Suomalaisten nuorten ilmastokansalaisuus : Kvantitatiivinen tutkimus poliittisen sosialisaation vaikutuksesta

Ilmastonmuutos ja sen seuraukset nimetään tutkimuksissa usein yhdeksi suomalaisia nuoria eniten huolestuttavaksi teemaksi. Nuoret esitetään usein myös osana ratkaisua globaaleille ilmasto- ja ympäristöongelmille. Kuitenkin tutkimusten mukaan nuoret eivät ole kiinnostuneita perinteisistä poliittisen osallistumisen muodoista, vaan suosivat monipuolisempia ja laajempia osallistumisen muotoja, kuin aikaisemmat sukupolvet. Nuorten ilmastohuoli on muuttunut poliittiseksi ja yhteiskunnalliseksi toiminnaksi ilmastonmuutokseen liittyvissä kysymyksissä esimerkiksi ilmastolakkojen ja Fridays for Future-liikkeen myötä. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko nuorten ilmastoon liittyvää kansalaisuutta mahdollista määritellä ja miten nuoret ovat oppineet ne tiedot ja taidot, joita he tarvitsevat tämän kansalaisuuden toteuttamiseen. Tässä tutkimuksessa käsitellään suomalaisten nuorten ilmastokansalaisuutta sekä vanhempien, ystävien ja koulun yhteyttä ilmastokansalaisuuteen poliittisen sosialisaation näkökulmasta. Ilmastokansalaisuus on 1990-luvulla kehitetty normatiivinen käsite, joka yhdistää kriittistä vihreää teoriaa ja kansalaisuuden teorian eri perinteitä. Tässä tutkielmassa ilmastokansalaisuuden teoreettisista suuntauksista käsitellään erityisesti Andrew Dobsonin kehittämään ilmastokansalaisuuden jälkikosmopoliittista näkökulmaa. Jälkikosmopoliittinen ilmastokansalaisuus haastaa perinteisen kansalaisuuden jaon yksityiseen ja julkiseen toimintaan ja tuo kansalasisuuden piiriin aikaisemmin yksityisenä pidettyjä toimia. Poliittinen sosialisaatio on prosessi, jossa yksilö sosiaalistuu häntä ympäröivään yhteiskuntaan, sen normeihin ja toimintatapoihin. Poliittinen sosialisaatio tapahtuu suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja sen jäseniin esimerkiksi sosiopoliittisen oppimisen ja sosialisaatioagenttien välityksellä. Tutkimuksen aineistona käytetään EPIC-hankkeen keväällä 2021 keräämää poikkileikkausaineistoa, jonka vastaajina ovat suomalaiset yhdeksäsluokkalaiset. Metodina tutkimuksessa käytetään kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä, tarkemmin frekvenssitarkastelua ja lineaarista regressioanalyysia.Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan todeta, että 43,9 prosentilla vastaajista on ilmastokansalaisuuden piirteitä. Tehdyn regressioanalyysin perusteella vanhemmat, ystävät ja koulu ovat yhteydessä nuorten ilmastokansalaisuuteen. Äidin ja ystävien vaikutus nuoren poliittisiin ja yhteiskunnallisiin näkemyksiin sekä vanhempien ympäristöarvot vahvistavat nuoren ilmastokansalaisuuden piirteitä. Ystävien kanssa käytävillä poliittisilla ja yhteiskunnallisilla keskusteluilla on heikko yhteys nuorten ilmastokansalaisuuteen. Koulun sosiaalistavaa vaikutusta mittaavista muuttujista luokan avoin keskusteluilmapiiri sekä opettajan kannustus poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista keskustelemiseen vahvistavat nuorten ilmastokansalaisuuden piirteitä. Ilmastokansalaisuuden piirteiden esiintyminen suomalaisissa nuorissa näyttäytyy tässä tutkimuksessa suhteellisen korkeana. Aikaisempaa tutkimusta poliittisen sosialisaation vaikutuksista ilmastokansalaisuuteen ei ole tehty ja tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nuoren lähipiiri ja koulu ovat yhteydessä ilmastokansalaisuuden piirteiden esiintymiseen ja niiden voimakkuuteen poliittisen sosialisaation prosessin kautta. Tutkituista sosialisaatioagenteista vanhemmat ja ystävät osoittautuivat koulua selkeästi merkitsevämmiksi ilmastokansalaisuuden vaihtelun selittäjiksi. Tutkimuksen rajoitteeksi muodostuu kuitenkin se, että sen puitteissa ei voida todentaa ilmastokansalaisuuden piirteiden johtavan ilmastokansalaisuuden mukaiseen poliittiseen toimintaan

Vammaisuus ja oikeudenmukaisuus : Vammaisuuden huomioonottaminen John Rawlsin ja Martha Nussbaumin oikeudenmukaisuusteorioiden puitteissa

Tämä tutkielma käsittelee John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian, Martha Nussbaumin toimintakykylähestymistavan sekä Henry Richardsonin esittämän yhdistetyn mallin mahdollisuuksia ottaa vammaisuus huomioon. Vammaiset ihmiset kohtaavat runsain määrin syrjintää sekä ohittamista, eivätkä filosofiset teoriat ole olleet poikkeus. Vammaisten ihmisten kohtelu on kuitenkin vakava ongelma oikeudenmukaisuudelle, joka tulisi ottaa huomioon myös teoreettisessa kontekstissa. Esittelen tutkielman toisessa luvussa sitä, millaisia näkökulmia yhteiskunnan ja vammaisuuden suhteeseen voidaan ottaa. Tämän jälkeen esittelen tutkielman kolmannessa luvussa John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa, joka pohjaa idealle siitä, että yhteiskunnallisten perushyödykkeiden jakoa sekä instituutioiden järjestämistä koskevat säännöt päätetään hypoteettisessa alkutilanteessa tietämättömyyden verhon takana. Tällöin valitsijaosapuolet tietävät itsestään ja toisistaan vain rajatun määrän asioita. Valitsijaosapuolet on määritelty siten, että he ovat koko elämänsä ajan yhteistyökykyisiä ja saavat tätä kautta jäsenyyden oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Vammaiset ihmiset eivät välttämättä voi olla riittävällä tavalla yhteistyökykyisiä, joten he jäävät rawlsilaisittain määritellyn oikeudenmukaisuuden yhteisön ulkopuolelle. Neljännessä luvussa esittelen Martha Nussbaumin toimintakykylähestymistavan, joka pyrkii irrottautumaan sopimusoikeudenmukaisuuden perinteestä, eikä oleta oikeudenmukaisuuden taustalle vaatimusta yhteistyökykyisyydestä. Sen sijaan toimintakykylähestymistapa lähtee liikkeelle kaikille ihmisille taattavista toimintakyvyistä, joita jokaisen yhteiskunnan tulee tarjota jäsenilleen vähintään sen verran, että vähimmäismääräinen kynnys toimintakyvyille on saavutettu. Toimintakyvyt ja toiminnot tulee taata jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle riippumatta heidän vammaisuudestaan tai vammattomuudestaan. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu toimintakykylähestymistavan kapea-alaisuus oikeudenmukaisuusteoriana, eikä se esimerkiksi pysty osoittamaan riittävää distribuutiosääntöä vähimmäismäärän ylittäville toimintakyvyille. Viidennessä luvussa tarkastellaan Henry Richardsonin tapaa yhdistää Rawlsin ja Nussbaumin teorioita. Hän pidättäytyy rawlsilaisessa tavassa hahmotella ja muodostaa oikeudenmukaisuusperiaatteita eikä pyri irrottautumaan sopimusoikeudenmukaisuudesta. Sen sijaan hän hyväksyy Nussbaumin tekemät huomiot vammaisuuden huomioimisesta yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta hahmoteltaessa ja luopuu Rawlsin tekemästä yhteistyökyvykkyyden vaatimuksesta. Richardson pyrkii tuottamaan tilanteen, jossa hypoteettiset valitsijat olisivat motivoituneita valitsemaan sellaiset periaatteet oikeudenmukaisuusperiaatteiden taustalle, että valitut periaatteet olisivat vammaisuudelle sensitiivisiä. Lopuksi arvioin ja tarkastelen yhtä mallia, jota Richardson pitää kaikista esittämistään vaihtoehdoista lupaavimpana

The Impact of Adenosine Fast Induction of Myocardial Arrest during CABG on Myocardial Expression of Apoptosis-Regulating Genes Bax and Bcl-2

Background. We studied the effect of fast induction of cardiac arrest with denosine on myocardial bax and bcl-2 expression. Methods and Results. 40 elective CABG patients were allocated into two groups. The adenosine group (n = 20) received 250 μg/kg adenosine into the aortic root followed by blood potassium cardioplegia. The control group received potassium cardioplegia in blood. Bcl-2 and bax were measured. Bax was reduced in the postoperative biopsies (1.38 versus 0.47, P = .002) in the control group. Bcl-2 showed a reducing tendency (0.14 versus 0.085, P = .07). After the adenosine treatment, the expression of both bax (0.52 versus 0.59, P = .4) and bcl-2 (0.104 versus 0.107, P = .4) remained unaltered after the operation. Conclusion. Open heart surgery is associated with rapid reduction in the expression of apoptosis regulating genes bax and bcl-2. Fast Adenosine induction abolished changes in their expression

Low serum folate concentrations are associated with an excess incidence of acute coronary events: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study

http://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/2027.42/51489/1/Voutilainen S, Low Serum Folate Concentrations, 2000.pd

Garlic's ability to prevent in vitro Cu(2+)-induced lipoprotein oxidation in human serum is preserved in heated garlic: effect unrelated to Cu(2+)-chelation

BACKGROUND: It has been shown that several extracts and compounds derived from garlic are able to inhibit Cu(2+)-induced low density lipoprotein oxidation. In this work we explored if the ability of aqueous garlic extract to prevent in vitro Cu(2+)-induced lipoprotein oxidation in human serum is affected by heating (a) aqueous garlic extracts or (b) garlic cloves. In the first case, aqueous extract of raw garlic and garlic powder were studied. In the second case, aqueous extract of boiled garlic cloves, microwave-treated garlic cloves, and pickled garlic were studied. It was also studied if the above mentioned preparations were able to chelate Cu(2+). METHODS: Cu(2+)-induced lipoprotein oxidation in human serum was followed by the formation of conjugated dienes at 234 nm and 37°C by 240 min in a phosphate buffer 20 mM, pH 7.4. Blood serum and CuSO(4 )were added to a final concentration of 0.67% and 0.0125 mM, respectively. The lag time and the area under the curve from the oxidation curves were obtained. The Cu(2+)-chelating properties of garlic extracts were assessed using an approach based upon restoring the activity of xanthine oxidase inhibited in the presence of 0.050 mM Cu(2+). The activity of xanthine oxidase was assessed by monitoring the production of superoxide anion at 560 nm and the formation of uric acid at 295 nm. Data were compared by parametric or non-parametric analysis of variance followed by a post hoc test. RESULTS: Extracts from garlic powder and raw garlic inhibited in a dose-dependent way Cu(2+)-induced lipoprotein oxidation. The heating of garlic extracts or garlic cloves was unable to alter significantly the increase in lag time and the decrease in the area under the curve observed with the unheated garlic extracts or raw garlic. In addition, it was found that the garlic extracts were unable to chelate Cu(2+). CONCLUSIONS: (a) the heating of aqueous extracts of raw garlic or garlic powder or the heating of garlic cloves by boiling, microwave or pickling do not affect garlic's ability to inhibit Cu(2+)-induced lipoprotein oxidation in human serum, and (b) this ability is not secondary to Cu(2+)-chelation

Kuntouttavan työotteen toimintamallin vahvistaminen hoitotyössä : Koulutustilaisuus hoitohenkilökunnalle

Kuntouttava työote on hoitotyössä käytettävä toimintamalli, jonka avulla pyritään tukemaan ja ylläpitämään kuntoutujien parasta mahdollista toimintakykyä. Kuntoutujien omien voimavarojen mahdollisimman suuri hyödyntäminen, sekä avun tarpeen jatkuva arviointi, ovat kuntouttavan työotteen toimintamallin tärkeitä lähtökohtia. Kuntouttava työote ei ole siirtomenetelmä tai minkään yksittäisen potilasryhmän hoitomuoto, vaan laajempi kuntoutumista edistävä ajattelutapa. Käytännössä toimintamalli tarkoittaa mahdollisimman itsenäisen toiminnan tukemista esimerkiksi päivittäisissä toiminnoissa. Opinnäytetyössä käsitellään kuntouttavaa työotetta, kinestetiikkaa sekä hoitotyön ergonomiaa. Työssä selvitetään uusimpien tutkimusten avulla kuntouttavan työotteen ja kinestetiikan hyötyjä. Käsittelyssä ovat myös kinestetiikan sovellettavuus kuntouttavaan työotteeseen sekä hoitotyön ergonomian haasteet. Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä hoitohenkilökunnan tietämystä kuntouttavasta työotteesta. Työn tarkoituksena on myös vaikuttaa hoitajien asenteisiin ja ajatustapoihin, sekä antaa heille uusia näkökulmia kuntoutujien avustamiseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli järjestää hoitohenkilökunnalle kuntouttavaa työotetta käsittelevä koulutustilaisuus. Koulutustilaisuudet olivat onnistuneita ja niistä saatu palaute positiivista. Koulutustilaisuuksien osallistujat kokivat hyötyneensä koulutuksista ja uskoivat soveltavansa koulutuksissa läpikäytyjä asioita työssään. Käytännönharjoitteet koettiin käyttö-kelpoisiksi jokapäiväiseen työelämään, ja koulutustilaisuus ajatuksia herättäväksi.Restorative care is a procedure used in nursing which increases and maintains patients’ best level of physical ability. Constant assessment of patients’ need of assistance and utilizing patients’ own abilities are the essential basis of restorative care. Restorative care is not a specific patient assessment technique or a way of nursing a specific group of patients, but a more extensive way of thinking. In practice, the procedure means supporting the best level of independence, for example in activities of daily living. In our thesis we discuss restorative care, kinesthesia, and nurses’ work ergonomics. We also report about the newest researches on the effects of restorative care and kinesthesia. The adaptation of kinesthesia to the procedure of restorative care and the challenges of nurses’ work ergonomics are also discussed. Our thesis is meant to increase the knowledge of restorative care of the nursing staff. The purpose of this thesis is also to influence nurses’ attitudes and ways of thinking and provide them with new points of view regarding patient assessment. The goal of our thesis was to organize an educational event about restorative care for the nursing staff. The educational events were successful and the feedback received was positive. The participants felt that they had benefitted from the events and believed that they will adapt the introduced methods in their working life. The participants experienced that the practical exercises were useful and the educational events were thought-provoking

Vammaisuus ja oikeudenmukaisuus : Vammaisuuden huomioonottaminen John Rawlsin ja Martha Nussbaumin oikeudenmukaisuusteorioiden puitteissa

Tämä tutkielma käsittelee John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian, Martha Nussbaumin toimintakykylähestymistavan sekä Henry Richardsonin esittämän yhdistetyn mallin mahdollisuuksia ottaa vammaisuus huomioon. Vammaiset ihmiset kohtaavat runsain määrin syrjintää sekä ohittamista, eivätkä filosofiset teoriat ole olleet poikkeus. Vammaisten ihmisten kohtelu on kuitenkin vakava ongelma oikeudenmukaisuudelle, joka tulisi ottaa huomioon myös teoreettisessa kontekstissa. Esittelen tutkielman toisessa luvussa sitä, millaisia näkökulmia yhteiskunnan ja vammaisuuden suhteeseen voidaan ottaa. Tämän jälkeen esittelen tutkielman kolmannessa luvussa John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa, joka pohjaa idealle siitä, että yhteiskunnallisten perushyödykkeiden jakoa sekä instituutioiden järjestämistä koskevat säännöt päätetään hypoteettisessa alkutilanteessa tietämättömyyden verhon takana. Tällöin valitsijaosapuolet tietävät itsestään ja toisistaan vain rajatun määrän asioita. Valitsijaosapuolet on määritelty siten, että he ovat koko elämänsä ajan yhteistyökykyisiä ja saavat tätä kautta jäsenyyden oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Vammaiset ihmiset eivät välttämättä voi olla riittävällä tavalla yhteistyökykyisiä, joten he jäävät rawlsilaisittain määritellyn oikeudenmukaisuuden yhteisön ulkopuolelle. Neljännessä luvussa esittelen Martha Nussbaumin toimintakykylähestymistavan, joka pyrkii irrottautumaan sopimusoikeudenmukaisuuden perinteestä, eikä oleta oikeudenmukaisuuden taustalle vaatimusta yhteistyökykyisyydestä. Sen sijaan toimintakykylähestymistapa lähtee liikkeelle kaikille ihmisille taattavista toimintakyvyistä, joita jokaisen yhteiskunnan tulee tarjota jäsenilleen vähintään sen verran, että vähimmäismääräinen kynnys toimintakyvyille on saavutettu. Toimintakyvyt ja toiminnot tulee taata jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle riippumatta heidän vammaisuudestaan tai vammattomuudestaan. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu toimintakykylähestymistavan kapea-alaisuus oikeudenmukaisuusteoriana, eikä se esimerkiksi pysty osoittamaan riittävää distribuutiosääntöä vähimmäismäärän ylittäville toimintakyvyille. Viidennessä luvussa tarkastellaan Henry Richardsonin tapaa yhdistää Rawlsin ja Nussbaumin teorioita. Hän pidättäytyy rawlsilaisessa tavassa hahmotella ja muodostaa oikeudenmukaisuusperiaatteita eikä pyri irrottautumaan sopimusoikeudenmukaisuudesta. Sen sijaan hän hyväksyy Nussbaumin tekemät huomiot vammaisuuden huomioimisesta yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta hahmoteltaessa ja luopuu Rawlsin tekemästä yhteistyökyvykkyyden vaatimuksesta. Richardson pyrkii tuottamaan tilanteen, jossa hypoteettiset valitsijat olisivat motivoituneita valitsemaan sellaiset periaatteet oikeudenmukaisuusperiaatteiden taustalle, että valitut periaatteet olisivat vammaisuudelle sensitiivisiä. Lopuksi arvioin ja tarkastelen yhtä mallia, jota Richardson pitää kaikista esittämistään vaihtoehdoista lupaavimpana