Tarkastajien kokema vastaanotto peltoalavalvonnoilla

Työmme käsittelee peltoalaperusteisiin tukiin ja tukiehtojen täyttymisen valvontaan liittyviä asioita. Idean aiheeseen saimme työskennellessämme Hämeen Työ- ja elinkeinokeskuksessa (TE-keskus) kahtena kesänä tekemässä peltoalaperusteisten tukien valvontaa. 1.1.2010 alkaen nimi muuttui Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseksi (ELY-keskus) keskusten yhdistymisen johdosta. Toimeksiantaja työllemme on kuitenkin Maaseutuvirasto (Mavi). Tekstiosiossa selvitämme yleisesti mitä ovat peltoalaperusteiset tuet, miksi tukiehtojen täyttymistä valvotaan sekä esittelemme itse valvontaprosessiin liittyviä asioita. Teimme peltoalaperusteisten tukien valvontaa tehneille tarkastajille kyselyn, jonka tavoitteena on selvittää tarkastajien kokemaa vastaanottoa tiloilla sekä yleisesti heidän näkökantaansa valvontatilanteesta. Aineistona käytimme myös Mavin vuonna 2008 teettämää asiakastyytyväisyyskyselyä, joka suunnattiin vuonna 2008 valvonnoissa olleille tiloille. Vertailimme asiakastyytyväisyyskyselyn tulosten pohjalta tarkemmin viljelijöiden kokemuksia Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskusten alueilla. Työn tavoitteena oli selvittää millaisilla tiloilla tarkastajat kokevat valvonnat positiivisina tai negatiivisina. Tutkimustuloksista selvisi, että tarkastajat kokevat usein vastaanoton negatiiviseksi pinta-alaltaan pienillä tiloilla sekä tiloilla, joissa tuenhakija on yli 50-vuotias. Positiivisen vastaanoton tarkastajat kokivat usein tiloilla, joilla he olivat käyneet aikaisemminkin. Yleisesti ottaen tarkastuksiin suhtautuminen on muuttunut hieman positiivisempaan suuntaan.Our study aims to deal with subsidies that are based on area under cultivation and the conditions needed for subsidies. We chose this topic because we worked for Hämeen Työ- ja elinkeinokeskus (Employment and Economic centre for Häme) during two summers and the major part of our range of work consisted of the control of subsidy that is based on area under cultivation. Since 1 January 2010 Hämeen Työ- ja elinkeinokeskus has been called Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (Centres for Economic Development, Transport and the Environment) due to the fusion of the centres. We, however, had this commission from Maaseutuvirasto (Agency for Rural Affairs). In our study we define, what the concept subsidy that is based on area under cultivation means, why the subsidy conditions under the strict control and in addition to those we introduce some essential matters in the controlling process. We made a questionnaire to the controllers, who were responsible for the controlling of the subsidies. Its purpose was to study into the reception the controllers got on different farms and how they experienced the actual control process on the farm. As the research material we used also the study by Mavi concerning client satisfaction in those farms under the control in 2008. We compared the farmers’ experiences in the areas governed by Häme and Uudenmaa ELY centres and studied more profoundly and more exactly the conclusions we could draw from the client satisfaction study. The goal of our thesis was to find out, when and on which type of farms the controllers experienced controlling negative and when they felt the controlling process positive. The findings indicated that the controllers often met a negative reception on the small farms with small cultivated area and if the petitioner of the subsidy was over 50 years old. It seemed to be that the reception turned into more positive, if the controller had visited the farm more than once. Our overall impression is that all farmers’ attitudes to subsidy controls are a bit more positive and favourable at present

Ei vastakulttuurina vaan vaikutteena muiden joukossa

Arvosteltu teos: Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa / Tiina Mahlamäki & Nina Kokkinen (toim.). Tampere : Vastapaino, 2020

Kustomointia vaativien teollisuusnostureiden toimitusprosessi

Teollisuusnosturit konfiguroidaan aina asiakaskohtaisesti. Nostureihin halutaan kuitenkin usein ominaisuuksia, joita konfiguraattori ei tunne, tai jotka eivät kuulu tuotevalikoimaan. Tällöin nosturit vaativat erityistä suunnittelua sekä tarjous- että toteutusvaiheissa. Kustomointia vaativien nostureiden toimitusprosessi on hyvin erilainen kuin niin sanotuilla vakionostureilla, jotka eivät vaadi erityistä suunnittelua. Tästä syystä prosessissa on myös tavallista enemmän potentiaalisia virhelähteitä, jolloin tuotettu laatu ja prosessin kustannustehokkuus ei ole välttämättä samalla tasolla vakionostureiden kanssa. Tämän työn tavoitteena on löytää kustomoitujen teollisuusnostureiden toimitusprosessin suurimmat epäkohdat ja esittää useita kehitysehdotuksia, joilla prosessin tehokkuutta ja taloudellisuutta voidaan parantaa. Työ jakautuu kahteen osaan. Teoriaosassa selvitetään varioituvaan tuotteeseen perustuvan liiketoiminnan edellytykset ja luodaan ideaalinen toimitusprosessi. Työn soveltavassa osassa ideaalista ja käytännössä vallitsevaa toimitusprosessia verrataan toisiinsa, jotta ongelmakohdat voidaan tunnistaa. Soveltavan osan käytännön tiedot perustuvat sekä kirjoittajan omiin kokemuksiin että eri osa-alueiden asiantuntijoiden kanssa suoritettuihin haastatteluihin. Näiden havaintojen perusteella esitetään erilaisia esimerkkitilanteita sekä kehitysehdotuksia, jotka ovat koottu pääosin soveltavan osion loppuun. Tutkimus osoittaa, että nykyisin vallitsevan toimitusprosessin päätason vaiheet ovat optimaaliset mutta oikeaa järjestystä ei aina noudateta tai tietyt vaiheet ohitetaan kokonaan. Työn merkittävimpänä tuloksena voidaan pitää havaintoa, että suurin osa prosessin epäkohdista voitaisiin ratkaista paremmalla kommunikaatiolla ja eri työtehtävien tuntemuksella. Asiakaslähtöisyyden korostaminen auttaisi tuottamaan kullekin asiakasprosessille optimaalista dataa ja laatua, joiden lisäksi asioita tehtäisiin oikeaan aikaan. Prosessituntemus lisäisi ymmärrystä, miten kussakin vaiheessa tuotettu heikko laatu vaikuttaa prosessin myöhempiin vaiheisiin ja koko nosturitoimituksen tulokseen. Tämä tiedon voidaan olettaa parantavan prosessin itseohjautuvuutta, jolla ongelmat korjattaisiin heti niiden esiintyessä

Hyvän veden ja hyvien yhteyksien kaupunki - Riihimäen Veden historia

Hyvän veden ja hyvien yhteyksien kaupunki Riihimäen Veden historia Jo yli sata vuotta sitten Riihimäki oli kuulu hyvästä pohjavedestään. Pohjavesi onkin yksi Riihimäen vesihuollon peruspilareista. Ensimmäinen varsinainen viemäri rakennettiin Kauppakadulle Junailijankadulta Pohjoiselle Rautatienkadulle vuonna 1921. Puhdasvesipuolella tultiin Riihimäellä ajallisesti hieman jäljessä viemäröintiä. Riihimäellä kunnallinen vesilaitos aloitti vedenjakelun Juppalasta vuonna 1950. Vuonna 1952 valmistunut vesilinna on ollut tärkeässä roolissa vesihuollossa, mutta myös osana kaupunkikuvaa. Riihimäen viemäriverkon laajentuessa keskustan jätevedet johdettiin Vantaanjokeen ja pohjoisten kauppalanosien vedet Punkanjokeen. Jätevedenpuhdistamo Riihimäelle valmistui vuonna 1962. Vuonna 2010 Riihimäen Vesi on kunnallinen liikelaitos, jonka toimintastrategia korostaa vedenhankinnan ja -jakelun varmuutta sekä turvallisuutta. Teoksen Hyvän veden ja hyvien yhteyksien kaupunki ovat kirjoittaneet filosofian tohtori, dosentti Petri Juuti, tekniikan tohtori Riikka Rajala, tekniikan tohtori Pekka Pietilä sekä tekniikan tohtori, dosentti Tapio Katko.

The majority of type 2 diabetic patients in Finnish primary care are at very high risk of cardiovascular events : A cross-sectional chart review study (STONE HF)

Publisher Copyright: © 2021 The AuthorsAims: To characterize clinical profiles, prevalence of chronic kidney disease (CKD), and treatment patterns in type 2 diabetes (T2D) and heart failure (HF) patients in Finnish primary care. Methods: A total of 1385 patients (1196 with T2D, 50 with HF, and 139 with T2D and HF) in 60 Finnish primary care centers were recruited to this cross-sectional study. Data on demographic and clinical characteristics, laboratory measurements, and medications were collected retrospectively from medical records. T2D patients were classified according to their risk of cardiovascular (CV) events as very high-risk (62%) and other patients (38%). Results: Of the T2D patients, 10% (139/1335) had a diagnosis of HF and 42% (457/1090) had stage 3–5 CKD and/or albuminuria based on laboratory measurement. Of the HF patients, 74% (139/189) had T2D and 78% (114/146) had stage 3–5 CKD and/or albuminuria. Metformin was the most frequently used medication in both very high-risk patients (74%) and other patients (86%). SGLT2 inhibitors and/or GLP-1 analogues were used by 37% of very high-risk patients compared to 42% in other patients. Conclusions: The majority of T2D patients in Finnish primary care are at very high risk of cardiovascular events. However, the implementation of treatments with proven cardioprotective effects in very high-risk patients is currently suboptimal.Peer reviewe

The majority of type 2 diabetic patients in Finnish primary care are at very high risk of cardiovascular events: A cross-sectional chart review study (STONE HF).

AimsTo characterize clinical profiles, prevalence of chronic kidney disease (CKD), and treatment patterns in type 2 diabetes (T2D) and heart failure (HF) patients in Finnish primary care.MethodsA total of 1385 patients (1196 with T2D, 50 with HF, and 139 with T2D and HF) in 60 Finnish primary care centers were recruited to this cross-sectional study. Data on demographic and clinical characteristics, laboratory measurements, and medications were collected retrospectively from medical records. T2D patients were classified according to their risk of cardiovascular (CV) events as very high-risk (62%) and other patients (38%).ResultsOf the T2D patients, 10% (139/1335) had a diagnosis of HF and 42% (457/1090) had stage 3-5 CKD and/or albuminuria based on laboratory measurement. Of the HF patients, 74% (139/189) had T2D and 78% (114/146) had stage 3-5 CKD and/or albuminuria. Metformin was the most frequently used medication in both very high-risk patients (74%) and other patients (86%). SGLT2 inhibitors and/or GLP-1 analogues were used by 37% of very high-risk patients compared to 42% in other patients.ConclusionsThe majority of T2D patients in Finnish primary care are at very high risk of cardiovascular events. However, the implementation of treatments with proven cardioprotective effects in very high-risk patients is currently suboptimal.</p

Imaging of αvβ3 integrin expression in experimental myocardial ischemia with [68Ga]NODAGA-RGD positron emission tomography

Abstract Background Radiolabeled RGD peptides detect αvβ3 integrin expression associated with angiogenesis and extracellular matrix remodeling after myocardial infarction. We studied whether cardiac positron emission tomography (PET) with [68Ga]NODAGA-RGD detects increased αvβ3 integrin expression after induction of flow-limiting coronary stenosis in pigs, and whether αvβ3 integrin is expressed in viable ischemic or injured myocardium. Methods We studied 8 Finnish landrace pigs 13 ± 4 days after percutaneous implantation of a bottleneck stent in the proximal left anterior descending coronary artery. Antithrombotic therapy was used to prevent stent occlusion. Myocardial uptake of [68Ga]NODAGA-RGD (290 ± 31 MBq) was evaluated by a 62 min dynamic PET scan. The ischemic area was defined as the regional perfusion abnormality during adenosine-induced stress by [15O]water PET. Guided by triphenyltetrazolium chloride staining, tissue samples from viable and injured myocardial areas were obtained for autoradiography and histology. Results Stent implantation resulted in a partly reversible myocardial perfusion abnormality. Compared with remote myocardium, [68Ga]NODAGA-RGD PET showed increased tracer uptake in the ischemic area (ischemic-to-remote ratio 1.3 ± 0.20, p = 0.0034). Tissue samples from the injured areas, but not from the viable ischemic areas, showed higher [68Ga]NODAGA-RGD uptake than the remote non-ischemic myocardium. Uptake of [68Ga]NODAGA-RGD correlated with immunohistochemical detection of αvβ3 integrin that was expressed in the injured myocardial areas. Conclusions Cardiac [68Ga]NODAGA-RGD PET demonstrates increased myocardial αvβ3 integrin expression after induction of flow-limiting coronary stenosis in pigs. Localization of [68Ga]NODAGA-RGD uptake indicates that it reflects αvβ3 integrin expression associated with repair of recent myocardial injury

Dientamoeba fragilis - the most common intestinal protozoan in the Helsinki Metropolitan Area, Finland, 2007 to 2017

Despite the global distribution of the intestinal protozoan Dientamoeba fragilis, its clinical picture remains unclear. This results from underdiagnosis: microscopic screening methods either lack sensitivity (wet preparation) or fail to reveal Dientamoeba (formalin-fixed sample). Aim: In a retrospective study setting, we characterised the clinical picture of dientamoebiasis and compared it with giardiasis. In addition, we evaluated an improved approach to formalin-fixed samples for suitability in Dientamoeba diagnostics. Methods: This study comprised four parts: (i) a descriptive part scrutinising rates of Dientamoeba findings; (ii) a methodological part analysing an approach to detect Dientamoebalike structures in formalin samples; (iii) a clinical part corn paring demographics and symptoms between patients with dientamoebiasis (n = 352) and giardiasis (n = 272), and (iv) a therapeutic part (n = 89 patients) investigating correlation between faecal eradication and clinical improvement. Results: The rate of Dientamoeba findings increased 20-fold after introducing criteria for Dientamoeba-like structures in formalin-fixed samples (88.9% sensitivity and 83.3% specificity). A further increase was seen after implementing faecal PCR. Compared with patients with giardiasis, the symptoms in the Dientamoeba group lasted longer and more often included abdominal pain, cramping, faecal urgency and loose rather than watery stools. Resolved symptoms correlated with successful faecal eradication (p<0.001). Conclusions: Previously underdiagnosed, Dientamoeba has become the most frequently recorded pathogenic enteroparasite in Finland. This presumably results from improved diagnostics with either PCR or detection of Dientamoeba-like structures in formalin-fixed samples, an approach applicable also in resource-poor settings. Symptoms of dientamoebiasis differ slightly from those of giardiasis; patients with distressing symptoms require treatment.Peer reviewe