"Työ on henkireikä" - työssäkäyvän läheisen kuolema, suru ja siitä selviäminen

Työssäkäyvän läheisen kuolema, suru ja siitä selviäminen on osa Työsuojelurahaston rahoittamaa tutkimusta, jossa tutkitaan työssäkäynnin sekä omais- ja läheishoivan yhteensovittamista. Perheenjäsenen tai muun läheisen äkillinen tai vakavan sairauden seurauksena kuolema on yksi stressaavimmista elämätapahtumista jonka seurauksia tässä tutkimuksessa tutkitaan työhön liittyvien käytäntöjen ja poissaolojen sekä työn ja työyhteisön merkityksen näkökulmasta. Hankkeessa on haastateltu fokus-, kaksin- ja yksinhaastatteluilla eri aloilla työskenteleviä ihmisiä (n= 16) ja kysytty heidän kokemuksiaan kuolemansairaan läheisensä hoitoon osallistumisesta ja kuolemaan liittyvän surun ja stressin käsittelystä. Missä määrin tämä prosessi on aiheuttanut työstä poissaolon tarvetta ja missä määrin työssäkäynti on tukenut surusta toipumista ja arkeen palaamista? Mikä on työn ja työyhteisön merkitys tässä prosessissa? Antaako työyhteisö lohdutusta ja myötätuntoa? Tulosten pohjalta hahmotellaan työelämän käytäntöjä, jotka takaavat työn ja läheisen kuoleman aiheuttavan suruntyön yhteensovittamisen sekä onnistuneen työhön ja arkeen paluun. Samalla arvioidaan muiden maiden käytäntöjä ja kokemuksia. Kiinnostava esimerkki on Ruotsin närståendepenning(omaishoivaraha), jonka perusteella työntekijä voi olla työstä pois ja saada poissaolon ajalta sairausvakuutuksen kautta korvausta osallistuessaan terminaalivaiheessa olevan läheisensä saattohoitoon. Tutkimuksessa kysytään miten meillä työpaikat ovat varautuneet näihin usein yllätyksellisiin tilanteisiin? Suomessa kuolee vuosittain hieman yli 50 000 henkilöä (v. 2014 yhteensä 52 186), joten kuolema kohtaa monin tavoin myös työssäkäyviä, joiden perheenjäsen tai muu läheinen kuolee joko äkillisesti tai vakavan sairauden murtamana. Monilla työpaikoilla kuolema ja surutyö ovat yhä tabuaiheita, jotka kuuluvat yksityiselämän kriisitilanteisiin. Englannissa ja Kanadassa on tuotu esille uudenlaista näkemystä ja tarkasteltu kuoleman ja surun problematiikkaa myös työelämän organisaatioiden ja johtamisen näkökulmasta. Myös Suomessa on työelämän käytäntöjä (joustavat työajat, hoivavapaa, varhaisen välittämisen malli), joita voidaan soveltaa työpaikolla henkilöstön jäsenten osallistuessa läheisensä saattohoitoon tai kuoleman aiheuttamasta surusta toipumiseen. Parhaimmillaan käytännöt ovat osoitus myötätuntoisesta henkilöstöpolitiikasta ja merkki välittämisen työkulttuurista. On tärkeää, että työpaikan jäsenet kokevat tulevansa tasapuolisesti ja hyvin kohdelluiksi näissä elämänsä kriisitilanteissa, joiden vaikutukset läikkyvät monin tavoin myös työelämän tilanteisiin.Peer reviewe

Läheishoivan ja työssäkäynnin yhteensovittaminen : Kyselytutkimuksen tuloksia

Peer reviewe

Tulosten pohdintaa - Joukkoistamiskyselyn vastauksia.

Non peer reviewe

Johdanto - Työssäkäynti ja läheis- ja omaishoiva

Peer reviewe

Migration and tax policy: Evidence from Finnish full population data

While evidence on the impact of taxation on the international migration of certain special groups of workers has expanded, evidence on the links between taxes and migration of the general population is extremely limited. We aim to fll this gap by estimating the impact of taxation on the migration decisions of the entire working population in a high-tax source country, Finland. We fnd that the average domestic elasticity of migration with respect to the domestic tax rate is very small (around 0.001). This holds for various occupational and income groups of interest. We also provide a frst empirical implementation of the theoretical results of Lehmann et al. (2014), who show that if a fully nonlinear income tax schedule at the top is used, the key suÿcient statistic for the optimal tax is a semi-elasticity of migration. Our estimates indicate that the migration responses increase for top earners, but remain very small, at least up to the top per mille of income earners.nonPeerReviewe

Pikkuvasikoiden kasvu ja terveys iglukasvatuksessa

Kokeemme tarkoituksena oli tutkia vasikoiden kasvua ja terveyttä iglukasvatuksessa ja perinteisessäsisäkasvatuksessa. Koe tehtiin MTT Maaningan toimipaikassa maalis-kesäkuussa 2009. Kokeen 19sonnivasikkaa ja 13 lehmävasikkaa syntyivät helmi-huhtikuussa. Koekäsittelyt olivat 1) kasvatus ulkonaiglussa (2 vasikkaa/iglu), 2) kasvatus sisäkarsinassa lämpimässä navetassa (2 vasikkaa/karsina).Vasikkaiglut olivat 1,2 x 2,0 m ja niiden edessä oli etukarsina 1,2 x 1,5 m. Sisäkarsinat (1,2 x 3,0 m)oli muodostettu yhdistämällä kolme yksittäiskarsinaa. Igluissa ja karsinoissa käytettiin kuivikkeenaolkea. Vasikat siirrettiin koeympäristöihin pareittain sitä mukaa kuin ne syntyivät. Kokeen alkaessavasikat olivat 4,3 ± 1,7 vrk ikäisiä ja kokeen päättyessä 73,5 ± 1,6 vrk ikäisiä. Vasikoille tarjottiinlämmintä hapanjuomaa tuttisangoista 8 l/vrk. Juomalta vieroitus alkoi vasikoiden seitsemän viikoniässä. Vasikat saivat vapaasti kuivaa heinää sekä teollista täysrehua korkeintaan 3 kg/vrk/eläin. Juomavesitarjottiin lämpimänä juottojen yhteydessä. Vasikoiden rehun syönti mitattiin päivittäin ja kasvuaseurattiin punnituksin kahden viikon välein. Vasikoiden terveydentilaa seurattiin päivittäin ja 42,2± 7,0 vuorokauden iässä vasikoilta otettiin ulostenäytteet ja syväsivelynäytteet hengitysteistä taudinaiheuttajienkartoittamiseksi. Dataloggerit mittasivat iglujen ja karsinoiden lämpötilaa. Muuttujien tilastollinentestaus tehtiin lineaarisella sekamallilla. Igluissa mitattu alin lämpötila kokeen aikana oli maaliskuussa-16,5 °C ja ylin lämpötila kesäkuussa +35,7 °C. Sisäkarsinoissa lämpötila pysyi tasaisempana(min +10,1 °C ja max +25,1 °C). Sisävasikat söivät kokeen aikana keskimäärin 37 % enemmänväkirehua ja 26 % enemmän heinää kuin igluvasikat (P<0,05). Sisävasikoiden kokonaissyönti (kgka/eläin/vrk) oli kokeen aikana keskimäärin 17 % ja energian saanti (MJ/eläin/vrk) 13 % suurempikuin igluvasikoilla (P<0,01). Sisävasikat kasvoivat keskimäärin 16 % paremmin kuin igluvasikat.Lehmävasikoiden kasvussa ei ollut eroja käsittelyjen välillä (keskimäärin 817 g/vrk), mutta sonnivasikatkasvoivat paremmin sisäkarsinoissa kuin igluissa (983 vs. 753 g/vrk, P<0,001). Vasikoilla eiilmennyt hengitystietulehduksia, mutta ripulia havaittiin kymmenellä igluvasikalla 2,9 ± 1,3 päivänajan ja kolmella sisävasikalla 2,3 ± 1,2 päivän ajan. Vasikoiden rehun syönti ja energian saanti olivatpienemmät igluvasikoilla kuin sisävasikoilla. Päiväkasvu kärsi etenkin igluissa kasvatetuilla sonnivasikoilla.Rehun ajoittainen kosteus ja kylmyys mahdollisesti heikensivät igluvasikoille tarjolla olleenrehun maittavuutta. Ruokinta-astioiden sijainti iglujen ulkopuolella etukarsinassa ei siten välttämättäollut optimaalinen. Lämpötila nousi kesällä ajoittain hyvin korkeaksi iglujen sisällä, minkävuoksi iglut on suositeltavaa sijoittaa suojaan suoralta auringonpaisteelta. Iglukasvatus näytti lisäävänripulia sairastavien eläinten määrää

Kertatäyttöiset nautakasvattamot – kasvatusmenetelmän mallinnus ja kokeilu

Eläinyksikön kertatäyttöisyys, toiselta nimeltään eräkasvatus, englanniksi ”all in – all out”, on tunnetuintapa ehkäistä tarttuvia tauteja. Tartuntaketju katkaistaan aina kasvatuserien välillä. Erilliset osastotehkäisevät tartunnan leviämistä myös yksikön sisällä, millä on merkitystä etenkin silloin, kun on kysesaneeraustoimenpiteitä vaativista tartunnoista (esim. salmonella, pälvisilsa). Suuria eläinyksikköjä onkäytännön syistä mahdotonta saada kokonaan tyhjiksi yhdellä kerralla, jonka vuoksi menetelmän toteutustapanaon yleensä osastoittainen kertatäyttöisyys. Kussakin kasvatusosastossa on oma ilmanvaihto.Kasvatusosasto tyhjennetään, pestään ja desinfioidaan kasvatuserien välillä.Osastoittaiseen kertatäyttöisyyteen perustuvaa kasvatustapaa voidaan kutsua myös eräkasvatukseksi.Kertatäyttöisyys on tuttu menetelmä sianlihan- ja siipikarjanlihan tuotannossa. Naudanlihantuotannossasitä ei kuitenkaan ole meillä vielä systemaattisesti kokeiltu, koska tuotantoyksiköt ovat olleetpieniä ja kertatäyttöisyyden käyttöönotto edellyttää huomattavaa toimintatapojen uudistamista.Tuotantotilojen täyttöasteen pitäminen korkeana on vaativampaa kuin jatkuvatäyttöisissä kasvattamoissa.Eläimiä lähtee myyntiin enemmän kerrallaan, mutta aiempaa harvemmin, jonka vuoksimyös teurastilien väli harvenee. Toisaalta kertatäyttöisyyden avulla on mahdollista rytmittää navettatyötäparemmin.Teurastamo odottaa kertatäyttöisyyden parantavan tuotantomäärien ennustustarkkuutta ja vähentävänteuraskuljetuksen kustannuksia, kun teurasauto saadaan täyteen yhdeltä tilalta. Samalla myöspysähdysten määrä ja eläinten kuljetusaika teurastamolle lyhenee, joka vähentää eläinten kokemaastressiä. Kuljetuksissa suurin stressi aiheutuu pysähdyksistä, uusien eläinten sekoittamisesta entistenjoukkoon ja liikkeelle lähdöstä.Ternivasikoina muodostettu eläinryhmä säilyy kertatäyttöisyydessä samana koko kasvatusajan.Eläinten siirrot ja sekoitukset uusiin ryhmiin vähentyvät. Eläinten stressaantuminen ja alttius sairastumisellevähenee. Mahdollisuus pysyä tutussa laumassa vähentää tappeluita ja parantaa mahdollisuuksiatoteuttaa lajinmukaisia käyttäytymismalleja. Noin puolivuotiaat vasikat tuodaan tyhjään kasvattamoonja kasvatetaan teuraskypsiksi. Kasvattamon tyhjennyttyä kokonaan, se pestään, desinfioidaan jaannetaan kuivua ennen kuin uusi kasvatuserä otetaan sisään. Kertatäyttöisyys voidaan toteuttaa kokokasvattamossa tai osastoittain. Vasikat kasvatetaan kertatäyttöisissä vasikkakasvattamoissa noin 5 – 6kuukauden ikään saakka. Sen jälkeen ne siirretään kertatäyttöisiin loppukasvattamoihin ryhmiä rikkomatta.Osastoittainen kertatäyttöisyys sisältyy kolmivaihekasvatuksen alkuperäiseen toimintamalliin.Alkuperäiset toimintafilosofiat eivät ole vielä siirtyneet käytäntöön, mutta kolmivaihekasvatuksenvasikkakasvattamoiden yleistyminen on luonut hyvät edellytykset kertatäyttöisten lihanautakasvattamoidensynnylle. Uuden toimintatavan omaksuminen tuo silti aina mukanaan uusia asioita, joita onharkittava ennen aloittamista. Jos kasvattamosta lähtee teuraita vain kerran vuodessa, kertatäyttöisyyteensiirryttäessä ensimmäistä teurastiliä joutuu odottamaan pidempään.Vasikoiden saatavuus voi vaihdella vuodenajan ja markkinatilanteen mukaan. Markkinahäiriöriskivoidaan minimoida sopimustuotannon keinoin. Samalla teurastamot pystyvät entistä paremminennustamaan teuraaksi tuloa ja sitä kautta täsmentämään lihaohjausta

Verotuksen muutospaineet ja tulevaisuus

Suomen talouden rakenteita muokkaavat parhaillaan ainakin digitaalisen liiketoiminnan ja alustatalouden yleistyminen, tekoälyn ja robotiikan nopea kehitys, globalisaatio, väestön ikääntyminen sekä tarve ehkäistä ilmastonmuutosta. Tässä raportissa tarkastellaan, minkälaisia muutospaineita nämä trendit aiheuttavat Suomen verojärjestelmää kohtaan ja miten näihin muutostrendeihin tulisi mahdollisesti reagoida verojärjestelmän osalta. Käsittelemme työvoimaa korvaavan teknologian verotusta, digitaalisten tuotteiden ja alustatalouden verotusta, kansainväliseen yritysverokilpailuun liittyviä kysymyksiä, tuloverotusta kouluttautumiskannusteiden ja maahanmuuton näkökulmasta, ympäristöverotusta osana ilmastopolitiikkaa sekä digitalisaation hyödyntämistä verotuksen toimeenpanossa.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä