Verorikokset yritysverotuksessa

Talousrikoksilla aiheutetaan vuosittain noin 5 miljardin euron vahingot. Noin puolet vahingoista aiheutuu harmaasta taloudesta eli liiketoiminnasta, josta ei suoriteta lakisääteisiä veroja ja maksuja. Taloudelliset vahingot ovat merkittäviä, mutta niiden lisäksi talousrikollisuus vähentää taloudellisen toiminnan luotettavuutta ja yhteiskunnan normien uskottavuutta. Rikosmahdollisuudet ovat lisääntyneet mm. yritystoiminnan kansainvälistymisen ja alihankinnan yleistymisen vuoksi. Verorikoksista säädetään RL 29 luvun 1–4 §:ssä. Veropetoksen perustekomuodon lisäksi on säädetty törkeästä ja lievästä tekomuodosta, joista voidaan tuomita mm. tavoitellun hyödyn eli vältettävän veron määrän perusteella. Veropetoksen tekotapoihin kuuluu mm. väärän tiedon antaminen verotusta varten ja verotukseen vaikuttavan velvollisuuden laiminlyönti. Verorikkomuksena tuomitaan oma-aloitteisten verojen maksamatta jättäminen muun kuin maksukyvyttömyyden perusteella. Näiden lisäksi verolainsäädännössä on rikkomustasoisia säännöksiä. Verorikoksia voidaan torjua mm. lainsäädännöllä ja valvonnalla. 1900-luvun loppupuolella toteutettiin rikoslain kokonaisuudistus, jossa verorikossäännökset koottiin vakavimpien tekomuotojen osalta rikoslakiin. Verolainsäädäntöön jätettiin viittaussäännökset rikoslakiin ja rikkomustasoisia rangaistussäännöksiä. Verolainsäädäntöä on viime vuosina uudistettu monella tavalla verorikosten torjumiseksi. Tällaisia uudistuksia ovat mm. tilaajavastuulaki ja ulkomaalaisia vuokratyöntekijöitä koskevat säännökset. Verohallinnon suorittama verovalvonta ehkäisee verorikoksia. Perusvalvonta kohdistuu jollain tasolla kaikkiin verovelvollisiin ja erityisvalvonta, johon verotarkastuskin lukeutuu, kohdistetaan valikoituihin verovelvollisiin. Valvontaa kehitetään mm. toimialahankkeiden avulla. Verorikosten seuraamukset voivat olla rikosoikeudellisia tai hallinnollisessa menettelyssä määrättäviä. Veropetoksesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen. Vähäisemmissä rikoksissa veronkorotus voidaan katsoa riittäväksi seuraamukseksi. Hallinnolliset seuraamukset eivät ole riippuvaisia mahdollisesta syytteestä tai tuomiosta, mutta esim. veronkorotus voi vaikuttaa rikosoikeudellista seuraamusta alentavasti. Liiketoimintakielto on elinkeino-oikeudellinen turvaamistoimi, joka voidaan kuitenkin määrätä vain syyttäjän vaatimuksesta. Verorikoksen tekijä joutuu pääsääntöisesti vahingonkorvausvastuuseen välttämästään veromäärästä.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Ulkomaiseen työvoimaan liittyvät väärinkäytökset - poliisin tutkimat tapaukset

Työelämän tutkijat ovat tuoneet esiin, että ulkomaisen työvoiman kasvun myötä on ollut nähtävissä merkkejä työelämän eriarvoistumisen lisääntymisestä Suomessa. Työelämän tutkijat ovat tuoneet esiin, että ulkomaisen työvoiman kasvun myötä on ollut nähtävissä merkkejä työelämän eriarvoistumisen lisääntymisestä Suomessa

Tilintarkastajan rooli talousrikosten havaitsemisessa ja paljastamisessa

Viime vuosina talousrikoksia on ilmennyt ennätyksellisen paljon. Vaikka talousrikosten vuosittainen määrä onkin suhteellisen pieni, niiden taloudelliset vaikutukset ovat merkittäviä. Lisäksi viime aikoina on käyty paljon keskusteluja tilintarkastajien velvollisuuksista havaita ja ilmiantaa talousrikoksia. Vuonna 2017 astui voimaan uusi laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä, joka toi tilintarkastajille uusia velvoitteita, kuten asiakkaiden entistä paremman tuntemisen. Tämä tutkielma pyrkii selvittämään, miten tilintarkastusprosessissa huomioidaan mahdolliset talousrikokset sekä millainen on tilintarkastajan rooli talousrikosten havaitsemisessa ja ilmiantamisessa. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, miten uusi rahanpesulaki vaikuttaa tilintarkastukseen. Tutkielman aihetta lähestytään sekä aiemman kirjallisuuden että haastatteluiden kautta. Teoriaosuuden tarkoitus on selvittää, miten aiemmat tutkimukset, lait ja standardit ohjaavat tilintarkastajaa toimimaan mahdollisten talousrikosten kohdalla. Tutkielman empiirinen osuus koostuu neljästä puolistrukturoidusta haastattelusta, joista saadut tilintarkastajien henkilökohtaiset kokemukset tuovat subjektiivista näkökulmaa tutkittavaan aiheeseen. Tutkielman tuloksista käy ilmi, että talousrikosten valvonta tai etsintä ei varsinaisesti kuulu tilintarkastajien tehtäviin vaan talousrikosten estäminen ja havaitseminen ovat tilintarkastuksen sivutuotteita. Tilintarkastusvelvollisuus kuitenkin ennaltaehkäisee jossain määrin talousrikollisuutta, kun yhtiöt tietävät olevansa tarkastuksen kohteena. Ensisijainen vastuu väärinkäytöksistä on yhtiön johdolla ja tilintarkastajan tehtäviin kuuluu varmistaa, ettei tilinpäätöksessä kokonaisuutena ole virheellisyyttä. Jos tilintarkastajat havaitsevat merkkejä väärinkäytöksistä tai talousrikollisuudesta, tulisi heidän ensin keskustella asiasta yhtiön johdon kanssa. Tilintarkastajalla on velvollisuus ilmoittaa asiasta yhtiön ulkopuoliselle taholle, vain jos yhtiö itse ei reagoi ongelmaan. Poikkeuksena on rahanpesu, jolloin tilintarkastajan on aina tehtävä ilmoitus. Tutkielmassa käy myös ilmi, että uusi rahanpesulaki ei vaikuta suoraan tilintarkastusprosessiin, mutta se vaikutta tilintarkastuksen ympärillä tapahtuviin toimenpiteisiin. Tutkielmassa havaitaan, että laeista ja säädöksistä huolimatta tilintarkastajien keskuudessa ei ole selviä ja yhtenäisiä käytäntöjä, miten tulisi toimia talousrikosten kohdalla, vaan tilintarkastajien oma harkinta ja tapauskohtaisuus vaikuttavat paljastamismenettelyyn

Talousrikokset ja osakeyhtiö

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia talousrikoksia osakeyhtiön näkökulmasta. Työssä selvitettiin, mitä edellytyksiä talousrikosten tunnusmerkistöjen täyttymiselle on asetettu ja millaisia tekotapoja talousrikoksissa on käytetty. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostuu osakeyhtiön yhtiömuodosta ja talousrikostyypeistä. Osakeyhtiön teoriataustan tarkoituksena on selvittää osakeyhtiön perustamiseen, rahoitukseen, hallintoon ja vastuunmääräytymiseen, kirjanpitoon ja varojen jakoon liittyviä määräyksiä ja rajoituksia. Talousrikostyyppien teoriaosiossa on puolestaan käsitelty kirjanpitorikosten ja velallisen rikosten, kavallusten, petosten, verorikosten, väärennysten ja rekisterimerkintärikosten tunnusmerkistöjä ja tekotapoja. Tutkimusosuudessa on tutkittu oikeustapauksia ja pohdittu niiden avulla osakeyhtiössä tehtyjä talousrikoksia. Työssä on käytetty Korkeimman oikeuden, Korkeimman hallinto-oikeuden, hovioikeuksien ja käräjäoikeuksien ratkaisuja. Ratkaisuissa kuvattuja talousrikosten tekotapoja on pohdittu työssä rikosten tunnusmerkistöjen pohjalta. Työssä on voitu käyttää myös käräjäoikeuksien ratkaisuja, koska päähuomio on keskittynyt rikoksen tekota-paan eikä annettuun tuomioon. Opinnäytetyössä saatiin selville eri talousrikostyyppien tekomuotoja ja tunnusmerkistöille tyypillisiä ominaispiir-teitä. Talousrikosten tarkoituksena on yleensä hankkia oikeudetonta hyötyä tai valmistella tai peitellä muita rikok-sia. Talousrikosten tekoon vaikuttaa oleellisesti yhtiön taloudellinen tilanne. Osakeyhtiön kannalta yleisimmät talousrikokset liittyvät tekaistuihin kuitteihin, varojen perusteettomaan jakamiseen, vastuuaseman väärinkäyttöön, keinotekoisiin yritysjärjestelyihin ja yhtiön todellisen taloudellisen tilanteen peittelyyn.The purpose of the thesis was to study white-collar crime from the viewpoint of a limited liability company. The study examined premises that have been placed on the fruition of the constituent elements and also what kinds of techniques of the crime have been used. The theoretical framework of the study consists of the company form of the limited company and white-collar crime. The purpose of the theory in relation to the limited company is to study the rules and regulations, as well as the restrictions concerning establishment, financing, management and limitation of the liability, accounting and assets allocation of the limited company. The theory regarding white-collar crime covers accounting of-fences, debtor’s offences, embezzlement, fraud, tax offences, forgery and register entry offences and their consti-tuent elements and techniques. White-collar crime in limited liability companies has been analyzed through legal cases. The study includes judg-ments of the Supreme Court, the Supreme Administrative Court, courts of appeal and district courts. The tech-niques of white-collar crime dealt with in the court judgments are described based on the constituent elements. Also, the judgments of district courts may have been used in the analysis, as the main focus is on the technique of the crime, not the judgment rendered. The results of the study revealed different techniques in committing white-collar crime, and typical idiosyncrasy of the constituent elements. Usually, the purpose of white-collar crime is to gain unlawful profit or prepare or cover up other crime. The economic situation of the company essentially affects the commission of white-collar crime. The most common types of white-collar crime in a limited company are related to false receipts, un-founded allocation of assets, misuse of managerial responsibility, fake ownership, and covering up the company’s real economic situation

Normatiivinen erehtyminen veropetoksessa : Tahallisuus- ja kieltoerehdyskysymyksen välinen rajanveto

Rikoslain (39/1889) 29 luvun 1 §:n käsittämä veropetos on rikostunnusmerkistö, joka saa tarkemman sisältönsä verolainsäädännöstä. Tämä tarkoittaa, että rikoslain ulkopuoliset säännökset vaikuttavat veropetoksen rangaistavuuden alaan ja rikoksen tahallisuusarvioinnissa normatiiviset tunnusmerkistötekijät ovat merkityksellisiä. Tässä arvioinnissa tekijän tietoisuus normatiivisista seikoista ja virheellinen lainsoveltaminen on toisinaan rikosoikeudellisesti hahmotettu tahallisuuden sijasta erehdysoppien kannalta merkityksellisenä. Tutkielman tarkoituksena on osallistua tätä problematiikkaa käsittelevään oikeustieteelliseen keskusteluun. Tutkielma on suunnattu epäselvästä oikeustilasta kiinnostuneille henkilöille. Tutkimustehtävänä on analysoida, voidaanko tekijän näkemys hänen toimintansa vero-oikeudellisesta sisällöstä nähdä tahallisuuden sijasta kieltoerehdyksen kannalta relevanttina kysymyksenä veropetoksen yhteydessä. Tutkielma keskittyy yritysverotukseen ja liiketoiminnassa tehtyihin veropetoksiin. Tutkielman tutkimusmetodina on rikoslainoppi. Tutkielmassa hyödynnetään teoreettista rikoslainoppia, sillä tutkimustuloksena esitetään oikeustilaa systematisoiva ja selkeyttävä näkemys tutkimuskysymyksen käsittämästä tilanteesta. Ongelman konkretisoimiseksi tukeudutaan erityisesti korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuun KKO 2017:98. Ratkaisu osoittaa, että lainsoveltaja on pitänyt tekijän näkemystä hänen toimintansa vero- oikeudellisesta sisällöstä pääsääntöisesti tahallisuuskysymyksenä. Tapauksessa eri mieltä ollut oikeusneuvos kuitenkin katsoi, että tekijän tietoisuus normatiivisista seikoista tulisi nähdä kieltoerehdyksen kannalta relevanttina. Tutkielmassa analysoidaan myös muita ennakkoratkaisuja, jotka osoittavat suuntaviivoja siitä, miten tutkimustehtävän käsittämään tilanteeseen on normatiivisesti suhtauduttu. Tutkielma keskittyy kansallisen oikeustilan analysoimiseen. Tahallisuuden suhde normatiivisiin elementteihin on tällä hetkellä epäselvä. Oikeustieteilijät sekä lainsoveltaja ovat esittäneet asiasta erilaisia kannanottoja. Osa näistä kannanotoista viittaa tulkintaan, jonka mukaan tietoisuus normatiivisista seikoista sekä virheellinen lain soveltaminen olisi nähtävä tahallisuuden sijasta kieltoerehdyksen kannalta relevanttina. Tutkielma kuitenkin osoittaa, että nykyisen oikeuskäytännön valossa veropetoksen yhteydessä tekijän näkemys hänen toimintansa vero- oikeudellisesta sisällöstä on pääsääntöisesti hahmotettava tahallisuuskysymykseksi

Talousrikokset ja tilintarkastajan rooli.

Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksen teoreettisen osan tarkoituksena oli tarkastella talousrikoksia ja niiden erityispiirteitä sekä esitellä tilintarkastajan vastuuta ja velvollisuuksia talousrikoksiin liittyen. Empiirisen osan tavoitteena oli selvittää, eroavatko tilintarkastajien ja eri sidosryhmien käsitykset tilintarkastajan tehtävistä toisistaan. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, mihin tehtäviin mahdollinen tilintarkastuksen odotuskuilu erityisesti liittyy ja millaiseksi eri sidosryhmät kokevat tilintarkastajan roolin talousrikosten ehkäisijänä ja havaitsijana. Lähdeaineisto Tutkimuksessa käytettiin talousrikollisuuteen, tilintarkastajan tehtäviin ja tilintarkastuksen odotuskuiluun liittyvää lähdeaineistoa. Kyselytutkimus toteutettiin www-kyselynä ja se lähetettiin neljälle eri kohderyhmälle: KHT-tilintarkastajille, talousjohtajille, yrityslainapäättäjille ja osakkeenomistajille. Aineiston käsittely Tutkimustuloksia käsiteltiin SPSS- tilasto-ohjelmalla ja testauksessa käytettiin khiin neliö- riippumattomuustestiä. Tilintarkastuksen odotuskuilua todettiin löytyvän, jos eri sidosryhmien käsitykset tilintarkastajan tehtävistä poikkesivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Vastausten perusteella tutkittiin myös tilintarkastajan yhteiskunnallista roolia. Roolia arvioitiin sidosryhmien asteikkoon perustuvien vastausten keskiarvon perusteella. Tulokset Tutkimustulokset osoittivat, että tilintarkastuksen odotuskuilua talousrikoksiin liittyen on olemassa. Odotuskuilua löytyi esimerkiksi seuraavien asioiden osalta: tilintarkastajan raportointi ja talousrikoslainsäädännön tunteminen, talousrikosten huomioiminen itse tarkastustyössä sekä tilintarkastajan mahdollisuus havaita ja ennaltaehkäistä talousrikoksia. Eri sidosryhmät uskoivat tilintarkastajia vahvemmin tilintarkastajan mahdollisuuksiin talousrikostorjunnassa ja yleisesti ottaen, sidosryhmät vaikuttivat suhtautuvan varsin positiivisesti siihen, että tilintarkastajan pitäisi huomioida tarkastustyössään talousrikosten mahdollisuus ja reagoida havaitsemiinsa talousrikoksiin ainakin jollain tasolla

Tilastollinen analyysi rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavista tekijöistä talousrikostuomioissa

Statistical analysis of the factors affecting sentencing in economic offences casesSentencing practices have been discussed somewhat in earlier legal studies. However, there is currently no empirical evidence with statistical certainty. In this study, we analyse sentencing in economic offence cases from 2015 to 2020 using a quantitative method. We made several significant findings in this study. The first is that the choice between conditional and unconditional imprisonment is made before the length of the imprisonment is decided. The second is that in economic offences, the sentence length is mostly based on the financial benefit obtained by the crime and the financial damage caused by it, which explains most of the sentence length. The final finding was that in economic offences, the sentence is almost always conditional if the length of the sentence is less than two years. This finding indicates that District Court practices differ from the precedents of the Supreme Court

Varjojohtajat talousrikoksissa : Tutkimus tosiasiallisen määräysvallan käyttäjän tekijävastuusta

Tutkielman aiheena ovat talousrikokset tapauksissa, joissa rikoksen varsinaisena tekijänä on oikeushenkilön toimihenkilöihin kuulumaton tosiasiallinen määräysvallan käyttäjä apunaan oikeushenkilön nimelliseen johtoon kuuluva bulvaani, jonka asema yhtiössä on ainoastaan muodollinen. Tosiasiallisen määräysvallan käyttäjän rikosoikeudellista vastuu-taan tarkastellaan tutkielmassa kolmen eri rikostunnusmerkistön kautta, jotka ovat kir-janpitorikos, velallisen epärehellisyysrikos ja veropetos. Tutkimuksessa analysoidaan li-säksi edustajanvastuuta koskevan säännöksen suhdetta näihin tunnusmerkistöihin. Tut-kimus on rajattu ainoastaan kansallisiin rikostapauksiin ja sen tarkoituksena on tuottaa hyödyllistä materiaalia ennen kaikkea lainkäyttäjän tarpeisiin. Ajallisesti tutkimus keskit-tyy kahden edellisen vuosikymmenen aikana tapahtuneisiin lainsäädännön ja oikeuskäy-tännön muutoksiin ja kehitykseen. Tutkimusmenetelmät koostuvat sekä teoreettisesta materiaalista että tuomioistuinten ta-pauksista. Tärkeimpiä lähteitä ovat talousrikoksia käsittelevät teokset, erityisesti Nissisen Rikosvastuun kohdentamisesta yhteisössä (1997), Tapanin ja Tolvasen Rikosoikeuden yleinen osa: Vastuuoppi (2013), Tapanin osuus kokoelmateoksesta Keskeiset rikokset (2014 ja 2018), Koposen ja Lahden toimittama kokoelmateos Talousrikokset (2007) sekä Luodon Avunannon rangaistavuuden edellytykset (2018). Lisäksi aineisto koostuu Suomen hovioikeuksien vuosien 2015–2018 tapauksista, joissa oli arvioitavana tosiasial-lisen määräysvallan käyttäjän asema yhtiössä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tosiasiallinen määräysvallan käyttäjä tuo-mitaan kaikissa tutkimuksessa käsitellyissä rikostunnusmerkistöissä teon tekijänä, vaikka säännöksistä kirjanpitorikosta ja velallisen epärehellisyysrikosta on oikeustieteessä usein pidetty erikoisrikoksina, joissa tekijänä voi olla ainoastaan tietty tekijäpiiriin kuuluva ta-ho. Veropetosrikoksen avoin tunnusmerkistö ei sen sijaan ole aiheuttanut ongelmia. To-siasiallisen määräysvallan käyttäjän tekijätunnusmerkin ja määritelmän edellytykset ja ra-jat ovat puolestaan täsmentyneet ennen kaikkea tuomioistuimissa esitetyn näytön perus-teella, joissa korostuu tosiasiallisen määräysvallan käyttäjän vastuu yhtiön päivittäisestä hallinnosta ja yhtiötoiminnan järjestämisestä. Silti tekijätunnusmerkin täyttyminen vaatii tuomioistuimilta tapauskohtaista harkintaa tapausten erityispiirteiden mukaisesti

Veropetos ja törkeä veropetos erityisesti rakennusalan talousrikollisuutena

Rikosoikeuden alaan kuuluvassa pääosin oikeusdogmaattisessa tutkielmassa tarkastellaan rakennusalan verorikollisuutta kokonaisuutena käsittelemällä verorikosten, erityisesti veropetoksen ja törkeän veropetoksen ilmenemismuotoja, rikosten taustoja ja tekijöitä, tyypillisiä tekotapoja, lainsäädäntöä ja sen taustalla olevia tavoitteita. Veropetoksen ja törkeän veropetoksen tunnusmerkistöä, kuten tahallisuutta havainnollistetaan oikeuskäytännön avulla. Tutkielman aiheesta johtuen tutkielmassa on myös oikeuspoliittinen sävy. Oikeuspolitiikan keinoin tarkastellaan verorikosten ja harmaan talouden torjumiseen tähtääviä lainsäädäntöhankkeita ja sekä harmaan talouden torjuntaan osallistuvien viranomaisten roolia. Rakennusalan talousrikosten yleisyys selittyy osaksi alalla vallitsevasta kovasta kilpailutilanteesta ja alalle pääsyn helppoudesta. Alan pienet toimijat valikoituvat harvoin verotarkastuksen kohteeksi, jolloin kiinnijäämisriski pienenee. Rakennusalalla toimii paljon liiketoimintakieltoon määrättyjä henkilöitä, jotka kiellosta huolimatta jatkavat liiketoimintaa. Nämä henkilöt hyödyntävät systemaattisesti lainsäädännön heikkouksia ja heidän taustaltaltaan löytyy usein törkeitä talousrikoksia. Alalle tyypillistä on myös bulvaanien käyttäminen, jolla pyritään häivyttämään yritysten oikeat omistussuhteet. Merkittävä osa rakennusalan rikollisuudesta on siirtymässä järjestäytyneen rikollisuuden käsiin. Rakennusalan talousrikokset ovat verohallinnon, syyttäjänlaitoksen, poliisin ja tuomioistuinlaitoksen suuri ja resursseja vievä haaste. Talousrikosprosessien kestoa koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että törkeiden veropetosten rikosprosessi kestää keskimäärin pidempään verrattuna muihin talousrikoksiin. Rikosprosessin kestoa on pyritty lyhentämään mm. syyteneuvottelun keinoin. Rakennusalalla runsaasti esiintyvä kuittikauppa täyttää yleensä törkeän veropetoksen tunnusmerkistön. Rakennusalan kuittikauppajutut työllistävät merkittävän osan talousrikossyyttäjistä ja kuittikauppajuttujen tutkinta vie noin puolet poliisin talousrikostutkijoiden tutkintavoimasta. Oikeudenkäyntien kustannuksista aiheutuu myös veronmaksajille merkittäviä kustannuksia. Arvioitu harmaan talouden liikevaihto on rakennusalalla 400-500 miljoonaa euroa