Vuoroasuminen on ajankohtainen ja yleistyvä lasten asumisen muoto, jossa lapset asuvat eron jälkeen suunnilleen yhtä paljon molempien vanhempien luona. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa vuoroasumiseen päätyneiden vanhempien kokemuksia lastensa vuoroasumisesta. Tutkimus antaa tietoa vuoroasumisen edellytyksistä, eduista ja haasteista vanhempien näkökulmasta. Keskeisinä käsitteinä ovat lapsen etu ja vanhemmuus. Tutkimuksen tavoitteena on pohtia lapsen edun toteutumista ja huomioimista vuoroasumispäätöstä tehtäessä ja asumiseen päädyttäessä. Tutkimus kartoittaa myös vanhemmuuden ja vanhempien roolien jakautumista vuoroasumisessa.
Tutkimus on toteutettu teemahaastattelemalla vanhempia, jotka ovat sopineet lastensa vuoroasumisesta lastenvalvojan luona. Menetelmänä käytetään laadullisen aineiston analyysissä pääasiassa teemoittelua.
Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina esitetään, että vuoroasumiseen on päädytty useimmiten kompromissina. Vanhempien kokemana vuoroasumisen etuna korostui tutkimuksessa erityisesti joustavuus ja ajankäytön mahdollisuudet. Vuoroasuminen on hyvin sovitettavissa epäsäännöllisiin tai muuten haastaviin työaikoihin. Vuoroasumisen haasteet voidaan jakaa 1) lasten kokemuksiin, 2) käytännön haasteisiin, 3) vuorovaikutuksen ongelmiin ja 4) muihin seikkoihin. Vanhempien välinen toimiva vuorovaikutus, joustavuus ja yhteistyökyky näyttäytyivät tärkeimpinä edellytyksinä toimivalle vuoroasumiselle. Vanhemmat perustelivat ratkaisua omista lähtökohdistaan käsin ja lapsen etu jäi haastatteluissa vähemmälle huomiolle. Vanhemmuuden roolit jakautuvat vuoroasumisessakin osin epätasaisesti vanhempien välillä. Tutkimus piirtää kuvan kohtuullisen perinteisestä työnjaosta vanhempien kesken
