Analysis of different radiation parameters and their comparison to cloud occurrence at the SMEAR II station

This study is an analysis of the different radiation parameters measured at SMEAR II station in Hyytiälä, Finland. The measurements include global radiation, diffuse shortwave radiation, reflected shortwave radiation, net radiation, photosynthetically active radiation (PAR), diffuse PAR, reflected PAR, ultraviolet-A (UV-A), ultraviolet-B (UV-B) radiation, incoming and outgoing infrared (IR) radiation and PAR below canopy measurements. Annual and inter-annual variations in different radiation parameters are investigated alongside dependencies and changes in relationships between different radiation variables. The changes in the different radiation parameters are compared to changes in the cloud occurrence at the measurement station. The cloud occurrence is based on cloud base height measurements from a ceilometer. The monthly median values of the parameters and ratios of parameters investigated in this study did not show any statistically significant trends. Annual and seasonal variation were detected for both individual parameters and ratios of parameters. These variations result from the changes in solar zenith angle, climatic conditions, cloudiness, aerosol load of the atmosphere and surface absorbance/emittance properties

Naakka ja ihminen. Naakkojen aiheuttamien haittojen hallinta

Naakka (Corvus monedula) on oppivainen varislintu, joka viihtyy ihmisen tarjoaman ravinnon ja pesäpaikkojen parissa. Naakka-kanta on ollut voimakkaassa kasvussa koko 2000-luvun ja siten ovat lisääntyneet myös ihmisten naakoista kokemat haitat ja vahingot. Etenkin naakkojen aiheuttamat maatalousvahingot ovat mittavia, mutta haittaa naakoista koetaan olevan myös kaupunkiympäristössä, mihin naakat hakeutuvat yöpymään suurina parvina aina loppukesästä kevääseen saakka. Ympäristöstään riippumatta merkittävänä naakkavahinkona koetaan rakenteiden rikkomiset ja ulosteista aiheutuvat hygieniahaitat sekä mahdollinen tautivaara. Avainasemassa vahinkojen hallinnassa on sopivien pesäpaikkojen tarjonnan rajoittaminen muun muassa verkottamalla savupiippuja ja muita kolomaisia rakenteita. Pesintöjen estämisellä on mahdollista vaikuttaa etenkin alkukesän naakkavahinkoihin. Pesimäajan ulkopuolella vahinkojen ehkäisy on lähinnä pistemäistä naakkojen karkottamista erilaisin pelotekeinoin. Toisaalta esimerkiksi säilörehupaalivahinkoja saattaa olla mahdollista vähentää sijoittelemalla paalit mahdollisimman lähelle metsänrajaa. Naakkojen karkotuskeinoja pohdittaessa onkin hyvä nojata naakkojen luontaisen vihollisen matkimiseen. Seinäjoella ja Lahdessa toteutetun kolmivuotisen kaupunkinaakkatutkimuksen tulosten perusteella on todettavissa, että naakat viihtyvät hyvin erityyppisissä yöpymispaikoissa. Kaupunkisuunnittelulla on kuitenkin mahdollista vaikuttaa jossain määrin suurten naakkaparvien yöpymispaikkavalintaan ja siten naakoista aiheutuvaan meluun ja ulostehaittoihin keskeisellä paikoilla. Naakkojen ulosteet aiheuttavat runsaasti hygieniahaittoja, mutta ulosteiden aiheuttama tautiriski ei ole kovin suuri. Naakoissa esiintyy salmonellaa vain satunnaisesti, kampylobakteerin osalta naakat näyttävät olevan epätodennäköinen ihmisiin tarttuvien C. jejuni -kantojen varasto, eikä naakkoja voida pitää Brachyspira-sukuun kuuluvien tuotantoeläintaudinaiheuttajien varastona

Input-Adaptive Proxy for Black Carbon as a Virtual Sensor

Missing data has been a challenge in air quality measurement. In this study, we develop an input-adaptive proxy, which selects input variables of other air quality variables based on their correlation coefficients with the output variable. The proxy uses ordinary least squares regression model with robust optimization and limits the input variables to a maximum of three to avoid overfitting. The adaptive proxy learns from the data set and generates the best model evaluated by adjusted coefficient of determination (adjR2). In case of missing data in the input variables, the proposed adaptive proxy then uses the second-best model until all the missing data gaps are filled up. We estimated black carbon (BC) concentration by using the input-adaptive proxy in two sites in Helsinki, which respectively represent street canyon and urban background scenario, as a case study. Accumulation mode, traffic counts, nitrogen dioxide and lung deposited surface area are found as input variables in models with the top rank. In contrast to traditional proxy, which gives 20–80% of data, the input-adaptive proxy manages to give full continuous BC estimation. The newly developed adaptive proxy also gives generally accurate BC (street canyon: adjR2 = 0.86–0.94; urban background: adjR2 = 0.74–0.91) depending on different seasons and day of the week. Due to its flexibility and reliability, the adaptive proxy can be further extend to estimate other air quality parameters. It can also act as an air quality virtual sensor in support with on-site measurements in the future

Input-Adaptive Proxy for Black Carbon as a Virtual Sensor

Missing data has been a challenge in air quality measurement. In this study, we develop an input-adaptive proxy, which selects input variables of other air quality variables based on their correlation coefficients with the output variable. The proxy uses ordinary least squares regression model with robust optimization and limits the input variables to a maximum of three to avoid overfitting. The adaptive proxy learns from the data set and generates the best model evaluated by adjusted coefficient of determination (adjR2). In case of missing data in the input variables, the proposed adaptive proxy then uses the second-best model until all the missing data gaps are filled up. We estimated black carbon (BC) concentration by using the input-adaptive proxy in two sites in Helsinki, which respectively represent street canyon and urban background scenario, as a case study. Accumulation mode, traffic counts, nitrogen dioxide and lung deposited surface area are found as input variables in models with the top rank. In contrast to traditional proxy, which gives 20–80% of data, the input-adaptive proxy manages to give full continuous BC estimation. The newly developed adaptive proxy also gives generally accurate BC (street canyon: adjR2 = 0.86–0.94; urban background: adjR2 = 0.74–0.91) depending on different seasons and day of the week. Due to its flexibility and reliability, the adaptive proxy can be further extend to estimate other air quality parameters. It can also act as an air quality virtual sensor in support with on-site measurements in the future

Hepatiitti C -virusinfektioiden seuranta Suomessa vuosina 1995-2013

Hepatiitti C on yleisin Suomessa esiintyvistä hepatiiteista, ja se saadaan useimmiten suonensisisäisten huumeiden käytön seurauksena. Tartunta saadaan usein nuorena, infektio jää valtaosalla krooniseksi ja altistaa kantajansa vuosikymmenien kuluessa erilaisille maksasairauksille. Hepatiitti C -tartunnan saaneita voidaan kuitenkin hoitaa lääkkeillä ja suurin osa hoidetuista paranee. Tämä raportti on ensimmäinen kokonaisvaltainen selvitys hepatiitti C -virusinfektioista Suomessa. Siihen on koottu tietoa tartuntatautirekisterin hepatiitti C -tapauksista. Lisäksi esitetään arvioita hepatiitti C -tartuntojen esiintyvyydestä eri väestöryhmissä ja käsitellään hoitoa ja ennaltaehkäisyä. Raportti on tarkoitettu hepatiitti C -potilaita hoitaville, tartuntojen ehkäisytyötä tekeville ja muille asiasta kiinnostuneille

Muovien haitalliset ympäristö- ja terveysvaikutukset

Muoveja päätyy ympäristöön useista lähteistä. Etenkin kevyet muovit voivat kulkeutua kauas alkuperäisiltä päästölähteiltään. Muovit voivat kuljettaa mukanaan mm. vieraslajeja, taudinaiheuttajia sekä haitallisia yhdisteitä. Muoveja pääsee ympäristöön kaikista muovin elinkaaren vaiheista, mutta yksi merkittävimmistä päästölähteistä on elinkaaren loppupäässä muodostuvat roskat. Muovit ovat ympäristössä erittäin pysyviä. Suurikokoiset muovit voivat pilkkoutua edelleen pienemmiksi muodostaen mikromuoveja, jotka pienen kokonsa vuoksi kulkeutuvat helpommin eliöihin. Ympäristöön päädyttyään muovit voivat aiheuttaa monenlaisia vaikutuksia. Vesiympäristössä suurikokoisten muovien tunnetuimmat haitat ovat eliöiden takertuminen niihin sekä muovikappaleiden syömisestä aiheutuvat ongelmat. Maaekosysteemien osalta tietoa muovien vaikutuksista on varsin vähän. Nykytiedon valossa näyttäisi siltä, että vaikutukset ovat samansuuntaisia vesiympäristön kanssa. Mikromuovien on todettu puolestaan vaikuttavan haitallisesti useisiin eri ravintoverkon tasojen eliöihin. Vesiympäristössä monien eri lajien on havaittu altistuvan mikromuovihiukkasille. Eliöihin kulkeutuneet mikromuovit voivat aiheuttaa niissä hyvin monen tyyppisiä haittavaikutuksia. Maaympäristössä maaperäeläimet voivat myös toimia mikromuovien reittinä maanpäälliseen ravintoverkkoon. Ihmiset altistuvat mikromuoveille päivittäin ravinnon, sisä- ja ulkoilman sekä ihon kautta, mutta altistumisen määrää ja sen mahdollisia vaikutuksia terveyteen ei tarkkaan tunneta. Koe-eläimillä ja solumalleilla tehdyissä tutkimuksissa on saatu viitteitä haitallisista vaikutuksista, mutta näissä tutkimuksissa käytetyt suuret annosmäärät ja tasalaatuiset muovilajit eivät vastaa ihmisten tavanomaista altistumista. Vaikka näyttö terveysvaikutuksista on vähäistä, kansainväliset tiedejärjestöt ovat arvioineet, että mikromuovialtistus on tällä hetkellä niin pientä, että siitä ei aiheudu merkittävää riskiä ihmisten terveydelle. Tilanne voi kuitenkin muuttua ympäristön mikromuovisaastemäärän kasvaessa. Lisää tietoa tarvitaan erityisesti nanokokoisten muovihiukkasten käyttäytymisestä elimistössä, pienten lasten altistumisesta, mahdollisista suolistovaikutuksista sekä pitkäaikaisen elimistöön kertymisen seurauksista. Jätteen synnyn ehkäisy ja kiertotalouden optimointi on tärkeää muovien aiheuttamien ympäristövaikutusten pitämiseksi mahdollisimman pieninä. Vuonna 2018 laadittu Muovitiekartta on esittänyt useita toimenpide-ehdotuksia muovien käytön vähentämiseksi, korvaamiseksi sekä kierrätyksen tehostamiseksi. Ekologisesti kestävä ja turvallisuusnäkökulmat huomioiva tuotesuunnittelu on osaltaan avainasemassa muovien ilmasto- ja ympäristöpäästöjen vähentämisessä. Vaikka muoveja ja niiden vaikutuksiin kohdistuvaa sääntelyä on viime vuosina lisätty, on puutteita edelleen havaittavissa. Ensisijaisena hallintakeinona voidaan kuitenkin nähdä muovien ympäristöpäästöjen estäminen. Eräs keskeinen ongelma kuitenkin on, että suoria ohjauskeinoja sekundääristen mikromuovien syntymisen ehkäisemiseksi ei ole. Muovin ollessa edelleen keskeisessä roolissa useissa yhteiskunnan toiminnoissa, tarvitaan jatkossa edelleen monen tasoisia hallintakeinoja muovien aiheuttamien ympäristö- ja terveysvaikutusten vähentämiseksi.Adverse environmental and health effects of plastics Plastic enters the environment from various emission sources. In particular, light plastics may be transported long distances from their original emission sources. Plastics may also carry alien species, pathogens, and hazardous substances. Plastics are released into the environment from all stages of their life cycle, but one of the most significant sources is plastic waste generated at the end of the life cycle. In the environment plastics are extremely persistent. Large plastics items can be further broken down into smaller pieces which, due to their small size, are more easily transported into organisms. Once released into the environment, plastics may have a wide range of various impacts. In an aquatic environment, the most common disadvantages of large plastics are the tangling of organisms in them, and the problems caused by organisms eating plastic pieces. There is a lack of information on the impacts of plastics on terrestrial ecosystems. However, according to the information available the impacts on the terrestrial environment seem to be quite parallel to the aquatic environment. Microplastics have been found to have adverse impacts on several organisms at different trophic levels. In an aquatic environment various species have been found to be exposed to microplastic particles. Microplastics introduced into organisms can cause many types of unwanted side effects. In a terrestrial environment, soil animals can also act as a pathway for microplastics into the terrestrial food web. Humans are exposed to microplastics on a daily basis through food, indoor and outdoor air, and the skin, but the extent of the exposure and its potential effects on health are not well known. Laboratory studies in animals and cell models have shown evidence of adverse effects, but the high doses and uniform plastic types used in these studies do not correspond to normal human exposure. Even though the evidence for health effects is limited, international scientific community has estimated that microplastic exposure is currently so low that it does not pose a significant risk to human health. However, the situation may change as the amount of microplastic pollution in the environment keep increasing. More information is required, especially on the behavior of nanosized plastic particles in the human body, the exposure of young children to plastics, the possible intestinal effects and the consequences of long-term accumulation. Waste prevention and optimizing the circular economy are important ways to minimize the environmental impact of plastics. The Plastic Roadmap launched in 2018 has set several proposals for measures to reduce and replace plastic use and to increase the efficiency of recycling. Ecologically sustainable product design that also takes into account safety perspectives plays a key role in reducing climate and environmental emissions from plastics. Although the legislation and regulative measures of plastics and their impacts has increased in recent years, shortcomings still remain. The prevention of plastic emissions to the environment can be seen as a primary control measure. One key problem, however, is that there are no direct control methods to prevent secondary plastics emissions. As plastic keeps playing a key role in many activities in society, multi-level management measures are still required to reduce the environmental and health impacts of plastics

Muovien haitalliset ympäristö- ja terveysvaikutukset

Muoveja päätyy ympäristöön useista lähteistä. Etenkin kevyet muovit voivat kulkeutua kauas alkuperäisiltä päästölähteiltään. Muovit voivat kuljettaa mukanaan mm. vieraslajeja, taudinaiheuttajia sekä haitallisia yhdisteitä. Muoveja pääsee ympäristöön kaikista muovin elinkaaren vaiheista, mutta yksi merkittävimmistä päästölähteistä on elinkaaren loppupäässä muodostuvat roskat. Muovit ovat ympäristössä erittäin pysyviä. Suurikokoiset muovit voivat pilkkoutua edelleen pienemmiksi muodostaen mikromuoveja, jotka pienen kokonsa vuoksi kulkeutuvat helpommin eliöihin. Ympäristöön päädyttyään muovit voivat aiheuttaa monenlaisia vaikutuksia. Vesiympäristössä suurikokoisten muovien tunnetuimmat haitat ovat eliöiden takertuminen niihin sekä muovikappaleiden syömisestä aiheutuvat ongelmat. Maaekosysteemien osalta tietoa muovien vaikutuksista on varsin vähän. Nykytiedon valossa näyttäisi siltä, että vaikutukset ovat samansuuntaisia vesiympäristön kanssa. Mikromuovien on todettu puolestaan vaikuttavan haitallisesti useisiin eri ravintoverkon tasojen eliöihin. Vesiympäristössä monien eri lajien on havaittu altistuvan mikromuovihiukkasille. Eliöihin kulkeutuneet mikromuovit voivat aiheuttaa niissä hyvin monen tyyppisiä haittavaikutuksia. Maaympäristössä maaperäeläimet voivat myös toimia mikromuovien reittinä maanpäälliseen ravintoverkkoon. Ihmiset altistuvat mikromuoveille päivittäin ravinnon, sisä- ja ulkoilman sekä ihon kautta, mutta altistumisen määrää ja sen mahdollisia vaikutuksia terveyteen ei tarkkaan tunneta. Koe-eläimillä ja solumalleilla tehdyissä tutkimuksissa on saatu viitteitä haitallisista vaikutuksista, mutta näissä tutkimuksissa käytetyt suuret annosmäärät ja tasalaatuiset muovilajit eivät vastaa ihmisten tavanomaista altistumista. Vaikka näyttö terveysvaikutuksista on vähäistä, kansainväliset tiedejärjestöt ovat arvioineet, että mikromuovialtistus on tällä hetkellä niin pientä, että siitä ei aiheudu merkittävää riskiä ihmisten terveydelle. Tilanne voi kuitenkin muuttua ympäristön mikromuovisaastemäärän kasvaessa. Lisää tietoa tarvitaan erityisesti nanokokoisten muovihiukkasten käyttäytymisestä elimistössä, pienten lasten altistumisesta, mahdollisista suolistovaikutuksista sekä pitkäaikaisen elimistöön kertymisen seurauksista. Jätteen synnyn ehkäisy ja kiertotalouden optimointi on tärkeää muovien aiheuttamien ympäristövaikutusten pitämiseksi mahdollisimman pieninä. Vuonna 2018 laadittu Muovitiekartta on esittänyt useita toimenpide-ehdotuksia muovien käytön vähentämiseksi, korvaamiseksi sekä kierrätyksen tehostamiseksi. Ekologisesti kestävä ja turvallisuusnäkökulmat huomioiva tuotesuunnittelu on osaltaan avainasemassa muovien ilmasto- ja ympäristöpäästöjen vähentämisessä. Vaikka muoveja ja niiden vaikutuksiin kohdistuvaa sääntelyä on viime vuosina lisätty, on puutteita edelleen havaittavissa. Ensisijaisena hallintakeinona voidaan kuitenkin nähdä muovien ympäristöpäästöjen estäminen. Eräs keskeinen ongelma kuitenkin on, että suoria ohjauskeinoja sekundääristen mikromuovien syntymisen ehkäisemiseksi ei ole. Muovin ollessa edelleen keskeisessä roolissa useissa yhteiskunnan toiminnoissa, tarvitaan jatkossa edelleen monen tasoisia hallintakeinoja muovien aiheuttamien ympäristö- ja terveysvaikutusten vähentämiseksi.Adverse environmental and health effects of plastics Plastic enters the environment from various emission sources. In particular, light plastics may be transported long distances from their original emission sources. Plastics may also carry alien species, pathogens, and hazardous substances. Plastics are released into the environment from all stages of their life cycle, but one of the most significant sources is plastic waste generated at the end of the life cycle. In the environment plastics are extremely persistent. Large plastics items can be further broken down into smaller pieces which, due to their small size, are more easily transported into organisms. Once released into the environment, plastics may have a wide range of various impacts. In an aquatic environment, the most common disadvantages of large plastics are the tangling of organisms in them, and the problems caused by organisms eating plastic pieces. There is a lack of information on the impacts of plastics on terrestrial ecosystems. However, according to the information available the impacts on the terrestrial environment seem to be quite parallel to the aquatic environment. Microplastics have been found to have adverse impacts on several organisms at different trophic levels. In an aquatic environment various species have been found to be exposed to microplastic particles. Microplastics introduced into organisms can cause many types of unwanted side effects. In a terrestrial environment, soil animals can also act as a pathway for microplastics into the terrestrial food web. Humans are exposed to microplastics on a daily basis through food, indoor and outdoor air, and the skin, but the extent of the exposure and its potential effects on health are not well known. Laboratory studies in animals and cell models have shown evidence of adverse effects, but the high doses and uniform plastic types used in these studies do not correspond to normal human exposure. Even though the evidence for health effects is limited, international scientific community has estimated that microplastic exposure is currently so low that it does not pose a significant risk to human health. However, the situation may change as the amount of microplastic pollution in the environment keep increasing. More information is required, especially on the behavior of nanosized plastic particles in the human body, the exposure of young children to plastics, the possible intestinal effects and the consequences of long-term accumulation. Waste prevention and optimizing the circular economy are important ways to minimize the environmental impact of plastics. The Plastic Roadmap launched in 2018 has set several proposals for measures to reduce and replace plastic use and to increase the efficiency of recycling. Ecologically sustainable product design that also takes into account safety perspectives plays a key role in reducing climate and environmental emissions from plastics. Although the legislation and regulative measures of plastics and their impacts has increased in recent years, shortcomings still remain. The prevention of plastic emissions to the environment can be seen as a primary control measure. One key problem, however, is that there are no direct control methods to prevent secondary plastics emissions. As plastic keeps playing a key role in many activities in society, multi-level management measures are still required to reduce the environmental and health impacts of plastics

A global observational analysis to understand changes in air quality during exceptionally low anthropogenic emission

This global study, which has been coordinated by the World Meteorological Organization Global Atmospheric Watch (WMO/GAW) programme, aims to understand the behaviour of key air pollutant species during the COVID-19 pandemic period of exceptionally low emissions across the globe. We investigated the effects of the differences in both emissions and regional and local meteorology in 2020 compared with the period 2015–2019. By adopting a globally consistent approach, this comprehensive observational analysis focuses on changes in air quality in and around cities across the globe for the following air pollutants PM2.5, PM10, PMC (coarse fraction of PM), NO2, SO2, NOx, CO, O3 and the total gaseous oxidant (OX = NO2 + O3) during the pre-lockdown, partial lockdown, full lockdown and two relaxation periods spanning from January to September 2020. The analysis is based on in situ ground-based air quality observations at over 540 traffic, background and rural stations, from 63 cities and covering 25 countries over seven geographical regions of the world. Anomalies in the air pollutant concentrations (increases or decreases during 2020 periods compared to equivalent 2015–2019 periods) were calculated and the possible effects of meteorological conditions were analysed by computing anomalies from ERA5 reanalyses and local observations for these periods. We observed a positive correlation between the reductions in NO2 and NOx concentrations and peoples’ mobility for most cities. A correlation between PMC and mobility changes was also seen for some Asian and South American cities. A clear signal was not observed for other pollutants, suggesting that sources besides vehicular emissions also substantially contributed to the change in air quality. As a global and regional overview of the changes in ambient concentrations of key air quality species, we observed decreases of up to about 70% in mean NO2 and between 30% and 40% in mean PM2.5 concentrations over 2020 full lockdown compared to the same period in 2015–2019. However, PM2.5 exhibited complex signals, even within the same region, with increases in some Spanish cities, attributed mainly to the long-range transport of African dust and/or biomass burning (corroborated with the analysis of NO2/CO ratio). Some Chinese cities showed similar increases in PM2.5 during the lockdown periods, but in this case, it was likely due to secondary PM formation. Changes in O3 concentrations were highly heterogeneous, with no overall change or small increases (as in the case of Europe), and positive anomalies of 25% and 30% in East Asia and South America, respectively, with Colombia showing the largest positive anomaly of ~70%. The SO2 anomalies were negative for 2020 compared to 2015–2019 (between ~25 to 60%) for all regions. For CO, negative anomalies were observed for all regions with the largest decrease for South America of up to ~40%. The NO2/CO ratio indicated that specific sites (such as those in Spanish cities) were affected by biomass burning plumes, which outweighed the NO2 decrease due to the general reduction in mobility (ratio of ~60%). Analysis of the total oxidant (OX = NO2 + O3) showed that primary NO2 emissions at urban locations were greater than the O3 production, whereas at background sites, OX was mostly driven by the regional contributions rather than local NO2 and O3 concentrations. The present study clearly highlights the importance of meteorology and episodic contributions (e.g., from dust, domestic, agricultural biomass burning and crop fertilizing) when analysing air quality in and around cities even during large emissions reductions. There is still the need to better understand how the chemical responses of secondary pollutants to emission change under complex meteorological conditions, along with climate change and socio-economic drivers may affect future air quality. The implications for regional and global policies are also significant, as our study clearly indicates that PM2.5 concentrations would not likely meet the World Health Organization guidelines in many parts of the world, despite the drastic reductions in mobility. Consequently, revisions of air quality regulation (e.g., the Gothenburg Protocol) with more ambitious targets that are specific to the different regions of the world may well be required.Peer reviewedFinal Published versio

"Tukea arkeen ja lisää turvallisia, välittäviä aikuisia lasten elämään" : Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piirin perhekummien ja perheiden kokemukset perhekummitoiminnasta

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda esiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piirin perhekummien ja toiminnassa mukana olevien perheiden kokemuksia perhekummitoiminnasta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata toimintaa mukana olevien perheiden ja perhekummien näkökulmasta. Tarkoituksena oli myös selvittää miksi perheet ovat hakeneet perhekummia ja vähentääkö perhekummitoiminta lapsiperheiden yksinäisyyttä ja avun tarvetta. Tutkimus oli sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen ja tutkimuksen kohderyhminä toimivat Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piirin perhekummit ja toiminnassa mukana olevat perheet. Tutkimusaineisto kerättiin erillisillä kyselylomakkeilla. Kyselyissä oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Tutkimustulokset esitettiin frekvensseinä. Avoimet kysymykset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan vastaajien kokemukset perhekummitoiminnasta olivat pääasiassa positiivisia. Molemmat vastaajaryhmät kokivat saaneensa toiminnan kautta lisää sisältöä arkeen ja uusia ystävyyssuhteita. Perheet kokivat saaneensa toiminnasta apua arjen haasteisiin ja yksinäisyyden kokemiseen. Perhekummit kokivat saaneensa uusia kokemuksia toimimalla perhekummina ja saaneensa toiminnan myötä myös tukea omaan arkeensa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että perhekummitoiminnan kaltaiselle matalan portaan vapaaehtoistyölle perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi on tarvetta. Onnistunut perhekummisuhde vähentää perheen arjen tuen tarvetta ja yksinäisyyden tunnetta.The aim of this thesis was to raise awareness of the Mannerheim League for Child Welfare Häme districts family support activity. The purpose was to describe the activity from the viewpoint of the family support volunteers and families. The purpose was also to find out why the families had applied for a family support volunteer and whether the family support activity reduces families’ loneliness and need for help. The thesis was both quantitative and qualitative and the target group was the family support volunteers of Mannerheim League for Child Welfare in Häme district and families involved in the activity. The material was collected with separate questionnaires from the target groups. There were both structured and open questions in the questionnaires. The results are presented in frequency distributions. The open questions were analysed by means of a qualitative analysis. According to the results of this study, the experiences of the family support volunteers and families are mainly positive. Both target groups experience that they have gained more contents in their everyday life and made new friendships. The families experienced that they had received help in their everyday challenges and their feelings of loneliness. The family support volunteers felt that they gained new experiences and received support to their life by being a family support volunteer. As a conclusion, it can be noted that there is a place and a need for lowlevel voluntary work, such as family support activity to improve families’ welfare. A successful family support relationship reduces families’ need of help and their feelings of loneliness