Terassin kehittäminen : Case: Finlaysonin Palatsi

Palatsinraitin silta valmistuu vuoden 2012 lopulla. Tämä tulee vaikuttamaan Finlaysonin Palatsin asiakasmäärien kasvuun kesällä 2013. Tästä saimme toimeksiannon kartoittaa Finlaysonin Palatsin terassin kehittämiskohteet ja markkinoinnin mahdollisuudet. Tutkimusmenetelmät olivat laadulliset. Aineisto kerättiin haastatteluilla. Toimintaympäristön kartoittamiseen käytimme PESTEL-analyysiä. Tämän pohjalta tutkimus jaettiin sisäiseen ja ulkoiseen toimintaympäristöön. Sisäisen toimintaympäristön tutkimuksessa selvisi terassin toiminnan kehittämiskohteet ja investointitarpeet. Ulkoisen toimintaympäristön tutkimuksella saatiin arvioitua tärkeimmät asiakaskohderyhmät, ideoita markkinointiin ja toimintatapoihin. Opinnäytetyö on apuväline Finlaysonin Palatsin terassin toiminnan kehittämiseen ja markkinoinnin luomiseen.The bridge of Palatsinraitti is due to be complete in the end of the year 2012. This is going to have an impact on the amount of customers in the Palace of Finlayson. This was the starting point to our thesis. The object was to find out the developmental needs and marketing opportunitites of the Palace’s terrace. The research part of the thesis is divided to the inner environment and the outer market-ing environment. All material was gathered by interviews. Researching the inner environment and how the restaurant operates, we discovered the developmental and investment needs of the terrace. By researching the outer marketing environment and how other restaurants in Tampere operate we were able to evaluate the most important customer-segments, ideas for marketing and everyday operating. This thesis is a tool for developing the terrace and marketing of the Palace of Finlayson

LAPSIHAVAINNOINTI, LASTEN VASUT JA OHJATTU LIIKUNTA KÄYTÄNTÖÖN : Kokkolan ryhmäperhepäiväkoti Huvikumpu

Opinnäytetyö on työelämälähtöinen projektiopinnäytetyö. Sen aiheena on lapsihavainnoinnin, lasten varhaiskasvatussuunnitelmien ja ohjatun liikunnan tuominen osaksi Huvikummun jatkuvaa toimintaa. Opinnäytetyö toteutettiin Huvikummun ryhmäperhepäiväkotiin. Työn tilaajana oli Kokkolan kaupunki. Kohderyhmänä olivat ryhmäperhepäivähoidossa olevat 3 - 5-vuotiaat lapset. Tavoitteena oli havainnoida lapsia Huvikummussa, tukea Huvikummun työntekijöitä lasten varhaiskasvatussuunnitelmien tekemisessä sekä lisätä ohjattua liikuntaa Huvikummun arjessa. Opinnäytetyön toiminnallinen osuus sijoittui kevättalvelle 2010. Kolmen viikon aikana tehtiin lapsihavainnointia Huvikummussa. Lapsihavainnot tuotiin Huvikummun työntekijöiden ja lasten vanhempien tietoon lasten varhaiskasvatussuunnitelma-keskusteluissa. Lapsihavaintojen pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin ohjattua liikuntaa Huvikummun lapsille. Lapsihavainnointia tehtiin myös liikuntatuokioiden aikana. Lapsilta kerättiin liikuntatuokioista suullista palautetta ja Huvikummun työntekijöiltä kirjallista palautetta kyselylomakkeilla. Projektin viidestä suunnitellusta liikuntatuokiosta toteutui neljä. Ohjatut liikuntatuokiot innostivat lapsia liikkumaan. Projektin perusteella voidaan todeta, että ohjatulle liikunnalle olisi Huvikummussa tarvetta jatkossakin. Projektin myötä Huvikummun lapsille tehtiin varhaiskasvatussuunnitelmat. Lapsihavainnointi ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat tulivat näkyvämmäksi osaksi Huvikummun arkea. Projekti nosti esiin hyvin ajankohtaisen tilanteen varhaiskasvatuksessa. Lasten varhaiskasvatussuunnitelmien päivittäminen on usein puutteellista, vaikka niiden tulisi olla suunnitelmallisen varhaiskasvatustyön perusta.The precent thesis is a working-life-based project. The subject of the thesis is to bring child observation, children’s early childhood education plans and structured physical education to be part of Huvikumpu’s abiding action. The thesis was realized in Huvikumpu´s group family daycare. The orderer of the thesis was Kokkola town. 3 - 5-years old children in group family daycare were chosen as target group. The aim was to observe children in Huvikumpu and support Huvikumpu’s employees on making children’s early childhood education plans and also add structured physical education in Huvikumpu´s everyday activities. The functional part of the thesis was placed in the early spring of 2010. Child observing was made during three weeks in Huvikumpu. The information of child observations was offered to the Huvikumpu´s employees and children´s parents in meetings that dealt with early childhood education plans. Structured physical exercise was planned and realized to the children of Huvikumpu based on child observations. Child observing was also made during structured physical education. Spoken feedback about structured physical education was collected from children and written feedback was collected with help of questionnaires from employees of Huvikumpu. Four of project´s five planned physical education lessons were realized. Structured physical education lessons inspired children to move. On the grounds of project one can state that in Huvikumpu there is need for structured physical education in future too. Along the project early childhood education plans were made to children of Huvikumpu. Child observation and children’s early childhood education plans became more visible part of Huvikumpu’s weekday. The project highlighted a very current situation in early childhood education. Updating children’s early childhood education plans is usually tenuous although those plans should be the basis of systematic early childhood education work

Dressing Stories

Vaatetus ja korut kuuluvat pukeutumiseen, mutta mitä niiden väliin jää? Opinnäytetyössä tutkitaan korun ja vaatteen rajapintoja ja sitä, mikä tekee korusta korun ja vaatteesta vaatteen. Opinnäytteessä käsitellään taiteen tekemisen keinoin puettavuutta. Syntyneiden teosten sekä kerätyn aineiston kautta pohdiskellaan korun ja vaatteen samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Työhön kuuluu opiskelijan ammatillisen roolin pohdiskelua taidekäsityöläisenä sekä korutaiteen ja termin puettavan korun määrittelyä. Prosessin tuloksena on puettaviksi koruiksi nimettyjä teoksia, jotka on valmistettu itse kehitetyllä tekniikalla kierrätyspuuvillasta värjäämällä, suikaloimalla ja ompelemalla. Työskentelyä on prosessin alusta saakka dokumentoitu valokuvaamalla ja pitämällä työpäiväkirjaa. Työskentelyprosessia kuvaavassa osuudessa käydään läpi siihen vaikuttaneita tekijöitä ja in-spiraationlähteitä sekä materiaalin ja työskentelyn itsensä merkitystä. Prosessin tähtäimessä oli Galleria Johan S:ssä tammikuussa 2012 pidettävä näyttely, jossa näyttelynkävijät saivat sovittaa ja koskettaa sinne valmistuneita teoksia. Näyttelyvieraiden kommentit ja heidän kanssaan käydyt keskustelut toimivat tutkimusmateriaalina samoin kuin teokset itsessään ja tekijän omat kokemukset niistä. Opinnäytetyöprosessin tärkein anti lienee opiskelijan henkilökohtaisessa oppimisessa ja työskentelyn merkityksen pohtimisessa. Näyttelyn aikana kävi ilmi, että ihmisten mielissä pysyy tiukassa konventiot siitä, minkälainen korun kuuluu olla ja mikä koruksi mielletään. Puettaviksi tarkoitetut teokset saavat galleriatilassa erilaisen merkityksen, kun kehollisuus ei olekaan selkeästi läsnä. Oudot, vaikeasti puettavan näköiset ja epäsymmetriset vartaloa osittain peittävät teokset herättävät kysymyksen, mitä ne oikein ovat. Näyttelyssä korun ja vaatteen rajapinnoille syntyy hämmentävä sekoitus veistosta ja korua

Spread of financial crises from the perspective of risk management by financial institutions

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.This study examines how propagation mechanisms for financial crises may emerge as an externality of financial institutions’ management of their assets and liabilities. Inherent to these activities is the incentive to control for the associated risks. It follows that institutions are exposed to one another’s economic fundamentals through various capital markets. Consequently, risk control activities may contribute to the formation of contagious channels. Through these, the effects of a local crisis can spill over to other regions. This implicit externality to some of the measures of risk management thereby necessitates a reassessment of their appeal. Among the constitutive principles of asset management is diversification of investment portfolios. Financial institutions limit their exposure to any particular risky prospect by holding multiple positions simultaneously. As long as the correlation between these is imperfect, the variability of portfolio returns is reduced. The average return to asset holdings remains the same. On the other hand, diversification increases inter-institutional connections in capital markets. A local crisis, by reducing returns to one position, may induce a risk-averse investor to liquidate other positions in her portfolio. Financial institutions of unrelated characteristics may thereby become exposed to one another through the medium of common third party investors. Financial institutions also undertake measures of liquidity management. The need for these stems from a maturity mismatch between their assets and liabilities. For instance, an unexpected local liquidity shock may necessitate a costly liquidation of some long positions. In particular, such risks are faced by commercial banks with many liabilities of uncertain maturity. Therefore, they typically pool the risk by participating in interbank loans markets. Banks with surplus liquidity provide credit for those unable to meet their short term liabilities. However, each interbank loan embodies a credit risk. A bank that becomes insolvent may default on its debt. The balance sheets of exposed creditors consequently deteriorate. This makes them more vulnerable to a crisis. The analysis is characterized by the theory of global games. In a framework of imperfect information, crises are viewed as a result of coordination failure among economic agents. Contagion emerges as an endogenous property of the framework, highlighting the externalities of the described risk management activities. Also, the likelihood of each outcome to agents’ coordination game is unique. The effect of contagion to the probability of a crisis can therefore be isolated from other factors. Given the contribution of portfolio diversification and interbank loans to emergence of contagion, this makes their reassessment possible. The most central sources in this investigation are Dasgupta (2004) and Goldstein and Pauzner (2004)

Pyhä salaliitto, pyhä ihminen: pyhä, toimettomuus ja yhteisö Georges Bataillen ja Giorgio Agambenin ajattelussa

Tämä tutkielma käsittelee pyhän merkitystä ranskalaisajattelija Georges Bataillen (1897-1962) ja italialaisfilosofi Giorgio Agambenin (1942-) tuotannossa. Tutkielmassa analysoin, millä tavoin Bataillen ja Agambenin käsitykset pyhän luonteesta poikkeavat toisistaan, ja millä tavoin tämä poikkeama vaikuttaa heidän käsityksiinsä toimettomuuden (désœuvrement) luonteesta sekä heidän pyrkimyksiinsä ajatella uudella tavalla yhteisön käsitettä. Koska Agambenin käsitys pyhästä sisältää myös Bataillen analyysin kritiikin, pyrin myös luomaan tästä kritiikistä yhtenäisen kuvan. Tutkielman kysymyksenasettelu on siis kolmiosainen: 1. Miten Agamben ja Bataille käsittävät pyhän, ja millä tavoin heidän käsityksensä pyhästä eroavat toisistaan? 2. Mikä suhde toimettomuudella ja pyhällä on Agambenin ja Bataillen ajattelussa, ja miten heidän käsityksensä pyhästä vaikuttaa heidän eroaviin tulkintoihinsa toimettomuudesta? 3. Sikäli kuin sekä Agamben ja Bataille pyrkivät hahmottamaan jonkinlaista uutta, jälkihistoriallista yhteisöllisyyden tai politiikan muotoa, millä tavoin heidän ajatuksensa poikkeavat toisistaan tällä saralla, ja mikä vaikutus heidän eriävillä tulkinnoillaan toimettomuudesta ja pyhästä on tähän kysymykseen? Väitän, että tämä pyhää koskeva kysymys on sijoitettava nihilismin ja historian lopun kysymysten kontekstiin. Sekä Bataille että Agamben suhtautuvat vakavissaan sekä nietzscheläis-heideggerilaiseen diagnosiin nykyhetkestä nihilismin aikakautena, että kojèvelais-hegeliläiseen käsitykseen historiasta prosessina, joka etenee kohti ennaltamäärättyä loppua. Molemmat ajattelijat näkevät nihilismin ja historian lopun pitkälti yhteneväisinä, ja näkevät niiden velvoittavan uudenlaista inhimillisen olemisen ja yhteisön ajattelua. Sekä Bataille että Agamben hakevat nihilismin kriisiin ratkaisua eräänlaisesta antidialektisesta olemisen ja toiminnan tavasta, jota nimitän tämän tutkielman kontekstissa toimettomuudeksi. Kiistä sen sijaan koskee tämän toimettomuuden tarkkaa luonnetta ja sen suhdetta pyhään. Bataille esittää toimettomuuden radikaalina negaationa, joka murtautuu irti dialektisesta systeemistä, ja assosioi tämän negatiivisuuden pyhään, sikäli kuin pyhän tavoin se on ”vailla käyttöä” eikä sitä näin ollen voi sisällyttää välineellistävään, päämäärähakuiseen historiaprosessiin. Agamben vuorostaan käsittää toimettomuuden yleisenä potentiaalisuutena, joka kulkee aktuaalisuuteen negaation sivuuttaen ja edustaa uudenlaisen käytön mahdollisuutta ja pyhän neutralointia. Argumentoin, että Bataillen ja Agambenin vertailevan luennan kautta ilmenee, että Agamben systemaattisesti kääntää Bataillen esittämät esimerkit pyhästä negativiisuudesta esimerkeiksi potentiaalisuudesta, joka on puhtaasti maallista. Pyrkiessään määrittämään uudenlaista jumalan kuoleman jälkeistä yhteisöllisyyttä Bataille asettaa sen perustaksi pyhän, radikaalin negatiivisuuden eli kuoleman yhteisen tunnustamisen ja sille alttiiksi asettumisen muodossa. Agambenin mukaan pyhä ja negatiivisuus eivät kuitenkaan voi toimia perustana liioin uudenlaiselle yhteisöllisyydelle kuin hegeliläisen absoluutin kritiikille, sillä pyhä ja negatiivisuus toimivat sekä länsimaisen metafysiikan että politiikan perustana, johon ne on sisällytetty Agambenin pannaksi kutsuman kaksoisliikkeen kautta. Metafysiikan ja yhteisön uudelleenajattelu edellyttävät Agambenin mukaan siis ennen kaikkea pyhän ja negatiivisuuden ulkopuolella ajattelemista ja niiden voiman lakkauttamista, ja Agambenin potentiaalisuuden käsitys on ratkaisu tähän ongelmaan. Siinä missä Bataille siis pyrkii ajattelemaan uudenalaista pyhää yhteisöllisyyttä, Agambenin mukaan tuleva inhimillinen oleminen ja yhteisöllisyys voivat olla ainoastaan jotain täysin maallista. Agamben näkee pyhän uskonnollisen ulottuvuuden ”mytologeemina”, joka peittää alleen pyhän todellisen merkityksen poliittisen vallan eristämänä subjektina, paljaana elämänä, jonka oleminen on puhtaasti kuoleman omaa. Väitän, että Agambenin suhde Batailleen ei kuitenkaan ole yksinomaan kriittinen, sillä toisaalta Agamben kuvailee Bataillen ponnisteluja ”esimerkilliseksi” sikäli kuin hän on tietämättään onnistunut paljastamaan pyhän todellisen luonteen paljaana elämänä

Kahden kodin lapset - Vanhempien kokemuksia vuoroviikkoasumisen eduista ja haasteista

Vuoroasuminen on ajankohtainen ja yleistyvä lasten asumisen muoto, jossa lapset asuvat eron jälkeen suunnilleen yhtä paljon molempien vanhempien luona. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa vuoroasumiseen päätyneiden vanhempien kokemuksia lastensa vuoroasumisesta. Tutkimus antaa tietoa vuoroasumisen edellytyksistä, eduista ja haasteista vanhempien näkökulmasta. Keskeisinä käsitteinä ovat lapsen etu ja vanhemmuus. Tutkimuksen tavoitteena on pohtia lapsen edun toteutumista ja huomioimista vuoroasumispäätöstä tehtäessä ja asumiseen päädyttäessä. Tutkimus kartoittaa myös vanhemmuuden ja vanhempien roolien jakautumista vuoroasumisessa. Tutkimus on toteutettu teemahaastattelemalla vanhempia, jotka ovat sopineet lastensa vuoroasumisesta lastenvalvojan luona. Menetelmänä käytetään laadullisen aineiston analyysissä pääasiassa teemoittelua. Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina esitetään, että vuoroasumiseen on päädytty useimmiten kompromissina. Vanhempien kokemana vuoroasumisen etuna korostui tutkimuksessa erityisesti joustavuus ja ajankäytön mahdollisuudet. Vuoroasuminen on hyvin sovitettavissa epäsäännöllisiin tai muuten haastaviin työaikoihin. Vuoroasumisen haasteet voidaan jakaa 1) lasten kokemuksiin, 2) käytännön haasteisiin, 3) vuorovaikutuksen ongelmiin ja 4) muihin seikkoihin. Vanhempien välinen toimiva vuorovaikutus, joustavuus ja yhteistyökyky näyttäytyivät tärkeimpinä edellytyksinä toimivalle vuoroasumiselle. Vanhemmat perustelivat ratkaisua omista lähtökohdistaan käsin ja lapsen etu jäi haastatteluissa vähemmälle huomiolle. Vanhemmuuden roolit jakautuvat vuoroasumisessakin osin epätasaisesti vanhempien välillä. Tutkimus piirtää kuvan kohtuullisen perinteisestä työnjaosta vanhempien kesken

Kirjanik Valev Uibopuu perekondlik kirjavahetus eksiilis: ühise kirjade ruumi loomine distantsi lühendamise abil

Writer Valev Uibopuu (1913–1997) lived in exile from 1943 to 1991. During the whole exile period he carried on an active correspondence. Especially important was the correspondence with his first wife, journalist and writer Tuuli Reijonen, which started in 1943, and the correspondence with his family members who lived in Estonia, which started in 1953. These two family correspondences lay the foundation for this article. I try to find out how was it possible to cross – or at least shorten – the physical and temporal distance between the writer and the reader and to create a common space of communication at the same time. The hermeneutic and empathetic approach has helped me to examine the letters. I approach letters as a communicative, social, and textual space which is created in the writer’s and reader’s dialogue, and which also creates their relationship. At least two worlds meet in this space of letters: the writer’s and reader’s physical and temporal places; in the case of a refugee it also means an encounter between a new and an old place. I found at least four different ways how to cross the distance in Uibopuu’s family correspondence: creating a common moment of communication, creating a feeling of mental and physical closeness, expressing the writer’s and reader’s own places, and remembering the lost home together. The writer could create the common moment of communication by using the present tense, “talking” to the reader, using forms of addressing, and guessing the place and time of reading the letter. The writer could also demonstrate the feeling of mental and physical closeness by expressing textually touching, proximity and active thinking of the other party. The reader, in turn, could move in thoughts to the writer’s place by reading the writer’s expressions of her/his own place, like the weather and the atmosphere. And by remembering the common lost home, the writer and reader together could move in thoughts to the common place of the past. With these means of crossing the distance penfriends had a chance to create a common communicative, social, and transnational space of letters

Sustainability of community water supplies

Sustainability of community water supplie

Aktiivinen ryhmittymä viestijänä ja yhteisöviestinnän kohderyhmänä : tapaustutkimus kasitalolaisten takapihalta

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on soveltaa James Grunigin tilanneteoriaa käytäntöön ja perehtyä grunigilaisen aktiivisen ryhmittymän viestintään. Niin ikään tavoitteena on tarkastella aktiivista ryhmittymää sen vastapuolen, ryhmittymän huolenaiheen synnyttäneen työyhteisön, näkökulmasta. Tilanneteorian mukaan määritelty aktiivinen ryhmittymä löytyi Helsingin Myllypurosta, Alakiventie 8:sta. Aktiivisena ryhmittymänä "kasitalojen" asukkaita yhdistää yhteinen huolenaihe: heidän kotipihaltaan on löytynyt vanhalta kaatopaikalta peräisin olevia myrkkyjä, joiden vuoksi Helsingin kaupunki aikoo purkaa heidän kotinsa. Huoli terveydestä ja omaisuuden arvosta ovat saaneet kasitalolaiset toimimaan ongelman ratkaisemiseksi. Selvitin tutkielmassani alakiventieläisen ryhmittymän viestintää ja sen merkitystä ryhmittymälle. Pääasiallisena tutkimusaineistona olivat asukkaiden teemahaastattelut. Tutkielmassa kävi ilmi, että kasitalolaiset ovat käsitelleet myrkkyongelmaa aktiivisesti lähiverkoissaan ja että he ovat käyttäneet keskusteluja lähipiirinsä kanssa myrkkyongelman analysoimiseen. Lisäksi he ovat etsineet lähiverkoistaan tietoa. Kasitalolaiset ovat kehittäneet myrkkyongelman myötä myös aivan uusia, varta vasten myrkkyongelman ratkaisemiseksi kehitettyjä viestinnän muotoja, jotka ovat auttaneet heitä pyrkimään tavoitteisiinsa monin eri tavoin. Helsingin kaupungin näkökulmasta perehdyin aktiiviseen ryhmittymään yhteisöviestinnän kohderyhmänä. Tässä yhteydessä keskeisenä tutkimusaineistona olivat asukkaiden ja Helsingin kaupungin edustajien teemahaastattelut sekä kaupungin tiedotteet ja asukkaille lähetetyt kirjeet. Alakiventien myrkkytapaus osoitti, että epäjohdonmukainen tiedottaminen ei lisää aktiivisen ryhmittymän luottamusta, eikä myöskään se, jos ryhmittymän tiedon tarpeisiin ei vastata. Kasitalolaisten vilkas lähiverkkoviestintä merkitsee kaupungin näkökulmasta puolestaan sitä, että jokaisen ryhmittymän kanssa keskustelevan kaupungin edustajan merkitys viestijänä on keskeinen. Tämä tuo haasteita kaupungin sisäiseen viestintään. Tutkielmani tärkeimpiä lähteitä olivat haastattelujen lisäksi seuraavat teokset: Grunig, James (1992): Excellence in Public Relations Management; Grunig, James ja Hunt, Todd (1984): Managing Public Relations; Heath, Robert (1988): Strategic Issues Management; Åberg, Leif (2000): Viestintä kolmannen sektorin kansalaisyhteisössä. Teoksessa Aula, Pekka ja Hakala, Salli (toim.): Kolmet kasvot. Näkökulmia organisaatioviestintään