Työhyvinvoinnin kehittäminen Pieksämäen kaupungin siivouspalveluissa

Opinnäytetyön aiheena oli työhyvinvoinnin kehittäminen Pieksämäen kaupungin siivouspalveluissa. Työssä tutkittiin työhyvinvoinnin nykytilaa. Tavoitteena oli selvittää työhyvinvoinnin kehitystarpeet, ja luoda niiden pohjalta hyvinvointia edistävä kehittämissuunnitelma. Lähestymistapana oli kehittävä tapaustutkimus. Tarkoituksena oli tuottaa kehittämisehdotusten pohjalta siivouspalvelujen hyvinvointi- ja koulutusohjelma vuosille 2017–2019. Työssä käytettiin useita eri menetelmiä. Kehittämissuunnitelma tehtiin mukaillen Yrjö Engeströmin kehittävän työn tutkimuksen menetelmää. Kehittämistarpeita kartoitettiin koulutus- ja hyvinvointikyselyllä, joka lähetettiin sähköisesti henkilöstölle. Työkykyindeksilomake lähetettiin postitse kaikille siivouspalvelujen työntekijöille. Työterveyden kanssa sovittiin työterveystarkastuksista. Työkykyindeksikyselyistä ja terveystarkastuksista saatiin yhteenveto ja kehittämisehdotuksia työkyvyn näkökulmasta. Työnantaja lähetti sähköisen työtyytyväisyyskyselyn koko kaupungin henkilöstölle. Tulokset olivat samankaltaiset kuin muissa kyselyissä ja vahvistivat koulutus- ja hyvinvointikyselyn tuloksia. Lopullinen työhyvinvointisuunnitelma tehtiin Työturvallisuuskeskuksen työhyvinvoinnin portaat -menetelmällä. Siivouspalvelujen hyvinvointi- ja koulutusohjelma tehtiin yhteistyössä henkilöstön kanssa. Tärkeimmät työhyvinvoinnin kehittämistarpeet siivouspalveluissa huomioidaan hyvinvointi- ja koulutusohjelmassa. Kyselyistä ilmenee tarve fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. Työpäivän aikana on puutteita taukoliikunnassa ja palautumisessa. Lepo ja stressinhallinta ovat kehittämiskohteita. Hyvinvointianalyysit antavat lisätietoa fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista: stressistä, palautumisesta ja liikkumisesta. Analyysien avulla henkilöstöä kannustetaan aloittamaan muutoksia omassa toiminnassa hyvinvoinnin kehittämiseksi. Työikäisten hyvä ravitsemus ja ateriarytmi huomioidaan koulutuksessa. Ammatillista lisäkoulutusta tarvitaan vedettömän siivouksen ja ergonomian osalta. Vuorovaikutustaidot ja oman temperamentin tunnistaminen auttavat asiakaspalvelussa, sekä työtoverin kohtaamisessa. Oman työn suunnittelu, ja itsensä johtamisen taidot ovat työntekijälle työssä jaksamisen työkaluja. Työntekijät saatiin hyvin sitoutettua työhyvinvoinnin kehittämiseen työhyvinvoinnin portaat -menetelmällä. Monipuolinen, mielenkiintoinen ja henkilöstön tarpeista tuotettu koulutusohjelma lisää työhyvinvointia. Työnantaja hyötyy onnistuneen kehittämishankkeen tuloksista.Abstract The subject of the thesis was developing of the work welfare in the cleaning services of the town of Pieksämäki. In the thesis, the present state of the work welfare was studied. The objective was to study the needs for development of the work welfare and to create a development plan, which promotes welfare based on them. The approach was a developing case study. The purpose was to produce a welfare and training programme for the cleaning services for the years 2017–2019 based on the development proposals. The development plan was created using the developmental work research method by Yrjö Engeström. The development needs were surveyed with an education and welfare inquiry , which was electrically sent to the staff. A working capacity questionnaire was sent by post to all the workers of the cleaning services. A summary and development proposals were obtained from the questionnaire and occupational health check-ups in relation to the ability to work. The employer sent an electric questionnaire to the staff of the whole town. The results were similar to those of the other inquiries and strengthened the results of the education and welfare inquiry. The final welfare plan was made using a work welfare development method of the Centre for Occupational Safety. The welfare and training programme of the cleaning services was made in cooperation with the staff. The inquiries show the need for increasing the physical activity. During the working day there are shortcomings in break exercise and recovery. The subjects of development are stress control and the quality of sleep. The welfare analyses give additional information about the physical and psychic welfare: stress, recovery and exercise. In the training programme attention is paid to a good nutrition and meal rhythm of the working age people. Vocational additional education is needed in waterless cleaning and ergonomics. Social skills and the identification of one’s own temperament help in customer service and when meeting the fellow workers. Planning one’s own work and self-management skills are tools to cope at work. The workers were well committed to the developing of the work welfare with the work welfare development method. The training programme that is versatile, interesting and is based on the needs of the staff increases work welfare

Lapsiomaisille voimaa vertaisuudesta varhaisaikuisuudessa?

Tiivistelmä Pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan, millaisia merkityksiä nuori aikuinen, jolla on psyykkisesti sairastunut vanhempi, antaa vertaistukiryhmätoiminnalle, johon hän on osallistunut varhaisaikuisuuden ikävaiheessa. Lisäksi tarkastellaan lapsiomaisten erilaisia tapoja puhua voimaantumisesta vertaistukiryhmätoiminnan kontekstissa. Keskeisiä lähtökohtia ovat vertaistuen, voimaantumisen ja varhaisaikuisuuden käsitteet. Mielenterveyden häiriöt ovat Suomessa yleisiä, ja myös mielenterveysongelmaisten lapsilla on kohonnut sairastumisriski. Erityisesti psyykkisiin sairauksiin liittyvä häpeän tunne tuo lapsiomaiselle paljon kuormitusta, ja voi kapeuttaa hänen sosiaalisia verkostojaan. Lapsiomainen on erityisessä tuen tarpeessa varhaisaikuisuuden aikaan itsenäistyessään ja irtautuessaan lapsuudenperheestään. Tutkielmassa tarkastellaan myös lapsiomaisten pärjäävyyttä, resilienssiä. Tutkielmassa käsitellään lyhyesti varhaisaikuisuuden ikävaiheen erityispiirteitä käymällä läpi yleisimmät vaiheteoreettiset tarkastelut sekä näkökulma muotoutuvasta aikuisuudesta. Voimaantumista tarkastellaan erityisesti Juha Siitosen formaalin voimaantumisteorian kautta, jolloin voimaantuminen määrittyy itsestä lähteväksi henkilökohtaiseksi ja sosiaaliseksi prosessiksi. Vertaistuki on nopeasti kehittyvä sosiaalisen tuen muoto, joka perustuu vastavuoroiseen ja vuorovaikutteiseen kokemusten jakamiseen toisten, samassa elämäntilanteessa olevien kesken. Tutkimusaineisto koostuu kerronnallisista teemahaastatteluista. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, ja aineiston analyysi perustuu kerronnallisuuteen. Haastateltavien kertomukset vertaisryhmätoiminnasta ovat pääsääntöisesti erittäin myönteisiä. Tutkimusaineiston perusteella varhaisaikuisuus näyttäytyy vertaistoimintaan osallistumiselle otollisena aikana. Vertaistuki ei kuitenkaan ole kaikille lapsiomaisille sopivin tukimuoto. Haastattelutilanteissa vertaistukiryhmätoimintaan liittyvää kielteistä puhetta ei juurikaan tuotettu spontaanisti. Lapsiomaiset toivoivat vertaisuuden mahdollisimman täsmällistä toteutumista ryhmissä. Lapsiomaisille kannattaa tarjota omaa vertaistukitoimintaa erillään muista omaisryhmistä. Vertaistukitoiminnan suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon voimaantumista edesauttavaan toimintaympäristöön liittyvät tekijät, kuten luottamuksellisen, avoimen ja turvallisen ilmapiirin luominen. Myös muuhun kuin puhumiseen keskittyviä tukimuotoja tulisi olla tarjolla

Julkaisukäytännöt eri tieteenaloilla

Raportissa esitellään ”Julkaisukäytännöt eri tieteenaloilla” -tutkimushankkeen tuloksia. Tieteenalojen julkaisutoiminta on jaettu raportissa viiteen teema-alueeseen: 1) erilaisten julkaisumuotojen tyypillisyys ja asema, 2) yhteisjulkaisukäytännöt, 3) julkaisujen edellyttämä työmäärä ja julkaisutuottavuus, 4) julkaisujen laadun ominaisuudet ja mittarit sekä 5) julkaisutoimintaan vaikuttavat tekijät yksilötasolla. Raportissa analysoidaan julkaisukäytäntöjen eroja viiden päätieteenalan välillä: luonnontieteet (ml. maa- ja metsätaloustieteet), lääketieteet, tekniikka, yhteiskuntatieteet sekä humanistiset tieteet. Lisäksi tarkastellaan päätieteenalojen sisäistä vaihtelua ja nostetaan esille joitakin julkaisutoiminnaltaan poikkeuksellisia tieteenaloja. Analyysi perustuu empiirisiin aineistoihin. Hankkeessa kerättiin julkaisu- ja henkilöstötietoja kolmesta suomalaisesta yliopistosta vuosilta 1998–2005 sekä tehtiin 44 professorihaastattelua yhteensä yhdeksässä yliopistossa. Analyysi osoittaa merkittäviä eroja päätieteenalojen välillä kaikilla julkaisemisen osa-alueilla. Lääketieteet ovat melko yhtenäisiä julkaisutoiminnassaan, mutta muiden päätieteenalojen sisällä tutkimusalojen välillä on huomattavia eroja. Kaikille tieteenaloille on yhteistä kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä julkaistujen referoitujen artikkelien korkea arvostus tiedeyhteisön sisällä ja kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun osallistuminen niiden avulla. Referee-artikkelit nousevat esille erityisesti lääketieteissä sekä perusluonnontieteissä, joissa julkaiseminen painottuu lähes yksinomaan kansainvälisiin tieteellisiin lehtiin. Näillä aloilla tutkimuksen ensisijainen yleisö on kansainvälinen tiedeyhteisö. Muilla kuin lääke- ja luonnontieteiden aloilla julkaiseminen on monimuotoista ja referee-lehtien lisäksi muut julkaisukanavat ovat tärkeitä. Yhteis-kunta- ja humanistisissa tieteissä tuotetaan edelleen eniten kirjoja ja kokoomateoksia. Tekniikan aloilla konferenssijulkaisut ovat tyypillisimpiä. Yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä sekä muutamilla kansallisesti orientoituneilla tekniikan ja luonnontieteiden aloilla tavoitellaan usein tutkimuksen yhteiskunnallista hyödynnettävyyttä ja tutkimuksella on monia yleisöjä. Näillä tieteenaloilla myös ei-tieteelliset julkaisut ovat tyypillisiä. Tekniikan alat jakautuvat joko kotimaiseen tai kansainväliseen julkaisemiseen sen mukaan, onko tutkimusala lähellä kansainvälistä teollisuutta vai kotimaisia toimijoita, teollisuusyrityksiä ja julkista hallintoa. Tieteenalaryhmien välillä on huomattavia eroja myös yhteisjulkaisukäytännöissä. Useimmilla luonnontieteiden, lääketieteiden ja tekniikan aloilla lähes kaikki julkaisut ovat yhteisjulkaisuja. Kirjoittajaryhmän koko on näillä aloilla suuri, sillä koeasetelmat tai erilaisten asiantuntijoiden tarve edellyttävät isoja tutkimusryhmiä. Yhteiskuntatieteissä yksin kirjoittaminen on vielä hyvin yleistä, joskin yhteisjulkaisujen osuus on kasvanut vuosina. Humanistisissa tieteissä yhteisjulkaiseminen on edelleen harvinaista, vaikka tutkimusta tehdäänkin entistä enemmän ryhmissä. Arviot julkaisujen viemästä työmäärästä vaihtelevat kaikilla aloilla suuresti. Työmäärän arviointi on vaikeaa, sillä julkaisuja tehdään aina muun työn rinnalla ja niihin käytettyä aikaa on hankala erottaa. Kovissa luonnon- ja lääketieteissä aineistonkeruu ja koejärjestelyt vievät suurimman osan tutkimukseen käytettävästä ajasta, eikä kirjoitustyö vie välttämättä paljon aikaa. Pehmeissä yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä kirjoittaminen itsessään on olennainen osa tutkimusprosessia ja siihen käytetään aikaa. Julkaisutuottavuudessa on eroja päätieteenalojen välillä. Huomattavaa vaihtelua julkaisutuottavuudessa tulee esille kuitenkin myös päätieteenalojen sisällä, ja eroja on jopa samaa tutkimus- tai tieteenalaa edustavien laitosten välillä. Tutkimuksen laatuun liitettävissä ominaisuuksissa ei ole systemaattisia eroja päätieteenalojen välillä. Kaikilla päätieteenaloilla laadukkaan tutkimuksen ominaisuuksia ovat muun muassa uutuusarvo, aineistojen hyvyys ja riittävyys, menetelmien hallinta ja väitteiden asianmukainen perusteleminen. Laadukkaan julkaisun ominaisuutena korostuu, että se on julkaistu hyvässä lehdessä tai muulla laadukkaaksi tunnetulla julkaisufoorumilla. Kuitenkin myös muilla julkaisufoorumeilla julkaistaan laadukkaita tutkimuksia, ja parhaat lehdet eivät välttämättä aina tavoita haluttua kohdeyleisöä. Viittausmäärät kuvaavat useilla aloilla jossain määrin julkaisun tasoa, ja ne, kuten lehtien impaktifaktoritkin ovat tunnetuimpia luonnon- ja lääketieteiden aloilla. Sekä viittausindikaattoreiden että impaktifaktoreiden käyttöön liittyy kuitenkin paljon ongelmia. Tieteenalaerojen lisäksi myös tutkijoiden välillä on huomattavia eroja julkaisutuottavuudessa. Professorit ovat keskimäärin tuotteliaimpia kaikilla tieteenaloilla, mutta myös näiden joukossa on paljon vähän tai ei lainkaan julkaisevia sekä muutamia huipputuotteliaita yksilöitä. Miehet julkaisevat huomattavasti enemmän kuin naiset. Analyysi antaa myös viitteitä siitä, että julkaisutuottavuus olisi henkilötyövuosiin suhteutettuna hienoisessa laskussa

”Lupa surra”:surevan lapsen kohtaaminen varhaiskasvatuksessa

Tiivistelmä. Kandidaatin tutkielmani käsittelee lapsen kohtaamaa surua, sekä varhaiskasvatuksen henkilöstön valmiuksia kohdata sureva lapsi. Tutkielmassa määrittelen lapsuuden, varhaiskasvatuksen, kohtaamisen ja surun käsitteitä, jotta olisi helpompi ymmärtää, mihin kontekstiin tutkielmani pohjautuu. Tarkoitukseni on rajata tutkielma tarkastelemaan erityisesti surua, joka aiheutuu lapselle hänen menettäessään läheisensä. Tässä tutkielmassa perehdyn lapsen suruun, menetykseen, varhaislapsuuden odotuksiin, varhaiskasvatukseen sekä opettajan ammatillisiin valmiuksiin kohdata sureva lapsi varhaiskasvatuksessa. Tämä tutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena eli pyrin kokoamaan mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan lapsen surusta (Salminen, 2011). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2022) todetaan, että varhaiskasvatuksen arvoperustana on lapsen edun ensisijaisuus, lapsen hyvinvoinnin tukeminen, oikeus huolenpitoon ja turvaan, lapsen ajatusten kuunteleminen, yhdenvertainen ja tasa-arvoinen kohtelu, inklusiivisuus sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen syrjimättömyys ja vammaisten oikeudet. Lapsella on oikeus olla juuri sellainen kuin hän on, ja jokainen lapsi tulee kohdata arvokkaana, uniikkina yksilönä (OPH, 2022). Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on merkittävä rooli lapsen kasvun polulla. Aikuisen ja lapsen välinen valtasuhde tuo vastuun kasvattajalle. Suru kuuluu osana ihmisen elämää, eikä se kysy lupaa tullessaan. Suru voi koskettaa yksilön elämää milloin tahansa ja siksi se on aina ajankohtainen teema. Siitä huolimatta suru koetaan usein haastavana ja ikävänä teemana. Tutkielmani tavoitteena on löytää vastauksia siihen, millaisin keinoin varhaiskasvatuksen ammattilaisen tulisi kohdata sureva lapsi

The effect of COVID-19 lockdown on the glycemic control of children with type 1 diabetes

Background Between March 18(th) and May 13(th) 2020, the COVID-19 pandemic outbreak in Finland resulted in the closure of schools and the limitation of daycare (i.e. lockdown). Social distancing changed the daily routines of children with type 1 diabetes (T1D). Healthcare professionals were forced to adapt to the pandemic by replacing physical outpatient visits with virtual visits. However, the influence of the lockdown on glycemic control in these patients remained unknown. Methods In this retrospective register study from a pediatric diabetes outpatient clinic, we analyzed the glycemic data of T1D patients (n = 245; aged 4 to 16 years) before and under the lockdown. All the participants used continuous glucose monitoring (rtCGM or iCGM), two-thirds were on insulin pumps (CSII), and one-third on multiple daily insulin injections (MDI) therapy. Results In our patient cohort, time in range (TIR, n = 209) and mean glucose levels (n = 214) were similar prior to and under the lockdown (mean change 0.44% [95%CI: -1.1-2.0], p = 0.56 and -0.13 mmol/mol [95%CI: -0.3-0.1], p = 0.17, respectively). However, children treated with CSII improved their glycemic control significantly during the lockdown: TIR improved on average 2.4% [0.6-4.2] (p = 0.010) and mean blood glucose level decreased -0.3 mmol/mol [-0.6-(-0.1)] (p = 0.008). The difference was more pronounced in girls, adolescents and patients using conventional insulin pumps. Conclusions The glycemic control in T1D children did not deteriorate under the lockdown, and patients on CSII even improved their control, which suggests that social distancing might have allowed families to use the insulin pump more accurately as out-of-home activities were on hold.Peer reviewe

Muscle activity and acute stress in fibromyalgia

Background: Fibromyalgia (FM) patients are likely to differ from healthy controls in muscle activity and in reactivity to experimental stress. Methods: We compared psychophysiological reactivity to cognitive stress between 51 female FM patients aged 18 to 65 years and 31 age- and sex-matched healthy controls. They underwent a 20-minute protocol consisting of three phases of relaxation and two phases of cognitive stress. We recorded surface electromyography normalized to maximum voluntary muscle contraction (%EMG), the percentage of time with no muscle activity (EMG rest time), and subjective pain and stress intensities. We compared group reactivity using linear modelling and adjusted for psychological and life-style factors. Results: The FM patients had a significantly higher mean %EMG (2.2 % vs. 1.0 %, p <0.001), pain intensity (3.6 vs. 0.2, p <0.001), and perceived stress (3.5 vs. 1.4, p <0.001) and lower mean EMG rest time (26.7 % vs. 47.2 %, p <0.001). In the FM patients, compared with controls, the pain intensity increased more during the second stress phase (0.71, p = 0.028), and the %EMG decreased more during the final relaxation phase (-0.29, p = 0.036). Within the FM patients, higher BMI predicted higher %EMG but lower stress. Leisure time physical activity predicted lower %EMG and stress and higher EMG rest time. Higher perceived stress predicted lower EMG rest time, and higher trait anxiety predicted higher pain and stress overall. Conclusions: Our results suggest that repeated cognitive stress increases pain intensity in FM patients. FM patients also had higher resting muscle activity, but their muscle activity did not increase with pain. Management of stress and anxiety might help control FM flare-ups.Peer reviewe

Arbo Shelter -tilakonsepti pakolaisleireille ja jälleenrakennusalueille

KERAKE-hankkeen tavoitteena oli laatia humanitaariseen, tilapäiseen asumiseen soveltuvan siirrettävän, muuntojoustavan puurakennuksen konseptisuunnitelma, joka perustuu vähähiilisiin rakennus- ja materiaaliratkaisuihin. Puu valikoitui runkomateriaaliksi sen hiiltä sitovien ja varastoivien ominaisuuksien ansiosta. Myös puun kiertotalousominaisuudet ovat erinomaiset. Puusta rakennettu asuinympäristö luo kodinomaista atmosfääriä olosuhteisiin, joissa ihmiset kokevat voimakasta stressiä. Lisäksi pitkälle jalostetut, ulkomaan vientiin tarkoitetut puutuotteet parantavat maamme vaihtotasetta. Hankkeessa koottiin toimijaryhmä, johon kuului puurakentamiseen ja puutuotealaan, sekä energia- ja sanitaatioratkaisuihin erikoistuneita yrityksiä. Lisäksi hankittiin ostopalveluna asiantuntijaosaamista liittyen humanitaariseen rakentamiseen ja vastaaviin kansainvälisiin markkinoihin. Hankkeessa työskentelevä tutkija keräsi runsaasti alaa koskevaa tutkimustietoa ja laati asuinyksikön konseptisuunnitelman, jota esiteltiin luonnosten ja virtuaalimallien avulla. Suunnitellusta asuinyksiköstä laskettiin arviot hiilijalanjäljestä ja hiilikädenjäljestä. Hankkeen tuloksena syntyi poikkeusoloihin soveltuvan, siirrettävän modulaarisen puurakennuksen konseptisuunnitelma, joka on sovellettavissa erityyppisiin runkojärjestelmiin, erilaisiin ilmasto-olosuhteisiin, sekä vaihteleviin paikallisiin olosuhteisiin. Joustava konseptisuunnitelma mahdollistaa kiertotalouden periaatteiden mukaisen pitkän elinkaaren valmistuksesta alkuperäisen käytön jälkeiseen purkamiseen ja uudelleen kokoamiseen, tai vastaavasti puuelementtien uusiokäytön suuremmissa asumisyksiköissä tai esimerkiksi koulurakennuksissa. Konseptin tila- ja materiaaliratkaisut mahdollistavat rakennuksen omatoimisen muokkaamisen asumistarpeita paremmin vastaavaksi asumisen pitkittyessä

First year on commercial hybrid closed-loop system - experience on 111 children and adolescents with type 1 diabetes

Objective The hybrid close-loop system (HCL) is a rapidly emerging treatment method for type 1 diabetes (T1D), but the long-term effectiveness of the system remains unclear. This study investigates the influence of the HCL on glycemic control in children and adolescents with T1D in a real-life setting during the first year on HCL. Research design and methods This retrospective study included all the patients (n = 111) aged 3 to 16 years with T1D who initiated the HCL system between 1st of December 2018 and 1st of December 2019 in the Helsinki University Hospital. Time in range (TIR), HbA1c, mean sensor glucose (SG) value, time below range (TBR), and SG coefficient of variance (CV) were measured at 0, 1, 3, 6, and 12 month. The changes over time were analyzed with a repeated mixed model adjusted with baseline glycemic control. Results After the initiation of HCL, all measures of glycemic control, except HbA1c, improved and the effect lasted throughout the study period. Between 0 and 12 month, TIR increased (beta = -2.5 [95%CI: -3.6 - (-1.3)], p < 0.001), whereas mean SG values (beta = -0.7 [95%CI: -0.9 - (-0.4)]), TBR (beta = -2.5 [95%CI: -3.6 - (-1.3)]), and SG CV (beta = -4.5 [95%CI: -6.3 - [-2.8]) decreased significantly (p < 0.001). Importantly, the changes occurred regardless of the age of the patient. Conclusions Measurements of glycemic control, except HbA1c, improved significantly after the initiation of the HCL system and the favorable effect lasted throughout the follow-up. These results support the view that HCL is an efficacious treatment modality for children and adolescents with T1D of all ages.Peer reviewe