Oppimisen tilat tietoyhteiskunnassa

Työelämää voidaan tarkastella sekä muutoksen että muuttumattomuuden näkökulmasta. Kummallekin tarkastelutavalle on perusteita tutkimuksissa. Informaatiotekniikka on varsin lyhyessä ajassa tullut osaksi lähes jokaisen työtä. Globaalin kilpailun ehdot tuntuvat konkreetteina muutoksina yritysten toimintatavoissa, ja kansainvälistyminen ja sen aiheuttamat kielitaitovaatimukset koskettavat entistä useampien päivittäistä työtä. Samalla väestön ikärakenteen muutos alkaa lähivuosina voimakkaasti näkyä sekä osaamisen siirron että työvoiman kysynnän ja tarjonnan kysymyksissä. Toisaalta monet asiat ovat säilyneet ennallaan. Työ on edelleen hyvin tärkeä elämänalue ihmiselle, eikä sen merkittävyys ole muuttunut vuosien saatossa. Myös työvoiman jakautuminen sukupuolen mukaan eri sektoreille on pysynyt samanlaisena, ja monet työelämän hierarkkiset jaot ovat säilyttäneet muotonsa. Tässä luvussa tarkastelen sellaisia kehityspiirteitä, jotka liittyvät tietoyhteiskuntakehitykseen. Tarkastelussa käytän tietoyhteiskunta-käsitettä niine merkityssisältöineen kuin se on juurtunut suomalaiseen laajalle levinneeseen kielenkäyttöön. Englanninkielisessä kirjoittelussa käytetään usein informaatioyhteiskunta-käsitettä sellaisissa yhteyksissä, joissa suomalainen käyttää tietoyhteiskunta-käsitettä. Näkemykseni mukaan useissa asiayhteyksissä informaatioyhteiskunta-käsite olisikin osuvampi. Tarkastelu luo pohjaa tutkia ja ymmärtää, miten tietoyhteiskuntakehitykseen liittyvät ilmiöt ovat yhteydessä inhimillisen toimijuuden ehtoihin

Esimerkkinä Ilmatieteen laitoksen ja Merentutkimuslaitoksen toimitalon syntyvaiheet

peerReviewe

Hajaannuksen häiriinnyttämät:sosiaalisen disorganisaation teorian varhaisvaiheet Yhdysvalloissa 1910-luvulta 1940-luvulle

Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa kaupunkisosiologien parissa syntyneen sosiaalisen disorganisaation teorian varhaisvaiheita. Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen disorganisaation teorian kehittymistä sosiaalisen disorganisaation käsitteen synnystä sen varhaiseen soveltamiseen sekä kriminologiassa että itsemurhien ja mielenterveyshäiriöiden tutkimuksessa. Tutkielma tarkastelee aatehistoriallisesti sosiaalisen disorganisaation teorian syntyyn ja kehitykseen vaikuttaneita seikkoja. Keskeisimpinä lähteinä toimivat teorian varhaisten kehittäjien, kuten William I. Thomasin, Florian Znanieckin, Robert E. Parkin, Ernest W. Burgessin, Clifford R. Shaw’n, Henry D. McKayn, Ruth Shonle Cavanin, Robert E. L. Farisin ja H. Warren Dunhamin, sosiaalista disorganisaatiota käsittelevät teokset ja artikkelit. Lähdeaineistosta on haarukoitu tutkimuskysymysten avulla lähdekritiikkiä ja lähilukua hyödyntäen esille tutkijoiden käsitykset sosiaalisen disorganisaation luonteesta ja yhteydestä sosiaalisten ongelmien esiintymiseen suurkaupungeissa. Kontekstualisoinnin avulla on selvitetty sitä, mikä merkitys tutkijoiden näkemyksillä oli teorian syntyyn ja muotoutumiseen. Tutkielmassa tarkastellaan myös teorian syntyvaiheen tieteenhistoriallista kontekstia. Tutkielmassa käsitellyt sosiologit kuuluivat Chicagon sosiologiseen koulukuntaan, joten institutionaaliset seikat, kuten taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, ovat osa kontekstia. Tutkielman perusteella näillä elementeillä oli merkitystä teorian muotoutumisessa. Chicagon sosiologisen koulukunnan vaikutuksen myötä tutkimustraditiot ja sosiaalisen disorganisaation käsite levisivät tutkijoiden parissa. Tutkielman perusteella selviää, että sosiaalisen disorganisaation teorian syntyyn vaikutti oleellisesti kolme seikkaa: eurooppalainen, ennen kaikkea saksalainen kaupunkisosiologinen traditio, nopeasti suurkaupungiksi kasvaneen Chicagon otollinen luonne sosiaalisten ongelmien ”laboratoriona” ja sosiaalitieteellisen selittämisen suosion kasvu Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Sosiaalisen disorganisaation teoria selitti rikollisuuden, itsemurhien ja skitsofrenian alueellista esiintymistä heikentyneen sosiaalisen kontrollin ja ristiriitaisten arvomaailmojen rinnakkaiselon aiheuttamina ongelmina. Sosiaalisen kontrollin heikkeneminen ja ristiriitaisten arvojen esiintyminen kytkeytyivät yhteiskunnassa tapahtuneisiin kulttuurisiin ja sosiaalisiin muutoksiin

Asumisen, rakentamisen ja maankäytön julkinen tutkimus Suomessa

Asuntoministeri Jan Vapaavuori kutsui 27.5.2009 Professori TkT Matti Kokkalan selvityshenkilöksi kartoittamaan ja arvioimaan rakennetun ympäristön tutkimustoiminnan tilannetta ja kehittämistarpeita erityisesti asumisen, rakentamisen ja maankäytön eli ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osaston (RYMO) toimialalla. Selvitys osoittaa, että rakennetun ympäristön kehittämisen kannalta tärkeä tutkimus- ja kehittämistoiminta (T&K) on hyvin hajallaan, eikä pelkästään RYMO:n ohjauksessa olevien eri toimialojen välillä vaan myöskin niiden sisällä. Selvityshenkilö päätyy siihen, että toimialan keskeisimpien puutteiden korjaaminen edellyttää uuden päätöksenteosta erillään olevan koordinoivan toimielimen perustamista suuntaamaan ja ohjaamaan alan tutkimusta. Hän ehdottaa myös, että ympäristöministeriön johdolla laadittaisiin pikaisesti kansallinen rakennetun ympäristön kehittämisen strategia

Koheesio ja kontrolli : Helsingin kaupunginosat Facebookissa

Tässä tutkielmassa perehdytään Helsingin eri kaupunginosien Facebook-ryhmiin.Tutkimuskohteena on selvittää millaista yhteisyyttä asukkaiden välisissä keskusteluissa esiintyy. Näiden kaupunginosaryhmien keskusteluista pyritään löytämään asuinalueiden välillä laadullisia eroja sekä tutkimaan sosiaalisen kontrollin määrää suhteessa koheesioon kvantitatiivisen tarkastelun avulla. Tarkoituksena on löytää johdonmukaisia eroja, jotka voidaan yhdistää asuinalueen ominaisuuksiin. Tutkimuksen taustalla on teoria yhteispystyvyydestä siinä muodossa kuin Robert J. Sampson on sitä tutkimuksissaan käyttänyt. Yhteispystyvyys perustuu luottamukselle, joka on edellytys sosiaaliselle koheesiolle. Sosiaalinen koheesio ja luottamus mahdollistavat sen, että asukkaat yhteisönä kontrolloivat asuinalueensa häiriötekijöitä. Tutkimuksessa keskitytään kaupunginosaryhmien yleisen kuvauksen lisäksi siihen, miten yhteispystyvyys ilmenee asukkaiden Facebook-keskusteluissa. Kvalitatiivista ja kvantitatiivista metodologiaa yhdistävää tutkimusta kutsutaan mixed methods –menetelmäksi. Tämä tutkimus etenee laadullisesta eksploratiivisesta lähestymistavasta spesifimpään kvantitatiiviseen tarkasteluun kontrollin ja koheesion suhteesta. Voidaan puhua eksploratiivisesta sekventiaalisesta mixed methods –tutkimuksesta. Aineistona tutkimuksessa on käytetty noin neljänkymmenen Helsingin asuinalueen Facebook-ryhmän sisältöä. Tätä on tutkittu sisällönanalyysin keinoin. Kvantitatiivista analyysia varten kukin keskustelunaloitus on koodattu joko koheesioksi tai kontrolliksi. Näiden koodien lukumääristä on saatu aikaan määrällinen aineisto. Kvantitatiivisesta aineistosta käy ilmi kaupunginosaryhmän koheesion ja kontrollin välinen suhde. Tämä mahdollistaa vertailun kontrollialttiudessa kaupunginosien välillä. Myös kaupunginosien osto-, myynti- ja kierrätysryhmät on tutkimusta varten kartoitettu. Kvalitatiivinen sisällönanalyysi kertoo, että Facebook-ryhmiä käytetään pääasiassa pragmaattisesti arkielämän apuna. Kvantitatiivisesta aineistosta paljastuu, että harjoitetun kontrollin määrää selittää voimakkaimmin alueen pientalovaltaisuus. Myös korkealla koulutustasolla on jonkinlainen positiivinen yhteys kontrollin määrään. Havaitaan, että Facebookia käytetään paikkaamaan sellaista tarvetta, johon aiemmat verkostot eivät vastaa. Pientaloalueilla luodaan paikallista verkostoa sosiaalisen kontrollin tarkoituksiin. Kerrostaloalueilla tiivistä paikallista verkostoa laajennetaan Facebookin kautta yhteiseen avunantoon. Tuloksia voidaan tulkita niin, että paikallinen Facebook-ryhmä on uusi keino luoda sosiaalisia sidoksia, jotka ovat luonteeltaan heikkoja, mutta siltaavat tiiviitä pieniä yhteisöjä laajemmaksi verkostoksi. Tämä edistää avunantoa ja yhdistää ihmisiä, joiden intressit ovat samanlaiset. Sosioekonomisesti huono-osaisilla alueilla kaupunginosaryhmä auttaa ylittämään sosiaalisen disorganisaation ja taloudellisen epätasa-arvon aiheuttamia esteitä keksinäiselle solidaarisuudelle. Facebookin kaupunginosaryhmät vahvistavat käsitystä, jonka mukaan yhteisöä ei enää voida tarkastella kokonaisuutena ottamatta huomioon reaaliseen limittynyttä virtuaalista yhteisyyttä

Käytännöllisiä ja hyödyllisiä ongelmia : puoli vuosisataa sosiaalitutkijana

Sosiologian ja väestötieteen emeritus-professori Tapani Valkonen on toiminut puoli vuosisataa tieteen kentillä. Suomen Kulttuurirahaston eminentia-apurahan tuella laadittu tieteellinen omaelämäkerta kertoo paitsi tekijästään samalla myös eräästä suomalaisen sosiaalitieteen merkittävästä taipaleesta: alkujaan vähin resurssein ja vaatimattomin välinein Valkonen tutkimusryhmineen kohosi määrätietoisesti, kekseliäästi ja toisinaan myös onnellisten sattumien saattelemana kansainvälisille foorumeille – ja jäi sinne pysyäkseen. Väestötieteen alan tienraivaajana toiminut Tapani Valkonen kokosi oppilaistaan laajan joukon päteviä seuraajia, jotka nyt varmistavat perustajansa työn jatkuvuuden. Vuonna 1941 syntynyt Tapani Valkonen oli Helsingin yliopiston sosiologian assistentti 1963–1970, väitteli valtiotieteen tohtoriksi vuonna 1970 ja toimi sosiologian, erityisesti väestötieteen professorina vuosina 1977–2007

A state-of-the-art review of Engaged Learning in Belgium, Finland, Germany, Italy, Spain and the United Kingdom

In this state of the art review, we explore the concept of Engaged Learning, and the development of this pedagogy globally, with a specific focus on each of the CaST Partner Countries of Belgium, Finland, Germany, Italy, Spain and the United Kingdom. We define Engaged Learning as the process where students apply the theory learned at Higher Education Institutions (HEI) to a context outside of HEI by addressing societal concerns, challenges or needs while producing knowledge in an equitable, mutually beneficial partnership