Association between Birth Characteristics and Cardiovascular Autonomic Function at Mid-Life

Background Low birth weight is associated with an increased risk of cardiovascular diseases in adulthood. As abnormal cardiac autonomic function is a common feature in cardiovascular diseases, we tested the hypothesis that low birth weight may also be associated with poorer cardiac autonomic function in middle-aged subjects. Methods At the age of 46, the subjects of the Northern Finland Birth Cohort 1966 were invited to examinations including questionnaires about health status and life style and measurement of vagally-mediated heart rate variability (rMSSD) from R-R intervals (RRi) and spontaneous baroreflex sensitivity (BRS) in both seated and standing positions. Maternal parameters had been collected in 1965–1966 since the 16th gestational week and birth variables immediately after delivery. For rMSSD, 1,799 men and 2,279 women without cardiorespiratory diseases and diabetes were included and 902 men and 1,020 women for BRS. The analyses were adjusted for maternal (age, anthropometry, socioeconomics, parity, gestational smoking) and adult variables (life style, anthropometry, blood pressure, glycemic and lipid status) potentially confounding the relationship between birth weight and autonomic function. Results In men, birth weight correlated negatively with seated (r = -0.058, p = 0.014) and standing rMSSD (r = -0.090, p<0.001), as well as with standing BRS (r = -0.092, p = 0.006). These observations were verified using relevant birth weight categories (<2,500 g; 2,500–3,999 g; ≥4,000 g). In women, birth weight was positively correlated with seated BRS (r = 0.081, p = 0.010), but none of the other measures of cardiovascular autonomic function. These correlations remained significant after adjustment for potential confounders (p<0.05 for all). Conclusions In men, higher birth weight was independently associated with poorer cardiac autonomic function at mid-life. Same association was not observed in women. Our findings suggest that higher, not lower, birth weight in males may contribute to less favourable cardiovascular autonomic regulation and potentially to an elevated cardiovascular risk in later life

Kalatalouden ympäristöohjelma : loppuraportti

Kalatalouden ympäristöohjelmassa pureuduttiin hankevuosina 2017–2023 hyvin laajasti keskeisiin kalavesien hoidon teemoihin: vesistökunnostuksiin rannikkoalueilla ja virtavesissä, aluesuunnittelun kehittämiseen, velvoitetarkkailuiden tehostamiseen, uusien tulosperusteisten rahoitusmallien soveltamiseen sekä luonnossa menestyvien istukkaiden tuottamiseen. Ohjelma mahdollisti omissa aihepiireissään kalavesien hoidon kehittämisen pidemmällä aikavälillä kuin yksittäisten hankkeiden puitteissa on mahdollista tehdä. Tutkimusperusteinen kehittäminen ja päätöksenteko luonnonvarojen käytössä tuovat mahdollisuuksia myös yhteiskunnalliseen kasvuun. Kokonaiskestävyyden huomioiminen lähteekin pienistä teoista, joten myös Kalatalouden ympäristöohjelmassa koottiin useita suosituksia huomioitavaksi kalavesien hoitotyössä: • Kalavesiä tulisi hoitaa ekosysteemiperustaisesti kokonaisuuksina ja istutukset korvata kalojen luontaisen lisääntymisen tukemisella aina, kun sille on edellytyksiä. • Tietoisuutta rannikkoalueiden merkityksestä kalojen lisääntymisalueina ja niiden kunnostusmahdollisuutta tulisi lisätä. Kunnostuksen vaikuttavuuden seurantaan soveltuvia menetelmiä tulisi vielä kehittää ja vaikuttavuutta seurata tulevissakin hankkeissa. • Kunnostusmenetelmiä tulisi kehittää huomioimaan paremmin sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Kalastolla tulisi jatkossakin olla suojapaikkoja kuivuuden tai tulvien ja liian korkeaksi kohoavien veden lämpötilojen varalta. • Virtavesien kunnostusmenetelmiä tulisi kehittää huomioimaan paremmin valuma-alueilta tuleva kuormitus sekä kalaston talviaikaiset elinympäristövaatimukset. Kunnostuksia tulisi myös kohdistaa laajemmille alueille ja huomioida muutos koko ekosysteemissä, jolloin toimenpiteiden vaikuttavuus olisi todennäköisesti suurempi. • Kunnostuksien vaikuttavuutta tulisi seurata muissakin kuin vain erillisissä tutkimushankkeissa. Tällä tavalla toimenpiteitä voitaisiin luotettavasti kohdentaa juuri niihin todellisiin kalastoa ja muuta lajistoa rajoittaviin tekijöihin. Tämä tietenkin edellyttää, että myös seurantaan olisi oltava resursseja käytettävissä. • Erityisesti valuma-alueiden maankäytöstä vesistöihin huuhtoutuvaa kiintoainekuormitusta tulee rajoittaa tehokkaammin kuormituksen syntypaikoilla. Puroissa jo olevan hiekan ja muun kiintoaineen poistamiseksi tulisi kehittää tehokkaampia menetelmiä. • Taimenien vaellus syönnös- ja lisääntymisalueiden välillä tulisi mahdollistaa molempiin suuntiin. Tämä voi tarkoittaa alueesta riippuen sekä vaellusesteiden poistamista tai kunnostamista että kalastuksen rajoittamista. • Täpläravun, kuten muidenkin vieraslajien, leviämistä uusiin vesistöihin tulee estää ja poistaa kohteista, missä se aiheuttaa haittaa esimerkiksi jokiravun suojelulle. • Täpläravun poistopyyntikokeiluja tulisi jatkaa usean vuoden ajan ja leviämisesteen tehokkuutta kokeilla erilaisissa kohteissa. • Tietoisuutta kunnostusmenetelmistä, toteutuksesta ja vaikuttavuudesta tulisi jatkaa. Kunnostuskurssin materiaaleja voitaisiin hyödyntää myös uusilla kursseilla ja muussakin opetuksessa. Osaamisen jakamiselle ja myös pidempimuotoisen koulutuksen varmistamiselle on olemassa selkeä tarve. • Kalatalousalueiden toimintaa tulee tukea tuottamalla laadukasta tutkimus- ja seurantatietoa alueiden kalastosta, kalastuksesta ja vesienhoidosta. Toimintaa tulee tukea myös kouluttamalla eri tahoja kalastuksen ohjaukseen ja kalakantoja sekä vesienhoitoa koskevan tutkimustiedon hyödyntämiseen. • Kalavesien tuottokykyä tulisi arvioida ja kalastusta mitoittaa nykyistä tietoperustaisemmin. Alamittasäätelyä tulisi toteuttaa perustuen vesistökohtaisesti kerättäviin aineistoihin. • Vesistökohtaisia rauhoitusalueita suojaamaan kalakantojen lisääntymistä sekä geneettistä monimuotoisuutta tulisi kartoittaa ja toteuttaa. • Virikekasvatus voitaisiin ottaa käyttöön laajemminkin ja emokalastoja villiyttää luonnossa menestyvien uhanalaisten lohikalakantojen elvytys- ja palautusistutuksia varten. • Vieraiden kalakantojen käyttö istutuksissa tulisi lopettaa, mikäli saatavilla on vesistöön sopeutunutta kalakantaa. • Hoitokantojen ja säilytyksessä olevien uhanalaisten kalakantojen emokalastojen perustamisessa, säilytyksessä ja käytössä tulisi ottaa käyttöön uusin tutkimustieto, välttää haitallista geneettistä laitostumista sekä pyrkiä villiyttämään näitä kalakantoja palautusistutusten onnistumismahdollisuuksien lisäämiseksi. • Nykyinen resursseja tuhlaileva kalataloustarkkailujärjestelmä tulee uudistaa. • Rahoituksia voitaisiin sitoa tulosperusteisuuteen, jolloin toimenpiteiden vaikuttavuus voisi kasvaa. Samalla luotaisiin myös mahdollisuuksia vaikuttavuussijoittamiseen, yksityisen pääoman hyödyntämiseen ja tehokkaampaan verkostoitumiseen. Valtaosa ohjelman tuloksista on jo julkaistu aiemmin tieteellisinä artikkeleina tai erillisinä raportteina, joten tämän raportin tavoitteena on vetää yhteen ohjelmassa toteutettuja erillisiä kokeita ja selvityksiä keskittyen erityisesti tuloksiin ja vaikuttavuuteen. Yksityiskohtaisempia tietoja kaipaavia lukijoita suosittelemme tutustumaan raportin lopussa olevaan viiteluetteloon sekä liitteiden sisältöön. Ohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus, mutta valtaosa toimenpiteistä toteutettiin partnereiden tuella: Suomen ympäristökeskus, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Helsingin yliopiston Tvärminnen biologinen asema, Itä-Suomen yliopisto, Valonia ja Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö Oy (LUVY). Lisäksi kiinteää yhteistyötä tehtiin Voimalohi Oy:n ja Montan Lohi Oy:n kanssa. Varsinaisen EMKR-rahoituksen lisäksi ohjelma mahdollisti myös useiden muiden kansallisten ja kansainvälisten rahoituksien saamisen, millä edistettiin osittain samoja teemoja ympäristöohjelman lisäksi. Kalatalouden ympäristöohjelma oli yksi viidestä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamista innovaatio-ohjelmista rahoituskaudella 2014–2020. Rahoituksen ympäristöohjelmalle myönsi Lapin Ely-keskus. Kalatalouden ympäristöohjelma toteutettiin muiden innovaatio-ohjelmien tapaan kaksivaiheisena: vaihe I toteutettiin vuosina 2017–2020 ja vaihe II vuosina 2021–2023. Isot kiitokset partnereillemme onnistuneesta ohjelman toteutuksesta ja tämän loppuraportin toteutuksesta! Hankeorganisaatioita ovat edustaneet Anssi Karvonen, Pekka Kilpeläinen, Hannu Marttila, Jukka Syrjänen, Craig Primmer, Janne Tolonen, Jarno Turunen, Anssi Vainikka ja Juha-Pekka Vähä

Ancient DNA Suggests Dwarf and ‘Giant’ Emu Are Conspecific

) is unclear. King Island Emu were mainly distinguished by their much smaller size and a reported darker colour compared to modern Emu. oxidase subunit I (COI) region (1,544 bp), as well as a region of the melanocortin 1 receptor gene (57 bp) were sequenced using a multiplex PCR approach. The results show that haplotypes for King Island Emu fall within the diversity of modern Emu.These data show the close relationship of these emu when compared to other congeneric bird species and indicate that the King Island and modern Emu share a recent common ancestor. King Island emu possibly underwent insular dwarfism as a result of phenotypic plasticity. The close relationship between the King Island and the modern Emu suggests it is most appropriate that the former should be considered a subspecies of the latter. Although both taxa show a close genetic relationship they differ drastically in size. This study also suggests that rates of morphological and neutral molecular evolution are decoupled

Genome-wide association scan meta-analysis identifies three Loci influencing adiposity and fat distribution.

To identify genetic loci influencing central obesity and fat distribution, we performed a meta-analysis of 16 genome-wide association studies (GWAS, N = 38,580) informative for adult waist circumference (WC) and waist-hip ratio (WHR). We selected 26 SNPs for follow-up, for which the evidence of association with measures of central adiposity (WC and/or WHR) was strong and disproportionate to that for overall adiposity or height. Follow-up studies in a maximum of 70,689 individuals identified two loci strongly associated with measures of central adiposity; these map near TFAP2B (WC, P = 1.9x10(-11)) and MSRA (WC, P = 8.9x10(-9)). A third locus, near LYPLAL1, was associated with WHR in women only (P = 2.6x10(-8)). The variants near TFAP2B appear to influence central adiposity through an effect on overall obesity/fat-mass, whereas LYPLAL1 displays a strong female-only association with fat distribution. By focusing on anthropometric measures of central obesity and fat distribution, we have identified three loci implicated in the regulation of human adiposity

Anti-Mullerian hormone: correlation with testosterone and oligo- or amenorrhoea in female adolescence in a population-based cohort study

Study questions: Can serum anti-Müllerian hormone (AMH) levels measured in female adolescents predict polycystic ovary syndrome (PCOS)-associated features in adolescence and early adulthood? Summary answer: AMH levels associated well with PCOS-associated features (such as testosterone levels and oligoamenorrhoea) in adolescence, but was not an ideal marker to predict PCOS-associated features in early adulthood. What is known already: Several studies have reported that there is a strong correlation between antral follicle count and serum AMH levels and that women with PCOS/PCO have significantly higher serum AMH levels than women with normal ovaries. Other studies have reported an association between AMH serum levels and hyperandrogenism in adolescence, but none has prospectively assessed AMH as a risk predictor for developing features of PCOS during adulthood. Study design, size, duration: A subset of 400 girls was selected from the prospective population-based Northern Finland Birth Cohort 1986 (n = 4567 at age 16 and n = 4503 at age 26). The population has been followed from 1986 to the present. Participants/material, setting, methods: At age 16, 400 girls (100 from each testosterone quartile: 50 with oligo- or amenorrhoea and 50 with a normal menstrual cycle) were selected at random from the cohort for AMH measurement. Metabolic parameters were also assessed at age 16 in all participants. Postal questionnaires enquired about oligo- or amenorrhoea, hirsutism, contraceptive use and reproductive health at ages 16 and 26. Main results and role of chance: There was a significant correlation between AMH and testosterone at age 16 (r = 0.36, P < 0.001). AMH levels at age 16 were significantly higher among girls with oligo- or amenorrhoea compared with girls with normal menstrual cycles (35.9 pmol/l [95% CI: 33.2;38.6] versus 27.7 pmol/l [95% CI: 25.0;30.4], P < 0.001). AMH at age 16 was higher in girls who developed hirsutism at age 26 compared with the non-hirsute group (31.4 pmol/l [95% CI 27.1;36.5] versus 25.8 pmol/l [95% CI 23.3;28.6], P = 0.036). AMH at age 16 was also higher in women with PCOS at age 26 compared with the non-PCOS subjects (38.1 pmol/l [95% CI 29.1;48.4] versus 30.2 pmol/l [95% CI 27.9;32.4], P = 0.044). The sensitivity and specificity of the AMH (cut-off 22.5 pmol/l) for predicting PCOS at age 26 was 85.7 and 37.5%, respectively. The addition of testosterone did not significantly improve the accuracy of the test. There was no significant correlation between AMH levels and metabolic indices at age 16. Implications, reasons for cauntion: AMH is related to oligo- or amenorrhoea in adolescence, but it is not a good marker for metabolic factors. The relatively low rate of participation in the questionnaire at age 26 may also have affected the results. AMH was measured in a subset of the whole cohort. AMH measurement is lacking international standardization and therefore the concentrations and cut-off points are method dependent. Wider implications for the findings: Using a high enough cut-off value of AMH to predict which adolescents are likely to develop PCOS in adulthood could help to manage the condition from an early age due to a good sensitivity. However, because of its low specificity, it is not an ideal diagnostic marker, and its routine use in clinical practice cannot, at present, be recommended

Migratory Pathways and Connectivity in Asian Houbara Bustards: Evidence from 15 Years of Satellite Tracking

Information on migratory pathways and connectivity is essential to understanding population dynamics and structure of migrant species. Our manuscript uses a unique dataset, the fruit of 103 individual Asian houbara bustards captured on their breeding grounds in Central Asia over 15 years and equipped with satellite transmitters, to provide a better understanding of migratory pathways and connectivity; such information is critical to the implementation of biologically sound conservation measures in migrant species. At the scale of the distribution range we find substantial migratory connectivity, with a clear separation of migration pathways and wintering areas between western and eastern migrants. Within eastern migrants, we also describe a pattern of segregation on the wintering grounds. But at the local level connectivity is weak: birds breeding within the limits of our study areas were often found several hundreds of kilometres apart during winter. Although houbara wintering in Arabia are known to originate from Central Asia, out of all the birds captured and tracked here not one wintered on the Arabian Peninsula. This is very likely the result of decades of unregulated off-take and severe habitat degradation in this area. At a time when conservation measures are being implemented to safeguard the long-term future of this species, this study provides critical data on the spatial structuring of populations

Diagnostic techniques for inflammatory eye disease: past, present and future: a review

Investigations used to aid diagnosis and prognosticate outcomes in ocular inflammatory disorders are based on techniques that have evolved over the last two centuries have dramatically evolved with the advances in molecular biological and imaging technology. Our improved understanding of basic biological processes of infective drives of innate immunity bridging the engagement of adaptive immunity have formed techniques to tailor and develop assays, and deliver targeted treatment options. Diagnostic techniques are paramount to distinguish infective from non-infective intraocular inflammatory disease, particularly in atypical cases. The advances have enabled our ability to multiplex assay small amount of specimen quantities of intraocular samples including aqueous, vitreous or small tissue samples. Nevertheless to achieve diagnosis, techniques often require a range of assays from traditional hypersensitivity reactions and microbe specific immunoglobulin analysis to modern molecular techniques and cytokine analysis. Such approaches capitalise on the advantages of each technique, thereby improving the sensitivity and specificity of diagnoses. This review article highlights the development of laboratory diagnostic techniques for intraocular inflammatory disorders now readily available to assist in accurate identification of infective agents and appropriation of appropriate therapies as well as formulating patient stratification alongside clinical diagnoses into disease groups for clinical trials

Year in review in Intensive Care Medicine 2009: II. Neurology, cardiovascular, experimental, pharmacology and sedation, communication and teaching

N/

A Genome-Wide Association Study Identifies rs2000999 as a Strong Genetic Determinant of Circulating Haptoglobin Levels

Haptoglobin is an acute phase inflammatory marker. Its main function is to bind hemoglobin released from erythrocytes to aid its elimination, and thereby haptoglobin prevents the generation of reactive oxygen species in the blood. Haptoglobin levels have been repeatedly associated with a variety of inflammation-linked infectious and non-infectious diseases, including malaria, tuberculosis, human immunodeficiency virus, hepatitis C, diabetes, carotid atherosclerosis, and acute myocardial infarction. However, a comprehensive genetic assessment of the inter-individual variability of circulating haptoglobin levels has not been conducted so far