Whose interests does the burqa ban serve? : An analysis of the effects of the ban on full-face veils on radicalisation and terrorism in France

In this thesis, I will analyse the European burqa ban phenomenon through the theoretical framework of terrorism as a provocation strategy. The aim is to analyse and provide insight on the effects of the restrictive legislation on radicalisation and terrorist activity. This thesis argues that by implementing restrictions on the use of the full-face veil, the European governments risk exacerbating existing grievances and offering terrorist organisations valuable message for recruitment, which could lead to increase in radicalisation and terrorist activity. The hypothesis tested in the analysis then claims that implementation of a burqa ban leads to an increase in radicalisation and terrorist activity. The logic of provocation relies on the assumption that terrorist groups use terrorist tactics to overcome the collective action problem by goading the perceived enemy government into an indiscriminate counterterrorism response that would then lead to radicalisation of the moderates and mobilise more people to violence. The instrumental value of indiscriminate counterterrorism response, meaning that the measures would target the whole population the terrorists are part of, as a radicalising factor is the main theoretical focus area of this research and will be employed as the theoretical argument applied to the analysis of the effects of the legislation restricting the use of the full-face veils. Burqa bans, then, are understood here as indiscriminate government response targeting the whole European Muslim population. Previous research shows that indiscriminate or particularly harsh counterterrorism measures as a response to terrorist incident cause a backlash effect which leads to increase in terrorist activity. Researchers and security experts have also indicated that the burqa ban could lead to a similar counterproductive effect in alienating an already marginalized group of people even further and might serve as a radicalising factor in the long run. This thesis will build on these findings. The analysis, conducted as a case study on France, provided some initial support for the argument. Based on the analysis of the French burqa ban, its effects on Muslim women, terrorist propaganda material and terrorism and foreign fighter statistics, it can be concluded that the analysis supports the argument about the ban providing tools for terrorist recruitment. In addition, accounts provided by the Muslim women provide initial support for the grievances based argument. Analysis of the terrorism and foreign fighter provide some initial support for the argument, however, the data is insufficient for drawing robust and comprehensive conclusions. The methodology and data employed are unable to provide robust support for the hypothesis claiming that implementing a burqa ban leads to increase in radicalisation and terrorist activity. For comprehensive and sufficient analysis on the effects of the burqa ban on radicalisation and terrorist activity further research is needed

Empatian ja tunnekylmien piirteiden yhteydet varhaislapsuudessa

Tunnekylmät piirteet ovat yksi merkittävimpiä myöhempiä käytösongelmia ja antisosiaalisia kehityskulkuja ennustava tekijä. Niitä kuvailevat esimerkiksi vähäinen empatia ja prososiaalisuus, sekä välinpitämättömyys toisen hätää kohtaan. Empatialla tarkoitetaan kykyä ymmärtää toisten tunteita ja asettua toisen asemaan, ja sillä on merkittävä rooli sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Vaikka empatialla ja tunnekylmyydellä on yhteys käsitteellisellä tasolla, niiden yhteyksiä varhaislapsuudessa ei ole juurikaan tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia vauva- ja taaperoikäisten lasten empatian yhteyksiä myöhemmin esiintyviin tunnekylmiin piirteisiin. Lisäksi tarkasteltiin, voidaanko empatiassa havaita jatkuvuutta varhaislapsuudessa. Hypoteesina oli, että lapsen empatia 7 ja 20 kuukauden iässä on yhteydessä 3 vuoden iässä näyttäytyviin tunnekylmiin piirteisiin. Empatian jatkuvuuden oletettiin olevan jatkuvaa tutkimuksen mittauspisteestä toiseen. Tutkimuksen aineisto koostui Empatian kehitys varhaislapsuudessa -tutkimusprojektissa mukana olleista lapsista. Tutkimuksessa oli kolme vaihetta, jotka toteutettiin, kun lapset olivat 7 kuukauden, 20 kuukauden ja 3 vuoden ikäisiä. Tutkimuksen ensimmäisessä (n = 129) ja toisessa (n = 106) vaiheessa toteutettiin 30 minuutin mittainen tutkimuskäynti ja täytettiin verkkolomake. Näillä käynneillä lapsen empaattista reagointia tutkittiin kipusimulaation avulla, jossa tutkija esitti satuttavansa sormensa, ja videotehtävän avulla, jossa vauvalle näytettiin video itkevästä vauvasta. Empatiaa analysoitiin pisteyttämällä edellä mainituissa tehtävissä näyttäytyneitä lapsen kasvonilmeitä, ääntelyä, kehonkieltä ja eleitä. Kolmannessa vaiheessa (n = 123) lapsen vanhempi täytti verkkokyselyn, jonka tiedoista tässä tutkimuksessa hyödynnettiin taustatietoja, lapsen tunnekylmyyttä mittaavaa lomaketta (ICU) ja lapsen empatiaa mittaavaa lomaketta (MEEC). Tulosten mukaan 7 kuukauden ikäisten kohdalla vähäinen empatia oli yhteydessä voimakkaampiin tunnekylmiin piirteisiin 3 vuoden iässä, mutta samanlaista yhteyttä ei havaittu 20 kuukauden ikäisillä lapsilla. Lisäksi empatia 3 vuoden iässä oli yhteydessä tunnekylmiin piirteisiin 3–vuotiailla lapsilla. Saatu tulos on teoreettisesti mielekäs, ja näyttäytyneet yhteydet luovat pohjaa aiheen tutkimiselle tulevaisuudessa. Erityisen merkittävän tuloksesta tekee se, että aihetta ei ole tutkittu aiemmin näin pienillä lapsilla. Tämän tutkimuksen mukaan empatia ei ole jatkuvaa varhaislapsuudessa. Tätä tulosta voi selittää se, että empatian kehitys ei ole välttämättä suoraviivaisesti jatkuvaa, vaan sen kehitykseen liittyy erilaisia vaiheita, kuten latentteja vaiheita. Tämän tutkimuksen tulokset luovat pohjaa tulevalle empatiaa ja tunnekylmyyttä tarkastelevalle tutkimukselle. Aihe vaatii lisätutkimusta, jotta tunnekylmyyden kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät tunnistetaan paremmin. Lisäksi tulosten perusteella on aiheellista tutkia empatian kehitystä tarkemmin, jotta psykopatologisia kehityskulkuja voidaan ennaltaehkäistä tehokkaammin, ja tukea hyvinvoinnin lisäämistä erilaisten interventioiden avull

”Toivottavasti me ei olla väärässä siinä, että me hyväksytään se tietty prosentti, joka häipyy”:ammattikorkeakoulun insinöörialojen opintojen keskeytymiset opettajien ja ohjaajien puheessa

Tiivistelmä. Tämän kasvatuspsykologian alan pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisena ilmiönä ammattikorkeakoulun opetus- ja ohjaushenkilökunta näkee insinöörialojen opintojen keskeytymiset, miten he sen kokevat ja millaisia tekijöitä ilmiön taustalla voisi heidän näkemyksensä perusteella olla. Tutkimuksen taustalla on tarve kehittää erään ammattikorkeakoulun toimintaa niin, että insinöörialojen opintojen keskeytymiset ja viivästymiset vähenesivät. Tutkimuksen aineistona on opetus- ja ohjaushenkilöstön ryhmähaastattelut (n=25). Kyseessä on laadullinen tutkimus. Insinöörialojen opintojen keskeytyminen on kansallinen ja globaali ongelma. Selvitysten mukaan noin kolmannes ja alasta riippuen jopa puolet insinööriopiskelijoista keskeyttää opintonsa. Myös opintojen viivästyminen on merkittävä ongelma. Ryhmähaastattelut toteutettiin puolistukturoituina teemahaastatteluina, joiden teemoina olivat 1) Ohjaustyö, jonka tavoitteena oli selvittää, millaiseksi henkilöstö kokee työnsä, 2) Opintojen keskeytymisen syyt, jonka tavoitteena oli selvittää, millaisia keskeisiä syitä haastateltavat näkevät keskeyttämisten taustalla sekä 3) Miten opintojen keskeytymistä voitaisiin ehkäistä. Aineisto analysoitiin grounded theorylle ominaisen jatkuvan vertailun menetelmällä, jossa ilmiö käsitteellistetään aineistosta nousevien ilmaisujen perusteella. Aineiston pohjalta ilmaisut kategorisoidaan. Tässä tutkimuksessa pääkategoriat ovat keskeyttämiseen liittyvät tekijät opetus- ja ohjaushenkilöstön näkökulmasta sekä oppilaitoksen heikkoudet, vahvuudet ja mahdollisuudet opetus- ja ohjaushenkilöstön puheen perusteella. Tulososiossa kategorioita avataan tarkemmin ja verrataan tuloksia aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen. Aineiston perusteella opettajien ja ohjaajien puheessa korostuivat opiskelijoiden yksilölliset ominaisuudet sekä riskipuhe. Keskeisiä heikkouksia, vahvuuksia ja mahdollisuuksia ovat opetussuunnitelman rakenteeseen ja toteutukseen liittyvät tekijät, henkilökunnan resurssit ja työpaikan toimintakulttuuri sekä organisaatiossa tapahtuneet muutokset. Analyysissa nousee esille asioita, joiden perusteella insinöörialojen opintojen keskeytyminen on monisyinen ongelma. Ilmiö vaikuttaa kokonaisuudelta, joka mielestäni liittyy ammattikorkeakoulun toimintaan, opetukseen, ohjaukseen ja näiden ehkä piilossakin oleviin rakenteisiin ja historiallisesti muovautuneisiin toimintatapoihin yhteiskunnallista näkökulmaa unohtamatta. Opintojen keskeytymisiin voi olla vaikea vaikuttaa yksittäisillä toisistaan irrallisilla toimenpiteillä. Ongelman ratkaiseminen edellyttää koko kokonaisuuden huolellista tarkastelua ja toimijoiden osallistamista. Tämän perusteella ehdotan keskeiseksi kehittämistoimiksi ja jatkotutkimusaiheeksi organisaation toiminnan olosuhteiden tarkastelua kehittävän toimintateoreettisen työntutkimuksen keinoin. Tavoitteena tulisi olla toiminnan tehostaminen ja toimijoiden osallistaminen. Muita jatkotutkimusehdotuksia ovat koronapandemian aiheuttama huoli opiskelijoista ja sen vaikutus työhyvinvointiin, siirtymä toiselta asteelta korkea-asteelle ja tähän liittyen se, miten opiskelijoiden osaaminen otetaan huomioon korkeakoulussa sekä opintojen keskeytymisen yhteys yhteiskunnallisiin tekijöihin.Interruption of engineering studies at the University of Applied Sciences in the speech of teachers and supervisors. Abstract. The aim of this master thesis study is to determine the causes behind the interruption of studies in the engineering fields of applied sciences. The research is based on the need to develop the operations of a university of applied sciences The material in this qualitive study includes group interviews with tutor teachers and supervisors (n=25). Interruption of studies in engineering fields is a national and global problem. According to reports, about third and depending on the field, up to half of engineering students interrupt their studies. Delaying studies is also a significant problem. Group interviews were semi-structured themed interviews with themes of 1) Guidance work aimed at finding out what kind of staff perceives their work; 2) Reasons for interruption of studies in the opinion of tutor teachers and supervisors and 3) How to prevent interruption of studies. The data was analyzed using a method of continuous comparison characteristic of grounded theory, in which the phenomenon is conceptualized based on expressions emerging from the data set. In this study, the main categories are drop-out factors from the perspective of tutor teachers and supervisors and the weaknesses, strengths and opportunities of the institution based on speech by staff. In the results section, categories are opened in more detail and compare the results with earlier research literature. Based on the analysis, the individual characteristics of the students and the risk speech were emphasized in the speech of the teachers and supervisors. Key weaknesses, strengths and opportunities include factors related to the structure and implementation of the curriculum, staff resources and the operating culture of the workplace, as well as changes in the organization. The analysis raises issues that make the interruption of studies in engineering a multifaceted problem. The phenomenon seems to be a whole, that is related to the operation, teaching, supervision of the university of applied sciences and their perhaps even hidden structures and historically shaped ways of working, without forgetting the social perspective. It can be difficult to affect study interruptions with isolated, separate measures. Solving the problem requires careful consideration of the whole and the involvement of actors. Based on this, I propose that a key development activity and a topic for further research be the examination of the operating conditions of the organization through work research. The aim should be to make operations more efficient and to involve actors. Other research proposals include the concern of students about the coronary pandemic and its impact on well-being at work, the transition from secondary to higher education and, in this connection, how students’ skills are taken into account in higher education and the link between interruption of studies and social factors

Elämänmittainen urakehitys ammatillisen minäpystyvyyden kontekstissa

Tiivistelmä. Tämä kandidaatintutkielma on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa perehdyn elämänmittaiseen urakehitykseen ammatillisen minäpystyvyyden kontekstissa. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, miten ammatillinen minäpystyvyys muodostuu ja miten se vaikuttaa yksilön uravalintoihin ja -kehitykseen sekä miten ammatillista minäpystyvyyttä voidaan mahdollisesti vahvistaa uraohjauksella. Lähteinä olen käyttänyt vertaisarvioituja kansainvälisiä tutkimusartikkeleita sekä muutamaa minäpystyvyyteen ja ihmisen psykologiseen kehitykseen painottuvaa perusteosta ja artikkelikokoelmaa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa urakehitys nähdään elämänmittaisena prosessina aina ensimmäisestä ammatillisesta valinnasta lähtien. Käytettyjen lähteiden perusteella voin todeta, että ammatillisella minäpystyvyydellä on vaikutus ammatilliseen päätöksentekokykyyn sekä sinnikkyyteen pyrkiä kohti tavoitteita. Vahvan minäpystyvyyden omaavat henkilöt näkevät ympärillään enemmän mahdollisuuksia kuin esteitä, ovat päättäväisempiä sekä ponnistelevat saavuttaakseen tavoitteet. Minäpystyvyyden kehittymisen ja pysyvyyden edellytyksenä on omien kykyjen realistinen tunnistaminen ja halu poistua omalta mukavuusalueelta, jotka puolestaan kehämäisesti vahvistavat minäpystyvyyttä. Kun uraohjauksessa keskitytään ammatillisen minäpystyvyyden ja sen elementtien vahvistamiseen, on sillä suotuisia vaikutuksia urakehitykseen. Tämän kandidaatintutkielman alussa kerron Albert Banduran minäpystyvyysteorian pääperiaatteet. Sen jälkeen avaan ammatillisen minäpystyvyyden käsitettä omassa kappaleessaan. Ammatilliseen minäpystyvyyteen liittyy olennaisesti Brownin, Hackettin ja Lentin kehittämä ja testaama sosiaalis-kognitiivinen urateoria, josta kerron kappaleessa neljä. Lopuksi kerron, miten ammatillinen minäpystyvyys voidaan ja miksi se kannattaa ottaa huomioon uraohjauksessa. Pohdinnassa vedän tutkimusten tulokset yhteen ja vastaan johdantokappaleessa esitettyihin tutkimuskysymyksiin

Vascular endothelial growth factor-C stimulates the migration and proliferation of Kaposi's sarcoma cells.

Recent evidence suggesting vascular endothelial growth factor-C (VEGF-C), which is a regulator of lymphatic and vascular endothelial development, raised the question whether this molecule could be involved in Kaposi's sarcoma (KS), a strongly angiogenic and inflammatory tumor often associated with infection by human immunodeficiency virus-1. This disease is characterized by the presence of a core constituted of three main populations of "spindle" cells, having the features of lymphatic/vascular endothelial cells, macrophagic/dendritic cells, and of a mixed macrophage-endothelial phenotype. In this study we evaluated the biological response of KS cells to VEGF-C, using an immortal cell line derived from a KS lesion (KS IMM), which retains most features of the parental tumor and can induce KS-like sarcomas when injected subcutaneously in nude mice. We show that VEGFR-3, the specific receptor for VEGF-C, is expressed by KS IMM cells grown in vitro and in vivo. In vitro, VEGF-C induces the tyrosine phosphorylation of VEGFR-2, a receptor also for VEGF-A, as well as that of VEGFR-3. The activation of these two receptors in KS IMM cells is followed by a dose-responsive mitogenic and motogenic response. The stimulation of KS IMM cells with a mutant VEGF-C unable to bind and activate VEFGR-2 resulted in no proliferative response and in a weak motogenic stimulation, suggesting that VEGFR-2 is essential in transducing a proliferative signal and cooperates with VEGFR-3 in inducing cell migration. Our data add new insights on the pathogenesis of KS, suggesting that the involvement of endothelial growth factors may not only determine KS-associated angiogenesis, but also play a critical role in controlling KS cell growth and/or migration and invasion