Talkootyö tarkastelussa

Tutkielma käsittelee talkootyön ja työsuhteen rajapintaa, erityisesti kysymystä, milloin talkootyö tulee katsoa työsuhteiseksi. Talkootyöllä tarkoitetaan yleensä toisen lukuun korvauksetta ja satunnaisesti tehtävää työtä. Näin on ollut aikaisemmin. Osakeyhtiöt ovat alkaneet hyödyntää talkootyötä liiketoiminnassaan. Tästä seuraa monia oikeudellisia ongelmia, joista vastuukysymykset ovat talkootyöntekijän kannalta merkittävimpiä. Tutkimuksessani otan kantaa siihen, kuinka talkootyönä tapahtuvaa työsuoritetta tulisi tulkita, ja missä tilanteissa talkootyö olisi katsottava työsuhteeksi, ja minkälaisia seurannaisvaikutuksia sillä on esimerkiksi työturvallisuuskysymyksiin. Tähän tavoitteiseen pyrin käyttäen käytännöllistä lainoppia tulkitsemalla oikeusnormeja ja esittämällä niitä koskevia tulkintasuosituksia. Tutkimuksessa on kaksi näkökulmaa: periteinen talkootyö ja osakeyhtiöissä tapahtuva talkootyö. Enää talkootyö ei ole vain naapurinapua tai aatteellista yhteisen tavoitteen edistämistä, vaan talkootyöstä on tullut osa liiketoimintaa. Työlainsäädäntö on periaatteessa riittävällä tasolla ratkaisemaan rajanvedon työsuhteen ja talkootyön välillä. Käytännön tilanne osoittaa kuitenkin sen, että lainsäätäjän taholta tulisi määritellä tarkemmin kenellä on oikeus käyttää talkootyötä ja mihin tarkoitukseen. Kautta historian työlainsäädännön taustalla on ollut työntekijän suojelu. Tämän hetkinen tilanne osoittaa sen, että nykyisellä lainsäädännöllä ei pystytä riittävällä tasolla estämään tilannetta, jossa talkootyön epäasiallisen käytön seurauksena on kahdet työmarkkinat, jossa toisessa noudatetaan työlainsäädäntöä ja toisessa ei. Kysymys työsopimuslain (26.1.2001/55) soveltamisesta on oleellinen työntekijän heikomman suoje- lun toteutumisen kannalta, jos työsuorite jää työsopimuslain 1 luvun 1 §:n ulkopuolelle, on kyseisen työsuoritteen tekijä vailla suurinta osaa työlainsäädännön turvasta ja tätä voidaan pitää merkittävä oikeusturvakysymyksenä

Voimaantunut vanhemmuus. Laadullinen tutkimus vanhempien kokemuksista perheasioiden sovittelutyössä

Pro Gradu – tutkielmani käsittelee vanhempien voimaantumista perheasioiden sovittelutyön seurauksena. Tutkielman tavoitteena on selvittää onko voimaantumista tapahtunut, millä tavoin voimaantuminen esiintyy vanhempien kokemuksissa ja mitä merkitystä näillä kokemuksilla on mahdollisesti ollut elämässä eron jälkeen. Lisäksi selvitän, kokevatko vanhemmat perheasioiden sovittelutyölle olevan jonkinlaisia kehittämistarpeita. Tutkielma on toteutettu vanhempien näkökulmasta, ja sen tarkoituksena on antaa avaimia ja näkökulmia lastenvalvojille työn toteuttamiseksi palvelunkäyttäjän tarpeesta työlle. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu kuuden vanhemman kertomuksesta omista kokemuksistaan lastenvalvojan työhön liittyen. Aineisto sisältää neljä sähköpostikertomusta ja kaksi teemahaastattelua. Analysoin aineiston fenomenologisesta näkökulmasta peilaten sitä työni keskeiseen, empowerment – teoriaan. Tutkielmasta selviää, että voimaantumista lastenvalvojan kanssa työskentelyn aikana ja seurauksena on vanhempien kokemusten mukaan tapahtunut, mutta kaikkiaan vanhemmilta saatu palaute kertoo, että työtä tulisi vielä kehittää asiakkaan tarpeita vielä paremmin vastaavaksi

IFRS-STANDARDEIHIN PERUSTUVIEN SIJOITUSKIINTEISTÖJEN JA RAHOITUSLEASINGSOPIMUSTEN KÄSITTELY ELINKEINOVEROTUKSESSA

Uuden KPL:n mukaisesti 1.1.2016 alkaen kansallista KPL:a soveltavat yritykset ovat saaneet mahdollisuuden soveltaa vapaaehtoisesti uusia IFRS-perusteisia kirjanpitomenettelyjä. Uusi KPL on mahdollistanut sijoituskiinteistöjen käypään arvoon arvostamisen (KPL 5:2b) ja rahoitusleasingsopimuksella hankitun hyödykkeen kirjanpitokäsittelyn vuokralle ottajan ostona ja vuokralle antajan myyntinä (KPL 5:5b). Tutkimuksessa on selvitetty, miten elinkeinoveronormisto käsittelee uudet säännökset. Tavoitteena on ollut selvittää - minkälaiseksi kirjanpidon ja verotuksen välisestä suhteesta muodostuva sidonnaisuus ja jännite muodostuvat - uusien IFRS-perusteisten kirjanpitokäsittelyjen myötä. Edelleen on selvitetty, miten uudet säännökset kohtaavat perinteiset hyvän verojärjestelmän ominaisuudet. Tutkimus on oikeusdogmaattinen ja perustuu lain esitöihin sekä KVL:n ja KHO:n tulkintaratkaisuihin. Tutkielman viitekehys perustuu veroasiantuntijoiden esittämään kirjanpidon ja verotuksen teoreettiseen asialliseen, muodolliseen ja aineelliseen sidonnaisuuteen. Tutkimuksen havaintojen mukaan KVL:n ja KHO:n ratkaisuista voidaan johtaa kirjanpidon ja verotuksen asiallista ja muodollista sidonnaisuutta. KPL 5:2b ja 5:5b mukaiset kirjanpitokäsittelyt pitää kuitenkin eliminoida verotuksessa, ja näin ollen kirjaukset eivät kuulu kirjanpidon ja verotuksen aineellisen sidonnaisuuden laajuuskäsitteeseen. Verotuksellisten poistojen osalta ongelmaksi muodostuu kirjanpidon ja verotuksen aineelliseen sidonnaisuuteen sisältyvä normisidonnaisuus EVL 54 §:n osalta. Myöhemmin tullaan varmasti vielä hakemaan ratkaisua EVL 54 §:n muodostaman kirjanpidon ja verotuksen sidonnaisuuden joustoon ja tulkintaan poistojen osalta. Nähtäväksi jää myös, miten verotuksen kirjanpitosidonnaisuus kehittyy yleisesti tulevaisuudessa. Yritykset toimivat yhä kansainvälisemmässä toimintaympäristössä, joten IFRS-perusteiset kirjanpitokäsittelyt ovat varmasti myös jatkossa vero-oikeudellisen huomion kohteena.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Erityisyyden kuvaukset suomalaisissa esiopetuksen oppimateriaaleissa

Tiivistelmä. Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää, miten erityisyyttä kuvataan suomalaisissa esiopetuksen oppimateriaaleissa. On tärkeää, että myös opetuksessa käytettävissä materiaaleissa otettaisiin inklusiiviset periaatteet huomioon erityisyyden esiintymisen kannalta. Koemme, että kaikilla lapsilla tulee olla samaistumisen kohteita lapsille tarkoitetussa kirjallisuudessa. Lastenkirjallisuudella on tärkeä rooli lasten maailmankuvan muokkaajana. Erityisten hahmojen esiintyminen lastenkirjallisuudessa on myös tärkeää yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelemme erityisyyttä ja sen monia ulottuvuuksia. Erityisyyden määrittelyssä avataan vammaisuuden, poikkeavuuden, toimintakyvyn sekä erityisen tuen käsitteitä. Käsittelemme myös lastenkirjallisuutta, vammaisuuden kuvauksia lastenkirjallisuudessa sekä esiopetuksen oppikirjallisuutta. Esittelemme laajasti tutkimustietoa ja aiempia tuloksia lastenkirjallisuudessa esiintyvistä erityisyyden ja vammaisuuden kuvauksista. Tutkimme yhteensä kuutta oppimateriaalikokonaisuutta kolmelta eri kustantajalta. Näihin kuului opettajan oppaat sekä lapsille tarkoitetut harjoituskirjat. Tutkimus toteutettiin lukemalla ja tulkitsemalla esiopetusmateriaalien tarinoita ja tarinoihin liittyviä kuvia. Toteutimme tutkimuksen laadullisen sisällönanalyysin sekä kuva-analyysin metodein. Tutkimuksemme aineistosta nostetut analyysiyksiköt ovat teemoiteltu negatiivisiin, neutraaleihin ja positiivisiin kuvauksiin erityisyydestä. Erityisyyttä kuvattiin aineistossa määrällisesti vähän. Aineistosta nousi pikemminkin esille erilaisuus kuin erityisyys. Tulosten perusteella voi todeta, ettei erityisyys, vammaisuus tai fyysinen poikkeavuus juurikaan esiinny oppimateriaalien tarinoissa tai kuvissa. Esimerkiksi yhtäkään vammaista hahmoa ei löytynyt oppimateriaalien näistä esiopetusmateriaaleista. Pohdimme, että luovatko tämänhetkiset esiopetuksen oppimateriaalit ableististä kuvaa kehosta ja toimintakyvystä. Tietyn ihmisryhmän sulkeminen ulos esiopetusmateriaalien tarinoista ja kuvista voisi myös sanoa olevan inklusiivisten periaatteiden vastaista

Benefit of measuring vedolizumab concentrations in inflammatory bowel disease patients in a real-world setting

Objectives We set out to determine the reasons for serum vedolizumab (VDZ) trough concentration (TC) measurements in inflammatory bowel disease (IBD) patients and to evaluate treatment modifications after therapeutic drug measurement (TDM). We also evaluated the effect of increased dosing on patients' response to VDZ therapy. Methods We performed a retrospective cohort study of IBD patients who received VDZ therapy at Helsinki University Hospital and whose VDZ levels were measured between June 2014 and December 2018. Results Altogether, 90 patients (32 Crohn's disease and 58 ulcerative colitis) and 141 VDZ TC measurements were included. 24.1% of measurements took place during induction and 75.9% during the maintenance phase. During induction, 64.7% reached the target TC >20 mu g/ml. During maintenance therapy, 82.2% of VDZ TCs were within or exceeded the suggested target range of 5-15 mu g/ml. Reasons for TDM were: secondary nonresponse (44.0%), assessment of adequate VDZ TC (25.5%), primary nonresponse (12.8%), adverse events (6.4%), and other (11.3%). No treatment changes occurred after 60.3% of VDZ measurements. Increased dose frequency was used after 25.5% of VDZ measurements and 33.3% of these patients experienced improvement. Altogether, 31 (34.4%) patients discontinued the therapy due to inadequate treatment response. No anti-vedolizumab antibodies were detected. Conclusions During the maintenance of VDZ therapy, the majority of VDZ TCs were within the suggested range. Measurement of VDZ TC did not lead to any treatment changes in two-thirds of patients. Dose optimization occurred in a quarter of patients and a third of them benefited from it.Peer reviewe

Physicians discuss the risks of smoking with their patients, but seldom offer practical cessation support

Abstract Background Our aim was to study the smoking cessation-related 1) attitudes & experiences and 2) consultation practices of Finnish physicians and to determine if there is a relationship between the two. Methods An online survey on smoking cessation was sent to 39 % of all Finnish physicians, with emphasis on physicians working in fields relevant to smoking cessation. A total of 1141 physicians (response rate 15 %) responded to the online survey, 53 % of whom were employed in primary health care. A total of 1066 respondents were eligible for the analysis. The questionnaire included questions on the physician’s own smoking status, their attitudes and experiences on smoking cessation, and the implementation of smoking cessation in clinical practice. Two sub-scales concerning smoking-related consultation activities were constructed: one for conversation, and another for practical actions. Results The most common consultation activities (respondents who reported doing the following actions “nearly always”) were asking how much the patient smokes (65 %), marking smoking status in patient records (58 %) and recommending quitting to the patient (55 %). The least common activity was prescribing withdrawal medication (4 %). Primary care physicians were more active than those working in secondary health care in nearly all activities mapped. A positive attitude and experiences on smoking cessation were associated with actively offering withdrawal support. Those who were familiar with the local treatment guidelines for tobacco addiction were 30 % more active in offering practical cessation help to their patient. The respondents were more active in discussing smoking with their patients than in offering practical cessation help. Conclusion Physicians offer their patients practical cessation support relatively infrequently. Practical cessation calls for continuous education of physicians about the nature of tobacco and nicotine addiction, the role of smoking as a risk factor for various diseases, and the practical measures needed for smoking cessation. Secondary care physicians should acknowledge the authority they pose toward smoking patients