Tumlaren i Finland – uppdaterat förslag till åtgärder för skydd av tumlaren i Finland

Tumlaren (Phocoena phocoena) är den enda valarten som regelbundet förekommer i Östersjön. Ännu i mitten av 1900-talet var den relativt vanligt förekommande i hela Östersjöområdet, men efter det minskade tumlarbeståndet drastiskt. Orsakerna till detta är sannolikt den våldsamma jakten i slutet av 1800-talet, effekterna av miljögifter och de extremt stränga vintrarna på 1940-talet. Kunskaperna om Östersjötumlaren har varit bristfälliga. I ljuset av de kunskaper man har i dag bildar tumlarna i Östersjöns huvudbassäng en egen population som skiljer sig genetiskt och morfologiskt, och även när det gäller populationens utbredning under fortplantningstiden, från tumlarpopulationerna i Bälthavet och Nordsjön. Tumlarpopulationen i Östersjön beräknas bestå av ca 450 tumlarindivider. Populationen i Östersjöns huvudbassäng klassificeras som akut hotad. De största hoten bedöms vara miljögifter, tumlare som oavsiktligt blir bifångst vid fiske och ökat undervattensbuller samt andra störningar orsakade av mänsklig verksamhet. Tumlaren fortplantar sig inte längre i Finland. På 2000-talet har man emellertid årligen gjort visuella observationer av arten i finskt territorialvatten, och på basis av den akutiska övervakningen sträcker sig artens utbredningsområde vintertid till det öppna havsområde som ligger söder om Åland och Skärgårdshavet. Miljöministeriet tillsatte den 10 juni 2014 en arbetsgrupp för att uppdatera det föregående åtgärdsförslaget från 2006 om att främja skyddet av tumlaren i Finland. I den här publikationen uppdateras de nuvarande kunskaperna om tumlaren i Östersjön och i närliggande område, liksom även informationen om internationella och nationella avtal och författningar beträffande arten, och utifrån dessa presenteras åtgärder för att främja och effektivisera skyddet av Östersjötumlaren i Finlan

Pyöriäinen Suomessa – päivitetty ehdotus toimenpiteistä pyöriäisen suojelemiseksi Suomessa

Pyöriäinen (Phocoena phocoena) on ainoa Itämerellä säännöllisesti esiintyvä valaslaji. Se oli vielä suhteellisen yleinen koko Itämeren alueella 1900-luvun puoliväliin asti, jonka jälkeen kanta romahti. Todennäköisiä syitä kannanromahdukselle ovat olleet voimakas metsästys 1800-luvun loppupuolella, ympäristömyrkkyjen vaikutus ja 1940-luvun äärimmäiset jäätalvet. Tieto Itämeren pyöriäisestä on ollut puutteellista. Nykytiedon perusteella Itämeren pääaltaan pyöriäiset muodostavat oman populaationsa, joka poikkeaa geneettisesti, morfologisesti ja lisääntymisaikaisen levinneisyyden perusteella Beltinmeren ja Pohjanmeren pyöriäispopulaatioista. Itämeren pyöriäispopulaation kannan kooksi arvioidaan noin 450 yksilöä. Itämeren pääaltaan populaatio luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Suurimmiksi uhkatekijöiksi arvioidaan ympäristömyrkyt, kalastuksen tahattomaksi sivusaaliiksi jääminen ja lisääntyvä vedenalaisen melun ja muun ihmistoiminnan aiheuttama häiriö. Pyöriäinen ei enää lisäänny Suomessa. Suomen aluevesiltä näköhavaintoja lajista on tehty 2000-luvulla kuitenkin vuosittain ja akustisten seurantojen perusteella sen levinneisyysalue ulottuu talvikaudella Ahvenanmaan ja Saaristomeren eteläpuolisella avomerialueelle. Ympäristöministeriö asetti 10.6.2014 työryhmän päivittämään edellisen, vuonna 2006 julkaistun toimenpide-ehdotuksen pyöriäisen suojelua edistävien toimien toteuttamisesta Suomessa. Tässä julkaisussa päivitetään nykytietämys pyöriäisestä Itämerellä ja lähialueella, lajia koskevat kansainväliset ja kansalliset sopimukset ja säädökset sekä esitetään niiden perusteella toimenpiteitä, joilla Itämeren pyöriäisen suojelua Suomessa voidaan edistää ja tehosta

A taste for aliens : contribution of a novel prey item to native fishes’ diet

Non-indigenous species (NIS) can alter food web structure and function in many ways. While the predatory and competitive roles of NIS in aquatic environments are commonly studied, their role as a prey item for native predators is often overlooked. As the northern Baltic Sea lacks native crabs, the omnivorous estuarine Harris mud crab (Rhithropanopeus harrisii) is a novel invader to the system and provides an opportunity to observe how the species enters the prey field of predatory fish. In fall 2013, 1185 stomachs from 17 fish species were dissected and analyzed for the presence of R. harrisii. Fishermen had previously reported finding crabs mostly in the stomachs of perch (Perca fluviatilis), a frequent catch in recreational and commercial fisheries, but our study also found large numbers of crabs in four-horned sculpins (Myoxocephalus quadricornis) and small numbers in other species’ stomachs (Rutilus rutilus, Leuciscus ide, Gymnocephalus cernuus, and Blicca bjoerkna). In the study area occupied by R. harrisii, four-horned sculpins were the most frequent predator, with 83% having at least one crab in their stomach. In comparison, 7% of perch and roach had consumed R. harrisii. Most crabs eaten were 10–12 mm (carapace width), despite broader size range available (1–26 mm). Predation on R. harrisii in this system may be limited by the predators’ gape size (i.e., physical feeding restriction). These results highlight the need to understand the role of novel invasive species as prey items for native species, ultimately increase understanding of whether native predators can control NIS populations.peerReviewe

A taste for aliens: contribution of a novel prey item to native fishes’ diet

Non-indigenous species (NIS) can alter food web structure and function in many ways. While the predatory and competitive roles of NIS in aquatic environments are commonly studied, their role as a prey item for native predators is often overlooked. As the northern Baltic Sea lacks native crabs, the omnivorous estuarine Harris mud crab (Rhithropanopeus harrisii) is a novel invader to the system and provides an opportunity to observe how the species enters the prey field of predatory fish. In fall 2013, 1185 stomachs from 17 fish species were dissected and analyzed for the presence of R. harrisii. Fishermen had previously reported finding crabs mostly in the stomachs of perch (Perca fluviatilis), a frequent catch in recreational and commercial fisheries, but our study also found large numbers of crabs in four-horned sculpins (Myoxocephalus quadricornis) and small numbers in other species’ stomachs (Rutilus rutilus, Leuciscus ide, Gymnocephalus cernuus, and Blicca bjoerkna). In the study area occupied by R. harrisii, four-horned sculpins were the most frequent predator, with 83% having at least one crab in their stomach. In comparison, 7% of perch and roach had consumed R. harrisii. Most crabs eaten were 10–12 mm (carapace width), despite broader size range available (1–26 mm). Predation on R. harrisii in this system may be limited by the predators’ gape size (i.e., physical feeding restriction). These results highlight the need to understand the role of novel invasive species as prey items for native species, ultimately increase understanding of whether native predators can control NIS populations.KeywordsNon-indigenous species Novel invasion Predation control Food web Baltic Sea Rhithropanopeus harrisii </div

The “Seili‑index” for the Prediction of Chlorophyll‑α Levels in the Archipelago Sea of the northern Baltic Sea, southwest Finland

To build a forecasting tool for the state of eutrophication in the Archipelago Sea, we fitted a Generalized Additive Mixed Model (GAMM) to marine environmental monitoring data, which were collected over the years 2011–2019 by an automated profiling buoy at the Seili ODAS-station. The resulting “Seili-index” can be used to predict the chlorophyll-α (chl-a) concentration in the seawater a number of days ahead by using the temperature forecast as a covariate. An array of test predictions with two separate models on the 2019 data set showed that the index is adept at predicting the amount of chl-a especially in the upper water layer. The visualization with 10 days of chl-a level predictions is presented online at https:// saaristomeri.utu.fi/seili- index/. We also applied GAMMs to predict abrupt blooms of cyanobacteria on the basis of temperature and wind conditions and found the model to be feasible for short-term predictions. The use of automated monitoring data and the presented GAMM model in assessing the effects of natural resource management and pollution risks is discussed.</p

Estimating the abundance of the critically endangered Baltic Proper harbour porpoise (Phocoena phocoena) population using passive acoustic monitoring

The SAMBAH project was funded by the LIFE+ program of the European Commission (LIFE08 NAT/S/000261) and co-funded by Bundesamt für Naturschutz, Germany (SAMBAH II 5 Vw/52602/2011-Mar 36032/66); Bundesministerium für Umwelt, Naturschutz und Reaktorsicherheit, Germany (COSAMM FKZ 0325238); Carlsbergfondet, Denmark (CF16-0861); European Association of Zoos and Aquaria, The Netherlands; Główny Inpektorat Ochrony Środowiska, Poland; Havs-och Vattenmyndigheten, Sweden; Instytut Meteorologii i Gospodarki Wodnej - Państwowy Instytut Badawczy, Poland; Japanese Science and Technology Agency-CREST, Japan (7620-7); Kolmårdens Djurpark, Sweden; Maailman Luonnon Säätiö (WWF) Suomen Rahasto, Finland; Miljøministeriet, Denmark; Miljø- og Fødevareministeriet, Denmark (SN 343/SN-0008); Narodowy Fundusz Ochrony Środowiska i Gospodarki Wodnej, Poland (561/2009/Wn-50/OP/RE-LF/D); Naturvårdsverket, Sweden; SNAK Ph.D. School, Aarhus University, Denmark (91147/365); Tampereen Särkänniemi Ltd., Finland; Turun ammattikorkeakoulu Oy, Finland; Uniwersytet Gdański, Poland; Wojewódzki Fundusz Ochrony Środowiska i Gospodarki Wodnej w Gdańsku, Poland; and Ympäristöministeriö, Finland.Knowing the abundance of a population is a crucial component to assess its conservation status and develop effective conservation plans. For most cetaceans, abundance estimation is difficult given their cryptic and mobile nature, especially when the population is small and has a transnational distribution. In the Baltic Sea, the number of harbour porpoises (Phocoena phocoena) has collapsed since the mid-20th century and the Baltic Proper harbour porpoise is listed as Critically Endangered by the IUCN and HELCOM; however, its abundance remains unknown. Here, one of the largest ever passive acoustic monitoring studies was carried out by eight Baltic Sea nations to estimate the abundance of the Baltic Proper harbour porpoise for the first time. By logging porpoise echolocation signals at 298 stations during May 2011-April 2013, calibrating the loggers' spatial detection performance at sea, and measuring the click rate of tagged individuals, we estimated an abundance of 71-1105 individuals (95% CI, point estimate 491) during May-October within the population's proposed management border. The small abundance estimate strongly supports that the Baltic Proper harbour porpoise is facing an extremely high risk of extinction, and highlights the need for immediate and efficient conservation actions through international cooperation. It also provides a starting point in monitoring the trend of the population abundance to evaluate the effectiveness of management measures and determine its interactions with the larger neighboring Belt Sea population. Further, we offer evidence that design-based passive acoustic monitoring can generate reliable estimates of the abundance of rare and cryptic animal populations across large spatial scales.Publisher PDFPeer reviewe

Seurantakäsikirja Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaan vuosille 2020–2026

Tämä merenhoidon seurantakäsikirja käsittää merenhoitosuunnitelman seurantaohjelman kuvauksen kokonaisuudessaan. Se päivittää vuoden 2014–2020 seurantaohjelman ja sitä sovelletaan vuoden 2020 heinäkuusta vuoden 2026 heinäkuuhun. Seurantaohjelma on osa merenhoidon suunnittelua, jota tehdään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (272/2011) ja merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (980/2011) toteuttamiseksi. Tämä laki ja asetus on annettu meristrategiadirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista) kansallista toimeenpanoa varten. Suomessa meristrategiadirektiivin mukaista meristrategiaa kutsutaan merenhoitosuunnitelmaksi. Suomen seurantaohjelma koostuu 13:sta ohjelmasta, joiden alla on yhteensä 44 alaohjelmaa. Tähän päivitettyyn seurantaohjelmaan lisättiin kuusi uutta alaohjelmaa ja useita alaohjelmia muokattiin joko muuttuneiden vaatimusten, kehittyneempien menetelmien tai muuttuneen toimintaympäristön takia. Merenhoidon uusia vaatimuksia ovat meristrategiadirektiivin liitteen 3 päivitys (EU/2017/845), Euroopan komission päätös EU/2017/848 merivesien hyvän ekologisen tilan vertailuperusteista ja menetelmästandardeista sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset standardoiduista menetelmistä. Seurantakäsikirja koostuu kolmesta osasta: seurantaohjelman tausta, varsinainen seurantaohjelma, ja kolmas osa, joka käsittelee seurannan kehitystarpeita, kustannuksia ja riittävyyttä. Seurantaohjelma kattaa ekosysteemilähestymistavan mukaisesti erilaisia muuttujia, jotka kuvaavat toisaalta veden ominaisuuksia ja laatua ja toisaalta ekosysteemin osia ja niiden tilaa sekä niihin kohdistuvia ihmisestä johtuvia paineita. Seurannan alaohjelmissa on kuvattu mitattavat meriympäristön ominaisuudet tai paineet, niiden seurantatiheys, indikaattorit, joihin seurantatietoa käytetään, seurannalla kootun tiedon hallinta ja yhteydet meristrategiadirektiivin hyvän tilan laadullisiin kuvaajiin ja kriteereihin

Harvinaisia vieraita Suomen aluevesillä

Helatorstain aattona kuului pyöriäistutkijan korvaan mielenkiintoisia uutisia Kemiönsaaren Taalintehtaalta. Lähes kokonimikaimojen, kalatalouspuuhamies Kaj Mattssonin ja Särkänniemen delfiinikouluttaja Kai Mattssonin kautta tuli tietoon paikallisen asukkaan havainto isoista merinisäkkäistä kännykkäkamerakuvien kera

In situ monitoring of cyanobacteria using phycocyanin fluorescence probes in two eutrophic lakes in southwestern Finland

Cyanobacteria blooms can complicate or even prevent the economical or recreational use of waters. Many of the bloom forming cyanobacteria species are also potential producers of harmful cyanotoxins. The most commonly used standard method for quantifying phytoplankton biomass is based on inverted microscopy. The method has relatively high accuracy and is the only one producing biomass results on taxonomic level, but it requires high expertise and is time-consuming, producing delay to the results. Since 2006, we have studied practical solutions of continuous on-line and in situ monitoring of cyanobacteria using phycocyanin fluorescence probes. In many published studies, phycocyanin concentration has been proven to be a useful proxy for the actual concentration of cyanobacteria cells or biovolume. Two eutrophic lakes were studied, Lake Littoistenjärvi (during the years 2006-2011) and Lake Kuralanjärvi (2008) in southwestern Finland, using stationary monitoring stations equipped with TriOS microflu-blue probes and a temperature sensor. To assess the cyanobacteria biomass, the fluorescence station results were compared to independent composite water samples analyzed using the standard inverted microscopy method. The fluorescence results were positively correlated to cyanobacteria biomass in both lakes (R2=0.58, p<0.001 in Lake Littoistenjärvi and R2=0.83, p<0.001 in Lake Kuralanjärvi). However, the post-calibration coefficients to convert phycocyanin fluorescence into absolute biomass varied between the two lakes probably due to the different phytoplankton taxa composition. In Lake Kuralanjärvi, also cyanotoxin (microcystine) concentration was correlated to fluorescence results (R2=0.77, p<0.001). Using local site specific biomass post-calibrations, phycocyanin fluorescence can be used to estimate the absolute biomass of cyanobacteria and can also indicate the possible occurrence of microcystins. The fluorometer probe station techniques used in these studies are an applicable and relatively low-cost method to monitor short-term changes in cyanobacteria abundance. With nearly real-time data transfer possibilities, they can be used in the management and early warning applications to minimize the possibly harmful effects of cyanobacteria blooms