Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus : – laboratoriodiagnostiikan kehittäminen ISLAB:n Mikkelin aluelaboratoriossa

Metisilliniresistentti Staphylococcus aureus eli MRSA on yleinen sairaalainfektioiden aiheuttaja. MRSA:n aiheuttamien infektioiden hoito on vaikeaa bakteerin geenimuutoksesta johtuvan alentuneen mikrobilääkeherkkyyden takia. MRSA:sta on sen nopean levinneisyyden myötä kehittynyt merkittävä haaste terveydenhuollolle, sillä MRSA-epidemiat aiheuttavat hoito-osastoilla toiminnanmuutoksia ja lisätyötä muun muassa pidentäen hoitojaksoja ja vaikeuttaen esimerkiksi leikkaushaavojen paranemista. Toiminnanmuutokset ja lisätyöt kasvattavat puolestaan hoitokustannuksia. MRSA:n aiheuttamien infektioiden ja oireettomien MRSA-kantajien nopea tunnistaminen onkin ensiarvoisen tärkeää tartuntojen leviämisen estämiseksi. Tämä opinnäyte toteutettiin kehittämistyönä, jonka tarkoituksena oli MRSA-laboratoriodiagnostiikan kehittäminen ISLAB:n Mikkelin aluelaboratoriossa. Työn tavoitteena oli selvittää tehostaako näytteiden rikastaminen MRSA:n tunnistamista. Rikastamisen tehoa selvitettiin kahdella tavalla. Ensimmäiseksi, vertailtiin keskenään kahta eri rikastusmenetelmää: yksittäisrikastamista ja poolirikastamista, jossa useita samasta potilaasta otettuja näytteitä yhdistetään samaan rikastusviljelyyn. Toiseksi, laimennossarjojen avulla verrattiin rikastettujen ja rikastamattomien näytteiden bakteerikasvua. Laboratoriodiagnostiikan kehittämisen ohella tutkimusnäytteiden avulla oli tarkoitus selvittää MRSA:n esiintyvyyttä päivystyspoliklinikan kautta osastoille otettavilla potilailla Mikkelin keskussairaalassa. Kehittämistyön laboratoriotutkimuksissa kesäkuussa 2009 analysoitiin yhteensä 140 potilaan näytteet, joista vain yksi oli positiivinen MRSA-löydös. Yksipuoliseksi osoittautuneen aineiston perusteella ei voitu vertailla luotettavasti kahta eri rikastusmenetelmää. Kehittämistyöstä saatiin kuitenkin arvokasta kokemusta rikastusmenetelmien käytöstä ja poolirikastusmenetelmän testausta on jatkettu toisessa ISLAB:n aluelaboratoriossa. Laimennossarjojen avulla todettiin MRSA-näytteiden rikastamisen tehostavan MRSA:n kasvua. Kehittämistyön toteutuksen jälkeen yksittäisten näytteiden rikastaminen otettiinkin rutiinikäyttöön ISLAB:n Mikkelin aluelaboratoriossa.Methicillin-resistant Staphylococcus aureus or, in other words, MRSA is a common cause for hospital acquired infections. The treatment of infections caused by MRSA is difficult due to decreased microbial drug hypersensitivity. Rapid diffusion of MRSA has proved a challenge to the health care system. In hospital wards MRSA epidemics have resulted in changes and extra work because the epidemics, as an example, prolong treatment periods and hinder the healing of surgical wounds. As a result, medical expenses have increased. Thus the quick identification of MRSA infections as well as of asymptomatic carriers of MRSA is essential in order to prevent contagion. This thesis was carried out as a project. The purpose of the project was to develop MRSA laboratory diagnostics in ISLAB’s Regional Laboratory in Mikkeli. The aim was to find out if swab enrichment boosts the identification of MRSA. Swab enrichment was examined in two ways. First, two methods of swab enrichment were compared. The methods compared were the enrichment of a single swab and an experimental method of enriching a pole of multiple swabs from the same patient. Second, a series of multiple dilutions was used to compare the significance of bacteria growth between enriched and non-enriched swabs. In addition to the development of laboratory diagnostics one aim of the thesis was to determine the incidence of MRSA at the central hospital of Mikkeli. At the laboratory screening phase in June 2009 a total of 140 swabs were analyzed. Only one of them tested positive to MRSA. The comparison of the two methods of swab enrichment was unreliable because of the one sided research material. However, the experience gained on the enrichment methods in this project was useful. The testing of the method of enriching a pole of multiple swabs has been continued in another ISLAB’s regional laboratory. The series of multiple dilutions proved that swab enrichment boosts the growth of MRSA. After this project the enrichment of a single swab has been taken into routine use in ISLAB’s Regional Laboratory in Mikkeli

Hoitajien näkemyksiä magneettivöiden käytöstä neuro- ja vanhuspsykiatrisella osastolla

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää neuro- ja vanhuspsykiatrisella osastolla työskentelevien hoitajien näkemyksiä magneettivöiden käytöstä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitajien kokemuksista magneettivöiden käytöstä. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineistoa kerättiin puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä, eli teemahaastatteluilla. Haastateltiin yhteensä kuutta hoitajaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Hoitajien vastauksien mukaan magneettivyötä käytettiin useimmiten silloin, kun potilas oli levoton, aggressiivinen, neurologisen sairauden vuoksi sekava tai kun potilaalla oli suuri kaatumisriski. Magneettivyötä käytettiin turvallisuuden takaamiseen potilaalle itselleen ja muille. Ennen magneettivyön käyttöönottamista hoitajat kertoivat kokeilevansa muita keinoja, esimerkiksi tarvittavaa lääkitystä ja rentoutuskeinoja, kuten musiikin kuuntelua. Hoitajat toivat haastatteluissa esille, että yleisimpiä eettisiä ongelmia magneettivyön käytössä olivat itsemääräämisoikeuden ja liikkumisen rajoittaminen, sekä vastentahtoinen sitominen. Magneettivöitä ei käytetty osastolla rutiininomaisesti ja tilanteet, jolloin magneettivyötä käytettiin, harkittiin tarkkaan ja siitä keskusteltiin ensin myös muiden hoitajien kanssa. Jatkotutkimusehdotuksenamme olisi saada tutkimustuloksia havainnoimalla fyysisten rajoitteiden käyttöä osastolla. Havainnointi koskisi rajoitteiden mukanaan tuomia hoitajien sekä potilaiden kokemia tunteita. Toisena jatkotutkimusehdotuksena olisi selvittää, minkälaisia vaikutuksia uusilla tiloilla ja yksityisten huoneiden lisäämisellä olisi magneettivöiden käyttöön.The purpose of the thesis was to examine the views of the nurses working in the neurological and geriatric ward about the use of magnetic restraining belts. The objective of the thesis was to produce the information about what kind of experiences nurses have had on the use of magnetic restraining belts. The qualitative research method was used in the thesis. The research material was collected by semi structured interview method, i.e. theme interviews. A total of six nurses were interviewed. The material was analyzed by inductive content analysis. According to nurses magnetic restraining belts were mostly used when the patient was restless, aggressive, confused due to neurological illness or when the patient had a high risk of falling. The restraining belts were used to ensure the safety of the patient to himself and to the others. Before using the magnetic restraining belts the nurses had considered alternatives, such us medication and relaxation methods, for example listening to music. During the interviews the nurses have pointed out that most common ethical dilemmas in the use of magnetic restraining belts were limitation of patients right to self-determination, mobility limitations and tying up against patient’s will. Magnetic restraining belts were not routinely used in the ward and the situations when they were used were carefully considered and discussed first with the other nurses. Recommendations for future research would be to get the information about the use of physical restraints in the ward. Research could explore the nurses’ and the patients’ points of view. Another proposal for further research would be to find out what effect new premises can have on use of magnetic restraining belts

Minimal waste ja ylijäämänahan kierrätysmuotoilu

Perinteisesti nahkavaatteita valmistettaessa syntyy melko runsaasti leikkuujätettä. Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia uudenlaisia tapoja hyödyntää nahan leikkuujätettä vaatetuksessa tai vähentää sen syntymistä. Työssä tutkitaan myös nahan tuotantoprosessien ympäristövaikutuksia sekä leikkuujätteen syntymistä ja käsittelyä alan pienyrityksissä. Tavoitteena on kehittää kaupallisesti ja ekologisesti järkeviä työtapoja, joilla pienestä ja epäsäännöllisen muotoisesta leikkuujätteestä voitaisiin rakentaa vaatteita. Työn teoriaosuudessa hyödynnetään erilaisia nahka-alan julkaisuja sekä joitakin zero waste -vaatetussuunnittelua koskevia teoksia, jotka valitaan tekijän aiemman nahka-alan kokemuksen ja aiheen esiymmärryksen avulla. Nahan leikkuujätteen syntymistä ja käsittelyä selvitetään kuudelle nahka-alan yritykselle tehtävällä haastattelututkimuksella. Merkittävin tiedonlähde työssä ovat valmistuskokeilut, joita tarkastelemalla voidaan arvioida työtapojen käyttökelpoisuutta vaatteiden valmistuksessa sekä työtapoja hyödyntäen valmistettujen vaatteiden kaupallisuutta. Työn tuloksena saatiin kattava käsitys nahan tuotannon ympäristövaikutuksista sekä siitä, mitä leikkuujätteelle tapahtuu. Valmistuskokeilujen tuloksena kehitettiin muutamia käyttökelpoisia sekä joitakin kehityskelpoisia työtapoja nahan leikkuujätteelle. Kehitettyjä työtapoja hyödyntäen suunniteltiin esimerkkimallisto, josta valmistettiin näytteenomaisesti yksi asukokonaisuus. Nahkamateriaalin käytössä minimal waste -tavoite toteutui, mutta valmistettuja vaatteita tulisi jatkokehittää siten, ettei niihin tarvittavista kankaistakaan syntyisi leikkuujätettä. Työssä esiteltyjä valmistusmenetelmiä voitaisiin jatkossa tutkia ja testata enemmän, jotta voitaisiin löytää ratkaisuja käsityömäisten prosessien hitauteen.Much cutting waste is produced when manufacturing leather clothing by traditional methods. The purpose of this thesis was to explore new ways of utilising or minimising leather cutting waste in clothing. Environmental effects of leather production processes, as well as the production and handling of leather cutting waste in small businesses, are examined. The aim was to develop commercially and ecologically viable ways of working with irregularly shaped cutting waste to build clothes. In the theoretical section of this thesis, various leather industry publications and some zero waste design literature were chosen on the basis of the existing knowledge and understanding of leatherwork of the author of this thesis. Production and handling of leather cutting waste is studied through interviews with six small businesses. Manufacturing experiments with leather cutting waste are the main source of information in the thesis. The experiments are then examined to evaluate the functionality of the manufacturing methods, as well as the commercial potential of clothing manufactured with these methods. A comprehensive understanding of the environmental impact of leather production and handling of leather cutting waste was gained through the literary research in this thesis. As a result of the manufacturing experiments, some feasible working methods, as well as some with development potential, were developed for leather cutting waste. A fashion collection utilising the developed manufacturing methods was designed and one outfit from the collection was produced as a sample. The goal of minimal waste was achieved with respect to leather, but the clothes made should be further developed to minimise cutting waste of the fabrics needed for them. In the future, the working methods presented in this thesis could be further explored and tested to find solutions for their slowness

Direct Laser Writing of Proteins and Synthetic Photoresists for Neuronal Cell Growth Guidance

In vitro cell culture platforms are important tools for the study of neural functions in health and disease. The formation of controlled neuronal networks increases the robustness of the results, which facilitates the transition of the results to in vivo. Controlled cell growth on predefined axes can be achieved via chemical or topographical cues, such as the microscale patterns of celladhesive peptides or physically confining 3D microstructures. Computer-assisted laser-based fabrication techniques such as direct laser writing by two-photon polymerization (2PP-DLW) offer a versatile tool to fabricate such controlled cell culture platforms with highly ordered geometries in the size scale of natural 3D cell environments. 2PP-DLW is a sequential fabrication technique based on the phenomenon of two-photon absorption (2PA) by photoinitiator molecules, which initiates radical chain-growth polymerization that converts small, unsaturated monomer molecules from a liquid state to solid macromolecules. The 2PP-DLW technique allows the fabrication of complex features including internal walls, overhangs, or tortuous channels with feature sizes in the µm and sub-µm range.In this thesis, 2PP-DLW was used to fabricate microscale chemical and topographical guidance cues for neuronal cells. The main goal was to find appropriate photosensitive materials for the microstructures, to optimize the 2PP-DLW processing parameters for different materialphotoinitiator combinations, and to design and fabricate several novel microstructures to be tested with human pluripotent stem cell (hPSC)-derived neuronal cells. As hPSCs can be differentiated into several cell types, such as neurons, astrocytes, and oligodendrocytes, they offer a promising cell source for cell culture models. Overall, four different custom-built 2PP-DLW fabrication setups based on either Nd:YAG or Ti:sapphire lasers were used for the polymerization experiments. First, the processability of photosensitive custom-synthetized methacrylated poly(caprolactone) oligomer (PCL-o) and commercial poly(ethylene glycol)diacrylate (PEGda) were studied together with Irgacure®127 photoinitiator. Although both PCL-o and PEGda could be successfully fabricated into simple microstructures with a picosecond Nd:YAG laser, the PCL-o required the use of very slow scanning speed in order to achieve complete polymerization. Thus, it was concluded that the fabrication of larger or more complex structures from PCL-o was not feasible. The inability of PEGda and PCL-o to support the migration or functionality of neuronal cells make them therefore poor candidates for cell culture purposes.Next, avidin and biotinylated bovine serum albumin (bBSA) proteins together with flavin mononucleotide (FMN) photosensitizer were fabricated into surface patterns using several protein concentrations in combination with different average laser power and scanning speed values to determine the range of fabrication conditions suitable for protein crosslinking. It was demonstrated that the bioactivity of proteins is retained during the exposure to the high laser intensities required for photocrosslinking with the Nd:YAG laser. Avidin and bBSA together with Irgacure® 2959 photoinitiator were also photocrosslinked into 2D single neuron guidance patterns, functionalized ii with extracellular matrix-derived peptides, and used for the study of cell growth guidance with hPSC-derived neuronal cells for 14 days. As several difficulties were encountered during the fabrication of the protein patterns and cell culture experiment, proteins were excluded from any further studies and replaced with the commercially available hybrid polymer-ceramic Ormocomp® that possesses superior photocrosslinking properties.Ormocomp® combined with Irgacure®127 was fabricated into 3D confinement microstructures and 3D tubular microtowers with or without intraluminal guidance cues. The applicability of the confinement structures to control the location of neurons and to direct the growth of neurites on predefined axes was evaluated during the cell culture experiments. The functionality of three different microtower designs for the long-term 3D culturing of human neuronal cells and their ability to orient neurites was assessed with a four-week cell culture study. The observations achieved in this thesis support the use of the microtower-based platform for long-term cell culture as the microtowers were proven to facilitate neurite orientation and 3D network formation via suspended neurite bridges. Thus, the proposed microstructure-based culturing concept could in future be used as a substitute for the hydrogel matrices commonly used to mechanically support the formation of 3D cell networks

Direct Laser Writing of Proteins and Synthetic Photoresists for Neuronal Cell Growth Guidance

In vitro cell culture platforms are important tools for the study of neural functions in health and disease. The formation of controlled neuronal networks increases the robustness of the results, which facilitates the transition of the results to in vivo. Controlled cell growth on predefined axes can be achieved via chemical or topographical cues, such as the microscale patterns of celladhesive peptides or physically confining 3D microstructures. Computer-assisted laser-based fabrication techniques such as direct laser writing by two-photon polymerization (2PP-DLW) offer a versatile tool to fabricate such controlled cell culture platforms with highly ordered geometries in the size scale of natural 3D cell environments. 2PP-DLW is a sequential fabrication technique based on the phenomenon of two-photon absorption (2PA) by photoinitiator molecules, which initiates radical chain-growth polymerization that converts small, unsaturated monomer molecules from a liquid state to solid macromolecules. The 2PP-DLW technique allows the fabrication of complex features including internal walls, overhangs, or tortuous channels with feature sizes in the µm and sub-µm range.In this thesis, 2PP-DLW was used to fabricate microscale chemical and topographical guidance cues for neuronal cells. The main goal was to find appropriate photosensitive materials for the microstructures, to optimize the 2PP-DLW processing parameters for different materialphotoinitiator combinations, and to design and fabricate several novel microstructures to be tested with human pluripotent stem cell (hPSC)-derived neuronal cells. As hPSCs can be differentiated into several cell types, such as neurons, astrocytes, and oligodendrocytes, they offer a promising cell source for cell culture models. Overall, four different custom-built 2PP-DLW fabrication setups based on either Nd:YAG or Ti:sapphire lasers were used for the polymerization experiments. First, the processability of photosensitive custom-synthetized methacrylated poly(caprolactone) oligomer (PCL-o) and commercial poly(ethylene glycol)diacrylate (PEGda) were studied together with Irgacure®127 photoinitiator. Although both PCL-o and PEGda could be successfully fabricated into simple microstructures with a picosecond Nd:YAG laser, the PCL-o required the use of very slow scanning speed in order to achieve complete polymerization. Thus, it was concluded that the fabrication of larger or more complex structures from PCL-o was not feasible. The inability of PEGda and PCL-o to support the migration or functionality of neuronal cells make them therefore poor candidates for cell culture purposes.Next, avidin and biotinylated bovine serum albumin (bBSA) proteins together with flavin mononucleotide (FMN) photosensitizer were fabricated into surface patterns using several protein concentrations in combination with different average laser power and scanning speed values to determine the range of fabrication conditions suitable for protein crosslinking. It was demonstrated that the bioactivity of proteins is retained during the exposure to the high laser intensities required for photocrosslinking with the Nd:YAG laser. Avidin and bBSA together with Irgacure® 2959 photoinitiator were also photocrosslinked into 2D single neuron guidance patterns, functionalized ii with extracellular matrix-derived peptides, and used for the study of cell growth guidance with hPSC-derived neuronal cells for 14 days. As several difficulties were encountered during the fabrication of the protein patterns and cell culture experiment, proteins were excluded from any further studies and replaced with the commercially available hybrid polymer-ceramic Ormocomp® that possesses superior photocrosslinking properties.Ormocomp® combined with Irgacure®127 was fabricated into 3D confinement microstructures and 3D tubular microtowers with or without intraluminal guidance cues. The applicability of the confinement structures to control the location of neurons and to direct the growth of neurites on predefined axes was evaluated during the cell culture experiments. The functionality of three different microtower designs for the long-term 3D culturing of human neuronal cells and their ability to orient neurites was assessed with a four-week cell culture study. The observations achieved in this thesis support the use of the microtower-based platform for long-term cell culture as the microtowers were proven to facilitate neurite orientation and 3D network formation via suspended neurite bridges. Thus, the proposed microstructure-based culturing concept could in future be used as a substitute for the hydrogel matrices commonly used to mechanically support the formation of 3D cell networks

Mice Reach Higher Visual Sensitivity at Night by Using a More Efficient Behavioral Strategy

Circadian clocks predictively adjust the physiology of organisms to the day/night cycle. The retina has its own clock, and many diurnal changes in its physiology have been reported. However, their implications for retinal functions and visually guided behavior are largely unresolved. Here, we study the impact of diurnal rhythm on the sensitivity limit of mouse vision. A simple photon detection task allowed us to link well-defined retinal output signals directly to visually guided behavior. We show that visually guided behavior at its sensitivity limit is strongly under diurnal control, reaching the highest sensitivity and stability at night. The diurnal differences in visual sensitivity did not arise in the retina, as assessed by spike recordings from the most sensitive retinal ganglion cell types: ON sustained, OFF sustained, and OFF transient alpha ganglion cells. Instead, we found that mice, as nocturnal animals, use a more efficient search strategy for visual cues at night. Intriguingly, they can switch to the more efficient night strategy even at their subjective day after first having performed the task at night. Our results exemplify that the shape of visual psychometric functions depends robustly on the diurnal state of the animal, its search strategy, and even its diurnal history of performing the task. The results highlight the impact of the day/night cycle on high-level sensory processing, demonstrating a direct diurnal impact on the behavioral strategy of the animal.Peer reviewe

Historiatietoisuuden ja historiallisen ajattelun kehittäminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Tiivistelmä. Tutkielma käsittelee historiatietoisuuden ja historiallisen ajattelun kehittämistä varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Aihetta on Suomessa ja kansainvälisesti tutkittu vähän. Kuitenkin varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa historia kuuluu oppimisen alueisiin. Tutkielmassa aihetta käsitellään historian opetuksen didaktiikassa vaikuttavien historiallisen ajattelun ja historia-tietoisuuden kautta. Historiallinen ajattelu liittyy taitopohjaiseen historianopetukseen, jossa opetellaan niitä taitoja, joita historiantutkijatkin käyttävät. Historiatietoisuus on ihmisen tapa hahmottaa itsensä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmista käsin. Historiatietoisuus on myös yksilön ja yhteisöjen identiteettityötä, jota rakennetaan tarinoiden kautta. Historiatietoisuuteen kuuluu myös taju itsestä historiallisena toimijana. Aiemmin pieniä lapsia pidettiin kykenemättöminä oppimaan historiaa, koska he eivät hahmota kellonaikoja tai kalendaarista aikaa. Näitä tutkimustuloksia on kyseenalaistettu ja lapsia pidetään kykenevinä oppimaan historiaa viidennestä ikävuodesta lähtien, jos käytetään väljiä aikakategorioita, kuten ”kauan aikaa sitten” ja otetaan huomioon subjektiivinen ja kulttuurista riippuvainen aikakäsitys, joka on sidoksissa lapsen elämään, lähiympäristöön ja läheisiin ihmisiin. Lapset alkavat hahmottaa aikaa esimerkiksi oman elämänsä tapahtumien kautta. Oppimisen apuna käytetään myös visuaalisia apukeinoja ja lapsia lähellä olevia aiheita. Lapset kohtaavat vapaa-ajallaan viihteellistä historiakulttuuria jo kauan ennen koulun historianopetuksen aloittamista, kirjojen, tv-sarjojen, elokuvien ja pelien välityksellä. Historiakulttuuri on kokijalleen läsnä olevaa historiaa. Varhaiskasvatuksessa lähtökohtana historiaan tutustumiseen on lapsen oma henkilöhistoria, josta näkökulma laajenee lähiyhteisön jäsenten ja lähiyhteisön menneisyyteen. Erilaisia keinoja tutustua historiaan ja kokea sitä ovat kerrotut tarinat, kirjallisuus, esineet, kuvat, ympäristöt ja leikki. Lisäksi käytetään draamaa, musiikkia ja tutkitaan historiaa juhlapäivien kautta. Visuaalinen aikajana on tärkeä apukeino ajalliseen hahmottamiseen. Tärkeänä yhteistyökumppanina ovat lähiyhteisön jäsenet, yleensä lasten vanhemmat ja isovanhemmat, sekä museot. Tutkielmassa totean, että historiallisen ajattelun ja historiatietoisuuden kehittäminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa on mahdollista, jos se sovitetaan ikäryhmälle sopivaksi ja lasten mielenkiinnonkohteet sekä ennakkotiedot aiheesta otetaan huomioon

Suo- ja turvemaan geokemialliset tekijät luonnonmukaisen vesienkäsittelyrakenteen soveltuvuusarvioinnissa

Tiivistelmä. Pintavalutuskentäksi soveltuvan suoalueen suunnitteluohjeena käytetään turvetuotannossa yleisesti TuKos -hanketta (Turvetuotannon valumavesien ympärivuotinen käsittely) ja sen suuntaa-antavia raja-arvoja tulevan pintavalutuskentän toimivuudesta. Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty Neovan (sen hetkisen Vapon) toimesta suoalueilta, joiden soveltuvuus pintavalutuskentiksi haluttiin selvittää TuKos -hankkeen ohjeiden mukaisesti. Tuloksia on tarkasteltu TuKos -hankkeen raja-arvojen valossa sekä tehty uusia havaintoja kerätystä aineistosta. Tutkimuksessa on mukana 38 suoaluetta ympäri Suomea, jotka jaettiin tarkempia tutkimuksia ja tarkastelua varten ojitettuihin ja ojittamattomiin soihin. Näiltä soilta on maastossa määritetty turvekaava ja maatuneisuusaste sekä laboratoriossa tehty alkuaineanalyysit pintaturpeesta fosforin (P), alumiinin (Al), raudan (Fe), mangaanin (Mn), kalsiumin (Ca) ja magnesiumin (Mg) pitoisuuksista. Pitoisuusanalyysia varten haluttiin tarkastella kahden hajotusmenetelmän, EPA 3051(HNO3/HCL) ja SFS-EN ISO 16967:15, antamia eroavaisuuksia tuloksissa. Myös pH, sähkönjohtokyky ja tuhkapitoisuus määritettiin Geokemian laboratoriossa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että ojitetuilla ja ojittamattomilla soilla oli selkeä ero alkuainepitoisuuksissa muun muassa fosforin osalta, joka on pintavalutuskentillä huuhtoutumisongelmaa mahdollisesti aiheuttava alkuaine. Tarkasteltaessa myös fosforia sitovia alkuaineita, oli ero ojitustilanteiltaan erilaisilla soilla suhteellisen tasainen huuhtoutumisongelmaa silmälläpitäen. Ojittamattomilla soilla korrelaatiot eri pintaturpeen ominaisuuksien ja alkuaineiden kanssa olivat selkeämmät. Hajotusmenetelmän valinta ei aiheuttanut suurta poikkeamaa pitoisuustulosten välille, mutta tietyissä alkuaineissa (Al) ja tutkimusten vertailuissa ero on otettava huomioon. TuKos -hankkeen suunta-arvoihin verrattuna tutkimuksen pintavalutuskentän puhdistustehokkuutta kuvaavan alkuainesuhdekaavan arvot olivat huomattavasti pienempiä. Jotta voitaisiin varmistaa tämän tutkimuksen tuloksia pintavalutuskentän pintaturpeen ominaisuuksien mahdollisesta potentiaalista sekä korrelaatioista puhdistuksessa, tulisi olla tarkastelussa myös soiden valuntatiedot. Tuloksista voidaan kuitenkin tehdä varovaisia johtopäätelmiä sen osalta, että varmimmin toimivana pintavalutuskenttänä toimii todennäköisesti TuKos -hankkeessakin esitetty pintaturpeeltaan heikosti maatunut ojittamaton suo

Psychotherapy and change in mental health-related work disability : a prospective Finnish population-level register-based study with a quasi-experimental design

Background Mental disorders are a major cause of work disability among the working-age population. Psychotherapy has shown to be an effective treatment for mental disorders, but the evidence is mainly based on small-scale randomised trials with relatively short follow-ups. We used population-based register data to examine the association between statutory rehabilitative psychotherapy and change in depression or anxiety-related work disability. Methods We drew a nationally representative sample of the working-age population (aged 18-55 in 2010). The study group comprised all those who started rehabilitative psychotherapy in 2011-2014. A total of 10 436 participants who were followed from 3 years prior to 4 years after the onset of rehabilitative psychotherapy. This resulted in 83 488 observations. The annual total number of mental health-related work disability months (0 to 12) was calculated from the total number of annual compensated sickness absence and disability pension days. A quasi-experimental interrupted time series analysis was applied. Results The onset of rehabilitative psychotherapy marked a decline in work disability in comparison to the counterfactual trend. Specifically, a 20% decrease in the level (incidence rate ratio, IRR 0.80; 95% CI 0.76 to 0.85) and a 48% decrease in the slope (IRR 0.52; 95% CI 0.50 to 0.54) of work disability were detected in comparison to the counterfactual scenario. No significant gender differences were observed. The decline in work disability was the steepest in the oldest age group. Conclusions This study suggests that statutory psychotherapy may decrease work disability at the population level. However, further evidence of causal inference and the potential heterogeneity of the association is required.Peer reviewe