Identifying the Dimensions of Dynamic Capabilities and Entrepreneurial Orientation for Success and Failure in Organizational Adaptation to Changing Environments

Organizations face continuous change within the business environment and organizations must adapt accordingly to unexpected external changes, like the Covid-19 pandemic. Organizations must keep and gain competitive advantage to remain relevant when facing change. Dynamic capabilities (DC) help organizations adapt to rapid change and reorganize both internal and external competencies, while entrepreneurial orientation (EO) determines the extent which an organization has entrepreneurial dimensions in its operations. Both DC and EO drive organizational adaptation when facing external change, hence the aim of the thesis is to explore the theories in this context. The probability of successful adaptation to sudden change is analyzed through DC and EO, and the theoretical dimensions that lead to failed adaptation are identified. Additionally, the aim is to determine how DC and EO appear in the data. The objective of this thesis is to identify the dimensions of DC and EO that lead to successful adaptation and to identify the characteristics that organizations lack in failed adaptation in rapidly changing environments. The theoretical framework draws from the research streams of dynamic capabilities and entrepreneurial orientation in a change context. This thesis aims to discover similarities and differences between DC and EO in organizational adaptation process. The thesis focuses on the Finnish restaurant and hotel sector and the data is gathered through five expert interviews conducted using an unstructured interview approach. The interviews were analyzed by using the Gioia-method, and the data was compared with the literature review of this study. There were identified five aggregated dimensions that lead to successful adaptation and four aggregated dimensions that lead to failure during rapid environmental change. The five found capabilities or dimensions leading to success are organizational change capability, innovation capability, leadership capability, cultural capability, and market stability. The four dimensions that relate failure are absence of leadership capability, organizational change rigidity, resource rigidity, and limited entrepreneurial culture. The findings indicate that managerial abilities affect greatly on successful adaptation and that leadership capabilities outweigh resource- based capabilities. The findings suggest that DC and EO have a positive impact on organizational adaptation amid change.Yritykset kohtaavat jatkuvaa muutosta liiketoimintaympäristössä ja odottamattomat ulkoiset muutokset, kuten Covid-19-pandemia, vaativat yrityksiä sopeutumaan vastaavasti saavuttaakseen vakauden ja kilpailuedun epävakaassa markkinaympäristössä. Dynaamiset kyvykkyydet (DC) auttavat yrityksiä sopeutumaan nopeisiin markkinaympäristön muutoksiin ja uudelleenjärjestelemään sekä sisäisiä että ulkoisia resursseja. Yrittäjämäinen orientaatio (EO) puolestaan määrittelee yrityksen kyvyn tunnistaa ja hyödyntää uusia mahdollisuuksia markkinaympäristössä. Molemmat DC ja EO tuovat tärkeää kilpailuetua ja edesauttavat yrityksen muutoskykyä nopeasti muuttuvassa liiketoimintaympäristössä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella näiden kahden teorian merkitystä sekä tarkastella miten yritykset ovat sopeutuneet onnistuneesti ja epäonnistuneesti äkilliseen liiketoimintaympäristön muutokseen. Tutkimus pyrkii määrittelemään sekä onnistuneen että epäonnistuneen muutoskyvykkyyden teoreettiset ulottuvuudet. Tarkoituksena on löytää ne ulottuvuudet ja dimensiot, jotka ovat hyödyllisiä yrityksille liiketoimintaympäristön muutoksessa. Tutkimusasetelma mahdollistaa myös niiden ulottuvuuksien tunnistamisen, jotka johtavat todennäköisesti yrityksen epäonnistuneeseen mukautumiseen nopeassa muutoksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan miten DC ja EO ilmenevät tutkimusaineistossa. Lisäksi tunnistetaan teoreettiset erot DC:n ja EO:n välillä sekä selvitetään ne teoreettiset yhtäläisyydet, jotka edistävät yritysten sopeutumiskykyä. Tutkimus toteutetaan kvalitatiivisella tutkimuksella käyttäen epämuodollisia haastatteluja tiedonkeruun lähteenä. Haastattelut toteutettiin suomalaisille ravintola- ja hotellialan ammattilaisille. Haastattelut analysoidaan käyttäen Gioia-metodia ja tuloksia verrataan teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimusaineistosta käy ilmi, että viisi teoreettista ulottuvuutta eli dimensiota edesauttavat yrityksiä mukautumaan onnistuneesti liiketoimintaympäristön nopeaan muutokseen. Nämä ulottuvuudet ovat organisaation muutosjohtaminen, innovaatiokyky, johtamiskyky, kulttuurillinen kyvykkyys ja yrityksen markkina-aseman kestävyys. Tutkimusaineiston perusteella havaittiin myös neljä ulottuvuutta, jotka johtavat epäonnistuneeseen ympäristön mukautumiseen nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Nämä ulottuvuudet ovat johtamistaitojen puute, muutokseen sopeutumattomuus, resurssien joustamattomuus ja yrityskulttuurin puute. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että niin dynaamisilla kyvykkyyksillä kuin yrittäjämäisellä orientaatiolla on myönteinen vaikutus yrityksen sopeutumiskykyyn nopean muutoksen alla. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että erityisesti yrityksen johtamiskyvykkyydet edistävät yrityksen menestymismahdollisuuksia nopeassa muutoksessa resurssipohjaisten kyvykkyyksien sijaan. Tutkimuksen tulokset tuovat uusia näkökulmia olemassa olevaan kirjallisuuteen ja täten tukevat sitä

Sokeista pisteistä valaistumiseen. Kriittisen kannabisvalistuksen tietoperustaa rakentamassa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kannabisvalistuksen kehittämistarpeita erityisesti oppilaitoskontekstin ja koulukasvatuksen näkökulmista. Kannabiksen käyttö on viime vuosina arkipäiväistynyt ja kannabismarkkinoissa tapahtuneet muutokset ovat herättäneet laajaa yhteiskunnallista keskustelua kannabiksen sääntelyn uudelleenarvioinnin puolesta. Samaan aikaan muutokset oppimiskäsityksessä ja oppimisympäristöjen siirtyminen yhä enemmän vapaa-ajan media- ja verkkoympäristöjen suuntaan vaikuttavat siihen, millä ehdoin ajantasaista päihdekasvatusta ja huumevalistusta tulee toteuttaa. Päihdekasvatus ja -valistustoimintaa toteutetaan tällä hetkellä monenkirjavin käytäntein, kuntien ja oppilaitosten päättäessä suhteellisen itsenäisesti toiminnan järjestämisestä. Tutkimusten mukaan tietous päihdekasvatuksen laadun kriteereistä ja suosituksista ei ole siirtynyt riittävällä tavalla käytännön opetus- ja valistustoimintaan. Valistus ei useinkaan kohtaa nuorten elämismaailmaa ja todellisuutta. Kannabiksen osalta valistusta on kritisoitu siitä, että se antaa liian epärealistisen ja harhaanjohtavan kuvan aineen haitallisuudesta ja vesittää siten luottamusta koko valistustoimintaan. Kouluväki ja nuorten parissa toimivat kaipaavat päivitettyä ohjeistusta kannabiksesta keskustelemiseksi sekä kannabista koskevan valistuksen ja opetuksen järjestämiseksi. Näistä taustatekijöistä tämä tutkimus lähtee liikkeelle. Tutkimus on teoreettinen ja se etsii vastausta siihen, mistä koostuu kriittisen kannabisvalistuksen tietoperusta. Tietoperusta on keskeinen ehkäisevän päihdetyön laadun tekijä, jonka varaan käytännön toiminta rakentuu. Tietoperusta varmistaa, ettei kannabisvalistusta tehdä uskomusten, mielikuvien tai aatteiden pohjalta, vaan perustuen tutkimustietoon itse aihepiiristä ja toiminnassa käytetyistä menetelmistä. Tutkimuksen pedagoginen ja taustateoreettinen viitekehys on kriittinen pedagogiikka. Sen johdosta hahmottelemani kannabisvalistus pohjautuu keskeisesti kriittisiin informaatio- ja medialukutaitoihin, nuorten omien ajattelutaitojen kehittämiseen ja tunteiden reflektioon. Kriittiseen pedagogiikkaan perustuva kannabisvalistus varustelee yksilön kyseenalaistamisen taidoilla ja kyvyllä nähdä kannabiskysymys laajasti eri näkökulmista. Tutkimuksen aineisto koostuu aiemmasta tutkimuksesta ja alaa koskevista materiaaleista, tietoperustaan nostamiltani aihealueilta. Osana aineistoa näyttäytyy oma vuosien työkokemus ehkäisevän huumetyön kentältä ja siitä nouseva tietovaranto. Tutkimuksessa sovellan kriittisen pedagogiikan ja kriittisen mediakasvatuksen oppeja kannabisvalistukseen ja luon siten kriittisen kannabisvalistuksen käsitteen. Pyrin myös laajentamaan valistus -käsitteen ymmärrystä ja palauttamaan sen arvoa. Tutkimuksen tuloksena esittelen kuusikohtaisen kriittisen kannabisvalistuksen tietoperustan. Rakentamani tietoperusta antaa tieteellistä selkänojaa sekä käytännön sovellusten suuntaviivoja kannabisvalistusta ja ehkäisevää päihdetyötä toteuttaville tahoille, niin kouluympäristöissä kuin muissakin nuorten kasvatuksen konteksteissa

Ehdollisena hyväksytyt yrityskaupat

Tutkielmassa tarkastellaan ehdollisena hyväksyttyjä yrityskauppoja. Yrityskauppavalvontaa kohdistetaan tietyt liikevaihtorajat ylittäviin yrityskauppoihin. Yrityskauppa voidaan hyväksyä sellaisenaan tai ehdollisena tai se voidaan kieltää kokonaan. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, milloin yrityskauppa voidaan hyväksyä ehdollisena, ja siitä, minkälaisia ehtoja yrityskaupoille voidaan asettaa. Ensimmäiseen kysymykseen vastaamiseksi on selvitetty ehdollisena hyväksyttyjen yrityskauppojen, sellaisenaan hyväksyttyjen yrityskauppojen ja kiellettyjen yrityskauppojen välistä rajanvetoa. Tämän jälkeen on oikeusdogmaattista metodia hyödyntäen perehdytty siihen, minkälaisia ehtoja yrityskaupoille on käytännössä asetettu. Yrityskauppa voidaan hyväksyä ehdollisena silloin, kun yrityskaupasta aiheutuvat haitalliset kilpailuvaikutukset voidaan poistaa tai korjata ehtoja asettamalla. Yrityskaupoille asetettavat ehdot voivat muodostua rakenteellisista ehdoista, käyttäytymisehdoista tai näiden yhdistelmistä. Rakenteelliset ehdot kohdistuvat liiketoiminnan tai sen osan myymiseen taikka immateriaalioikeuden myymiseen. Käyttäytymisehdot puolestaan kohdistuvat yrityksen tulevaan käyttäytymiseen ja ne voivat siten sisällöltään olla hyvinkin vaihtelevia. Rakenteellisia ehtoja pidetään käyttäytymisehtoihin nähden ensisijaisina, mutta käytännössä suurin osa Kilpailu- ja kuluttajaviraston asettamista sitoumuskokonaisuuksista muodostuu rakenteellisten ehtojen ja käyttäytymisehtojen yhdistelmistä. Euroopan komissio puolestaan on noudattanut rakenteellisten ehtojen ensisijaisuutta ratkaisukäytännössään. Myös rakenteellisten ehtojen ja käyttäytymisehtojen sisällä on mahdollista tunnistaa tietyntyyppisiä ehtoja. Jokainen yrityskauppa on kuitenkin yksittäistapaus ja siten myös yrityskaupparatkaisuissa asetetut ehdot eroavat toisistaan. Tutkielmassa arvioidaan myös ehdollisena hyväksyttyjen yrityskauppojen ja ehtojen tulevaisuuden näkymiä. Ehdollisena hyväksyttyjen yrityskauppojen määrän uskotaan lisääntyvän ja niissä asetettavien ehtojen sisällön arvioidaan rakenteellisten ehtojen osalta pysyvän melko samanlaisena. Käyttäytymisehtojen osalta ehtojen sisällön uskotaan monipuolistuvan entisestään

Water-ethanol mixtures by molecular dynamics and x-ray Compton scattering

Water-ethanol mixtures are commonly used in industry and house holds. However, quite surprisingly their molecular-level structure is still not completely understood. In particular, there is evidence that the local intermolecular geometries depend significantly on the concentration. The aim of this study was to gain information on the molecular-level structures of water-ethanol mixtures by two computational methods. The methods are classical molecular dynamics (MD), where the movement of molecules can be studied, and x-ray Compton scattering, in which the scattering cross section is sensitive to the electron momentum density. Firstly, the water-ethanol mixtures were studied with MD simulations, with the mixture concentration ranging from 0 to 100%. For the simulations well-established force fields were used for the water and ethanol molecules (TIP4P and OPLS-AA, respectively). Moreover, two models were used for ethanol, rigid and non-rigid. In the rigid model the intramolecular bond lengths are fixed, whereas in the non-rigid model the lengths are determined by harmonic potentials. Secondly, mixtures with three different concentrations employing both ethanol models were studied by calculating the experimentally observable x-ray quantity, the Compton profile. In the MD simulations a slight underestimation in the density was observed as compared to experiment. Furthermore, a positive excess of hydrogen bonding with water molecules and a negative one with ethanol was quantified. Also, the mixture was found more structured when the ethanol concentration was higher. Negligible differences in the results were found between the two ethanol models. In contrast, in the Compton scattering results a notable difference between the ethanol models was observed. For the rigid model the Compton profiles were similar for all the concentrations, but for the non-rigid model they were distinct. This leads to two possibilities of how the mixing occurs. Either the mixing is similar in all concentrations (as suggested by the rigid model) or the mixing changes for different concentrations (as suggested by the non-rigid model). Either way, this study shows that the choice of the force field is essential in the microscopic structure formation in the MD simulations. When the sources of uncertainty in the calculated Compton profiles were analyzed, it was found that more statistics needs to be collected to reduce the statistical uncertainty in the final results. The obtained Compton scattering results can be considered somewhat preliminary, but clearly indicative of the behaviour of the water-ethanol mixtures when the force field is modified. The next step is to collect more statistics and compare the results with experimental data to decide which ethanol model describes the mixture better. This way, valuable information on the microscopic structure of water-ethanol mixtures can be found. In addition, information on the force fields in the MD simulations and on the ability of the MD simulations to reproduce the microscopic structure of binary liquids is obtained.Vesi-etanoliseoksia käytetään hyvin yleisesti sekä teollisuudessa että kotitalouksissa. Siksi on ehkä hieman yllättävää, että niiden mikroskooppinen, molekyylitason rakenne ei ole vieläkään täydellisesti tunnettu. Tutkimuksissa on erityisesti tullut ilmi, että paikalliset molekyylitason rakenteet riippuisivat seossuhteesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on pyrkiä saamaan lisätietoa vesi-etanoliseosten molekyylitason rakenteesta käyttäen kahta eri laskennallista menetelmää. Valitut menetelmät ovat klassinen molekyylidynamiikka (MD), jonka avulla voidaan tutkia molekyylien liikettä, sekä Compton-sironta, jossa sironnan vaikutusala riippuu elektronien liikemäärätiheydestä. Tehdyissä MD-simulaatioissa alkoholipitoisuudet olivat välillä 0-100%. Vesimolekyylille ja etanolimolekyylille käytettiin niille yleisesti hyväksi osoittautuneita vuorovaikutusmalleja (TIP4P ja OPLS-AA). Lisäksi simulaatioissa käytettiin etanolin sidoksille kahta eri mallia, jäykkää ja joustavaa. Jäykässä mallissa molekyylien sisäiset sidospituudet ovat rajoitettuja, kun taas joustavassa mallissa sidospituudet määritetään harmonisella potentiaalilla. Kokeellisesti saatava suure, Compton-profiili, laskettiin kolmelle eri konsentraatiolle käyttäen sekä jäykkää että joustavaa etanolia. Simulaatiot tuottivat hieman aliarvioidun tiheyden verrattuna kokeellisiin tuloksiin. Lisäksi sekä vesi- että etanolimolekyylien solmimien vetysidosten määrä poikkesi ideaalitapauksesta siten, että sidoksia muodostui enemmän veden kuin etanolin kanssa. Tutkimuksessa huomattiin myös, että seoksella oli järjestyneempi rakenne, kun etanolipitoisuus oli suurempi. Ero etanolimallien välillä oli merkityksetön MD-simulaatioissa. Compton-sirontalaskut sen sijaan tuottivat selkeän eron eri etanolimallien välille. Jäykälle etanolille Compton-erotusprofiilit olivat kaikille etanolipitoisuuksille samat, mutta joustavalle etanolille ne erosivat toisistaan. Tämän perusteella sekoittumisprosessille on kaksi vaihtoehtoa. Vesi-etanoliseokset sekoittuvat samalla tavalla kaikilla konsentraatioilla (jäykän mallin tapaus) tai sekoittuminen muuttuu eri konsentraatioilla (joustavan mallin tapaus). Tämä tutkimus osoittaakin, että vuorovaikutusmallin valinnalla on merkittävä vaikutus MD-simulaatioista saatavan mikroskooppisen rakenteen muodostumiseen. Kun Compton-profiilien laskennan tarkkuuteen vaikuttavia lähteitä arvioitiin, huomattiin, että laskuissa käytettävien MD-simulaatioista saatavien paikallisten rakenteiden otosmäärää on lisättävä, jotta tilastollinen virhe lopputuloksissa pienenisi. Tässä tutkimuksessa esitettyjä Compton-sirontatuloksia voidaankin pitää jossain määrin alustavina, mutta kuitenkin selkeästi suuntaa-antavina tuloksina vesi-etanoliseosten käyttäytymisestä, kun vuorovaikutusmallia muutetaan. Tulevaisuudessa tutkimusta voidaan jatkaa lisäämällä näytteiden määrää ja vertaamalla tuloksia kokeellisiin mittauksiin, jolloin voidaan päättää, kumpi etanolimalleista kuvaa seosta paremmin. Siten on mahdollista saada merkittävää tietoa vesi-etanoliseosten mikroskooppisen tason rakenteesta. Sen lisäksi tietoa saadaan MD-simulaatioiden vuorovaikutusmallien valinnasta ja siitä, onko MD-simulaatiolla mahdollista luoda oikeita mikroskooppisia rakenteita kaksikomponenttinesteille

Case city game - Digital tools of participation and improving urban space

Diplomityön tavoitteena on tarkastella, miten digitaalisten osallistamistyökalujen avulla voidaan tuottaa laadukkaampia suunnitelmia ja viihtyisämpää elinympäristöä. Mobiililaitteet ovat tulleet luontevaksi osaksi ihmisten arkea. Lisäksi mallintaminen on tuonut uusia mahdollisuuksia havainnollistamiseen ja tiedonhallintaan. Edellä mainittujen työkalujen avulla voidaan luoda uudenlaisia vuorovaikutuskeinoja ja saada laajempia käyttäjäryhmiä osallistumaan kaupunkisuunnitteluun. Työn viitekehys on kaupunkien julkiset ulkotilat ja niiden käyttäjien osallistaminen mobiilisovelluksen avulla. Lisäksi aihetta tarkastellaan laajemmassa kontekstissa: miten käyttäjien tuottama data voisi olla luonnollinen osa tietomallipohjaista suunnitteluprosessia? Työn ensimmäisessä luvussa määritellään työn tavoitteet ja käsitellään aihetta yleisellä tasolla. Luvussa esitellään tämänhetkisiä osallistamiskeinoja sekä suomalaisia että ulkomaisia sovelluksia. Katsauksen avulla tehdään johtopäätöksiä siitä, minkälaisia ominaisuuksia sovelluksen olisi hyvä sisältää. Työn toisessa luvussa käsitellään tarkemmin osallistamista ja käyttäjiä. Osiossa kartoitetaan kyselyn avulla syitä osallistumisen ja osallistumattomuuden taustalla. Kyselystä saatujen vastausten analyysin perusteella kartoitetaan keinoja, joiden avulla osallistujia saataisiin aiempaa enemmän. Lisäksi luvussa luodaan käyttäjäprofiilit, jotka perustuvat osallistumisaktiivisuuteen ja -laajuuteen. Työn kolmannessa luvussa esitellään case-alue, Helsingissä sijaitseva Pikku Huopalahden puisto. Alueelta kartoitetaan kohteet, joiden suunnittelun avuksi tarvitaan vuorovaikutusta puiston käyttäjien kanssa. Näihin kohteisiin kehitetään tehtävät, joita voidaan hyödyntää mobiilisovelluksen suunnittelussa. Luvun lopussa tehdään johtopäätökset siitä, voidaanko puistoon kehitettyjä tehtävä-tyyppejä yleistää käytettäväksi myös muissa julkisissa ulkotiloissa. Neljännessä luvussa, eli visiossa luodaan aiemmin kerätyn tiedon ja tapaustutkimuksen pohjalta sovelluksen konsepti. Konsepti keskittyy sovelluksen sisältöön, eli tarkastelemaan minkälaista tietoa julkisten ulkotilojen käyttäjiltä halutaan kerätä ja miten tietoa hyödynnetään. Sovelluksen käyttöliittymä esitellään yleisellä tasolla, mikä luo pohjan sovelluksen kehittämiselle. Työn keskeinen johtopäätös on, että yksi sovelluksen tärkeimmistä tehtävistä on sekä suunnittelijoiden että asukkaiden tietämyksen kasvattaminen. Erityisesti suunnittelun reunaehtojen määrittely on merkittävä ominaisuus. Lisäksi käyttöliittymän tulee suunnitella niin, ettei sovelluksen käyttöönotto lisää merkittävästi suunnittelijan vaivaa, vaan tekisi käyttäjien tuottamasta tiedosta luontevan osan suunnitteluprosessia.The aim of the thesis is to explore how to use digital participation tools to create more high-quality plans and designs for living environments. Mobile devices and ubiquitous internet have become a very natural part of everyday life. Moreover, there are numerous new technologies to exploit in data management and in visualizing. By using these technologies, new interactive systems can be created to get more users involved in city planning. The framework of the thesis is to study the users of the public places and how to involve them via mobile devices. In addition, the question will be examined in a wider context: How the user data could be a natural part of modeling based planning and design? In the first chapter, the aim of the work will be defined and the issue of the work presented in a general level. The existing modern-day participation tools are reviewed. According to the review, conclusions are made about what kind of features would be necessary to include in participation application. The second chapter concerns participation and users. The reasons behind participation and non-participation are examined by a web questionnaire. The aim of the chapter is to find solutions and features how to get more people involved. Moreover, user profiles according to participation activity and scale of the interest in city planning are created. In the third chapter, the case area is presented. The area is a park in the district of Pikku Huopalahti in Helsinki. The target areas which are in need of interactive design are recognized and the question and tasks for users are created. At the end of the chapter, the conclusions are made: Is it possible to generalize and utilize the tasks in other public areas, too? The fourth chapter includes the vision. According to the collected information and case study, the concept of the participation application is created. The concept is about the content of the application and how to utilize it in a design process. The user interface is presented in a general level and it is creating the base for future development. The main conclusion of the work is that the most important feature of the application is to provide planning-related information for users, for example, defining the limits of the planning area. In addition, the interface should not increase the workload of the designers. Contrary, the application should make the user data as a natural and achievable part of the design process

Inelastic x-ray scattering perspective on aqueous solutions

Not only being essential to life as we know it water also has peculiar behaviour in comparison to other liquids. The macroscopic anomalies of water are driven by its microscopic structure. It is agreed upon that the molecular-level structure of liquid water is highly structured due to its extensive hydrogen-bond network. However, the details on the structure remain debated. Moreover, it is surprising how little is known about the behaviour of water when it interacts with other substances, taken how important water is as a solvent. Studying the structure of liquids is not straightforward and each method has its particular sensitivity. Inelastic x-ray scattering is a versatile method for structural analyses, and thus can provide information from a new perspective. Compared to many other techniques it has several advantages when investigating liquids: for example, bulk structures can be studied and no vacuum environment is needed. In the element-sensitive x-ray Raman scattering the electronic excitations from core to unoccupied molecular orbitals reveal the local environment. On the other hand, information on the electronic structure is also obtained with x-ray Compton scattering, in which the ground-state electron momentum distribution is probed. In this thesis, the problematics of the hydrogen-bond network of water is approached by observing the effects other components have on it with x-ray Raman and Compton scattering. The thesis includes studies on ionic, hydrophobic, and hydrophilic interaction, particularly in aqueous LiCl, water-alcohol mixtures and aqueous polymer poly(N-isopropylacrylamide). The information obtained from these systems both elucidates the structure of the hydrogen-bond network of water, and further affirms the benefit of inelastic x-ray scattering methods in studying a wide range of disordered materials.Vaikka vesi on välttämätöntä elämään maapallolla, sen molekyylitason rakenteesta ja käytöksestä tiedetään yllättävän vähän. Nestemäisessä vedessä jokainen molekyyli on kontaktissa lähinaapureidensa kanssa vetysidosten kautta, joten kokonaisuudessaan vesi muodostaa kattavan, vuorovaikuttavan verkoston. Vetysidosverkosto mahdollistaa monet veden erikoisimmista ominaisuuksista, kuten suuren pintajännityksen tai veden tiheysmaksimin 4°C lämpotilassa. Vetysidosverkoston mikrorakenteen tutkimus on haastavaa ja siksi edelleen sen yksityiskohtainen rakenne, etenkin niissä tapauksissa, joissa veteen on liuotettu muita aineita, ei ole hyvin tunnettu. Tässä väitöskirjassa tutkitaan veden rakennetta seoksissa epäelastisella röntgensironnalla. Tutkimuskohteiksi on valittu eri tavoin veden kanssa vuorovaikuttuvia aineita, jotta saadaan muodostettua mahdollisimman monipuolinen kuva veden käytöksestä. Väitöskirjatutkimuksessa huomataan, että vesi on ketterä materiaali, joka pystyy helposti muokkautumaan ympäristöönsä. Veden rakenne vaihtuu sen mukaan, minkä aineen kanssa se on vuorovaikutuksessa. Väitöskirjan tulokset selvästi osoittavat, että epäelastinen röntgensironta on tehokas menetelmä lisätä ymmärrystämme veden rakenteesta liuoksissa

POSITIIVISTA PEDAGOGIIKKAA ALKUOPETUKSEN LUOKASSA - Etnografinen tutkimus pedagogisesta oppimisympäristöstä

Tässä pro gradu -tutkielmassatavoitteenani oli kuvataalkuopetuksen luokan pedagogisen oppimisympäristönlaatua. Tutkimusluokassa opettajat sovelsivat positiivista pedagogiikkaa. Luokkaa opettivat yhteisopetuksellaluokanopettaja ja erityisluokanopettaja. Tämä tutkimus olietnografinen,ja hankin aineistoni haastattelemallaluokan opettajia, havainnoimalla opetustaja valokuvaamalla opetusmateriaalia. Tutkimuksessa luokan pedagogisen oppimisympäristön rakentumisen kulmakivinä näyttäytyivät oppitunnin organisointi ja struktuuri, oppilasryhmittelyt, opettajien toteuttama yhteisopettajuus, yhteistyö ohjaajien ja kodin kanssa sekä opetusmateriaalit ja opetuksen suunnittelu. Positiivistapedagogiikkaa hyödyntäenluokan opettajat vahvistivat oppilaiden minäpystyvyyttä ja itsetuntoa. Luokassa harjoiteltiin yhteistyö-ja neuvottelutaitoja, joiden kautta oppilasta ohjattiin positiiviseen ja toimivaan vuorovaikutukseen. Tutkimusluokan opettajat sovelsivat opetussuunnitelmaa joustavasti. Yksilöllisettehtävät mahdollistivat oppilaiden oppimisen edistymisen ja toivat heille onnistumisen kokemuksia. Itsearviointitaitojaharjoiteltiin Nalle Puh -tarinoiden hahmojen kauttalapsia motivoivalla tavalla. Tutkimuksen pohdintaosassa esitän oppimisympäristön rakentumisen prosessimallin, jossa kuvaan, miten oppimisympäristön organisointi mahdollistaa luokan positiivisen pedagogiikan. Tutkimuksen tulosten mukaan positiivisen pedagogiikan kautta on mahdollista päästä sen yksilötason tavoitteeseen: oppilaiden hyvinvointiin ja oppimiseen. Kun yksittäiset oppilaat voivat hyvin, kokoluokkayhteisö kukoistaa