Vammaiset nuoret ja työntekijäkansalaisuus : Osallistumisen esteitä ja edellytyksiä

Tutkimuksessa on tarkasteltu vammaisten nuorten aikuisten työntekijäkansalaisuuden esteitä ja edellytyksiä. Työntekijäkansalaisuus tarkoittaa taloudellista ja sosiaalista sidettä, jonka työ muodostaa yksilön ja yhteiskunnan välille. Tutkimusaineisto koostuu 21 vammaisen nuoren ja 15 työnantajan haastatteluista. Nuoret olivat pääosin liikunta- tai näkövammaisia. Tutkimusmenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Nuorista vajaa puolet oli töissä ja loput olivat työnhakijoita tai opiskelijoita. Lähes kaikilla oli kuitenkin työkokemusta. Työllistymishistoriat olivat hyvin vaihtelevia. Jotkut olivat työllistyneet helposti, toiset törmänneet ennakkoluuloihin ja monet joutuivat todistelemaan osaamistaan enemmän kuin vammattomat nuoret. Nuoret työskentelivät usein tieto- ja sosiaalialoilla. Työpaikat olivat melko esteettömiä ja nuorilla oli riittävät apuvälineet. Tietotyössä vammalla oli hyvin vähän vaikutusta työtehtävien suorittamiseen. Työllistymistä edistäviä tekijöitä olivat hyvä koulutus, opintoihin liittyvä työharjoittelu, nuorten oma rohkeus ja aktiivisuus sekä työllistämistä ja työntekoa tukevat palvelut, kuten välittävät organisaatiot ja palkkatuki. Kehitysvammaisille nuorille työhönvalmennuksella on keskeinen rooli työtehtävien oppimisessa ja työtehtävistä suoriutumisessa. Kelan tuki mahdollisti ratkaisevasti nuorten opiskelua ja työssäkäyntiä, mutta hakuprosessit koettiin raskaiksi. Nuorten mielestä pysyvää vammaa ei pitäisi jatkuvasti joutua todistamaan. Fysioterapian merkitys työkyvyn ylläpitäjänä korostui ja osa oli joutunut kamppailemaan saadakseen riittävästi fysioterapiaa. Sekä nuorten että työnantajien mielestä työkyvyttömyyseläkkeen ansaintarajaa tulisi korottaa. Toivottiin myös, että palkka- ja töidenjärjestelytuesta ja muista tuista löytyisi helposti ja keskitetysti tietoa. Työnantajien päähuomio on olemassa olevan henkilöstön työssä jaksamisen tukemisessa ja työtehtävien mukauttamisessa. Suomessa on kuitenkin kasvava joukko yrityksiä, jotka rekrytoivat vammaisia työntekijöitä osana yrityksen monimuotoisuuspolitiikkaa.20,00 euro

Kuntoutuksen vaikuttavuus kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä sitä estävät ja edistävät tekijät. Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus

67 s.Kehitysvammaisten osallistuminen työelämään on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite eri maissa. Työelämään osallistuminen voi parantaa kehitysvammaisten toimintakykyä, vahvistaa omaa merkityksen tunnetta sekä lisätä elämänlaatua ja osallisuutta. Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota tietoa kuntoutuksen vaikuttavuudesta kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä saada tietoa työllistymistä estävistä ja edistävistä tekijöistä. Kirjallisuushaut tehtiin seuraavista tietokannoista: CINAHL, The Cochrane Library, Embase, Eric, Medic, Medline, OTseeker, PEDro, PsycInfo, PubMed, Socindex ja Web of Science. Lisäksi haku tehtiin Google Scholarista ja BASEsta (Bielefield Academic Search Engine). Katsaukseen hyväksyttiin englanninkieliset vertaisarvioidut alkuperäistutkimukset, jotka oli julkaistu välillä tammikuu 1990–syyskuu 2016. Mukaan otettiin määrälliset, laadulliset ja monimenetelmäiset tutkimukset sekä tapaustutkimukset, joissa kohderyhmänä olivat työikäiset (16–68 v) kehitysvammaiset. Interventiona tutkimuksissa piti olla jokin kuntoutustoimenpide (lääkinnällinen, ammatillinen, sosiaalinen, kasvatuksellinen tai yhteisöpohjainen). Katsaukseen mukaan hyväksytyissä tutkimuksissa ensisijainen tulosmuuttuja oli työllistyminen avoimille työmarkkinoille joko tavalliseen tai tuettuun työsuhteeseen, tai työssä suoriutuminen. Toissijainen tulosmuuttuja oli henkilön toimintakyky. Näytön aste arvioitiin GRADE-luokituksella (Grading of Recommendations Assessment, Development and Evaluation). Kirjallisuushauissa löytyi 2 142 tutkimusta, joista mukaanottokriteerit täyttyivät 33 tutkimuksessa. Niistä kahdeksan oli määrällistä tutkimusta (satunnaistettu vertailututkimus, ei-satunnaistettu vertailututkimus, kuusi kohorttitutkimusta), viisi laadullista tutkimusta, yksi monimenetelmäinen tutkimus ja 19 tapaustutkimusta. Pääosa tutkimuksista oli korkealaatuisia, mutta koska suurimmassa osassa ei ollut satunnaistettua vertailuryhmää, näytön aste jää niukaksi. Katsauksen perusteella näyttöä on siitä, että toisen asteen koulutuksen ja siihen sisältyvien palvelujen ja työharjoittelun avulla 22–76 % kehitysvammaisista opiskelijoista työllistyi avoimille työmarkkinoille. Näyttöä on myös siitä, että 21–60 % kehitysvammaisista työllistyi tuetun työn avulla avoimille työmarkkinoille. Tulosten perusteella työkeskuksissa työskentely ei lisännyt kehitysvammaisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työllistymistä edistäviä tekijöitä olivat henkilön oma aktiivisuus ja perheen tuki, työvalmennus, työnantajan ja työyhteisön tuki ja työn arvostaminen sekä työympäristön kehittäminen. Kehitysvammaisen yrittäjyyttä mahdollisti oma tukihenkilö. Kehitysvammaisten työllistymisen esteinä oli koulussa koettu syrjintä, huonot kokemukset luokkaopetuksesta, vaikeus päästä työharjoitteluun ja puutteellinen työkokemus. Lisäksi työllistymistä esti se, että palveluntuottajat pyrkivät sovittamaan henkilöitä olemassa oleviin palveluihin vastoin asiakkaiden omia tarpeita. Tapaustutkimusten perusteella erilaisilla teknologisilla tai digitaalisilla ratkaisuilla voitiin tukea kehitysvammaisten työssä suoriutumista ja itsenäisyyttä. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitysvammaisten työllistymisen edistämisessä. Tämä edellyttää työelämän monimuotoisuuden lisääntymistä sekä muutoksia lainsäädännössä, palvelujärjestelmässä, kuntoutuksessa ja ammattilaisten osaamisessa

Kuntoutuksen vaikuttavuus kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä sitä estävät ja edistävät tekijät : Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus

Kehitysvammaisten osallistuminen työelämään on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite eri maissa. Työelämään osallistuminen voi parantaa kehitysvammaisten toimintakykyä, vahvistaa omaa merkityksen tunnetta sekä lisätä elämänlaatua ja osallisuutta. Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota tietoa kuntoutuksen vaikuttavuudesta kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä saada tietoa työllistymistä estävistä ja edistävistä tekijöistä. Kirjallisuushaut tehtiin seuraavista tietokannoista: CINAHL, The Cochrane Library, Embase, Eric, Medic, Medline, OTseeker, PEDro, PsycInfo, PubMed, Socindex ja Web of Science. Lisäksi haku tehtiin Google Scholarista ja BASEsta (Bielefield Academic Search Engine). Katsaukseen hyväksyttiin englanninkieliset vertaisarvioidut alkuperäistutkimukset, jotka oli julkaistu välillä tammikuu 1990–syyskuu 2016. Mukaan otettiin määrälliset, laadulliset ja monimenetelmäiset tutkimukset sekä tapaustutkimukset, joissa kohderyhmänä olivat työikäiset (16–68 v) kehitysvammaiset. Interventiona tutkimuksissa piti olla jokin kuntoutustoimenpide (lääkinnällinen, ammatillinen, sosiaalinen, kasvatuksellinen tai yhteisöpohjainen). Katsaukseen mukaan hyväksytyissä tutkimuksissa ensisijainen tulosmuuttuja oli työllistyminen avoimille työmarkkinoille joko tavalliseen tai tuettuun työsuhteeseen, tai työssä suoriutuminen. Toissijainen tulosmuuttuja oli henkilön toimintakyky. Näytön aste arvioitiin GRADE-luokituksella (Grading of Recommendations Assessment, Development and Evaluation). Kirjallisuushauissa löytyi 2 142 tutkimusta, joista mukaanottokriteerit täyttyivät 33 tutkimuksessa. Niistä kahdeksan oli määrällistä tutkimusta (satunnaistettu vertailututkimus, ei-satunnaistettu vertailututkimus, kuusi kohorttitutkimusta), viisi laadullista tutkimusta, yksi monimenetelmäinen tutkimus ja 19 tapaustutkimusta. Pääosa tutkimuksista oli korkealaatuisia, mutta koska suurimmassa osassa ei ollut satunnaistettua vertailuryhmää, näytön aste jää niukaksi. Katsauksen perusteella näyttöä on siitä, että toisen asteen koulutuksen ja siihen sisältyvien palvelujen ja työharjoittelun avulla 22–76 % kehitysvammaisista opiskelijoista työllistyi avoimille työmarkkinoille. Näyttöä on myös siitä, että 21–60 % kehitysvammaisista työllistyi tuetun työn avulla avoimille työmarkkinoille. Tulosten perusteella työkeskuksissa työskentely ei lisännyt kehitysvammaisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työllistymistä edistäviä tekijöitä olivat henkilön oma aktiivisuus ja perheen tuki, työvalmennus, työnantajan ja työyhteisön tuki ja työn arvostaminen sekä työympäristön kehittäminen. Kehitysvammaisen yrittäjyyttä mahdollisti oma tukihenkilö. Kehitysvammaisten työllistymisen esteinä oli koulussa koettu syrjintä, huonot kokemukset luokkaopetuksesta, vaikeus päästä työharjoitteluun ja puutteellinen työkokemus. Lisäksi työllistymistä esti se, että palveluntuottajat pyrkivät sovittamaan henkilöitä olemassa oleviin palveluihin vastoin asiakkaiden omia tarpeita. Tapaustutkimusten perusteella erilaisilla teknologisilla tai digitaalisilla ratkaisuilla voitiin tukea kehitysvammaisten työssä suoriutumista ja itsenäisyyttä. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitysvammaisten työllistymisen edistämisessä. Tämä edellyttää työelämän monimuotoisuuden lisääntymistä sekä muutoksia lainsäädännössä, palvelujärjestelmässä, kuntoutuksessa ja ammattilaisten osaamisessa

Medicine use in people with intellectual disabilities: a Finnish nationwide register study

Background People with intellectual disability (ID) are a vulnerable group in our society; many of them depend on other people for assistance in their everyday lives. Compared with the general population, people with ID have poorer general health and, therefore, need more healthcare services and use more medicines. The aim of this study is to define the population of all Finnish people with ID using administrative data and to compare their medicine use and expenditure on medicines to those of the age-matched and sex-matched controls. Methods People with ID and their age-matched and sex-matched controls (1:1) were extracted from nationwide healthcare and social allowance registers. Administrative register data on all prescription medicine purchases in 2019 were used to determine the prevalence of medicine use in both groups on a general level and by medicine categories. The differences in the prevalence of medicine use between the two groups were analysed using the logistic regression model. In addition, we studied the total expenditure on reimbursable medicine purchases covered by the National Health Insurance between people with ID and control group. Results The subpopulation of people with ID consisted 37 196 individuals, of whom 82.7% purchased prescription medicines in 2019. The corresponding share of individuals purchasing prescription medicines in the control group was 70.3%. The differences in the prevalence of medicine use between the two populations were highest in the younger age groups (0-6, 7-12 and 13-17). In the study population, 28.1% (OR = 12.28; 95% CI: 11.54-13.07) of the people used antipsychotics, making it the most used medicine category in people with ID. In the control group, 3.3% of people used antipsychotics. Compared with the control group, the use of antiepileptics, drugs for constipation, mineral supplements and anxiolytics was four to seven times higher among people with ID. Furthermore, the median expenditure on medicine use among people with ID was four times higher than in the control group. Conclusions Compared with the control group, people with ID used more medicines, especially psychotropics, and their expenditure on medicine use was higher.</p

Stream diatom biodiversity in islands and continents—A global perspective on effects of area, isolation and environment

Aim The species-area relationship (SAR) is one of the most distinctive biogeographic patterns, but global comparisons of the SARs between island and mainland are lacking for microbial taxa. Here, we explore whether the form of the SAR and the drivers of species richness, including area, environmental heterogeneity, climate and physico-chemistry, differ between islands and similarly sized areas on mainland, referred to as continental area equivalents (CAEs). Location Global. Taxon Stream benthic diatoms. Methods We generated CAEs on six continental datasets and examined the SARs of CAEs and islands (ISAR). Then, we compared CAEs and islands in terms of total richness and richness of different ecological guilds. We tested the factors contributing to richness in islands and CAEs with regressions. We used structural equation models to determine the effects of area versus environmental heterogeneity, climate and local conditions on species richness. Results We found a non-significant ISAR, but a significant positive SAR in CAEs. Richness in islands was related to productivity. Richness in CAEs was mainly dependent on area and climate, but not directly on environmental heterogeneity. Species richness within guilds exhibited inconsistent relationships with island isolation and area. Main conclusions Ecological and evolutionary processes shaping diatom island biogeography do not depend on area at the worldwide scale probably due to the presence of distinct species pool across islands. Conversely, area was an important driver of diatom richness in continents, and this effect could be attributed to dispersal. Continents had greater richness than islands, but this was a consequence of differences in environmental conditions such as specific island climatic conditions. We stress the need for more island data on benthic diatoms, particularly from archipelagos, to better understand the biogeography of this most speciose group of algae

Non-monotonic population and coherence evolution in Markovian open-system dynamics

We consider a simple microscopic model where the open-system dynamics of a qubit, despite being Markovian, shows features which are typically associated to the presence of memory effects. Namely, a non monotonic behavior both in the population and in the coherence evolution arises due to the presence of non-secular contributions, which break the phase covariance of the Lindbladian (semigroup) dynamics. We also show by an explicit construction how such a non-monotonic behaviour can be reproduced by a phase covariant evolution, but only at the price of inserting some state-dependent memory effects.Comment: Submitted to the proceedings of the 684. WE-Heraeus-Seminar "Advances in open systems and fundamental tests of quantum mechanics

Correlates of Sedentary Behaviour in Adults with Intellectual Disabilities-A Systematic Review

Individuals with intellectual disabilities (ID) are at high risk for high levels of sedentary behaviour. To inform the development of programmes to reduce sedentary behaviour, insight into the correlates is needed. Therefore, the aim of this study is to review the evidence on correlates of sedentary behaviour in adults with ID. We performed a systematic literature search in Ovid Medline, Ovid Embase, Web of Science and Google Scholar up to 19 January 2018, resulting in nine included studies that were published from 2011 to 2018. Correlates were categorized according to the ecological model. Studies predominantly focused on individual level correlates. Of those correlates studied in more than one study, having epilepsy was associated with less sedentary behaviour and inconsistent results were found for sex, genetic syndromes, weight status, physical health, mobility, level of ID, and mental health. Of the few interpersonal and environmental factors studied, only living arrangements were studied in more than one study, with inconsistent results. To date, we have limited and inconclusive evidence about correlates of sedentary behaviour in adults with ID. Only when future studies unravel correlates and determinants, across all domains of the ecological model, will the potential opportunities to improve health by reducing sedentary behaviour come within reach