Järkkyykö turvallisuus erityisnuorisokodeissa? : Työntekijät kertovat

Opinnäytetyöni käsittelee erityisnuorisokotien turvallisuutta. Tutkimuksessa halusin saada mahdollisimman todellisen kuvan siitä, miten lastensuojelun sijaishuollon työntekijät kokevat turvallisuuden ja mahdolliset turvallisuusuhat. Mielenkiintoni kohteina olivat erityisnuorisokotien työntekijöiden haasteet tehdä työtä turvallisesti ja mikä vaikuttaa turvalliseen työntekoon. Näiden lisäksi halusin saada kehitysajatuksia muutoksesta, mikäli työntekoa ei koeta turvalliseksi. Opinnäytetyöni teoriaosuudessa käsittelen lastensuojelun sijaishuoltoa, erityisnuorisokoteihin tulevien nuorien profiileja, lakien ja säännösten vaikutusta työhön sekä termiä turvallisuus yleisellä tasolla. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastatteluita sekä fokusryhmähaastatteluita. Haastatteluihin osallistui 20 eri ammattilaista, useasta erityisnuorisokodista ympäri Suomea. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että paljon haasteita erityisnuorisokotien kentällä riittää turvallisuuden kohentamisessa. Tuloksista nousi esille vahvasti väkivallan iso rooli työntekijöiden arjessa. Resursseihin ei olla tyytyväisiä ja lastensuojelulaki vaatisi paljon uudistuksia, varsinkin lähellä täysi-ikäisyyttä olevien nuorten kohdalla. Nuoria saapuu erityisnuorisokoteihin välillä moniakin väkivallantekoja tehneinä. Se luo turvattomuutta usean työntekijän ylle ja vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen. Tutkimustulosten mukaan työntekijöillä on kuitenkin hienosti konkreettisiakin ajatuksia ja lakimuutoksia vaativia kehitysehdotuksia siitä, miten työtä saadaan tehtyä paremmin ja turvallisemmin. Ehdotettiin nuorisosuojelulakia sekä myös nuorelle enemmän erilaisia vaihtoehtoja sijoitukselle. Tässä tilanteessa on oleellista mainita, että turvallisuusriskejä ei kuitenkaan aiheuta valtaosa erityis-nuorisokotien asiakkaista, vaan vain tietty osa.This thesis deals with the safety of special youth home. In this study, I wanted to get as real a picture as possible of how the staff experience child protection foster care safety and possible safety threats. The challenges of workers in special youth homes to work safely and what affects safe work were the targets of my interest. In addition to these, I wanted to get development ideas regarding the change in case working is not regarded as safe. In the theory part of this thesis, I deal with foster care in child protection, the pro-files of young people who come to special youth homes, the effect of the laws and regulations on the work and the ‘safety’-term at a general level. The study was qualitative and I used theme interviews and focus group interviews as mate-rial collecting methods. Twenty (=20) different professionals participated in the interviews from several special youth homes around Finland. The research results indicate that there are many challenges in the field of special youth homes when it comes to safety improvement. The big role of violence in workers' workday rose forth strongly from the results. Furthermore, it seems that resources are not enough and the child welfare law would require many reforms, especially regarding young people approaching adulthood. Having committed many acts of violence themselves, young people get sometimes into special youth homes. It creates insecurity for many workers and affects the feeling of the safety. However, according to the research results, the staff has managed to set some development proposals based on clear thoughts and law changes regarding how their work should improve and become safer. A youth welfare law was proposed and more different alternatives for the institutionalization of the young. It is essential to mention that security risks are cot caused by the majority of the customers of special youth homes in this situation, but only by a certain part of them

Autismikirjon lasten tunnistamis-, arviointi- ja kuntoutusprosessit Suomessa

Autismikirjon häiriöt ovat laaja-alaisia kehityshäiriöitä, joihin kuuluu useita hyvin erilaisia oireyhtymiä. Autismi ilmenee sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation vaikeuksina sekä käyttäytymisen erityispiirteitä, kuten toistavana tai rajoittuneena käyttäytymisenä. Laaja-alaisuutensa vuoksi autismi liittyy toimintakyvyn heikkenemistä, joka vaikeuttaa arjessa toimimista ja sosiaalista kanssakäymistä. Autismin varhaisella tunnistamisella ja kuntoutuksen aloittamisella voidaan kuitenkin edistää lapsen toimintakykyä. Autismin tunnistamiseen, diagnosointiin ja varhaiseen kuntoutukseen ei ole kuitenkaan olemassa tällä hetkellä virallisia suosituksia, joten käytännöt saattavat vaihdella hyvin laajasti eri puolilla Suomea. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 87 puheterapeutin kokemuksia autismikirjon lasten varhaisten oireiden tunnistamisesta, autismin diagnosoinnista ja varhaiskuntoutuksesta eri puolilla Suomea. Lisäksi selvitettiin, miten vanhemmat huomioidaan diagnosoinnissa ja kuntoutusprosessissa. Kaikki vastanneet työskentelivät tai olivat työskennelleet alle 6-vuotiaiden autismikirjon lasten parissa lähiaikoina. Tutkimuksen aineisto kerättiin osana ASDEU-projektia (The Autism Spectrum Disorders in the European Union), jonka tarkoituksena oli selvittää eri maiden autismikirjon häiriöiden tunnistamis- ja diagnosointiprosesseja sekä kuntoutuskäytänteitä. Kyselylomakkeen kolme osiota käsittelivät autismin varhaisen tunnistamisen, diagnosoinnin ja varhaiskuntoutuksen toteutumista sekä toimivuutta. Vastauksia tarkasteltiin prosenttiosuuksien, frekvenssien, keskiarvojen ja vaihteluvälien avulla. Lisäksi analysoitiin avointen kysymysten vastauksia. Autismikirjon lasten varhaiset oireet tunnistettiin eri puolilla Suomea aikaisimmillaan hieman yli vuoden iässä ja myöhäisimmillään kolmen vuoden iässä. Diagnoosin saamisikä vaihteli laajasti 19 kuukaudesta yli 61 kuukauteen. Arvioinnin ja diagnosoinnin ajankohdissa oli suurta vaihtelua sekä saman maakunnan sisällä että eri maakuntien kesken. Autismin tunnistamisen ja diagnosoinnin arvioitiin toteutuvan yleensä moniammatillisena yhteistyönä, johon osallistui lääkärien lisäksi monia eri alojen asiantuntijoita. Puheterapeutit kokivat tunnistamis- ja diagnosointiprosessit kaiken kaikkiaan toimiviksi, mutta niissä arvioitiin olevan myös kehittämisen varaa. Varhaiskuntoutuksen järjestämistavat vaihtelivat eri maakuntien kesken. Suuressa osassa maakuntia varhaiskuntoutusta oli saatavilla, mutta muutama puheterapeutti koki, ettei maakunnassa ole lainkaan tarjolla varhaiskuntoutuspalveluita autismikirjon lapsille. Varhaiskuntoutuksen alkamisajankohdassa oli selvästi vähemmän vaihtelua eri maakuntien kesken. Kuntoutus alkoi kuitenkin kaikissa maakunnissa ennen neljän vuoden ikää ja toteutui yleensä kerran viikossa yksilökuntoutuksena. Puheterapeuttien kokemuksen mukaan tärkeimpiä kuntoutuksen periaatteita olivat yksilölliset tavoitteet ja harjoitukset sekä vanhempien ja lähiympäristön osallistuminen kuntoutukseen. Vanhemmat osallistuivat kuntoutuskerroille puheterapeuttien arvion mukaan melko aktiivisesti. Suurin osa puheterapeuteista arvioi, että vanhempien osallistumisessa oli vain hieman kehittämisen varaa. Vanhemmille tarjotun tiedon määrässä oli kuitenkin suurta vaihtelua. Diagnoosin saamisen jälkeen tietoa tarjottiin hyvin kattavasti eri maakunnissa, mutta itse kuntoutukseen liittyvää tietoa oli saatavilla vain osassa kuntoutusta tarjoavista yksiköistä. Puheterapeutit eivät kuitenkaan itse tunnistaneet suuria puutteita tiedon tarjoamisessa kuntoutusohjelmista. Autismikirjon lasten varhaiset oireet tunnistettiin ja diagnoosi saatiin Suomessa melko myöhäisessä vaiheessa, mikä kertoo yhtenäisten käytäntöjen ja suositusten puuttumisesta. Myös varhaiskuntoutukseen tarvitaan selkeitä suosituksia, joiden avulla taattaisiin kuntoutuksen toteutuminen samanlaisin periaattein ympäri Suomea. Samalla tulisi kiinnittää huomiota vanhemmille kuntoutuksesta tarjotun tiedon määrään ja riittävyyteen, sillä vanhemmat ovat monesti avainasemassa autismikirjon lapsen kuntouttavan arjen toteuttamisessa

Exploring value alignment in shopping center mobile solutions: A case study of Citycon

Research objective The decentralized nature of shopping centers creates challenges in value alignment. There is a lack of case-based research for exploring value alignment from a service-dominant logic perspective within multiple stakeholder environments. The information technology provides new opportunities to distribute knowledge and collaborate with stakeholders. Therefore, the aim of this study is to identify enabling and preventing factors for value alignment from a customer perspective in the context of shopping center mobile solutions. Methodology This study adopts a qualitative single-case approach by interviewing ten different tenants in one of Citycon's shopping centers. The data was gathered by using thematic semi-structured interviews. The theoretical framework of this study combines an iterative process model of value alignment with key benefits of mobile technology. Research findings This study identifies enabling and preventing factors for value alignment in the shopping center mobile services. Value alignment could be enabled through knowledge sharing, service integration and mutual service provision. The preventing aspects included heterogeneity of actors, unclear responsibilities and challenges in implementation. The importance of this work lies in addressing complexity in order to achieve unity. This study suggests that adopting a service-dominant logic perspective within a multiple stakeholder environment could contribute to value alignment particularly in the context of new service innovations. Facilitating dialogue and finding mutual goals between stakeholders is the key in aligning value within a shopping center environment. This study broadens the focus from a firm-customer perspective to a strategic one where tenants are regarded central to the success of the shopping center

Protective coloration of European vipers throughout the predation sequence

Antipredator adaptations in the form of animal coloration are common and often multifunctional. European vipers (genus Vipera) have a characteristic dorsal zigzag pattern, which has been shown to serve as a warning signal to potential predators. At the same time, it has been suggested to decrease detection risk, and to cause a motion dazzle or flicker-fusion effect during movement. We tested these hypotheses by asking whether (1) the zigzag pattern decreases detection risk and (2) the detection is dependent on the base coloration (grey or brown) or the snake's posture (coiled, basking form or S-shaped, active form). Additionally, (3) we measured the fleeing speed of adders, Vipera berus, and calculated the flicker rate of the zigzag pattern, to see whether it is fast enough to cause a flicker-fusion effect against predators. Our results show that the zigzag pattern reduced detectability regardless of base coloration or posture of the snake. The brown zigzag morph was detected less often than the grey zigzag morph. The fleeing speed of adders appeared to be fast enough to induce a flicker-fusion effect for mammalian predators. However, it is unlikely to be fast enough to induce the flicker-fusion effect for raptors. Our findings highlight that the colour pattern of animals can be multifunctional. The same colour pattern that can decrease detection by predators can also serve as a warning function once detected, and potentially hinder capture during an attack. (c) 2020 The Association for the Study of Animal Behaviour. Published by Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Comparison of the prognostic value of tumour and patient related factors in patients undergoing potentially curative surgery for colon cancer

<b>Aim</b>: To comprehensively compare the prognostic value of tumour and patient-related factors in patients undergoing curative surgery for colon cancer. <b>Methods</b>: From a database of 287 patients who underwent elective resection between 1997-2005, tumour factors including stage and host factors including systemic inflammatory response (modified Glasgow Prognostic Score (mGPS)) were identified. <b>Results</b>: Median follow-up was 65 months. Over this time period 125 patients died, 80 from cancer. On multivariate analysis of all significant patient and tumour related factors, Dukes stage (P<0.01), vascular invasion (P<0.01), and the mGPS (P<0.01) were independently associated with cancer-survival. Of the patient-related factors, age (P<0.01), haemoglobin (P<0.01), white-cell (P<0.01), neutrophil (P<0.01) and platelet (P<0.01) counts and alkaline phosphatase (P<0.01) were most significantly associated with the mGPS. <b>Conclusion</b>: In addition to tumour-related factors such as Dukes stage and vascular invasion, the pre-operative mGPS should be included to guide prognosis in patients undergoing curative resection for colon cancer

High Expression of Complement Component 5 (C5) at Tumor Site Associates with Superior Survival in Ewing's Sarcoma Family of Tumour Patients

Background. Unlike in most adult-onset cancers, an association between typical paediatric neoplasms and inflammatory triggers is rare. We studied whether immune system-related genes are activated and have prognostic significance in Ewing's sarcoma family of tumors (ESFTs). Method. Data analysis was performed on gene expression profiles of 44 ESFT patients, 11 ESFT cell lines, and 18 normal skeletal muscle samples. Differential expression of 238 inflammation and 299 macrophage-related genes was analysed by t-test, and survival analysis was performed according to gene expression. Results. Inflammatory genes are activated in ESFT patient samples, as 38 of 238 (16%) inflammatory genes were upregulated (P < 0.001) when compared to cell lines. This inflammatory gene activation was characterized by significant enrichment of macrophage-related gene expression with 58 of 299 (19%) of genes upregulated (P < 0.001). High expression of complement component 5 (C5) correlated with better event-free (P = 0.01) and overall survival (P = 0.004) in a dose-dependent manner. C5 and its receptor C5aR1 expression was verified at protein level by immunohistochemistry on an independent ESFT tumour tissue microarray. Conclusion. Immune system-related gene activation is observed in ESFT patient samples, and prognostically significant inflammatory genes (C5, JAK1, and IL8) for ESFT were identified

Enlarged Memory T-Cell Pool and Enhanced Th1-Type Responses in Chronic Myeloid Leukemia Patients Who Have Successfully Discontinued IFN-alpha Monotherapy

Peer reviewe

The relationship between the systemic inflammatory response, tumour proliferative activity, T-lymphocytic and macrophage infiltration, microvessel density and survival in patients with primary operable breast cancer

The significance of the inter-relationship between tumour and host local/systemic inflammatory responses in primary operable invasive breast cancer is limited. The inter-relationship between the systemic inflammatory response (pre-operative white cell count, C-reactive protein and albumin concentrations), standard clinicopathological factors, tumour T-lymphocytic (CD4+ and CD8+) and macrophage (CD68+) infiltration, proliferative (Ki-67) index and microvessel density (CD34+) was examined using immunohistochemistry and slide-counting techniques, and their prognostic values were examined in 168 patients with potentially curative resection of early-stage invasive breast cancer. Increased tumour grade and proliferative activity were associated with greater tumour T-lymphocyte (P&lt;0.05) and macrophage (P&lt;0.05) infiltration and microvessel density (P&lt;0.01). The median follow-up of survivors was 72 months. During this period, 31 patients died; 18 died of their cancer. On univariate analysis, increased lymph-node involvement (P&lt;0.01), negative hormonal receptor (P&lt;0.10), lower albumin concentrations (P&lt;0.01), increased tumour proliferation (P&lt;0.05), increased tumour microvessel density (P&lt;0.05), the extent of locoregional control (P&lt;0.0001) and limited systemic treatment (Pless than or equal to0.01) were associated with cancer-specific survival. On multivariate analysis of these significant covariates, albumin (HR 4.77, 95% CI 1.35–16.85, P=0.015), locoregional treatment (HR 3.64, 95% CI 1.04–12.72, P=0.043) and systemic treatment (HR 2.29, 95% CI 1.23–4.27, P=0.009) were significant independent predictors of cancer-specific survival. Among tumour-based inflammatory factors, only tumour microvessel density (P&lt;0.05) was independently associated with poorer cancer-specific survival. The host inflammatory responses are closely associated with poor tumour differentiation, proliferation and malignant disease progression in breast cancer

Dendritic Cells from Crohn's Disease Patients Show Aberrant STAT1 and STAT3 Signaling

Peer reviewe

The CXCR4-CXCL12 axis in Ewing sarcoma: promotion of tumor growth rather than metastatic disease

UNLABELLED BACKGROUND Chemokine receptor CXCR4, together with its ligand CXCL12, plays critical roles in cancer progression, including growth, metastasis and angiogenesis. Ewing sarcoma is a sarcoma with poor prognosis despite current therapies, particularly for patients with advanced-stage disease. Lungs and bone (marrow), organs of predilection for (primary/metastatic) Ewing sarcoma, represent predominant CXCL12 sources. METHODS To gain insight into the role of the CXCR4-CXCL12 axis in Ewing sarcoma, CXCR4, CXCL12 and hypoxia-inducible factor-1α protein expression was studied in therapy-naïve and metastatic tumors by immunohistochemistry. CXCR4 function was assessed in vitro, by flow cytometry and proliferation/ cell viability assays, in the presence of recombinant CXCL12 and/or CXCR4-antagonist AMD3100 or under hypoxic conditions. RESULTS Whereas CXCR4 was predominantly expressed by tumor cells, CXCL12 was observed in both tumor and stromal areas. Survival analysis revealed an (expression level-dependent) negative impact of CXCR4 expression (p < 0.04). A role for the CXCR4-CXCL12 axis in Ewing sarcoma growth was suggested by our observations that i) CXCR4 expression correlated positively with tumor volume at diagnosis (p = 0.013), ii) CXCL12 was present within the microenvironment of virtually all cases, iii) CXCL12 induced proliferation of CXCR4-positive Ewing sarcoma cell lines, which could be abrogated by AMD3100. CXCR4 expression was not correlated with occurrence of metastatic disease. Also, therapy-naïve tumors demonstrated higher CXCR4 expression as compared to metastases (p = 0.027). Evaluation of in vivo hypoxia-inducible factor-1α expression and culture of cells under hypoxic conditions revealed no role for hypoxia in CXCR4 expression. CONCLUSIONS Together, our results imply a crucial role for the CXCR4-CXCL12 axis in auto- and/or paracrine growth stimulation. Integration of CXCR4-targeting strategies into first- and/or second-line treatment regimens may represent a promising treatment option for Ewing sarcoma.Molecular tumour pathology - and tumour genetic