Comprehensive characterization of irradiation induced defects in ceria: Impact of point defects on vibrational and optical properties

Validation of multiscale microstructure evolution models can be improved when standard microstructure characterization tools are coupled with methods sensitive to individual point defects. We demonstrate how electronic and vibrational properties of defects revealed by optical absorption and Raman spectroscopies can be used to compliment transmission electron microscopy (TEM) and x-ray diffraction (XRD) in the characterization of microstructure evolution in ceria under non-equilibrium conditions. Experimental manifestation of non-equilibrium conditions was realized by exposing cerium dioxide (CeO2) to energetic protons at elevated temperature. Two sintered polycrystalline CeO2 samples were bombarded with protons accelerated to a few MeVs. These irradiation conditions produced a microstructure with resolvable extended defects and a significant concentration of point defects. A rate theory (RT) model was parametrized using the results of TEM, XRD, and thermal conductivity measurements to infer point defect concentrations. An abundance of cerium sublattice defects suggested by the RT model is supported by Raman spectroscopy measurements, which show peak shift and broadening of the intrinsic T2g peak and emergence of new defect peaks. Additionally, spectroscopic ellipsometry measurements performed in lieu of optical absorption reveals the presence of Ce3+ ions associated with oxygen vacancies. This work lays the foundation for a coupled approach that considers a multimodal characterization of microstructures to guide and validate complex defect evolution models

Kymijoen länsihaaran kalankulun järjestäminen : Esiselvitys

Kymijoen vesistö on maamme suurimpia vesistöalueita ja se laskee kahden päähaaran kautta Suomenlahteen. Sen rakentamattomat jokiosuudet, suojeluhankkeet ja veden laadun parantuminen ovat mahdollistaneet joen alaosan (jokisuu-Anjalankoski) palautumisen merkittäväksi vaelluskalojen tuotantoalueeksi. Kymijoki on myös priorisoitu kansallisen kalatiestrategian kärkohteisiin. Kymijokeen kotiutetun Nevajoen lohikannan ja muiden vaelluskalojen kannalta merkityksellisimpiä suuhaaroja ovat vesivoimatuotantoon valjastetut itähaaraan kuuluvat Langinkoskenhaara ja Korkeakoskenhaara sekä länsihaaran kuuluva Ahvenkoskenhaara. Itähaaran voimalaitosten yhteydessä on kalojen nousun mahdollistavat kalatiet, mutta länsihaaran voimalaitoksista (Ahvenkoski ja Klåsarö) vaellusyhteyden puuttuvat. Kymijoen länsihaaran padot estävät vaelluskalakantojen parhaan mahdollisen tuotannon, sillä länsihaarassa sijaitsee merkittäviä vaelluskalojen poikastuotantoalueita ja toisaalta Kymijoen yläosan (yhtenäinen jokiuoma Anjalankoskelta joen haarautumiskohtaan asti) kaloja pyrkii vaeltamaan sekä alas- että nousuvaelluksellaan länsihaaran kautta. Kymijoen vaelluskalakantojen kestävä elvyttäminen on siten kytköksissä länsihaaran vaellusyhteyksien avautumiseen. Länsihaaran voimalaitoksia operoivan Helen Oy:n vetämässä hankkeessa selvitetään parhaat ja kustannustehokkaimmat vaihtoehdot kalan kulun järjestämiseksi Ahvenkosken ja Klåsarön voimalaitosten ohi vuosina 2017–2018. Tämän selvitystyön taustaksi Luonnonvarakeskus koosti tähän raporttiin yhteenvedon Kymijoen vaelluskalojen potentiaalisista tuotantoalueista, vaellusyhteyksistä, vaelluskalakantojen tilasta sekä niihin liittyvistä tutkimuksista ja seurannoista. Lisäksi Luonnonvarakeskus arvioi Kymijoen länsihaaran vaellusyhteyksien sekä laajemminkin Kymijoen vaelluskalatuotannon potentiaalisia kehittämismahdollisuuksia. Keskeisiksi toimenpidevaihtoehdoiksi Kymijoen länsihaaran kalan kulun järjestämiseksi ja vesistön vaelluskalatuotannon kehittämiseksi muodostuivat kutukalojen ylisiirrot (VE1), Kalatiet (VE2) sekä kalatiet ja alasvaellusreitit (VE3). Näiden päävaihtoehtojen ohella esitettiin myös useita lisätoimenpiteita, joilla toimenpidenvaihtoehtojen elvytysvaikutusta voidaan vahvistaa. Vaellusyhteyksien avaamisen ohella Kymijoella tarvitaan todennäköisesti muitakin tukitoimenpiteitä, joihin voivat ylisiirtojen ohella lukeutua mm. kalastuksen säätely, mädin ja/tai poikasten tuki-istutukset sekä elinympäristökunnostukset.201

Myofibroblastic cell activation and neovascularization predict native liver survival and development of esophageal varices in biliary atresia

Peer reviewe

Mielenterveysvaikutusten ennakkoarviointi : MIVA käyttöön

Hyvä mielenterveys on keskeistä yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan hyvinvoinnille ja menestykselle. Kunnat ja hyvinvointialueet voivat päätöksillään ja toimillaan tukea monin tavoin asukkaidensa mielenterveyttä. Mielenterveyden edistäminen ja mielenterveyshäiriöiden ehkäisy edellyttävät, että mielenterveyskysymykset huomioidaan paitsi sosiaali- ja terveysalan päätöksissä hyvinvointialueilla, myös esimerkiksi kunnan koulutus-, asunto- ja ympäristöpolitiikkaan, yhteisöllisyyteen ja kestävään kehitykseen liittyvissä päätöksissä. Mielenterveysvaikutusten ennakkoarviointi tuottaa tietoa päätöksen mahdollisista ja todennäköisistä vaikutuksista asukkaiden mielenterveydelle. Tietoon perustuvilla päätöksillä voidaan lisätä asukkaiden hyvinvointia, vaikuttaa kunnan ja hyvinvointialueen toimivuuteen, vakauteen ja kustannuksiin. Suomessa on toistaiseksi arvioitu mielenterveysvaikutuksia kuntapäätösten valmistelussa verrattain vähän, eikä yhtenäistä toimintamallia ole olemassa. Arviointeja on tehty esimerkiksi kuraattoripalveluihin, kehitysvammahuollon asuinpalveluihin, mielenterveyspalveluiden resurssointiin ja kouluihin liittyvien päätösten valmistelussa. Tässä raportissa esitellään konkreettinen toimintamalli, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa, selkeyttää ja helpottaa kuntien ja hyvinvointialueiden mielenterveysvaikutusten ennakkoarviointia.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.(tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Combined in-beam gamma-ray and conversion electron spectroscopy with radioactive ion beams

Volume: 63Peer reviewe

Seurantakäsikirja Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaan vuosille 2020–2026

Tämä merenhoidon seurantakäsikirja käsittää merenhoitosuunnitelman seurantaohjelman kuvauksen kokonaisuudessaan. Se päivittää vuoden 2014–2020 seurantaohjelman ja sitä sovelletaan vuoden 2020 heinäkuusta vuoden 2026 heinäkuuhun. Seurantaohjelma on osa merenhoidon suunnittelua, jota tehdään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (272/2011) ja merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (980/2011) toteuttamiseksi. Tämä laki ja asetus on annettu meristrategiadirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista) kansallista toimeenpanoa varten. Suomessa meristrategiadirektiivin mukaista meristrategiaa kutsutaan merenhoitosuunnitelmaksi. Suomen seurantaohjelma koostuu 13:sta ohjelmasta, joiden alla on yhteensä 44 alaohjelmaa. Tähän päivitettyyn seurantaohjelmaan lisättiin kuusi uutta alaohjelmaa ja useita alaohjelmia muokattiin joko muuttuneiden vaatimusten, kehittyneempien menetelmien tai muuttuneen toimintaympäristön takia. Merenhoidon uusia vaatimuksia ovat meristrategiadirektiivin liitteen 3 päivitys (EU/2017/845), Euroopan komission päätös EU/2017/848 merivesien hyvän ekologisen tilan vertailuperusteista ja menetelmästandardeista sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset standardoiduista menetelmistä. Seurantakäsikirja koostuu kolmesta osasta: seurantaohjelman tausta, varsinainen seurantaohjelma, ja kolmas osa, joka käsittelee seurannan kehitystarpeita, kustannuksia ja riittävyyttä. Seurantaohjelma kattaa ekosysteemilähestymistavan mukaisesti erilaisia muuttujia, jotka kuvaavat toisaalta veden ominaisuuksia ja laatua ja toisaalta ekosysteemin osia ja niiden tilaa sekä niihin kohdistuvia ihmisestä johtuvia paineita. Seurannan alaohjelmissa on kuvattu mitattavat meriympäristön ominaisuudet tai paineet, niiden seurantatiheys, indikaattorit, joihin seurantatietoa käytetään, seurannalla kootun tiedon hallinta ja yhteydet meristrategiadirektiivin hyvän tilan laadullisiin kuvaajiin ja kriteereihin

Riihimäen asemanseudun liikenneturvallisuusselvitys

Tämän työn toimeksiantajana oli Hämeen ammattikorkeakoulu ja opinnäytetyön ohjaajana toimi Hämeen ammattikorkeakoulun lehtori Janne Rautio. Tavoitteena oli tuoda ilmi Riihimäen asemanseudun liikenneturvallisuudesta löytyviä puutteita ja keksiä niihin toteutettavissa olevia ratkaisuja. Taustalla on Riihimäen ja Hämeen ammattikorkeakoulun mahdollinen tuleva yhteistyö, jossa HAMK tulevaisuudessa tulisi luomaan vertailukelpoisia mittareita liikenneturvallisuuden määrittämiselle. Työn tuloksena on määritelty asemanseutu sekä alueen ongelmat liikenneturvallisuudessa. Myös alueellisen pyöräilyverkon parantamiseen on esitetty parannustoimenpiteitä.This work was commissioned by the Häme University of Applied Sciences and as a thesis director has acted lecturer Janne Rautio. The aim of this work has been to show the shortcomings found in Riihimäki state region road safety and find reasonable solutions to solve the problems. In the background is a possible future cooperation between Riihimäki and HAMK, where Hamk develops comparable metrics for determining road safety. Result of the work has been completed to determine the area of the surroundings of Riihimäkis station and road safety problems in the area. Also to improve the cycling network has shown improvement measures