Kaikkien kansalaisten museo? : British Museumille annetut roolit ja tehtävät 1830-luvulta 1890-luvulle

British Museum on maailman ensimmäinen parlamentin päätöksellä julkiseksi perustettu ja verovaroin rahoitettu museo. Vuonna 1753 perustetun museon periaatteisiin on alusta lähtien kuulunut vapaan pääsyn tarjoaminen kaikille kokoelmista kiinnostuneille. Museossa aina 1800-luvun loppuun asti toteutunut aukiolopolitiikka ei kuitenkaan toteuttanut tätä periaatetta, sillä arkisin työskennelleellä väestöllä ei juuri ollut mahdollisuuksia museovierailuun. Tutkielma tarkastelee British Museumin aukioloajoista ja saavutettavuudesta käytyä keskustelua 1830-luvulta 1890-luvulle, ja pyrkii selvittämään keskustelussa käytettyjen argumenttien avulla museolle annettuja rooleja ja tehtäviä. Keskustelua käytiin pääasiassa parlamentin alahuoneessa, joten keskeisenä aineistona tutkielmassa toimivat Ison-Britannian parlamentin pöytäkirjat, joita täydentävät parlamentin asettamien komiteoiden raportit sekä sanomalehdissä aiheesta käyty keskustelu. Aineiston lähestyminen on tapahtunut selvittämällä ensin käsiteltävän ajan yhteiskunnallista kontekstia, jonka avulla lähdeaineistossa käyty keskustelu on muuttunut ymmärrettävämpään muotoon. Tämän jälkeen keskustelusta on poimittu argumentteja, jotka on jaoteltu teemoittain käsittelyä helpottaviin kokonaisuuksiin. Argumentoinnin jaottelun kautta on lähestytty niiden takaa löytyviä käsityksiä British Museumista, sen roolista ja tehtävistä. Kansalliselle museolle annettiin keskustelussa hyvin erilaisia rooleja ja tehtäviä, jotka riippuivat myös kulloisenkin keskustelun pääasiallisesta teemasta. Monet uskoivat British Museumin kehittävän kansalaisten makua, älykkyyttä ja käytöstapoja, minkä vuoksi sen aukioloaikoja haluttiin laajentaa. Museo olikin monille kansalaisten koulutuksen paikka, jota voitiin toisaalta käyttää myös kansalaisten tarkkailuun ja näiden käytöksen normittamiseen. Erityisesti museoiden sunnuntaiavaamisella haluttiin puolestaan puuttua juopotteluun, joka oli etenkin työväestön keskuudessa osa viikoittaista vapaapäivää. Museolle annettu tehtävä kouluttavana ja sivistävänä laitoksena onkin nähtävissä monissa laajempia aukioloaikoja ajaneissa argumenteissa. Kaikkien mielestä museo ei kuitenkaan ollut tarkoitettu kansan kouluttamiseen ja sivistämiseen, vaan ennen kaikkea tieteelliseen tutkimukseen ja pidemmälle ehtineeseen harrastuneisuuteen. Näiden tahojen argumenteissa näkyi pelko kansan huonojen tapojen leviämisestä British Museumiin aukioloaikojen laajentamisen seurauksena. Museon kehittävän vaikutuksen ei siis uskottu olleen yhtä vahvaa kuin kansan huonojen tapojen. Sunnuntaiavaamiseen liitettiin puolestaan pelkoja uskonnollisesti merkittävän päivän maallistumisesta ja sunnuntaisen työskentelyn holtittomasta lisääntymisestä. Sunnuntaiavaamisen kysymyksessä keskiöön nousi myös kiista sunnuntain viettämisen oikeanlaisesta tavasta, jota sunnuntaiavaamisen vastustajat pelkäsivät murennettavan mahdollisilla sunnuntaiaukioloilla. Uskonnon painoarvon heikkeneminen yhteiskunnassa ja erityisesti poliittisessa päätöksenteossa sai vastapuolen tarrautumaan tiukasti tarpeeseen pitää kansallinen museo suljettuna sunnuntaisin. Koska museo oli kuitenkin rahoitettu verovaroin, oli kansan mielipiteen kuuleminen asiassa tärkeää. Lopulta museon sunnuntaiavaaminen hyväksyttiinkin suurelta osin juuri sen vuoksi, että asian kannattajat pystyivät osoittamaan uskottavasti kansan enemmistön olleen sunnuntaiavaamisen puolella. Näin British Museumin saavutettavuudesta käyty keskustelu kertoo myös kansan mielipiteen merkityksen kasvusta poliittisessa päätöksenteossa 1800-luvun Isossa-Britanniassa. Museolle annetut moninaiset roolit ja tehtävät osoittavat puolestaan, ettei museo toteuttanut milloinkaan vain yhtä tehtävää tai roolia. British Museumin kaltainen moderni museo ei määrittelekään itseään yhden tehtävän ympärille, vaan jättää itsensä avoimeksi kävijöiden tarpeille. Saavutettavuuskeskustelussa on nähtävissä tarve antaa British Museumille yksi selvä yhteiskunnallinen rooli, minkä vuoksi toisten mielipiteiden hyväksyminen oli paikoin vaikeaa. Uskonnollisten argumenttien käyttäjät vastustivat sunnuntaiavaamista uskonnollisista syistä, mutta pääasiassa sen vuoksi, että pitivät museota huvituspaikkana, jonka avaaminen ei sopinut päivän luonteeseen. British Museumin voidaankin sanoa olleen kaikkea sitä, mitä sen uskottiin keskustelun argumenteissa olleen, eikä yksi tulkinta museon tehtävistä ollut oikeampi kuin toinen

Peliteoria ja liikennetavat

Mari Laurila lauloi aikoinaan hennolla äänellään laulun, jossa toivotaan isiltä malttia vauhdinpidossa. Tämä laulun toive on yhä ajankohtainen, mutta vauhdinpito ei kuitenkaan ole ainut liikenneturvallisuuteen vaikuttava seikka. Yksi perustavista ainakin autoliikennöinnin sujuvuuteen ja turvallisuuteen vaikuttavista seikoista on se, etta kaksisuuntaisen liikenteen tiellä ajava voi luottaa vastaantulevien autojen kuljettajien ajavan tien toista laitaa, eli noudattavan oikeanpuoleisen liikenteen saantoa. Tosin tämä ei ole mikään yleispätevä asia, kuten esimerkiksi Yhdistyneissa Kuningaskunnissa autoilleet tietävät

Urheilun oikeusturvalautakunnan toimivalta välimiesoikeutena

Tutkimuksessa on oikeusdogmaattista metodia hyödyntäen vastattu kysymykseen, mikä on Urheilun oikeusturvalautakunnan toimivalta erityisesti urheilun erityispiirteet huomioon ottaen. Tutkimus on näkökulmaltaan erityisesti keskittynyt tulevaisuuteen suuntautuvaan lainoppiin, mikä sopii urheiluoikeudelliseen tutkimukseen ottaen huomioon urheilun oikeuden omien yleisten oppien kehittymättömyyden. Kun pohditaan eri välitysfoorumeja, Urheilun oikeusturvalautakunnan toimiessa välimiesoikeutena huomioon tulee ensinnäkin ottaa lautakunnan asettamistavasta johtuva riippumattomuusongelma, mistä seuraa, että lautakunnan jäsenet edustavat ainoastaan urheilutoiminnan työnantajapuolta. Lisäksi huomion arvoista on, että Urheilun oikeusturvalautakunnassa tapahtuvan lautakuntamenettelyn säännöt vaikuttavat välillisesti myös välimiesmenettelyyn, muun muassa välimiesten valintaan. Urheilun erityispiirteistä tutkimuksessa on keskitytty tarkastelemaan yhdistysautonomiaan liitännäistä urheilussa tyypillistä pyramidirakennetta ja siitä seuraavaa sääntöketjutusta sekä ajatusta urheilun itsesääntelyn jakautumisesta kolmelle kehälle. Urheilun oikeusturvalautakunnan toimivalta määritetään välimiesmenettelystä annetun (967/1992) ja lautakunnan omien sääntöjen mukaisesti välityssopimus huomioon ottaen. Lautakunnan säännöt määräävät toimivallasta erityisesti urheilukontekstissa. Yhdistysautonomian ja toimivallan välisestä suhteesta tutkimus osoittaa, että yhdistysautonomia ei ole koskematon, vaan siihen voidaan kajota, kun vaakakupissa on toinen perustavanlaatuinen oikeus. Myöskään urheilun kolme kehää -ajattelu ei ole aukoton, vaan myös urheilun lajisääntöihin liittyviin päätöksiin koskevat riitaisuudet voivat kuulua välimiesoikeuden toimivaltaan. Erityisesti huomio kiinnittyy näissä tilanteissa päätöksien kilpailusuorituksen ylittäviin seurauksiin. Yhdistysautonomia kuitenkin mahdollistaa välimiesoikeuden toimivallan kannalta myös sen, että yhdistys voi itse sitoutua päätösten laajamittaisempaan käsittelyyn, kuin mitä laki esimerkiksi tuomioistuinten toimivallan osalta säätää. Välityssopimuksen sitovuuden osalta tutkimuksessa on esitetty, että urheilun sääntöketjutus on sinällään pätevä tapa muodostaa välityssopimus, mutta näkemykseni mukaan huomiota tulisi lisäksi kiinnittää osapuolten mahdolliseen epätasavertaisuuteen. Tällaisissa tapauksissa analogiaa on mahdollista hakea esimerkiksi työ- tai kuluttajaoikeudellisesta sääntelystä ja niissä esiintyvästä heikomman suojan opista

QWERTY

QWERTY on useimmille tuttu "sana" tai kirjainyhdistelmä, vaikkei heti ehkä tulekaan mieleen mistä. Vaan sieltähän se löytyy esimerkiksi mikrotietokoneen kirjainnäppäimistön yläriviä lukemalla. Mutta miksi juuri QWERTY eikä jotakin muuta

Actualization of the Problem of Bullying and Violence in the Context of the Security of the Russian Media Space

Кибербуллинг и контент, содержащий в себе кадры жестокости и насилия, является серьезной проблемой для безопасности общества, ведь оба этих феномена повышают агрессивность общества и негативно влияют на ментальное здоровье и психическое состояние жертв.Cyberbullying and content containing cruelty and violence is a serious problem for the security of society, because both of these phenomena increase the aggressiveness of society and negatively affect the mental health and mental state of victims

Vankien kokemuksia restoratiivisella sitoumus- ja päihdekuntoutusosastolla

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa restoratiivisuuden vaikutuksista vankilan sitoumus- päihdekuntoutusosastolla. Tarkoituksena oli tutkia Kylmäkosken vankilan restoratiivisen sitoumus- ja päihdekuntoutusosaston vankien kokemuksia siitä, kuinka päihdekuntoutusosasto ja sen restoratiivinen toimintamalli ovat vaikuttaneet heihin. Työelämäyhteistyökumppanina toimi Kylmäkosken vankila. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena ja analysoinnissa käytettiin teemoittelua. Aineistonkeruu toteutettiin kirjallisena puolistrukturoituna kyselynä kuudelle sitoumus- ja päihdekuntoutusosastolla asuvalle vangille. Opinnäytetyön tietoperustassa käsiteltiin Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa, päihdekuntoutusta vankilassa, restoratiivisuutta ja restoratiivista sitoumus- ja päihdekuntoutusosastoa. Tutkimus osoittaa, että restoratiivisille päihdekuntoutusosastoille on tarvetta jatkossakin. Vankien positiiviset kokemukset restoratiivisuuden vaikutuksista ovat yhteneväisiä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että restoratiivisuudesta on hyötyä vankien kuntoutumisessa ja yhteiskuntaan integroitumisessa. Työtä voidaan hyödyntää uusien samankaltaisten osastojen perustamisen ja kehittämisen yhteydessä.The purpose of this Bachelor’s thesis was to produce new information about the effects of restorative justice at a prison’s substance rehabilitation contract ward, where the prisoners have committed to a life without substances. The aim of the thesis was to examine prisoners’ experiences of how the substance rehabilitation contract ward and the restorative justice have impacted them. The thesis was implemented in co-operation with the Kylmäkoski prison. The thesis was a qualitative research and thematic analysis was used as the analysis method. Material for the study was collected with a written semi-structured inquiry among six prisoners from the substance rehabilitation contract ward. The theoretical background of the thesis comprises Criminal Sanctions Agency, substance rehabilitation in prison, restorative practice and restorative substance rehabilitation contract ward in prison. The thesis indicates that substance rehabilitation ward operating with a restorative model is needed also in the future. The prisoners’ positive experiences of the restorative model were identical. The conclusion is that the restorative model benefits the prisoners in rehabilitation and in reintegration to society. The thesis can be used when establishing and developing similar wards

Venäläistaustaisten maahanmuuttajalasten kertomat tarinat hyvinvoinnin kuvaajina

Opinnäytetyössä selvitettiin kaksikielisten, alle 10-vuotiaiden venäläistaustaisten maahanmuuttajalasten kokemaa hyvinvointia. Opinnäytetyö liittyy Minna Veistilän väitöskirjatutkimukseen Well-being of Immigrant Families with Russian Background in Finland, jonka tarkoituksena on saavuttaa parempi ymmärrys venäläistaustaisten maahanmuuttajaperheiden hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä kehittää heidän kanssaan tehtävää työtä. Kvalitatiivisen opinnäytetyön tutkimusmenetelminä käytettiin sadutusta ja eläytymismenetelmän sovellusta. Sadutus- ja eläytymismenetelmätarinat kerättiin kuudelta kohderyhmään kuuluvalta kymenlaaksolaiselta lapselta. Tarinoiden analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineisto teemoiteltiin Susanna Helavirran Lapset hyvinvointitiedon tuottajina -väitöskirjatutkimuksen tulosten mukaisesti viiteen eri teemaan. Teemoja olivat ”äiti hyvän elämän lähteenä”, ”sosiaalisten suhteiden laaja kenttä”, ”vastavuoroinen huolenpito”, ”arjen osallisuus ja osattomuus” sekä ”menestyminen ja menestymättömyys”. Opinnäytetyön tuloksissa korostui äidin merkittävä rooli lasten arjessa. Lisäksi tuloksissa näyttäytyi vahvasti lasten monipuolinen sosiaalisten suhteiden verkosto sekä heidän osallisuuden kokemuksensa. Puolestaan vastavuoroinen huolenpito- sekä menestyminen ja menestymättömyys -teemoja ei tarinoissa ilmennyt. Opinnäytetyön tulosten mukaan kaksikieliset, alle 10-vuotiaat venäläistaustaiset maahanmuuttajalapset kokivat hyvinvointinsa myönteiseksi. Lapsilla todettiin olevan positiivisia tunnekokemuksia, jotka edistävät heidän kokemaansa hyvinvointia. Johtopäätökseksi saatiin myös se, että vastavuoroiseen huolenpitoon ja menestymiseen liittyvät asiat eivät korostu vielä tämän ikäisten lasten arjessa.The purpose of this study was to investigate the well-being of children with Russian background under the age of ten. The work is connected to Minna Veistilä’s doctoral thesis Well-being of Immigrant Families with Russian Background in Finland, which aims to make better understanding of different factors affecting immigrant families’ well-being, and to develop cooperation between families and officials. Storycrafting and method of empathy-based stories were used as qualitative research methods. The data was collected from six children with Russian background living in Kymenlaakso. The stories were analyzed using content analysis, and the data was categorized into five different themes defined by Susanna Helavirta’s doctoral thesis Children as producers of well-being knowledge. The five themes were ”mother as a source of good life”, ”scope of social relations”, “mutual caregiving at home”, “inclusion and exclusion of children”, and “the demand for success and the threat of failure”. Mother’s significant role in a child’s life was highlighted in the results of the study. The results also showed that children have diverse social networks and experiences of involvement. In turn, the themes of mutual caregiving or the demand for success and the threat of failure could not be found in the stories. The results of the study showed that bilingual immigrant children with Russian background experience their own well-being positively. Children were found to have positive emotional experiences that support their well-being. It was also concluded that the themes of mutual caregiving and the demand for success and the threat of failure were not highlighted in the lives of children of this age yet

Kotisaattohoidon kehittäminen Saarikassa

TIIVISTELMÄ Autio, Marjo & Sappinen, Kati. Kotisaattohoidon kehittäminen Saarikassa. Pieksämäki syksy 2015, 54 s. ja 6 liitettä. Diakonia ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma, hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK). Kotisaattohoidon avulla kuoleva ihminen saa mahdollisuuden olla tutussa ja itselleen luonnollisessa ympäristössä, kun hoito järjestetään asiakkaan kotiin. Edellytyksenä on, että omaiset tai läheiset ottavat vastuuta hoidosta. Kotiin voidaan tuoda sairaalatasoinen hoito ja mahdollisuus ympärivuorokautiseen apuun kotihoidon turvin. Turvallisuuden tunnetta kotona lisää tieto, että kotiosastolle voi mennä milloin vain. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää kotisaattohoitoa Perusturvaliikelaitos Saarikan toimialueella. Toiminnallisena kehittämispainotteisena opinnäytetyönä järjestettiin Saarikassa kotihoidon henkilökunnalle saattohoitokoulutusta. Koulutus oli jatkumoa Elämän loppuvaiheen hyvä hoito -oppaan koulutukselle. Tavoitteena oli vahvistaa kotihoidon henkilöstön osaamista kotisaattohoitotyössä, madaltaa hoitohenkilökunnan kynnystä puhua kuolemasta ja tutustuttaa henkilökunta käyttämään Saarikassa juuri valmistunutta saattohoito-opasta. Koulutuspäivien sisältö muodostui yhteistyökumppanin ja koulutettavien toiveiden mukaan. Ensimmäisen yhteistoiminnallisen koulutuspäivän keskeinen teema oli oman surun käsittely. Lisäksi käsiteltiin erilaisia näkökulmia saattohoitoon ja alueellisten kotisaattohoidon haasteita. Toisessa koulutuspäivässä käytiin vuorovaikutteisen luennon keinoin läpi pelko, kuoleman kohtaaminen, omaisten kohtaaminen ja huomioiminen, palliatiivinen hoito, saatto- ja kotisaattohoito sekä kivun hoito. Lisäksi ryhmätyöskentelyn avulla tutustuttiin uuteen saattohoito-oppaaseen. Koulutuksissa kävi yhteensä 93 ihmistä. Koulutukseen valittujen opetusmenetelmien vuoksi tilaisuuksia täytyi järjestää useampi, jotta ryhmät eivät kasvaisi liian suureksi. Palautteen yhteenvedosta tulee ilmi, että tavoitteet on saavutettu. Koulutettavat kokivat saaneensa varmuutta ja rohkeutta saattohoitotyöhön. Tällöin työelämäyhteistyökumppanin asettamat toiveet koulutukselle on saavutettu. Itse koemme, että olemme ammatillisesti kehittyneet palliatiivisen ja saattohoidon osaamisessa. Lisäksi saimme kokemusta kouluttamisesta ja ison kokonaisuuden läpi viemisestä, josta saimme hyvää palautetta. Avainsanat: kotisaattohoito, saattohoidon kehittäminen, vuorovaikutus, koulutusABSTRACT Autio, Marjo; Sappinen, Kati. Introducing palliative home care in Saarikka Autumm 2015, Pieksämäki 54 p. 6 attachment. Diaconia University of Applied Sciences, Degree Program in Nursing, Degree: Bachelor of nursing. Palliative home care brings an opportunity for patient to pass away at home. Although family have to be in charge of the care. It is possible to bring hospital level care to home and it is also possible to have around the clock care with home care service. It adds safety for the patient when patient knows it is possible to go to hospital anytime. The purpose of the thesis was to further palliative home care within the district of basic social security enterprise Saarikka. As a functional thesis this emphasizes development in Saarikka the staff of home care was offered instruction in palliative care. The instruction was a continuation of a manual called Proper Palliative Care. The objective was to reinforce the competence of the home care staff in palliative home care to make it easier for the nursing staff to speak about death and to familiarize the staff with the newly published palliative care manual. The contents of the instructional meetings drew on the expectations of the collaborative partner and the students. The main subjects of the first collaborative instructional meeting were: facing one’s own sorrow, different perspectives of palliative care, analyzing palliative care challenges in various districts. At the second instructional meeting we covered fear, facing death, meeting and taking care of family members, palliative care, palliative home care and pain treatment by way of an interactive lecture. Furthermore, we acquainted ourselves with the newly published palliative care manual as a group exercise. The number of distinct participants of the instructional meetings amounted to 93. Several types of instructional meetings prompted a number of gatherings in an attempt to avoid too large groups. The summary shows that the objectives of our study were fulfilled. The students felt that they gained in confidence and that they had been encouraged to carry out palliative care. Also goals for working life partner were achieved. We feel that we gained more understanding of palliative and home care. In addition we gained experience from education and completing larger projects. Our feedback from projects were good. Keywords: palliative home care, development of palliative care, interaction, instructio

Hoitajien näkemyksiä yksilöllisen hoidon toteutumisesta terveyskeskuksen vuodeosastoilla

Opinnäytetyömme on osa Metropolia ammattikorkeakoulun ja Espoon sairaalan yhteistä Liittyvä voima -hanketta. Hankkeen tavoitteena on luoda kumppanuusmalli korkeakoulun ja työelämän välille. Hanke muodostuu kolmesta osaprojektista: turvallinen lääkehoito, kotiutuminen ja toimintakyvyn edistäminen. Opinnäytetyömme liittyy toimintakyvyn edistäminen – osaprojektiin. Kyseessä on lähtötilanteen kartoitus. Työmme tarkoituksena oli selvittää, tukevatko hoitajat potilaiden yksilöllistä hoitoa. Tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: ”Miten itselleen ominaisina hoitajat pitivät yksilöllistä hoitoa kuvaavia toimintatapoja?” ja ”Miten yksilöllisen hoidon toimintatavat toteutuivat heidän työssään?” Tavoitteena on tuottaa tietoa osastoille yksilöllisen hoidon toteutumisesta Liittyvä voima -hanketta varten. Tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä terveyspalveluita hankkeen kohdeorganisaatioissa. Yksilöllinen hoito pitää sisällään potilaan kliinisen tilanteen sekä elämäntilanteen huomioon ottamisen ja potilaan päätöksenteon kontrollin. Opinnäytetyömme lähestymistapa on kvantitatiivinen kyselytutkimus, jonka aineisto kerättiin yksilöllisen hoidon mittaamiseen kehitetyllä ICS- mittarilla. Aineisto kerättiin Espoon sairaalan kahden vuodeosaston hoitohenkilökunnalta kesä-elokuussa 2010. Lomakkeita toimitettiin 44 kappaletta ja niitä palautui 30. Vastausprosentti oli 68 %. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin PASW Statics 18 -ohjelmalla. Tulosten mukaan osastoilla yksilöllinen hoito toteutuu kaiken kaikkiaan hyvin. Parhaiten hoitajat toteuttavat yksilöllistä hoitoa huomioimalla potilaiden kliinisen tilanteen. Lähes yhtä hyvin yksilöllisyys huomioidaan potilaan päätöksenteon kontrollissa. Heikoiten yksilöllinen hoito toteutuu potilaan elämäntilanteen huomioimisessa. Kehittämistarpeeksi nouseekin potilaan yksilöllisen elämäntilanteen huomioiminen. Tulevaisuudessa huomiota tulisi kiinnittää enemmän perheen osallistumisen mahdollistamiseen ja potilaan jokapäiväisten toimintojen huomioimiseen sairaalahoidon aikana. Lisäksi potilaan aikaisemmat sairaalakokemukset tulisi huomioida paremmin.This study was a part of the Collaborative Intensity project of the Metropolia University of Applied Sciences, Helsinki, Finland and Espoo Hospital, Espoo, Finland. The purpose of this project was to create a partnership model between working life and the University of Applied Sciences. The project consisted of three subprojects: safe medical treatment, discharge from the hospital and improvement of the patients' functional ability. Our study was related to the improvement of patients' functional ability, and it was an initial situation analysis. The objective of this study was to find out whether individual care of patients was supported by nurses. We looked for answers to the following questions: "To what extent did the nurses perceive themselves as performers of individual care?" and "How were the individual care methods implemented in their work?" Our aim was to provide hospital wards with information on the achievement of individual care. This data was needed for the Collaborative Intensity project and can be used for the development of health services in the project's target organizations. Individual care encompasses the patient's clinical situation, life situation and decisional control. Our approach was a quantitative survey, for which we collected material by using the ICS instrument, a purpose-built indicator for assessing individual care. Material for this study was gathered by sending a questionnaire to the nursing staff of two wards at Espoo Hospital between June and August 2010. Altogether 44 forms were delivered and 30 returned, which resulted in a response rate of 68%. The data was analysed using statistical methods and PASW Statistics 18 software. The results showed that, on the whole, individual care was achieved well. Individual care was best carried out with regard to the patients' clinical situation. Patients' decisional control was equally well catered for. The weakest results were found in connection to patient's life situation. We conclude that nurses should be more attentive to the patient's individual life situation. In addition, facilitating the participation of the patient's family and taking into consideration the patient's everyday functions during the hospital care, as well as his/her previous hospital experiences require further attention