Interface control of atomic layer deposited oxide coatings by filtered cathodic arc deposited sublayers for improved corrosion protection

Sublayers grown with filtered cathodic arc deposition (FCAD) were added under atomic layer deposited (ALD) oxide coatings for interface control and improved corrosion protection of low alloy steel. The FCAD sublayer was either Ta:O or Cr:O–Ta:O nanolaminate, and the ALD layer was Al2O3–Ta2O5 nanolaminate, AlxTayOz mixture or graded mixture. The total thicknesses of the FCAD/ALD duplex coatings were between 65 and 120 nm. Thorough analysis of the coatings was conducted to gain insight into the influence of the FCAD sublayer on the overall coating performance. Similar characteristics as with single FCAD and ALD coatings on steel were found in the morphology and composition of the duplex coatings. However, the FCAD process allowed better control of the interface with the steel by reducing the native oxide and preventing its regrowth during the initial stages of the ALD process. Residual hydrocarbon impurities were buried in the interface between the FCAD layer and steel. This enabled growth of ALD layers with improved electrochemical sealing properties, inhibiting the development of localized corrosion by pitting during immersion in acidic NaCl and enhancing durability in neutral salt spray testing

Estimating forest leaf area index using satellite images : comparison of k-NN based Landsat-NFI LAI with MODIS-RSR based LAI product for Finland

201

Consistent estimates of gross primary production of Finnish forests : comparison of estimates of two process models

201

HAS3-induced extracellular vesicles from melanoma cells stimulate IHH mediated c-Myc upregulation via the hedgehog signaling pathway in target cells.

Intercellular communication is fundamental to the survival and maintenance of all multicellular systems, whereas dysregulation of communication pathways can drive cancer progression. Extracellular vesicles (EVs) are mediators of cell-to-cell communication that regulate a variety of cellular processes involved in tumor progression. Overexpression of a specific plasma membrane enzyme, hyaluronan synthase 3 (HAS3), is one of the factors that can induce EV shedding. HAS3, and particularly its product hyaluronan (HA), are carried by EVs and are known to be associated with the tumorigenic properties of cancer cells. To elucidate the specific effects of cancerous, HAS3-induced EVs on target cells, normal human keratinocytes and melanoma cells were treated with EVs derived from GFP-HAS3 expressing metastatic melanoma cells. We found that the HA receptor CD44 participated in the regulation of EV binding to target cells. Furthermore, GFP-HAS3-positive EVs induced HA secretion, proliferation and invasion of target cells. Our results suggest that HAS3-EVs contains increased quantities of IHH, which activates the target cell hedgehog signaling cascade and leads to the activation of c-Myc and regulation of claspin expression. This signaling of IHH in HAS3-EVs resulted in increased cell proliferation. Claspin immunostaining correlated with HA content in human cutaneous melanocytic lesions, supporting our in vitro findings and suggesting a reciprocal regulation between claspin expression and HA synthesis. This study shows for the first time that EVs originating from HAS3 overexpressing cells carry mitogenic signals that induce proliferation and epithelial-to-mesenchymal transition in target cells. The study also identifies a novel feedback regulation between the hedgehog signaling pathway and HA metabolism in melanoma, mediated by EVs carrying HA and IHH.Peer reviewe

Toimiiko sähköinen tentti lääkiksessä?

Toimiiko sähköinen tentti lääkiksessä? Sähköiset tentit tekevät tuloaan myös lääketieteellisissä tiedekunnissa. Helsingin yliopisto selvitti, mitä mieltä niistä ollaan.

Kalatalouden ympäristöohjelma : loppuraportti

Kalatalouden ympäristöohjelmassa pureuduttiin hankevuosina 2017–2023 hyvin laajasti keskeisiin kalavesien hoidon teemoihin: vesistökunnostuksiin rannikkoalueilla ja virtavesissä, aluesuunnittelun kehittämiseen, velvoitetarkkailuiden tehostamiseen, uusien tulosperusteisten rahoitusmallien soveltamiseen sekä luonnossa menestyvien istukkaiden tuottamiseen. Ohjelma mahdollisti omissa aihepiireissään kalavesien hoidon kehittämisen pidemmällä aikavälillä kuin yksittäisten hankkeiden puitteissa on mahdollista tehdä. Tutkimusperusteinen kehittäminen ja päätöksenteko luonnonvarojen käytössä tuovat mahdollisuuksia myös yhteiskunnalliseen kasvuun. Kokonaiskestävyyden huomioiminen lähteekin pienistä teoista, joten myös Kalatalouden ympäristöohjelmassa koottiin useita suosituksia huomioitavaksi kalavesien hoitotyössä: • Kalavesiä tulisi hoitaa ekosysteemiperustaisesti kokonaisuuksina ja istutukset korvata kalojen luontaisen lisääntymisen tukemisella aina, kun sille on edellytyksiä. • Tietoisuutta rannikkoalueiden merkityksestä kalojen lisääntymisalueina ja niiden kunnostusmahdollisuutta tulisi lisätä. Kunnostuksen vaikuttavuuden seurantaan soveltuvia menetelmiä tulisi vielä kehittää ja vaikuttavuutta seurata tulevissakin hankkeissa. • Kunnostusmenetelmiä tulisi kehittää huomioimaan paremmin sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Kalastolla tulisi jatkossakin olla suojapaikkoja kuivuuden tai tulvien ja liian korkeaksi kohoavien veden lämpötilojen varalta. • Virtavesien kunnostusmenetelmiä tulisi kehittää huomioimaan paremmin valuma-alueilta tuleva kuormitus sekä kalaston talviaikaiset elinympäristövaatimukset. Kunnostuksia tulisi myös kohdistaa laajemmille alueille ja huomioida muutos koko ekosysteemissä, jolloin toimenpiteiden vaikuttavuus olisi todennäköisesti suurempi. • Kunnostuksien vaikuttavuutta tulisi seurata muissakin kuin vain erillisissä tutkimushankkeissa. Tällä tavalla toimenpiteitä voitaisiin luotettavasti kohdentaa juuri niihin todellisiin kalastoa ja muuta lajistoa rajoittaviin tekijöihin. Tämä tietenkin edellyttää, että myös seurantaan olisi oltava resursseja käytettävissä. • Erityisesti valuma-alueiden maankäytöstä vesistöihin huuhtoutuvaa kiintoainekuormitusta tulee rajoittaa tehokkaammin kuormituksen syntypaikoilla. Puroissa jo olevan hiekan ja muun kiintoaineen poistamiseksi tulisi kehittää tehokkaampia menetelmiä. • Taimenien vaellus syönnös- ja lisääntymisalueiden välillä tulisi mahdollistaa molempiin suuntiin. Tämä voi tarkoittaa alueesta riippuen sekä vaellusesteiden poistamista tai kunnostamista että kalastuksen rajoittamista. • Täpläravun, kuten muidenkin vieraslajien, leviämistä uusiin vesistöihin tulee estää ja poistaa kohteista, missä se aiheuttaa haittaa esimerkiksi jokiravun suojelulle. • Täpläravun poistopyyntikokeiluja tulisi jatkaa usean vuoden ajan ja leviämisesteen tehokkuutta kokeilla erilaisissa kohteissa. • Tietoisuutta kunnostusmenetelmistä, toteutuksesta ja vaikuttavuudesta tulisi jatkaa. Kunnostuskurssin materiaaleja voitaisiin hyödyntää myös uusilla kursseilla ja muussakin opetuksessa. Osaamisen jakamiselle ja myös pidempimuotoisen koulutuksen varmistamiselle on olemassa selkeä tarve. • Kalatalousalueiden toimintaa tulee tukea tuottamalla laadukasta tutkimus- ja seurantatietoa alueiden kalastosta, kalastuksesta ja vesienhoidosta. Toimintaa tulee tukea myös kouluttamalla eri tahoja kalastuksen ohjaukseen ja kalakantoja sekä vesienhoitoa koskevan tutkimustiedon hyödyntämiseen. • Kalavesien tuottokykyä tulisi arvioida ja kalastusta mitoittaa nykyistä tietoperustaisemmin. Alamittasäätelyä tulisi toteuttaa perustuen vesistökohtaisesti kerättäviin aineistoihin. • Vesistökohtaisia rauhoitusalueita suojaamaan kalakantojen lisääntymistä sekä geneettistä monimuotoisuutta tulisi kartoittaa ja toteuttaa. • Virikekasvatus voitaisiin ottaa käyttöön laajemminkin ja emokalastoja villiyttää luonnossa menestyvien uhanalaisten lohikalakantojen elvytys- ja palautusistutuksia varten. • Vieraiden kalakantojen käyttö istutuksissa tulisi lopettaa, mikäli saatavilla on vesistöön sopeutunutta kalakantaa. • Hoitokantojen ja säilytyksessä olevien uhanalaisten kalakantojen emokalastojen perustamisessa, säilytyksessä ja käytössä tulisi ottaa käyttöön uusin tutkimustieto, välttää haitallista geneettistä laitostumista sekä pyrkiä villiyttämään näitä kalakantoja palautusistutusten onnistumismahdollisuuksien lisäämiseksi. • Nykyinen resursseja tuhlaileva kalataloustarkkailujärjestelmä tulee uudistaa. • Rahoituksia voitaisiin sitoa tulosperusteisuuteen, jolloin toimenpiteiden vaikuttavuus voisi kasvaa. Samalla luotaisiin myös mahdollisuuksia vaikuttavuussijoittamiseen, yksityisen pääoman hyödyntämiseen ja tehokkaampaan verkostoitumiseen. Valtaosa ohjelman tuloksista on jo julkaistu aiemmin tieteellisinä artikkeleina tai erillisinä raportteina, joten tämän raportin tavoitteena on vetää yhteen ohjelmassa toteutettuja erillisiä kokeita ja selvityksiä keskittyen erityisesti tuloksiin ja vaikuttavuuteen. Yksityiskohtaisempia tietoja kaipaavia lukijoita suosittelemme tutustumaan raportin lopussa olevaan viiteluetteloon sekä liitteiden sisältöön. Ohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus, mutta valtaosa toimenpiteistä toteutettiin partnereiden tuella: Suomen ympäristökeskus, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Helsingin yliopiston Tvärminnen biologinen asema, Itä-Suomen yliopisto, Valonia ja Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö Oy (LUVY). Lisäksi kiinteää yhteistyötä tehtiin Voimalohi Oy:n ja Montan Lohi Oy:n kanssa. Varsinaisen EMKR-rahoituksen lisäksi ohjelma mahdollisti myös useiden muiden kansallisten ja kansainvälisten rahoituksien saamisen, millä edistettiin osittain samoja teemoja ympäristöohjelman lisäksi. Kalatalouden ympäristöohjelma oli yksi viidestä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamista innovaatio-ohjelmista rahoituskaudella 2014–2020. Rahoituksen ympäristöohjelmalle myönsi Lapin Ely-keskus. Kalatalouden ympäristöohjelma toteutettiin muiden innovaatio-ohjelmien tapaan kaksivaiheisena: vaihe I toteutettiin vuosina 2017–2020 ja vaihe II vuosina 2021–2023. Isot kiitokset partnereillemme onnistuneesta ohjelman toteutuksesta ja tämän loppuraportin toteutuksesta! Hankeorganisaatioita ovat edustaneet Anssi Karvonen, Pekka Kilpeläinen, Hannu Marttila, Jukka Syrjänen, Craig Primmer, Janne Tolonen, Jarno Turunen, Anssi Vainikka ja Juha-Pekka Vähä

Digitaalisten palvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa

Selvityksen tavoitteena oli luoda ajantasainen kuva digipalvelujen vaikutuksista sosiaali- ja terveydenhuollossa eri toimijoiden näkökulmista. Digipalveluja hyödynnetään etenkin terveydenhuollossa, erityisesti avosairaanhoidossa asiakaspolun eri vaiheissa. Myös kotihoidossa digipalveluita hyödynnetään runsaasti. Muissa sosiaalihuollon palveluissa digipalveluja havaittiin vähemmän, erityisesti vammais- ja hoivapalveluissa. Sosiaalihuollon digipalvelut ovat myös enemmän pistemäisiä; sähköisiä hakemuksia ja lomakkeita. Digipalvelujen käyttäjät ovat pääosin tyytyväisiä palveluihin. Asiakkaille kriittistä on digipalvelujen saavutettavuus ja integraatio, etenkin jos henkilöllä on useita pitkäaikaisia sairauksia, vammoja tai toiminnanvajausta. Ammattilaisten kokemukset digipalveluista ovat osin positiivisia, mutta huolia työmäärän lisääntymisestä esiintyy. Käyttöönotoissa tulisi tehdä enemmän työtä digipalvelujen viimekätisten hyötyjen ja vaikutusten saavuttamiseksi. Palvelujärjestelmän johto kokee, että digipalvelujen vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointia tulisi lisätä, mutta mittaaminen on haasteellista. Yksi ratkaisu on sitoa mittaaminen voimakkaammin tavoitteisiin, mikä edellyttäisi selkeämpää tavoiteasetantaa. Digipalvelujen vaikuttavuus ei juurikaan näy lainsäädännössä, ja lainsäädännössä on useita kehittämistarpeita. Lain tulkinnat aiheuttavat haasteita digipalvelujen käytölle.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Preface to the special issue on Monitoring and Modelling of Carbon-Balance-, Water- and Snow-Related Phenomena at Northern Latitudes

201

Creating a Regional MODIS Satellite-Driven Net Primary Production Dataset for European Forests

Net primary production (NPP) is an important ecological metric for studying forest ecosystems and their carbon sequestration, for assessing the potential supply of food or timber and quantifying the impacts of climate change on ecosystems. The global MODIS NPP dataset using the MOD17 algorithm provides valuable information for monitoring NPP at 1-km resolution. Since coarse-resolution global climate data are used, the global dataset may contain uncertainties for Europe. We used a 1-km daily gridded European climate data set with the MOD17 algorithm to create the regional NPP dataset MODIS EURO. For evaluation of this new dataset, we compare MODIS EURO with terrestrial driven NPP from analyzing and harmonizing forest inventory data (NFI) from 196,434 plots in 12 European countries as well as the global MODIS NPP dataset for the years 2000 to 2012. Comparing these three NPP datasets, we found that the global MODIS NPP dataset differs from NFI NPP by 26%, while MODIS EURO only differs by 7%. MODIS EURO also agrees with NFI NPP across scales (from continental, regional to country) and gradients (elevation, location, tree age, dominant species, etc.). The agreement is particularly good for elevation, dominant species or tree height. This suggests that using improved climate data allows the MOD17 algorithm to provide realistic NPP estimates for Europe. Local discrepancies between MODIS EURO and NFI NPP can be related to differences in stand density due to forest management and the national carbon estimation methods. With this study, we provide a consistent, temporally continuous and spatially explicit productivity dataset for the years 2000 to 2012 on a 1-km resolution, which can be used to assess climate change impacts on ecosystems or the potential biomass supply of the European forests for an increasing bio-based economy. MODIS EURO data are made freely available at ftp://palantir.boku.ac.at/Public/MODIS_EURO.Peer reviewe