Luonnontieteellisen keskusmuseon asemaa selvittäneen työryhmän muistio

Opetusministeriö asetti 3.4.2006 työryhmän selvittämään Helsingin Yliopiston erillisenä laitoksena toimivan Luonnontieteellisen keskusmuseon asemaa. Helsingin yliopisto on tehnyt kaksi esitystä Luonnontieteellisen keskusmuseon rahoituksen lisäämisestä ja säädöspohjan selkeyttämisestä. Työryhmän tehtävänä oli selvittää Luonnontieteellisen keskusmuseon tehtävät ja niiden muutostarpeet sekä työnjako ympäristöhallinnon kanssa, tehdä selvityksen perusteella ehdotus keskusmuseon hallinnollisesta asemasta ja mahdollisesti tarvittavista säädösmuutoksista sekä tehdä ehdotus keskusmuseon rahoituksen perusteista ja budjetoinnista. Työryhmä on tarkastellut luonnontieteellisen museotoiminnan kehittämistä Suomessa, lähtökohtina luonnontieteellisten museoiden ja ympäristöhallinnon välinen yhteistyö sekä yliopistojen rakenteellinen kehittäminen. Luonnontieteellistä museotoimintaa on Suomessa useiden yliopistojen yhteydessä, ja museoiden välinen yhteistyö on tiivistä. Luonnontieteellisen museotoiminnan eri ulottuvuudet luonnontieteellisen yliopistotutkimuksen ja -koulutuksen, näyttelytoiminnan, viranomaisia palvelevan toiminnan ja yleisen sivistystyön kannalta tulivat työryhmän työssä selkeästi esille. Luonnontieteelliset kokoelmat ovat myös osa Suomen kansalliskokoelmia, mutta toisin kuin muista kansalliskokoelmista ei luonnontieteellisistä kokoelmista ole säilytyksen osalta säädöspohjaa. Työryhmä ehdottaa luonnontieteellisen museotoiminnan kehittämistä seuraavasti: - Luonnontieteelliset museot ja Suomen ympäristökeskus (SYKE) tiivistävät yhteistyötään. Tästä solmitaan sopimukset Helsingin, Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistojen ja Kuopion kaupungin kesken sekä em. yliopistojen ja Suomen ympäristökeskuksen kesken. - Luonnontieteelliset museot perustavat harvoin käytetyille aineistoille yhteisen säilytystilan, jonka esikuvana on kirjastojen yhteinen Kuopiossa toimiva varastokirjasto. - Luonnontieteellinen keskusmuseo vastaa luonnontieteellisten museoiden tietokantapalveluiden ja tietoteknisen osaamisen sekä tähän liittyvän työnjaon koordinoinnista. - Pitemmällä aikavälillä tavoitteena on Helsingin, Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistojen sekä Suomen ympäristökeskuksen ja Kuopion kaupungin yhteinen Luonnontieteellinen museo, jolla on toimipisteitä eri puolilla Suomea. Erityisesti Luonnontieteellisen keskusmuseon osalta työryhmä ehdottaa seuraavaa: - Opetusministeriön osoittamassa rahoituksessa tulee ottaa huomioon keskusmuseon valtakunnallinen tehtävä osana yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kokonaisuutta ja luonnontieteellisten museoiden näyttelytoiminta sekä muu valistustyö. - Muita kuin opetusministeriön hallinnonalaa palvelevan toiminnan rahoituksesta tulee sopia monivuotisilla sopimuksilla. Palvelutoiminnan rahoitus tulee mitoittaa kokonaiskustannusperusteen mukaisesti. - Keskusmuseon ympäristöhallintoa palvelevista asiantuntijatehtävistä laaditaan kolmivuotiskausittain sopimus ympäristöministeriön, opetusministeriön ja keskusmuseon välisten neuvottelujen perusteella. - Keskusmuseo säilyy ainakin toistaiseksi Helsingin yliopiston erillislaitoksena yliopistolain 14 § 3 momentin mukaisesti

Ekologinen modernisaatio ympäristökasvatuksessa

Tiivistelmä. Tässä teoreettisessa työssä tutkitaan valtiollisen ympäristöpolitiikan ja ympäristökasvatuksen välistä suhdetta. Vallitsevana ympäristöpoliittisena linjauksena käsitellään ekologisen modernisaation teoriaa. Ekologisen modernisaation mukaan ympäristöllinen kestävyys voidaan saavuttaa talouskasvun ja teknologisten innovaatioiden keinoin. Konkreettisesti tämä ajattelu ilmenee "kestävän kehityksen" diskurssina. Tässä työssä pohditaan, kuinka ekologinen modernisaatio näkyy institutionaalisen ympäristökasvatuksen taustalla ja miksi sen edustama produktionistinen maailmankuva on kasvatuksen kontekstina ongelmallinen. Tavoitteena on politisoida ja tuoda esiin taloudellinen ja yhteiskunnallinen ajattelu ympäristökasvatuksen takana sekä etsiä näille vaihtoehtoja ja uusia lähestymistapoja. Ekologinen modernisaatio on 1980-luvulta lähtien ollut keskeinen ympäristöpoliittinen ajattelutapa. Se yhdistää talouden ja ympäristön intressit samansuuntaisiksi, mikä on selkeästi nähtävillä ajankohtaisista valtionhallinnon selonteoista ja asiakirjoista, joita tässä työssä käsitellään. Ekologisen modernisaation mukaan talouskasvu voidaan "irtikytkeä" luonnonvarojen kasvavasta käytöstä puhtaan teknologian avulla. Ekologisella modernisaatiolla tarkoitetaan tässä työssä nimenomaan teknis-taloudellista muutosta sen sijaan, että puhuttaisiin institutionaalis-sosiaalisesta rakennemuutoksesta. Talouskasvun ja ympäristön kestävyyden tavoitteiden yhtäläisyys on kuitenkin voimakkaasti kiistelty. Vasta-argumenttien mukaan talouskasvua ei voida luoda ilman luonnonvarojen kasvavaa käyttöä etenkään, kun länsimaiden luonnonvarojen kulutus on jo nyt kestämättömissä mittasuhteissa. Talouskasvun purkamista ehdottavat teoriat keskittyvät lähtökohtaisesti inhimilliseen ja ympäristön hyvinvointiin. Ympäristökasvatus asettuu hankalaan välikäteen pyrkiessään samanaikaisesti ylläpitämään ja uudistamaan yheiskuntaa. Ekologinen modernisaatio näkyy kasvatuksessa etenkin kestävän kehityksen muodossa. Kansallinen kestävän kehityksen strategia perustuu taloudellista kasvua tavoittelevaan maailmankuvaan, kun taas kestävän kehityksen kasvatuksen strategiat eivät määrittele suhdettaan talouteen. Ympäristökasvatuksn ongelmat liittyvät sen sisäiseen reflektoimattomuuteen sekä pedagogisiin malleihin, jotka yksilöllistävät ja luonnontieteellistävät ympäristökysymyksen. Näin ongelmien yhteiskunnallinen ja taloudellinen ulottuvuus jää paitsioon. Ekologista modernisaatiota ja kestävää kehitystä pidetään ympäristökasvatuksessa kyseenalaistamattomana ja luonnollisena kehityskulkuna. Sen suhdetta talouteen ei siksi pystytä politisoimaan. Tässä työssä esitetään, että ympäristökasvatuksessa tulisi ekologisen modernisaation rinnalla kuljettaa muitakin yhteiskuntateorioita. Ympäristökasvatuksen tulisi pyrkiä tarjoamaan koko ympäristöajattelun kenttä vaihtoehtoineen. Degrowth-ajattelua (talouskasvun purkaminen) esitetään tässä vaihtoehtoisena teoriana. Se käsittelee talouksien "oikeankokoistamista" niin, että luonnonvarojen käyttö olisi globaalisti oikeudenmukaista ja kestävällä tasolla sosiaalisesta hyvinvoinnista tinkimättä. Apuna ympäristökasvatuksen uudelleenmäärittelyssä käytetään kriittisen pedagogiikan ja transformatiivisen kasvatuksen käsitteitä. Molempien tausta-ajatuksena on vallitsevien paradigmojen tunnistaminen ja muuttaminen. Ongelmallisena nähdään etenkin markkinatalouden ja ympäristön suhde, jota tulisi ympäristökasvatuksessa käsitellä. Tutkimuksen lopussa hahmotellaan transformatiivista ympäristökasvatusta. Se tarkastelee valtiollista ympäristö- ja talouspolitiikkaa ulkoa käsin ja arvio vaihtoehtoja. Transformatiivinen ympäristökasvatus edustaa poikkitieteellistä lähestymistapaa, jonka keskiössä on globaalin näkökulman ja oikeudenmukaisuuden huomiointi

Suomi tiedekasvatuksessa maailman kärkeen 2020: Ehdotus lasten ja nuorten tiedekasvatuksen kehittämiseksi

Työryhmän tavoitteena oli tarkastella suomalaisen tiedekasvatuskentän kokonaisuutta, laatia näkemys sen tulevaisuudesta ja tehdä kehitysehdotus tiedekasvatuksen edistämisestä Suomessa ottaen huomioon kansainvälisen kehityksen. Tavoitteena oli lisätä lasten ja nuorten kiinnostusta tieteeseen ja tutkimukseen ja siten varmistaa tutkijanuran houkuttelevuus sekä jokaisen kansalaisen osaamisen kannalta tärkeä kyky ymmärtää tieteen ja tutkimuksen prosesseja ja niistä saatavia tuloksia. Työryhmän tuli työssään huomioida tiedeyhteisö laaja-alaisesti, tieteenalat kattavasti sekä ottaa huomioon sukupuolinäkökulma ja alueellinen tasapaino. Työryhmän tehtävänä oli 1) Kartoittaa tiedekasvatuksen nykytila (toimijat, toimet, rahoitus, kattavuus) Suomessa, 2) Laatia linjaukset tiedekasvatuskulttuurin kehittämiselle tulevaisuudessa ja 3) Laatia ehdotukset erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön toimiksi tiedekasvatuksen edistämisessä. Työryhmä määritteli tiedekasvatuksen työssään seuraavasti: Tiedekasvatus on tiedeosaamisen vahvistamista. Tiedeosaaminen on koulutuksen avulla hankittua tiedollista ja taidollista perusosaamista. Se on myös kykyä ja kiinnostusta hankkia, käsitellä sekä arvioida uutta tietoa ja seurata tieteellistä kehitystä. Keskeistä on tieteenaloihin liittyvä tietämys sekä ajattelun ja oppimisen taidot. Tiedekasvatuksen avulla varmistetaan väestön osaamisen kannalta tärkeä kyky ymmärtää tieteen ja tutkimuksen prosesseja ja niistä saatavia tuloksia. Tiedekasvatus käsittää kaikki tieteenalat. Kaikkien lasten ja nuorten innostaminen tieteeseen on oleellista niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Tiedekasvatuksella tuetaan myös elinikäisen oppimisen taitoja ja tavoitteita. Työryhmä määritteli tiedekasvatuksen tahtotilan Suomessa vuodelle 2020: Suomi on tiedekasvatuksessa maailman kärjessä vuonna 2020. Tiedekasvatus on luonteva osa kaikkien lasten ja nuorten oppimista niin kouluissa kuin koulun ulkopuolellakin edistäen merkittävästi luovaa ongelmanratkaisukykyä, mahdollisuutta ymmärtää ja seurata tieteen kehitystä ja tukea Suomen osaamisperusteista kasvua. Työryhmä ehdottaa toimenpiteitä viidelle tunnistamalleen teema-alueelle: 1) Tiedekasvatus osana opetussuunnitelman mukaista koulutyötä, 2) Tiedekasvatus opettajan koulutuksessa, 3) Tiedekilpailut, -kerhot ja -tapahtumat, 4) Tiedekasvatus koulun ulkopuolella sekä 5) Tiedekasvatus ja viestintä. Pääkohdat työryhmän ehdotuksista: Työryhmä ehdottaa opetussuunnitelmien perusteiden uudistamista siten, että niissä nostettaisiin yhteisölliset ja ajattelun taidot keskiöön, samoin kuin tutkivaa oppimista ehdotetaan sisällytettäväksi kaikkiin opetussuunnitelmiin ja tutkintojen perusteisiin. Tieto- ja viestintäteknologiaa ehdotetaan hyödynnettäväksi nykyistä suunnitelmallisemmin. Opettajankoulutuksen osalta työryhmä ehdottaa tiedonalalähtöisyyden ja ajattelutaitojen kehittämistä, kansainvälisyyden lisäämistä sekä luontokasvatuksen syventämistä. Tiedekilpailujen ja -kerhojen osalta työryhmä ehdottaa yhteistyön ja avoimuuden lisäämistä sekä ohjaajien koulutuksen kehittämistä. Tiedekasvatus tulisi ryhmän ehdotusten mukaan nykyistä paremmin huomioida osana korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tiede pitäisi myös nykyistä paremmin huomioida osana työelämään tutustumisjaksoja. Tiedeviestintää ehdotetaan myös kehitettäväksi mm. tutkijoiden ja toimittajien yhteistyötä syventämällä

Material mystery designing gamified teaching in a team

Opinnäytetyö käsittelee ympäristökasvatuksen pelillisen opetuspaketin kehittämisprosessia. Opetuspaketti tehtiin Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen Ympäristökoulu Polun käyttöön. Paketin kohderyhmä on yläkoululaiset ja toisen asteen opiskelijat ja sen aiheena on kestävän kuluttamisen opettaminen. Työryhmässä oli ympäristökasvattajia, Aalto-yliopiston pelisuunnittelun opiskelija ja opinnäytteen tekijä. Työn aihe liittyy uusissa perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmissa esiin nostettuihin oppiainerajat ylittävään ilmiöopetukseen, vuorovaikutustaitojen ja yhdessä tekemisen tärkeyteen ja kestävään elämäntapaan kasvamiseen. Opinnäytetyö on design-tutkimus. Tutkimuskysymys oli: miten suunnitella ja toteuttaa pelillisiä menetelmiä hyödyntävä ympäristökasvatuksen opetuskokonaisuus moniammatillisessa työryhmässä. Prosessi on tutkimuksen pääkohde. Opinnäytetutkimus oli tekemällä tutkimista. Tutkimusprosessi eteni syklisesti useiden suunnittelu- ja testausvaiheiden kautta. Opinnäytetyössä perehdyttiin pelilliseen opettamiseen tutustumalla muualla toteutettuihin pelillisiin opetuspaketteihin. Prosessi sisälsi vierailuja pelillisiin opetustilanteisiin, peleihin ja tapahtumiin. Aiheeseen tutustumisessa hyödynnettiin myös kirjallisia lähteitä. Työ kuvaa myös ympäristökasvatuksen ja kuvataideperustaisen ympäristökasvatuksen tavoitteita sekä Ympäristökoulu Polun toimintaa. Opinnäytetyö käsittelee myös opetuspaketin sijoittumista uusiin perusopetuksen 7-9 luokkien ja lukion opetussuunnitelmiin. Opinnäyteprosessi toteutui pääosin vuoden 2015 aikana. Työryhmä suunnitteli Kierrätyskeskuksen myymälässä toteutettavan 90 minuutin pituisen opetuskokonaisuuden. Suunnitteluun ja testauksiin osallistettiin mm. Kierrätyskeskuksen myymälän ja tiedotuksen työntekijöitä sekä kohderyhmäikäisiä nuoria. Opetuspakettia testasi kuusi ryhmää. Testiryhmät antoivat palautetta palautelomakkeella ja työryhmän jäsenet myös tarkkailivat tuntien sujumista. Palautteiden ja havaintojen perusteella opetuspakettia kehitettiin testiryhmien välillä. Prosessissa syntyi kymmenen tehtävän kokonaisuus, jota tehdään ryhmissä myymälässä liikkuen. Kokonaisuus on roolipeli, jonka tarina perustelee tehtävänannot. Tehtävien ratkaisut toteutetaan valokuvaamalla, videokuvaamalla tai ottamalla ruutukaappauksia tabletilla. Tehtävissä hyödynnetään mm. qr-koodien takaa internetistä löytyviä lisätietoja. Suunnitteluryhmän yhteistyössä hyödynnettiin palavereja, yhteistä blogia ja jäsenten ammattialoja hyödyntävää työnjakoa. Opinnäyte saavutti tavoitteensa. Opetuspaketti valmistui ja sitä voitiin alkaa tarjota kohderyhmän oppilaitoksiin. Tutkimuksessa nousi esiin eri osapuolten, varsinkin nuorten osallistamisen keskeinen merkitys prosessille. Myös vierailut osoittautuivat oleelliseksi osaksi tutkimusta. Tekijälle prosessi opetti paljon etenkin pelillisestä opettamisesta.The topic of the thesis is the development process of gamified teaching for the environmental education of young people in secondary schools, high schools and vocational schools. The teaching concentrates on sustainable consumption. The lectures and their material are designed for the Polku Environmental School, which is part of the Helsinki Metropolitan Area Reuse Centre. The project group included three environmental educators from Polku, a game design student from Aalto University and the author of the thesis. The topic is connected to themes included in the new curriculum of comprehensive schools and high schools. These are theme-based teaching crossing the traditional limits of subjects, the importance of working together and learning interaction skills and learning about a sustainable way of life. The thesis is a design research. The research question was: how to design and implement methods for gamified teaching of environmental education in a multidisciplinary team. The process was the main target of the research. The thesis research was researching by doing. The research progressed cyclically through several designing and testing phases. Part of the thesis was getting to know gamified learning and teaching. This included visiting gamified classes, games and events. Written material was also used. Topics like environmental education and art based environmental education are also handled as well as the activities of the Polku Environmental School. The thesis includes the connection between the project teaching and the new upper elementary and high school curriculum. The design process was realized mostly during 2015. The team designed 90 min lectures which are held in a recycling centre store. Young students of the target age and workers e.g. from the store, took part in designing the teaching. There were six test groups testing the classes. The test groups gave written feedback via feedback forms and the project team members also observed how the classes ran. Between the tests, the team developed the lectures and material according to the feedback and what they had noticed. The process ended up with ten tasks performed in groups that moved around the store. The classes also consist of role-playing where the assigned tasks are based on the role-play story. The students solved the tasks using photography, video or screenshots by a tablet computer. Also some tasks included, among other things, using additional material from the internet through qr-codes. The working methods of the team included meetings, a common blog and sharing tasks according to each member's professional area. The thesis achieved its target. The lectures and their material were completed and could be offered to the schools of the target group. Research showed the importance of involving in the design process the people who are relevant to the process, especially the young people of the target group. The visits were also an essential part of the research. The author of the thesis learned a lot especially about the gamification of teaching

Koulutuksen arviointineuvoston ja sen sihteeristön vaihtoehtoiset sijoitusratkaisut

Selvitysmiehen tehtävänä oli selvittää Opetushallituksen yhteyteen perustettavan arviointineuvoston sihteeristön alueellista sijaintia koskevia vaihtoehtoja, muita hallinnollisia vaihtoehtoisia arviointineuvoston ja sen sihteeristön sijoitusratkaisuja, kuten sihteeristön sijoittamista korkeakoulun tai tutkimuslaitoksen yhteyteen ja kartoittaa näiden erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen etuja ja haittoja sekä arvioida sijoitusvaihtoehdoista aiheutuvia kuluja. Selvitysmies ehdottaa, että koulutuksen arviointineuvoston toimintaa säätelevästä asetuksesta kävisi selkeästi ilmi sen keskeinen asema koulutuksen arvioinnin valtakunnallisena kehittäjänä ja arviointien toimeenpanijana ja että arviointien riippumattomuuden takaamiseksi arviointineuvoston tulisi toimia opetusministeriön, ei Opetushallituksen yhteydessä. Arviointineuvoston ja sen sihteeristön toimipaikaksi tulisi sopia Jyväskylän yliopisto. Tämä sijoittaminen takaisi uskottavan riippumattomuuden ja yhteyden korkeatasoiseen alan tutkimukseen, osaavaan kehittämistoimintaan sekä uusiutuvaan resurssilähteeseen. Ratkaisu täyttäisi myös valtioneuvoston periaatepäätöksessä mainitut ehdot valtion toimintojen sijoittamisen strategiasta. Tämä sijoitus tulisi hoitaa opetusministeriön tilauksesta yliopiston palvelutoimintana mieluiten siten, että yliopisto olisi kaikissa suhteissa arviointineuvoston sihteeristön isäntänä. Edelleen esitetään, että arviointien suoritus tapahtuisi pääasiallisesti neuvoston ulkopuolisin voimin. Tätä varten esitetään arviointiverkoston perustamista. Verkoston jäseninä tulisivat toimimaan ne yliopistolliset arviointiyksiköt, joilla on alan kokemusta sekä Opetushallituksen arviointiyksikkö, joka keskittyisi muussa toiminnassaan välittömästi tarvitsemansa oppimistulosten arviointitiedon tuottamiseen. Arviointineuvoston sihteeristöön ehdotetaan palkattavaksi 8 henkilöä määräaikaiseen virkasuhteeseen ja kustannusten arvioidaan olevan noin 600 000 euroa/vuosi riippuen vaikeasti arvioitavista tila- ja infrastruktuurikustannuksista. Sijoituspaikalla ei ole kovin merkittävää vaikutusta kustannuksiin. Sijoitus Helsingin ulkopuolelle lisää luonnollisesti matkakustannuksia mutta vähentää tilakustannuksia

”Paremman huomisen tekijöille” : ilmastotoimijuus lasten ja nuorten tietokirjallisuudessa

Pro gradu –tutkielmassani tarkastelen ilmastotoimijuuden rakentumista lapsille ja nuorille suunnatuissa tietokirjoissa ilmastonmuutoksesta. Tutkielma on toteutettu ympäristö- ja ilmastokasvatuksen viitekehyksessä. Aineistona käytän viittä suomeksi julkaistua peruskouluikäisille suunnattua tietokirjaa ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä. Kirjojen analyysissä niiden sisältöä on kohdeltu tekstinä laajan tekstikäsityksen mukaisesti. Aineistoa on analysoitu laadullisella sisällönanalyysillä, hyödyntäen sen teoriaohjaavassa osassa Kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämallia ja siitä johdettua analyysityökalua. Analyysissä on hyödynnetty myös toimijuuden modaliteetteja ja osallisuuden teorioita. Tutkielman tulosten perusteella lasten ja nuorten tietokirjoissa toteutuu melko kokonaisvaltainen ilmastokasvatus, mutta sisältöalueissa on painotuksia kirjan näkökulman ja oletetun kohderyhmän iän mukaisesti. Ilmastotoimijuus rakentuu näiden ilmastokasvatuksen osa-alueiden, toimijuuden ja osallisuuden yhteistyönä. Ilmastonmuutos on kirjoissa toimijuuden rakentumisen pakottava voima, joka saa aikaan ekologisen identiteetin ja arvojen muutoksia. Aikuiset toimivat kirjoissa lasten toimijuuden mahdollistajina ja estäjinä. Tulokset erittelevät myös lasten saamia konkreettisia ilmastotoimijuuden mahdollisuuksia ja sitä, millä osallisuuden tasoilla toimijuus toteutuu. Tutkielmallani osallistun ajankohtaiseen keskusteluun ilmastokriisistä, pyrkien lisäämään ymmärrystä lasten ja nuorten ilmastotoimijuudesta. Tutkielmalla olen pyrkinyt myös tuottamaan tietoa lasten ja nuorten tietokirjojen käytettävyydestä ilmastokasvatuksen välineenä