Keywords that characterise Shakespeare’s (anti)heroes and villains

This paper undertakes a keyword analysis of seven Shakespearean characters: Titus, Tamora, Aaron, Lear, Edmund, Macbeth and Lady Macbeth. The paper discusses how, once contextualised, these keywords provide useful insights into their feelings/thoughts towards others, events, motivations to act, etc. In terms of findings, only Aaron denotes his “villainy” directly. Tamora, in contrast, draws upon a keyword that is denotatively positive; in context, though, “sweet” reveals her womanly wiles. “Weep”, for Lear, and “legitimate” and “base”, for Edmund, problematize their status as (one-dimensional) villains. Macbeth and Lady Macbeth draw upon grammatical keywords, “if” and “would” in ways that signal something about their (deteriorating) emotional and social positions as much as their villainous intentions

Pragmatic noise in Shakespeare's plays

Pragmatic noise, first coined in Culpeper and Kytö (2010), refers to the semi–natural noises, such as ah, oh, and ha, that have evolved to express a range of pragmatic and discoursal functions. Taking advantage of the regularised spellings and grammatically tagged texts of the Enhanced Shakespearean Corpus (Culpeper 2019), this study considers the frequency, distribution and functions of pragmatic noise across Shakespeare’s plays and characters. It reveals and discusses, for example, the facts that: whilst particular types of pragmatic noise maintain a steady presence across all the plays, there is variation in token density; female characters have a much greater density of pragmatic noise tokens compared with male; and characters in the middle of the social hierarchy use pragmatic noise particularly often

Follow-up of head and neck cancer patients after treatment

Post-treatment follow-up of head and neck cancer patients is crucial due to their high risk of disease recurrence and increased likelihood of developing secondary cancers. Rehabilitation requires multiple visits to different healthcare professionals and addressing challenges with eating, speaking, breathing, and cosmetic concerns caused by treatments. As the number of these cases continues to rise, additional resources are needed for adequate monitoring. This thesis aimed to investigate the appropriate duration of routine follow-up, the significance of PET imaging at the 1-year mark after treatment completion, the use of telemedicine in surveillance, and the long-term effects of head and neck cancer treatments. The research data included all head and neck cancer patients treated at Turku University Hospital between 1999 and 2008 (I), those under surveillance for head and neck cancer between 23 March and 27 May 2020 (II), patients who received radiation therapy for head and neck cancer between 2010 and 2015 (III), and head and neck cancer patients treated at Turku University Hospital and Tampere University Hospital between 2010 and 2015 (IV). We found that routine 3-year follow-up was sufficient for head and neck cancers. However, patients should have the opportunity to contact healthcare providers in case of new symptoms even after this period, to promptly arrange appointments and necessary additional examinations (I). After the first year of surveillance, some follow-ups could potentially be conducted by phone without delaying the detectionof disease recurrence (II). Difficulty in swallowing and hypothyroidism were the most common of the studied long-term side effects of radiation therapy. The dose of radiation to the neck did not appear to influence the occurrence of side effects. Osteoradionecrosis was observed only in patients with oral cavity cancer (III). Routine PET imaging at the 1-year mark after treatment completion did not improve the 5-year prognosis of the whole imaged patient group or of any particular subgroup (IV).Pään ja kaulan alueen syövän sairastaneiden seuranta hoidon jälkeen Pään ja kaulan alueen syöpäpotilaiden seuranta hoidon jälkeen on tärkeää, koska heillä on korkea taudin uusiutumisriski sekä suurentunut riski saada toinen syöpä. Potilaan kuntoutus vaatii useita käyntejä monilla eri terveydenhuollon ammattiryhmillä johtuen hoitojen aiheuttamista ongelmista syömisessä, puhumisessa ja hengittämisessä sekä kosmeettisista haitoista. Näiden syöpien määrä on lisääntymässä, joten seurantaankin tarvitaan lisää resursseja. Tämä väitöskirjatyö pyrki selvittämään rutiininomaisen seurannan sopivaa pituutta, PET-kuvantamisen merkitystä vuoden kohdalla hoitojen päättymisestä, etälääketieteen käyttöä seurannassa sekä pitkäaikaishaittoja pään ja kaulan alueen syöpien hoidon jälkeen. Tutkimusaineistona olivat kaikki Turun Yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 1999–2008 hoidetut pään ja kaulan alueen syöpäpotilaat (I), pään ja kaulan alueen seurannassa olevat syöpäpotilaat 23.3.2020 – 27.5.2020 (II), sädehoidetut pään ja kaulan alueen syöpäpotilaat 2010–2015 (III) sekä Turun Yliopistollisessa keskussairaalassa ja Tampereen Yliopistollisessa keskussairaalassa hoidetut pään ja kaulan alueen syöpäpotilaat 2010–2015 (IV). Totesimme rutiininomaisen kolmen vuoden seurannan riittävän pään ja kaulan alueen syövissä, mutta potilailla pitää olla mahdollisuus ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon uusien oireiden ilmetessä myös tämän jälkeen, jotta voidaan nopeasti järjestää aika vastaanotolle sekä tarvittaviin lisätutkimuksiin (I). Ensimmäisen vuoden seurannan jälkeen osa kontrolleista voitaisiin järjestää puhelimitse ilman, että taudin mahdollisen uusiutumisen toteaminen näyttäisi viivästyvän (II). Sädehoidon yleisimmät pitkäaikaishaittavaikutukset tutkituista olivat nielemisvaikeus ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Kaulalle kohdistetun sädeannoksen suuruudella ei todettu olevan vaikutusta haittavaikutusten esiintymiseen. Luukuoliota todettiin vain potilailla, joilla oli suuontelon syöpä (III). Rutiininomainen PET-kuvantaminen vuoden kohdalla hoitojen päättymisestä ei parantanut kuvannetun potilasjoukon eikä myöskään minkään tutkitun alaryhmän 5-vuotisennustetta (IV)

Sex Difference in the Case Fatality of Older Myocardial Infarction Patients

Background The female sex is associated with poorer outcomes after myocardial infarction (MI), although current evidence in older patients is limited and mixed. We sought to evaluate sex-based differences in outcome after MI in older patients. Method Consecutive older (>= 70 years) all-comer patients with out-of-hospital MI admitted to 20 hospitals in Finland between 2005 and 2014 were studied using national registries (n = 40 654, mean age 80 years, 50% women). The outcome of interest was death within 1 year after MI. Differences between sexes (age, baseline features, medication, comorbidities, revascularization, and treating hospital) were balanced by inverse probability weighting. Results Adjusted all-cause case fatality was lower in women than in men at 30 days (16.0% vs 19.0%, respectively) and at 1 year (27.7% vs 32.4%, respectively) after MI (hazard ratio: 0.83; confidence interval [CI]: 0.80-0.86; p = 80 years, patients with and without ST elevation MI, revascularized and non-revascularized patients, patients with and without atrial fibrillation, and patients with and without diabetes. The sex difference in case fatality remained similar during the study period. Conclusions Older women were found to have a lower hazard of death after an out-of-hospital MI when compared to older men with similar features and treatments. This finding was consistent in several subgroups.Peer reviewe

Quantifying car traffic fluency with geospatial methods: Case Helsinki metropolitan area

Pääkaupunkiseudulla on vuosikymmenien ajan tehty matka-aikamittauksia, joiden perusteella arvioidaan ajoneuvoliikennetilanteen kehittymistä pitkällä aikavälillä ja liikenneverkon parantamistarvetta. Matka-aika vaikuttaa laajalti hyvän saavutettavuuden ja kestävän liikennejärjestelmän tavoitteiden toteutumiseen. Matka-aikaa voidaan määrittää kahden kiintopisteen välillä eri paikannusmenetelmien perusteella. Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL) on suorittanut mittauksia ns. aktiivisen kelluvan auton menetelmällä, jossa mittausajoneuvoja ajetaan liikennevirran seassa. Lisäksi Suomessa on olemassa ajantasaista matka-aikatietoa rekisterikilpien automaattiseen tunnistukseen perustuen tuottava kamerajärjestelmä. Kumpikaan menetelmistä ei aiempien selvitysten perusteella ole riittävä tietotarpeisiin nähden. Tämän diplomityön päätavoitteena oli selvittää, onko HSL:n matkanopeustutkimusta varten syntynyt yleistyneiden paikannuslaitteiden myötä aiempaa parempaa tapaa tai laadukasta valmista tietoaineistoa matka-aikatiedosta johdettavan keskimääräisen matkanopeuden määrittämiseen. Työn kirjallisuusosiossa perehdytään paikkatieto- ja paikannusmenetelmiin sekä liikenteen sujuvuuden käsitteisiin. Ihmisten liikkeiden seurannan vuoksi oleellisia yksityisyydensuojakysymyksiä käsitellään seuraavaksi. Lisäksi selvitetään, mistä tekijöistä matkanopeustiedon laatu riippuu sekä miten liikenteen matka-aikaa voidaan määrittää automaattisesti. Kokeellisessa osiossa havaitaan, että markkinoille on syntynyt valmiita tietoaineistoja. Ajoneuvonavigaattorien liikkeisiin perustuva TomTom:n kaupallinen paikkatietoaineisto havaitaan laatutarkasteluiden perusteella käyttötarkoitukseen riittävän laadukkaaksi. Aineistolle kehitetään sopivat laskentamenetelmät, joilla määritetään aiempien tutkimusten kanssa vertailukelpoiset keskimääräiset matkanopeudet HSL:n vuoden 2015 matkanopeustutkimusta varten. Diplomityössä havaittiin, että laadukasta matka-aikatietoa on haasteellista luoda ja löytää etenkin ominaisuuksiltaan sopivana. Lisäksi ongelmana oli luotettavan tietöitä koskevan tiedon löytäminen. Laatutarkastelujen perusteella nyt kehitetty tutkimusmenetelmä arvioitiin kuitenkin aiempaa laadukkaammaksi, vaikkei liikennevaloja sisältävien linkkien tieosien tulosten oikeellisuutta voitu tällä erää täysin todentaa.Travel time measurements have been carried out for decades in the Helsinki metropolitan area. The measurements are done in order to assess the long-term development of car traffic fluency and the need of improvements on the road network. Travel time has a profound effect on the goals of accessibility and sustainable transport system. Average travel times can be produced by using various positioning technologies. Helsinki Region Transport (HRT/HSL) has used the active floating car method, which means using dedicated probe vehicles and drivers. In addition there is a camera system, which produces timely average travel time information on some links. Neither of these data collection methodshave been interpreted as sufficient in the previous reports about the quality of data. The main goal of this Master’s Thesis was to assess if the spreading positioning devices have resulted in the occurrence of a better method or some real dataset for calculating the average space-man speed of the road sections present in the previous research by HRT. The literature section of this Thesis has its focus on the geospatial and positioning methods, as well as on the concepts of car traffic fluency. Privacy questions that rise because of the movement tracking of citizens are discussed. In addition, the quality factors of travel time information and the automatic methods for average travel time generation are evaluated. In the experimental section some available geospatial data concerning average travel time are evaluated. The nagitor-based spatial dataset by TomTom is interpreted as suitable for the purpose of HRT and as quality-wise sufficient. Then the obligatory processing methods are developed. As the result of the work, comparable space-means are generated for the research of HRT. The complexity of generating high-quality travel time information, as well as the scarcity of such data, were clearly noticed during the making of this Master’s Thesis. However, the methods seem to produce more reliable results than the previous methods, although the results of the arterial roads could not be fully verified

From purchase intention to purchase behavior : Purchase intention and other measurements as predictors of food purchases

Purchase behavior is a frequent but highly complicated human behavior affected by numerous factors. In the food industry, several sensory and consumer research responses are generally used to predict future sales to maximize market success. However, the failure rate is estimated to be extremely high, and new methods and measurements for prediction are needed. This thesis investigates the role of different consumer and sensory research measurements – especially the measure of purchase intention – in food purchase behavior prediction. The aim is to examine the ability of purchase intention, and other explicit and implicit responses, to predict food purchases with varying amounts of product information. The focus is on factors related to the consumer (perception, previous usage, emotions, habits, and beliefs) and the product (expectations, product type, and sensory quality as internal factors, and brand and package design as external factors). The association between the amount of product information, the different measurements, and the actual purchase behavior regarding two types of dairy snack products (a flavored protein quark and a natural yogurt) is studied. The product information phases were 1) expectation based on the brand and packaging pictures that simulated an in-store experience (before trying the product), 2) sensory quality perception based on blind tasting, and 3) actual perception based on tasting with brand and packaging pictures that simulated an in-home experience (after tasting the product). The responses were measured using explicit responses (purchase intention, pleasantness, emotions, recommendation, brand relationship, and willingness to eat again) and implicit responses (event-related potential, reaction time, and pupil size). In addition, various consumer-related factors, such as previous use of and familiarity with the studied products by brand, change seeking, purchase drivers, purchase moment, and purchase decision level, were measured. Finally, purchase behavior was measured using self-reported surveys within a one-month period after the evaluations. Purchase intention and recommendation responses measured in the actual perception condition were found to be the most accurate predictors of food purchases. Overall, explicit responses were associated with purchase behavior more strongly than implicit responses. Furthermore, measurements after only sensory quality perception were poor predictors of purchases. In conclusion, purchase behavior was predicted better when more product information was available.Elintarviketeollisuudessa uutuustuotteiden menestymismahdollisuuksia markkinoilla selvitetään ja pyritään ennustamaan tutkimalla tuotteita ennen lanseerausta aistinvaraisen tutkimuksen - ja kuluttajatutkimuksen menetelmin. Uutuuslanseerausten onnistumisprosentti jää usein kuitenkin matalaksi ja siksi uusia, paremmin menestystä ennustavia menetelmiä ja mittareita tarvitaan. Näin voidaan kasvattaa lanseerauksien onnistumisen todennäköisyyttä ja välttyä kustannuksilta, joita heikon myyntituloksen takia nopeasti markkinoilta poistettavat tuotteet aiheuttavat elintarviketeollisuudelle. Tässä työssä tutkittiin erilaisten aistinvaraisten - ja kuluttajatutkimusmittareiden – erityisesti ostokiinnostusmittarin – kykyä ennustaa kuluttajien elintarvikkeiden ostamista. Tavoitteena oli tutkia, miten ostokiinnostusmittari sekä muut suorat - ja epäsuorat mittarit ennustavat ruokaostoksia, kun arviointihetkellä tuotteista on saatavilla eri määrä tietoa. Keskiössä olivat sekä kuluttajaan (tuotekokemus, aiempi tuotekäyttö, emootiot, tavat ja uskomukset) että tuotteeseen (odotukset, tuotetyyppi sekä aistinvarainen laatu tuotteen sisäisenä tekijänä että brändi ja pakkausdesign tuotteen ulkoisena tekijänä) liittyvät tekijät. Tutkittavina tuotteina oli kaksi maitopohjaista välipalatuotetta (maustettu proteiinirahka ja maustamaton jogurtti), joista annettiin testitilanteessa eri määrä tuotetietoa kuluttajille. Tuotetietomäärät eri vaiheissa olivat 1) vain brändi ja pakkauskuvat, jotka simuloivat myymäläkokemusta ennen tuotteen käyttöä (ts. odotus), 2) vain tuotelaatu (ts. sokkomaisto) ja 3) tuotelaatu yhdessä brändillä ja pakkauskuvilla, jotka simuloivat kotikokemusta tuotteen käytön jälkeen (ts. todellinen kokemus). Kuluttajien vasteita mitattiin käyttämällä sekä perinteisiä kyselylomakkeen suoria mittareita (ostokiinnostus, miellyttävyys, emootiot, suosittelu, brändisuhde ja uudelleenkokeiluhalukkuus) että uudenlaisia, fysiologisten reaktioiden mittaamiseen kehitettyjä epäsuoria mittareita (aivojen tapahtumasidonnainen herätepotentiaali (ERP), reaktionopeus ja pupillien koon muutokset). Lisäksi useita kuluttajaan liittyviä tekijöitä, kuten aiempaa käyttökokemusta tutkittavista tuotetyypeistä ja -brändeistä, vaihtelunhaluisuutta, ostamisen ajureita ja ostopäätöksen suunnitelmallisuutta, mitattiin. Ennustettavaa ostokäyttäytymistä mitattiin itseraportoitujen kyselyjen avulla yhden kuukauden kestäneellä seurantajaksolla kuluttajatutkimuksessa tehtyjen tuotearviointien jälkeen. Ostokiinnostus ja tuotteen suosittelu mitattuna todellisen tuotekokemuksen jälkeen olivat tarkimpia ruokaostojen ennustajia. Tuotteen kokeilun perusteella kiinnostuneita ostajia oli selvästi enemmän tuotteen seurantajakson aikana ostaneissa kuin ei ostaneissa. Tuotteen ostaneiden keskuudessa oli myös merkitsevästi enemmän suosittelijoita kuin ei ostaneissa. Kaiken kaikkiaan perinteisillä kyselylomakkeen suorilla mittareilla oli voimakkaampi yhteys ostokäyttäytymiseen kuin epäsuorilla, fysiologisia vasteita mittaavilla mittareilla. Lisäksi vasteet, jotka mitattiin pelkästään tuotteen aistinvaraisten ominaisuuksien perusteella ilman tietoa brändistä tai pakkauksesta, ennustivat ostoja selvästi heikoimmin. Vastaavasti ostokäyttäytymistä pystyttiin ennustamaan parhaiten, kun kuluttajalle annettiin tuotteesta enemmän tietoa. Näin ollen, tämä tutkimus suosittelee elintarviketeollisuuden mittaavan jatkossa tutkituista mittareista joko ostokiinnostusta tai suosittelua ja hyödyntämään tätä tietoa lanseerauspäätöksiä tehtäessä. Nämä vasteet tulisi mitata sekä suhteessa odotuksiin että tuotekokemukseen, jotta päästään parempaan ennustustarkkuuteen

Digoxin use and outcomes after myocardial infarction in patients with atrial fibrillation

Digoxin is used for rate control in atrial fibrillation (AF), but evidence for its efficacy and safety after myocardial infarction (MI) is scarce and mixed. We studied post-MI digoxin use effects on AF patient outcomes in a nationwide registry follow-up study in Finland. Digoxin was used by 18.6% of AF patients after MI, with a decreasing usage trend during 2004-2014. Baseline differences in digoxin users (n = 881) and controls (n = 3898) were balanced with inverse probability of treatment weight adjustment. The median follow-up was 7.4 years. Patients using digoxin after MI had a higher cumulative all-cause mortality (77.4% vs. 72.3%; hazard ratio [HR]: 1.19; confidence interval [CI]: 1.07-1.32; p = 0.001) during a 10-year follow-up. Mortality differences were detected in a subgroup analysis of patients without baseline heart failure (HF) (HR: 1.23; p = 0.019) but not in patients with baseline HF (HR: 1.05; p = 0.413). Cumulative incidences of HF hospitalizations, stroke and new MI were similar between digoxin group and controls. In conclusion, digoxin use after MI is associated with increased mortality but not with HF hospitalizations, new MI or stroke in AF patients. Increased mortality was detected in patients without baseline HF. Results suggest caution with digoxin after MI in AF patients, especially in the absence of HF.Peer reviewe

Rajojen ylityksiä rautakauden äänimaisemassa

Kirja-arvi