Fire Safety of Metal Chimneys in Residential Homes in Finland

Viime vuosina Suomessa on tapahtunut lukuisia rakennuspaloja, jotka ovat saaneet alkunsa metallisavupiippujen läpivienneistä välipohjien, kattojen ja seinien läpi. Vuonna 2012 metallisavupiiput aiheuttivat yli 70% kaikista savupiippujen aiheuttamista tulipaloista asuinrakennuksissa Suomessa. Metallisavupiippujen aiheuttamat tulipalot ovat merkittävä ongelma, koska metallisavupiippujen osuus kaikista savupiippuista Suomessa on vain 10%. Metallisavupiippujen paloturvallisuuden parantamiseksi tehtiin laaja tutkimusohjelma vuosina 2010-2016 Tampereen teknillisen yliopiston palolaboratoriossa (nykyään Tampereen yliopisto). Tutkimukset olivat pääasiassa kokeellisia. Laboratorio- ja kenttäkokeita suoritettiin savupiippujen suunnittelua varten käytettävän tulisijojen savukaasulämpötilan määrittämiseksi. Lisäksi laboratoriokokeilla tutkittiin metallisavupiipun asennustavan ja mineraalivillan sisältämän orgaanisen aineen palamisen vaikutusta metallisavupiipun paloturvallisuuteen. Savupiipun läpiviennistä aiheutuneisiin paloihin tunnistettiin useita syitä: todelliset savukaasujen lämpötilat ovat korkeammat kuin savupiippujen suunnittelussa oletetaan, savupiipun virheellinen tai riittämätön asennustapa ja mineraalivillaeristeessä tapahtuva kytöpalo. Tulisijat ja savupiiput testataan EN- standardien mukaisesti. Standardikokeet suoritetaan ennalta määritellyissä laboratorio-olosuhteissa. Todelliset olosuhteet paikan päällä voivat olla hyvin erilaisia kuin nämä laboratorio-olosuhteet. Käyttöolosuhteet vaihtelevat, esimerkiksi polttoainetyypin ja savupiipun veto-olosuhteiden vuoksi, joka puolestaan riippuu rakennuksen sijainnista, tulisijan käyttöajasta, tulisijan säädöistä sekä savupiipun pituudesta ja savupiipun asennustavasta. Näistä olosuhteiden vaihtelusta huolimatta, EN-standardikokeisiin perustuvan savupiipun suunnittelun tulisi johtaa paloturvallisiin ratkaisuihin. Tulisijan CE-merkinnässä ilmoitettu savukaasujen lämpötila ei välttämättä aina johda turvalliseen ratkaisuun, joten sitä ei pidä käyttää savupiipun suunnitteluun. Laboratoriokokeissa olleiden tulisijojen korkeimmat savukaasujen lämpötilat lämpötilaturvallisuuskokeessa olivat 124°C - 381°C korkeammat kuin CE- merkinnässä ilmoitetut savukaasujen lämpötilat. Joissakin kenttätesteissä savukaasujen lämpötilat ja savupiipun veto ylittivät huomattavasti standardikokeiden arvot. Kenttäkokeissa kamiinojen ja kiukaan savukaasujen keskimääräiset lämpötilat olivat noin 100°C korkeammat kuin savukaasujen lämpötilat, jotka valmistajat olivat ilmoittaneet tulisijan CE-merkinnässä. Tutkimuksessa havaittiin eroja metallisavupiippujen todellisten asennustapojen ja standardin mukaisten kokeiden olosuhteissa. Standardikokeissa mitatut lämpötilat voivat olla matalampia kuin lämpötilat todellisissa asennuksissa. Standardissa on puutteita koskien savupiipun asemaa testirakenteessa ja kuuman kaasun mittauspisteen sijaintia testissä. Savupiipun testauksessa kuuman kaasun lämpötila voi jäähtyä yli 150°C standardin mukaisen mittauspisteen ja savupiipun läpiviennin välillä, joten savupiippu voidaan testata liian matalalla savukaasulämpötilalla. Suurimman riskin aiheuttaa savupiipun nokipalo, koska nokipalossa palaminen voi tapahtua savupiipun läpiviennin kohdalla. Koetulokset osoittavat, että nokipalokokeessa kuuman kaasun lämpötila savupiipun läpiviennissä voi olla 350°C matalampi kuin testilämpötila. Savupiipun standardin mukainen testaustapa nurkassa lähellä kahta seinää ei edusta pahinta mahdollista savupiipun asennustapaa. Todellisissa asennuksissa savupiiput ovat yleensä täysin yläpohjaeristeen ympäröimiä. Yläpohjaeristeen lämmönjohtavuus on alhaisempi kuin testirakenteen seinien. Kokeissa yläpohjaeristeen kohdalta mitatut lämpötilat olivat noin 60°C korkeampia kuin standardin mukaisista kohdista seinistä mitatut lämpötilat. Mineraalivillan orgaanisen aineen kytevä palaminen vaikuttaa savupiipun läpiviennin lämpötilaan. Kytevä palaminen tuottaa lisälämpöä läpivientirakenteeseen, mikä puolestaan nostaa sekä läpivientieristeen että ympäröivien välipohja- ja kattorakenteiden lämpötiloja. Mineraalivillaeristeille tehdyt kokeet osoittivat, että kytevä palaminen voi nostaa läpivientieristeen lämpötilaa sadoilla asteilla, mikä puolestaan voi nostaa rakennusmateriaalien lämpötiloja savupiipun läpiviennissä hetkellisesti yli 100°C. Tässä tutkimuksessa tunnistettiin monia tekijöitä, jotka voivat nostaa lämpötiloja savupiipun läpiviennissä. Myös monien tekijöiden vaikuttaminen samanaikaisesti on mahdollista, mikä voi nostaa lämpötilat savupiipun läpiviennissä syttymislämpötilan tasolle. Tutkimuksessa esitetään monia tapoja nykyisten EN-standarditestien turvallisuustason lisäämiseksi ja siten metallisavupiippujen paloturvallisuuden parantamiseksi.In recent years, numerous building fires have occurred in Finland where the fire started due to the ignition of flammable materials in the vicinity of metal chimney penetrations through floors, roofs and walls. In 2012, metal chimneys caused over 70% of all chimney-induced fires in residential buildings in Finland. The safety issue with metal chimneys is important, as they represent only 10% of all chimneys in Finland. To improve the fire safety of metal chimneys, an extensive research programme was conducted at the TUT Fire Laboratory of Tampere University of Technology (currently known as Tampere University) between 2010 and 2016. The study was mainly experimental. A series of laboratory and field tests were performed in order to determine the flue gas temperatures of fireplaces to be used in designing chimneys. The effect of the installation of metal chimneys and the effect of the smouldering combustion of the organic content of mineral wool on fire safety were studied using laboratory tests. Several reasons for chimney penetration-induced fires have been identified: higher actual flue gas temperatures onsite than those assumed in chimney design, incomplete or insufficient chimney installations and the smouldering combustion of mineral wool insulation. Fireplaces and chimneys are tested in accordance with EN standards. The standard tests are conducted in predefined laboratory conditions. The actual conditions onsite may be very different from these laboratory conditions. Site conditions vary, for example due to fuel type and chimney-draught conditions, which depend on site conditions, time, draught controls and the chimney length and installation. Regardless of this variation in conditions, chimney design based on EN standard tests should lead to a fire-safe solution. The flue gas temperature given on the CE marking of a fireplace may not always lead to a safe solution and should therefore not be used in designing a chimney. In the laboratory tests, the highest flue gas temperatures of the tested fireplaces measured in the temperature safety test were 124°C to 381°C higher than those given on the CE marking. In some field tests, the flue gas temperatures and chimney draught levels exceeded significantly those of the standard laboratory tests. The mean flue gas temperatures measured during the room heater and sauna stove tests were approximately 100°C higher than the flue gas temperatures given by the manufacturers in the CE marking of the fireplaces. The study highlighted the differences between the conditions in real installations and those in the thermal performance tests prescribed by the standard for the certification of chimneys. It showed that the temperatures measured in the tests performed according to the standard can be lower than the temperatures that may occur in real installations. The standard’s weaknesses concern the position of the chimney in the test structure and the hot gas measurement point in the tests. For chimney testing, hot gas can drop by over 150°C in temperature between the standard measurement point and the chimney penetration, so the chimney may be tested at too low a flue gas temperature. The highest risk is in the chimney thermal shock test as, in a soot fire, burning can occur just at the chimney penetration. The test results show that the flue gas temperature at the roof penetration may be 350°C lower than the test temperature. The position of the chimney in the test structure, in a corner of the roof and near two walls does not represent the worst condition in which a chimney may operate. In real installations, chimneys are usually completely surrounded by a roof that offers lower thermal conductivity than the walls of the test structure. In the test, the temperatures measured at the roof insulation were about 60°C higher than those measured on the walls. The temperature in the chimney’s roof penetration is affected by the smouldering combustion of mineral wool binder. Smouldering combustion generates additional heat in the penetration structure, which in turn increases the temperature of both the penetration insulation and the surrounding floor and roof structures. Experiments on mineral wool specimens show that smouldering combustion can increase the insulation temperature by hundreds of degrees, which in turn can increase the temperatures of the combustible roof construction materials located adjacent to the chimney penetration by over 100°C for a limited period of time. Several factors that can increase the temperatures in the chimney penetration were identified in this research. It has also been shown that the simultaneous action of several factors is also possible, which can increase the penetration temperatures to the level of the ignition temperature. The study presents a number of methods for increasing the reliability of current EN standard tests and thereby improving the fire safety of metal chimneys

Work-up of globus : assessing the benefits of neck ultrasound and videofluorography

Globus patients with normal ear, nose, and throat ( ENT) status are a diagnostic challenge. The symptom may be long lasting and cause concern about malignancy, leading to possibly unnecessary further investigation. The aim of the study was to assess whether radiological examinations are useful in globus diagnostics, how often patients suffer from persistent globus, and whether globus patients with normal ENT status develop a malignancy during a follow-up. We reviewed medical records of all 76 globus patients referred to Helsinki University Hospital, Department of Otorhinolaryngology-Head and Neck Surgery in 2009. Patient history and findings in physical and radiological examinations were registered. A questionnaire concerning patients' present pharyngeal symptoms was sent 3 and 6 years after their initial visit. Data from the Finnish Cancer Registry revealed whether patients developed malignancies within a 3-year follow-up. Based on medical records, neck ultrasound was performed for 37 (49 %) and videofluorography for 22 patients (29 %), with nonsignificant findings. After a 3- and 6-year follow-up, half patients indicated that they were asymptomatic or had fewer symptoms, whereas the rest had persistent symptoms. The Finnish Cancer Registry data confirmed that globus patients developed no head and neck malignancies during a 3-year follow-up. In the present study, neck ultrasound and videofluorography showed no additional benefit to evaluate the globus etiology in patients whose ENT status was normal. Half the globus patients suffered from persistent symptoms after a 3- and 6-year follow-up, indicating that globus may cause discomfort chronically. However, no patients developed malignancies during a 3-year follow-up.Peer reviewe

Dynaaminen raportointialusta ForestPro-toiminnanohjausjärjestelmään

Tässä opinnäytetyössä luotiin raportointialusta PiiMega ForestPro-toiminnanohjausjärjestelmään. Alustan tarkoitus oli sisältää dynaamiset ryhmittely- ja tallennusvalinnat. Kehitystyö toteutettiin pääosin C#-ohjelmointikielellä. Opinnäytetyössä tarkasteltiin kehitystyön ohessa pintapuolisesti ohjelmointiparadigman vaikutusta työhön ja lopputulokseen. Lopputulokseksi saatiin raportointialusta, joka päätyi tuotantokäyttöön useammalle asiakkaalle. Kuitenkin jatkokehitys- ja korjaustarvetta jäi vielä paljon

Fire Safety of Metal Chimneys in Residential Homes in Finland

Viime vuosina Suomessa on tapahtunut lukuisia rakennuspaloja, jotka ovat saaneet alkunsa metallisavupiippujen läpivienneistä välipohjien, kattojen ja seinien läpi. Vuonna 2012 metallisavupiiput aiheuttivat yli 70% kaikista savupiippujen aiheuttamista tulipaloista asuinrakennuksissa Suomessa. Metallisavupiippujen aiheuttamat tulipalot ovat merkittävä ongelma, koska metallisavupiippujen osuus kaikista savupiippuista Suomessa on vain 10%. Metallisavupiippujen paloturvallisuuden parantamiseksi tehtiin laaja tutkimusohjelma vuosina 2010-2016 Tampereen teknillisen yliopiston palolaboratoriossa (nykyään Tampereen yliopisto). Tutkimukset olivat pääasiassa kokeellisia. Laboratorio- ja kenttäkokeita suoritettiin savupiippujen suunnittelua varten käytettävän tulisijojen savukaasulämpötilan määrittämiseksi. Lisäksi laboratoriokokeilla tutkittiin metallisavupiipun asennustavan ja mineraalivillan sisältämän orgaanisen aineen palamisen vaikutusta metallisavupiipun paloturvallisuuteen. Savupiipun läpiviennistä aiheutuneisiin paloihin tunnistettiin useita syitä: todelliset savukaasujen lämpötilat ovat korkeammat kuin savupiippujen suunnittelussa oletetaan, savupiipun virheellinen tai riittämätön asennustapa ja mineraalivillaeristeessä tapahtuva kytöpalo. Tulisijat ja savupiiput testataan EN- standardien mukaisesti. Standardikokeet suoritetaan ennalta määritellyissä laboratorio-olosuhteissa. Todelliset olosuhteet paikan päällä voivat olla hyvin erilaisia kuin nämä laboratorio-olosuhteet. Käyttöolosuhteet vaihtelevat, esimerkiksi polttoainetyypin ja savupiipun veto-olosuhteiden vuoksi, joka puolestaan riippuu rakennuksen sijainnista, tulisijan käyttöajasta, tulisijan säädöistä sekä savupiipun pituudesta ja savupiipun asennustavasta. Näistä olosuhteiden vaihtelusta huolimatta, EN-standardikokeisiin perustuvan savupiipun suunnittelun tulisi johtaa paloturvallisiin ratkaisuihin. Tulisijan CE-merkinnässä ilmoitettu savukaasujen lämpötila ei välttämättä aina johda turvalliseen ratkaisuun, joten sitä ei pidä käyttää savupiipun suunnitteluun. Laboratoriokokeissa olleiden tulisijojen korkeimmat savukaasujen lämpötilat lämpötilaturvallisuuskokeessa olivat 124°C - 381°C korkeammat kuin CE- merkinnässä ilmoitetut savukaasujen lämpötilat. Joissakin kenttätesteissä savukaasujen lämpötilat ja savupiipun veto ylittivät huomattavasti standardikokeiden arvot. Kenttäkokeissa kamiinojen ja kiukaan savukaasujen keskimääräiset lämpötilat olivat noin 100°C korkeammat kuin savukaasujen lämpötilat, jotka valmistajat olivat ilmoittaneet tulisijan CE-merkinnässä. Tutkimuksessa havaittiin eroja metallisavupiippujen todellisten asennustapojen ja standardin mukaisten kokeiden olosuhteissa. Standardikokeissa mitatut lämpötilat voivat olla matalampia kuin lämpötilat todellisissa asennuksissa. Standardissa on puutteita koskien savupiipun asemaa testirakenteessa ja kuuman kaasun mittauspisteen sijaintia testissä. Savupiipun testauksessa kuuman kaasun lämpötila voi jäähtyä yli 150°C standardin mukaisen mittauspisteen ja savupiipun läpiviennin välillä, joten savupiippu voidaan testata liian matalalla savukaasulämpötilalla. Suurimman riskin aiheuttaa savupiipun nokipalo, koska nokipalossa palaminen voi tapahtua savupiipun läpiviennin kohdalla. Koetulokset osoittavat, että nokipalokokeessa kuuman kaasun lämpötila savupiipun läpiviennissä voi olla 350°C matalampi kuin testilämpötila. Savupiipun standardin mukainen testaustapa nurkassa lähellä kahta seinää ei edusta pahinta mahdollista savupiipun asennustapaa. Todellisissa asennuksissa savupiiput ovat yleensä täysin yläpohjaeristeen ympäröimiä. Yläpohjaeristeen lämmönjohtavuus on alhaisempi kuin testirakenteen seinien. Kokeissa yläpohjaeristeen kohdalta mitatut lämpötilat olivat noin 60°C korkeampia kuin standardin mukaisista kohdista seinistä mitatut lämpötilat. Mineraalivillan orgaanisen aineen kytevä palaminen vaikuttaa savupiipun läpiviennin lämpötilaan. Kytevä palaminen tuottaa lisälämpöä läpivientirakenteeseen, mikä puolestaan nostaa sekä läpivientieristeen että ympäröivien välipohja- ja kattorakenteiden lämpötiloja. Mineraalivillaeristeille tehdyt kokeet osoittivat, että kytevä palaminen voi nostaa läpivientieristeen lämpötilaa sadoilla asteilla, mikä puolestaan voi nostaa rakennusmateriaalien lämpötiloja savupiipun läpiviennissä hetkellisesti yli 100°C. Tässä tutkimuksessa tunnistettiin monia tekijöitä, jotka voivat nostaa lämpötiloja savupiipun läpiviennissä. Myös monien tekijöiden vaikuttaminen samanaikaisesti on mahdollista, mikä voi nostaa lämpötilat savupiipun läpiviennissä syttymislämpötilan tasolle. Tutkimuksessa esitetään monia tapoja nykyisten EN-standarditestien turvallisuustason lisäämiseksi ja siten metallisavupiippujen paloturvallisuuden parantamiseksi.In recent years, numerous building fires have occurred in Finland where the fire started due to the ignition of flammable materials in the vicinity of metal chimney penetrations through floors, roofs and walls. In 2012, metal chimneys caused over 70% of all chimney-induced fires in residential buildings in Finland. The safety issue with metal chimneys is important, as they represent only 10% of all chimneys in Finland. To improve the fire safety of metal chimneys, an extensive research programme was conducted at the TUT Fire Laboratory of Tampere University of Technology (currently known as Tampere University) between 2010 and 2016. The study was mainly experimental. A series of laboratory and field tests were performed in order to determine the flue gas temperatures of fireplaces to be used in designing chimneys. The effect of the installation of metal chimneys and the effect of the smouldering combustion of the organic content of mineral wool on fire safety were studied using laboratory tests. Several reasons for chimney penetration-induced fires have been identified: higher actual flue gas temperatures onsite than those assumed in chimney design, incomplete or insufficient chimney installations and the smouldering combustion of mineral wool insulation. Fireplaces and chimneys are tested in accordance with EN standards. The standard tests are conducted in predefined laboratory conditions. The actual conditions onsite may be very different from these laboratory conditions. Site conditions vary, for example due to fuel type and chimney-draught conditions, which depend on site conditions, time, draught controls and the chimney length and installation. Regardless of this variation in conditions, chimney design based on EN standard tests should lead to a fire-safe solution. The flue gas temperature given on the CE marking of a fireplace may not always lead to a safe solution and should therefore not be used in designing a chimney. In the laboratory tests, the highest flue gas temperatures of the tested fireplaces measured in the temperature safety test were 124°C to 381°C higher than those given on the CE marking. In some field tests, the flue gas temperatures and chimney draught levels exceeded significantly those of the standard laboratory tests. The mean flue gas temperatures measured during the room heater and sauna stove tests were approximately 100°C higher than the flue gas temperatures given by the manufacturers in the CE marking of the fireplaces. The study highlighted the differences between the conditions in real installations and those in the thermal performance tests prescribed by the standard for the certification of chimneys. It showed that the temperatures measured in the tests performed according to the standard can be lower than the temperatures that may occur in real installations. The standard’s weaknesses concern the position of the chimney in the test structure and the hot gas measurement point in the tests. For chimney testing, hot gas can drop by over 150°C in temperature between the standard measurement point and the chimney penetration, so the chimney may be tested at too low a flue gas temperature. The highest risk is in the chimney thermal shock test as, in a soot fire, burning can occur just at the chimney penetration. The test results show that the flue gas temperature at the roof penetration may be 350°C lower than the test temperature. The position of the chimney in the test structure, in a corner of the roof and near two walls does not represent the worst condition in which a chimney may operate. In real installations, chimneys are usually completely surrounded by a roof that offers lower thermal conductivity than the walls of the test structure. In the test, the temperatures measured at the roof insulation were about 60°C higher than those measured on the walls. The temperature in the chimney’s roof penetration is affected by the smouldering combustion of mineral wool binder. Smouldering combustion generates additional heat in the penetration structure, which in turn increases the temperature of both the penetration insulation and the surrounding floor and roof structures. Experiments on mineral wool specimens show that smouldering combustion can increase the insulation temperature by hundreds of degrees, which in turn can increase the temperatures of the combustible roof construction materials located adjacent to the chimney penetration by over 100°C for a limited period of time. Several factors that can increase the temperatures in the chimney penetration were identified in this research. It has also been shown that the simultaneous action of several factors is also possible, which can increase the penetration temperatures to the level of the ignition temperature. The study presents a number of methods for increasing the reliability of current EN standard tests and thereby improving the fire safety of metal chimneys

Experimental Study on the Smouldering Combustion of Mineral Wool Insulation in Chimney Penetrations

A large number of fires have been caused by metal chimney penetrations in recent years. One factor that has contributed to these occurrences is smouldering combustion within mineral wool, which is often used as insulation in metal chimneys and their penetrations. Based on reaction to fire performance mineral wool is typically classified as a non-combustible material and in European standards it belongs to category Euroclass A1. However, mineral wool insulation products contain organic material, which smoulders and generates heat at temperatures between 200°C and 500°C. Experimental research indicates that this additional heat may increase the temperature in the chimney penetration materials over 100°C for a limited period of time. The European fire classification of materials does not set requirements to control mineral wool smouldering and limit the subsequent heat release. This experimental study examined the smouldering of mineral wool insulation products specified for chimney penetrations and the heat release generated during the smouldering combustion. The aim of the study was to determine the actual level of temperature increase within the chimney penetration and to estimate the effects of the increase with regard to fire safety. The study also reviewed how the smouldering potential of an insulation material could be considered in the fire classification of products.publishedVersionPeer reviewe

Heat release caused by the smouldering combustion of the binder of rockwool

Recently, numerous fires have started in Finland around roof penetrations of metal chimneys. One reason for the fires is the smouldering combustion of the binder of rockwool used at the roof penetrations of metal chimneys. The charring of the binder produces heat which can increase the temperature in the penetration to over 100 °C. Tests which were performed on rockwool demonstrate the heat release

Data from: Genetic divergence between the sympatric queen morphs of the ant Myrmica rubra

Pairs of obligate social parasites and their hosts, where some of the parasites have recently diverged from their host through intraspecific social parasitism, provide intriguing systems for studying the modes and processes of speciation. Such speciation, probably in sympatry, has also been propounded in the ant Myrmica rubra and its intraspecific social parasite. In this species, parasitism is associated with queen size dimorphism, and the small microgyne has become a social parasite of the large macrogyne. Here, we investigated the genetic divergence of the host and the parasite queen morphs in 11 localities in southern Finland, using nuclear and mitochondrial markers of queens and workers. We formulated and tested four speciation-related hypotheses that differed in the degree of genetic divergence between the morphs. The queen morphs were genetically distinct from each other with little hybridization. In the nuclear data, when localities were nested within queen morphs in the hierarchical amova, 39% of the genetic variation was explained by the queen morph (standardized F'CT = 0.63, uncorrected FCT = 0.39), whereas 18% was explained by the locality (F'SC = 0.39, FSC = 0.29). This result corroborated the hypothesis of advanced sympatric speciation. In contrast, the mitochondrial DNA could not settle between the hierarchical levels of locality and queen morph, thus substantiating equally the hypotheses of incipient and advanced sympatric speciation. Together, our results support the view that the microgynous parasite has genetically diverged from its macrogynous host to the level of a nascent species

Safety at chimney-roof penetration : A numerical investigation

Chimneys convey exhaust gas produced in heat generators to the external ambient. To do this, they cross building elements such as floors and roofs, which can be made of flammable materials such as wood, wood fiber, cellulose, etc. This represents a dangerous condition that can lead to the overheating of the structure and, consequently, to possible fires. In recent years, numerous roof fires have occurred in Europe due to the presence of a chimney, and some of these have also involved certified chimneys. The aim of the certification procedure is the determination of the distance between chimney and flammable structures to avoid fires. This paper describes an investigation performed to understand the causes of the high number of fires and to propose solutions to the roof fires problem. The study was carried out numerically and experimentally, and consisted of three steps. Firstly, the chimney certification procedure was investigated to highlight possible weaknesses. Then, by means of a 2D and a 3D numerical models, the variables affecting heat transfer at chimney-roof penetration were identified. Finally, solutions and prescriptions to prevent roof fires are proposed. The solutions consist of a set of tables for checking chimney installations, and a universal device to be installed between chimney and roof to prevent the overheating of the latter, also in very critical conditions represented by soot fires, and installations in very thick and insulating roofs.publishedVersionPeer reviewe

The microsatellite genotypes and mitochondrial DNA sequences

The file contains tables of the microsatellite genotypes, mitochondrial DNA sequences and their references, and information about the localities of the samples used in this study