaikutti myös opinnäytetyöntekijöiden jääkiekkotausta. Opinnäytetyössä tutkittiin syitä SaPKon kotipelien yleisömäärän vähenemiseen ja yleisön ikääntymiseen. SaPKon toimitusjohtajan mukaan pe-leissä käyvät ihmiset ovat joko nuoria jääkiekon harrastajia tai henkilöitä, jotka ovat käyneet peleissä kymmeniä vuosia. Työssä selvitettiin pitääkö toimitusjohtajan väite paikkansa ja millä markkinointikei-noilla saataisiin houkuteltua peleihin lisää yleisöä. Teoriassa käsiteltiin markkinointia. Erityisesti keskityttiin tarkastelemaan sponsoroinnin merkitystä ur-heilussa ja yleisötapahtumien markkinointia sekä tiedottamista. Segmentoinnissa keskityttiin juniorien ja alakoululaisten, opiskelijoiden sekä nuorten aikuisten tarkasteluun. Sosiaalisen median keinoja käsiteltiin markkinoinnissa näille kohderyhmille. Tutkimusmenetelmänä työssä käytettiin kvantitatiivista kyselytutkimusta. Kysely toteutettiin tammi-kuussa 2014 pelatun SaPKo–KooKoo pelin yhteydessä. Lisäksi kysely toteutettiin Savonlinnan Prismassa. Kyselyn pääpaino oli ottelun yhteydessä kerätyillä vastauksilla. Prismalta saatujen vastausten tarkoitus oli tuoda tutkimukselle lisäarvoa ja samalla tavoittaa henkilöitä, jotka eivät ole käyneet SaPKon otteluis-sa. Kyselyyn saatiin vastauksia 168 kappaletta, joten tutkimusta voidaan pitää luotettavana. Tutkimuksessa selvisi, että toimitusjohtaja Väreen väittämä piti osittain paikkansa. Kyselyn perusteella suurin osa SaP-Kon peleissä käyvistä henkilöistä on yli 59-vuotiaita. Vastauksista käy ilmi myös se, että 15 - 25–vuotiaiden osuus katsojista on huomattavan pieni. Tutkimuksen tulosten perusteella pohdittiin SaPKon nykyisiä markkinointikeinoja ja etsittiin potentiaalisille asiakasryhmille uusia yhteistyömuotoja SaPKon katsojamäärän lisäämiseksi.This thesis was commissioned by Savonlinnan Pallokerho Oy, i.e. the SaPKo Ice Hockey Team in Savonlinna. They play in Mestis, which is the second highest level in Finnish Ice Hockey. The selection of the topic was also influenced by the hockey background of the authors of the thesis. This study investi-gates the causes of audience decline in SaPKo’s home games as well as the aging of the audience. SaPKo’s CEO thinks that people who come to watch the games are either young ice hockey players or people who have visited games for decades. The main objective of this study was to find out if the CEO’s claim is true and with which marketing methods SaPKo can get more audience in their home games. The theoretical framework focuses on marketing. Specially, it was focused on the importance of sponsor-ship in sports and public events marketing and informing. Segmentation focused on analyzing junior and primary school types, university students and young adults. The ways of social media were dis-cussed in the marketing for these target groups. The research method was a quantitative survey research. The survey was carried out in January 2014 in connection with the game between SaPKo – KooKoo. In addition, the survey was carried out in Prisma in Savonlinna. The main focus of the survey was on the answers which were collected during the game. The responses, which were collected in Prisma were supposed to bring added value to research and at the same time to reach people who have not visited SaPKo’s games. 168 responses were received, so the research can be considered reliable. In the study it was found out that CEO Väre’s claim was partly true. Based on the survey the majority of the people visiting SaPKo’s games are over 59 years old. The responses also indicate the fact that the share of 15 to 25-year-old audience is very small. Based on the results SaPKo’s current marketing methods were discussed and new forms of cooperation were searched for new potential customer groups in order to increase the number of viewers