Valtion vesitaloushankkeiden toimivuuden tarkastelu – Yhteenveto arvioinnin tuloksista

Alkuperäiseen julkaisuun on tehty korjauksia sivuille 12, 14, 15, 16 sekä taulukkoon sivuilla 38–40. (30.9.2020)Valtiolla on ollut keskeinen rooli lukuisten laajojen vesitaloushankkeiden toteutuksessa ja valtion vastuulla on edelleen hankkeisiin liittyviä tarkkailu-, hoito- ja kunnossapitovelvoitteita. Hankkeilla hoidetaan yhteiskunnan turvallisuudelle ja toiminnalle tärkeitä tehtäviä, kuten vesistöjen säännöstelyjä ja tulvariskien hallintaa sekä parannetaan olosuhteita virkistyskäytölle ja vesieliöstölle. Vesitaloushankkeisiin kohdistuu monenlaisia muutospaineita ilmasto- ja vesiolosuhteiden, lainsäädännön ja yhteiskunnan arvostusten muuttuessa. Tässä selvityksessä on muodostettu valtakunnallisesti yhdenmukainen ja kattava kokonaiskuva valtion omistamien ja ylläpitämien hankkeiden ajantasaisuudesta ja kehittämistarpeista. Selvitys toteutettiin SYKEn, ELY-keskusten ja maa- ja metsätalousministeriön yhteistyönä. Selvityksessä arvioitiin 431 valtion vesitaloushankkeen ajantasaisuutta ja kehittämistarpeita. Taustalla on vajaassa puolessa (44 %) hankkeista uiton loppuminen ja siihen liittyvät toimenpiteet vesistössä. Kolmasosassa hankkeita alkuperäisenä tavoitteena on vesistön kunnostus ja neljäsosassa tulvasuojelu. Selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa valtion vesitaloushankkeista on ajantasaisia ja tarpeellisia, eikä niihin liittynyt merkittävää kehittämistarvetta. Hankkeita on myös aktiivisesti kehitetty vastaamaan ilmasto- ja vesiolojen sekä yhteiskunnan arvostusten muutoksia. 72 hankkeessa on muutettu rakenteita, velvoitteita tai lupaa ja muutoksia on käynnissä tai suunnitteilla yhteensä 65 hankkeessa. 17 %:ssa hankkeita on kuitenkin tarvetta ottaa paremmin huomioon vesistöjen käytössä, yhteiskunnan arvostuksissa ja toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Useimmiten samaan hankkeeseen liittyi useita kehittämistarpeita. Ajantasaistamisen tarvetta liittyi hankkeen tavoitteisiin (37 hanketta), lupiin (27) tai sopimuksiin (21). Vain muutamassa hankkeessa velvoitteiden arvioitiin olevan vanhentuneita. Sen sijaan 29 hankkeessa voisi olla aihetta asettaa uusia tarkkailu-, kalatalous- tai teknisiä velvoitteita hankkeen haittojen kompensoimiseksi. Osassa hankkeita on tarvetta ottaa paremmin huomioon vesistöjen käytössä, yhteiskunnan arvostuksissa ja toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Merkittävää kehittämistarvetta arvioitiin olevan yhteensä 89 hankkeessa. Muut merkittävät kehittämistarpeet liittyivät erityisesti rakenteiden kuntoon, mitoitukseen ja käyttöön (50 hanketta), kalankulun turvaamiseen (38) sekä säännöstelyn tai muun hydrologian kehittämiseen (30). Lisäksi virkistyskäytön lisääntymisestä aiheutuu vähäistä tai merkittävää kehittämispainetta lukuisille hankkeille. Tärkeimpiä kehittämispaineiden taustalla olevia tekijöitä olivat luvanhaltijan itse tunnistamat tarpeet, vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen, asukkaiden ja sidosryhmien tarpeet sekä kalatiestrategia tai muu kalatalouden kehittäminen. Merkittävässä osassa ajantasaistamista tai muuta kehittämistä edellyttävissä hankkeessa on kuitenkin jo käynnissä tai vireillä kehittämishanke. Selvitystyön perusteella on ehdotettu useita jatkotoimenpiteitä, jotka liittyvät muun muassa rakenteiden kunnossapidon määrärahoihin, kalojen kulun parantamiseen, säännöstelyjen kehittämiseen ja hankkeiden toimivuuden säännölliseen seurantaan

Monitavoitearviointi Iijoen vaelluskalakantojen palauttamisen tukena

Iijoki oli yksi Suomen tärkeimmistä lohijoista. Iijoen alajuoksulle vuosina 1961–71 rakennetut voimalaitokset estävät vaelluskalojen nousun poikastuotantoalueille, joita on arvioitu olevan 600–800 hehtaaria. Jokivarren asukkaat ovat toivoneet vaelluskalojen palauttamista ja myös vesienhoitotyössä tämä on asetettu tavoitteeksi. Palauttamisen kiireellisyyttä on perusteltu sillä, että Iijoella on mahdollisuus palauttaa viljelyssä säilyneet vaelluskalakannat (lohi, meritaimen ja vaellussiika) takaisin luonnonkiertoon ja luonnonvalinnan kohteeksi. Tämä raportti on valmistunut osana Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hanketta (2008–2010), jonka päätavoitteena oli vaelluskalojen luonnonvaraisen lisääntymisen ja vesivoimatalouden harjoittamisen yhteensovittaminen. Raportissa kuvatussa monitavoitearviointityössä selvitettiin vaihtoehtoja vaelluskalakantojen palauttamiseksi sekä arvioitiin järjestelmällisesti ja läpinäkyvästi niiden hyötyjä, haittoja, kustannuksia ja toteutettavuutta. Lisäksi selvitettiin tietokoneavusteisten haastatteluiden (25 kpl) avulla eri sidosryhmien suhtautumista kolmeen erilaiseen vaihtoehtoon ja niiden vaikutuksia koskeviin asiantuntija-arvioihin. Vaihtoehtoina olivat lohikalojen siirto patojen yläpuolelle ja kaksi kalatievaihtoehtoa. Monitavoitearvioinnissa haastateltavat näkivät parhaimmaksi vaihtoehdon, jossa rakennetaan kalatiet ja toteutetaan muita kalakantojen kotiuttamistoimia laajamittaisina. Ylisiirtovaihtoehto on kustannuksiltaan edullisin ja taloudellisesti kannattavin jos aluetaloudellisia hyötyjä ei oteta tarkastelulussa huomioon. Kalatievaihtoehdot ovat kustannuksiltaan kalleimpia kalateiden rakentamisen vuoksi, mutta myös hyödyt ovat suurimmat; aluetaloushyödyt mukaan lukien laaja kalatievaihtoehto on taloudellisesti kannattavin. Kalateiden rakentamista puoltavat ennen kaikkea vaelluskalojen elinkierron palautuminen, vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen sekä vaikutukset paikallisidentiteettiin, kalastusmatkailuun ja alueen vetovoimaisuuteen. Vaelluskalojen palauttamisen suurimmat epävarmuudet liittyvät Itämeren tilan kehitykseen ja kalastuksen sääntelyyn. Iijoen monitavoitearvioinnissa oli kyse keskeisten sidosryhmien osallistumis- ja oppimisprosessista, ja saadun palautteen perusteella tässä onnistuttiin hyvin. Arvioinnin avulla tunnistettiin keskeiset näkemyserot ja niiden syyt. Lopputuloksena on suunnittelutilanteen ja eri osapuolten tavoitteiden parempi ymmärtäminen. Tämä auttaa hyväksyttävien ratkaisujen löytämisessa Iijoen lisäksi muillakin rakennetuilla joilla

Hyvät käytännöt vesistösäännöstelyjä koskevassa päätöksenteossa

Tässä tutkimuksessa kuvataan, miten vesistöjen erityispiirteet, säännöstelyn tavoitteet sekä vesistösäännöstelijän henkilökohtaiset riskiasenteet ja mahdolliset ajattelun vinoumat vaikuttavat vesistöjen säännöstelyn toteuttamiseen. Tulokset pohjautuvat kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen ja 19 Suomessa tehtyyn vesistösäännöstelijän haastatteluun. Säännöstelyn suunnitteluun ja juoksutuspäätösten tekoon vaikuttavat etenkin säännöstelylupa sekä järven ja valuma-alueen koko. Säännöstelypäätösten teko poikkeaa myös eri organisaatioissa. Juoksutuspäätöksiin liittyviä riskejä voivat olla esimerkiksi luparajojen rikkomukset tai haitallisten vedenkorkeuksien ja virtaamien aiheuttaminen. Mitä vakavampia ovat päätösten mahdolliset seuraukset, sitä riskiä karttavampia säännöstelijät ovat päätöksenteossaan. Säännöstelijät tunnistivat toiminnassaan mahdollisia ajattelun vinoumia, etenkin taipumuksen painottaa vastikään koettuja vesitilanteita. Säännöstelyjen etäohjauksen lisääntymisen arvioitiin lisäävän säännöstelypäätösten tekoa liiaksi malleihin ja automaattihavaintoihin luottaen. Mahdollisten päätöksenteon vinoumien tunnistaminen edesauttaa päätöksenteon käytäntöjen kehittämistä

Työympäristöriskien hallinta tienvarsihaketuksessa

Bioenergian käyttö on voimakkaasti lisääntymässä Suomessa ja samalla alan työntekijämäärät kasvavat. Tämän vuoksi on tärkeää selvittää työntekijöiden työturvallisuus bioenergian tuotantoketjussa. Tässä raportissa kerrotaan työympäristöriskeistä ja niiden hallintakeinoista metsätähteiden tienvarsihaketuksessa

How clonal differences and within-tree heterogeneity affect pore properties of hybrid aspen wood and biochar?

Production of applicable and homogeneous biochar for soil amendment purposes would benefit from knowledge on how feedstock heterogeneity impacts key biochar pore properties and how the properties are transformed due to pyrolysis. This study aimed (1) to quantify how clonal differences and within-tree heterogeneity of a hybrid aspen feedstock (wood) impact biochar pore properties and (2) to estimate how pore properties of non-pyrolysed wood materials are transformed when pyrolysed into biochar. The study was conducted by collecting samples from a hybrid aspen (Populus tremula L. x Populus tremuloides Michx.) clonal field trial. Key pore properties of non-pyrolysed and pyrolysed wood samples were quantified with 3D X-ray imaging and quantitative image analyses. The results demonstrated how pyrolysis shifted distinctively bi-modal pore size distributions of the wood samples towards smaller pore size regions. The bi-modal wood tissue structure controlled the pore structure also in the biochars. Due to decreasing cell wall thicknesses, the pyrolysis increased the porosity of the materials. While the thermal process homogenized differences in the wall thicknesses, the thicknesses of the feedstock were also shown to control the resulting thicknesses in the biochars. Mechanisms of biochar pore property formation can be considered important when designing applicable biochars for a chosen purpose. Clonal differences and within-tree heterogeneity had a direct impact only on the wall thicknesses and the pore diameters of vessels. These impacts can be of interest when planning feedstock utilization in biochar production. However, the results suggest that relatively homogeneous biochar can be produced from hybrid aspen feedstocks.Peer reviewe

How clonal differences and within-tree heterogeneity affect pore properties of hybrid aspen wood and biochar?

Production of applicable and homogeneous biochar for soil amendment purposes would benefit from knowledge on how feedstock heterogeneity impacts key biochar pore properties and how the properties are transformed due to pyrolysis. This study aimed (1) to quantify how clonal differences and within-tree heterogeneity of a hybrid aspen feedstock (wood) impact biochar pore properties and (2) to estimate how pore properties of non-pyrolysed wood materials are transformed when pyrolysed into biochar. The study was conducted by collecting samples from a hybrid aspen (Populus tremula L. × Populus tremuloides Michx.) clonal field trial. Key pore properties of non-pyrolysed and pyrolysed wood samples were quantified with 3D X-ray imaging and quantitative image analyses. The results demonstrated how pyrolysis shifted distinctively bi-modal pore size distributions of the wood samples towards smaller pore size regions. The bi-modal wood tissue structure controlled the pore structure also in the biochars. Due to decreasing cell wall thicknesses, the pyrolysis increased the porosity of the materials. While the thermal process homogenized differences in the wall thicknesses, the thicknesses of the feedstock were also shown to control the resulting thicknesses in the biochars. Mechanisms of biochar pore property formation can be considered important when designing applicable biochars for a chosen purpose. Clonal differences and within-tree heterogeneity had a direct impact only on the wall thicknesses and the pore diameters of vessels. These impacts can be of interest when planning feedstock utilization in biochar production. However, the results suggest that relatively homogeneous biochar can be produced from hybrid aspen feedstocks

The EU Horizon 2020 project GRACE : integrated oil spill response actions and environmental effects

This article introduces the EU Horizon 2020 research project GRACE (Integrated oil spill response actions and environmental effects), which focuses on a holistic approach towards investigating and understanding the hazardous impact of oil spills and the environmental impacts and benefits of a suite of marine oil spill response technologies in the cold climate and ice-infested areas of the North Atlantic and the Baltic Sea. The response methods considered include mechanical collection in water and below ice, in situ burning, use of chemical dispersants, natural biodegradation, and combinations of these. The impacts of naturally and chemically dispersed oil, residues resulting from in situ burning, and non-collected oil on fish, invertebrates (e.g. mussels, crustaceans) and macro-algae are assessed by using highly sensitive biomarker methods, and specific methods for the rapid detection of the effects of oil pollution on biota are developed. By observing, monitoring and predicting oil movements in the sea through the use of novel online sensors on vessels, fixed platforms including gliders and the so-called SmartBuoys together with real-time data transfer into operational systems that help to improve the information on the location of the oil spill, situational awareness of oil spill response can be improved. Methods and findings of the project are integrated into a strategic net environmental benefit analysis tool (environment and oil spill response, EOS) for oil spill response strategy decision making in cold climates and ice-infested areas

Geographical study on childhood type 1 diabetes mellitus (T1DM) in Finland

Abstract Type 1 diabetes mellitus (T1DM) among children is of a particular importance in Finland, where its incidence is the highest in the world and still increasing. However, the aetiology of T1DM is not fully known. According to current knowledge, both genetic and environmental factors operate together, leading to an attack by the immune system on the insulin-producing beta cells. The purpose of this study was to investigate the geographical variation in the incidence of T1DM among children aged up to 14 years in Finland. Geographical Information Systems (GIS) and Bayesian spatial statistics were applied in a search for unusual spatial patterns and risk factor associations. The incidence of T1DM among children aged up to 14 years showed clear geographical variations in Finland. Living in a rural environment increased the risk for T1DM, and the risk was particularly high among children living in rural heartland areas. There was no association between the variation in T1DM incidence and the zinc and nitrate concentrations of drinking water. A male excess in the incidence of T1DM was seen in the low-incidence areas. The geographical variation in the risk of T1DM was marked only among children aged up to 9 years. Because genetics is a necessary but not a sufficient cause of T1DM, it could be hypothesized that there are some thus far unknown environmental risk factors affecting particularly younger children in Finland. Some of those factors may be related to a rural environment. The geographical variation in the M/F ratio of T1DM was a challenging observation and warrants more analytical study

Climate warming and health adaptation in Finland. FINADAPT Working Paper 7

Heat-related mortality and morbidity will be increased slightly; respectively wintertime mortality and morbidity will decrease under a warming environmental temperature. Short-term extreme weather events will probably cause most of additional burden of climate induced adverse health outcomes in Finland. In increased risks are elderly and children, and those with poor health. A risk of some infectious diseases may increase. There is a consensus that population would adjust successfully, with little increase in heat related mortality, to climate warming predicted to occur in the next half century. However, the physiologic adaptation responses are not developed to short-term hazardous or extreme weather events. The adaptive capacity of Finnish society is fairly good as we are able to maintain the public health infrastructure and achieve sustainable political and economical development. Ageing population together with threats posed by climate has to be underlined. Urbanization may decrease the adaptive capacity as urban population is considered to cope less well with harsh climatic conditions as their counterparts in rural areas do. This means threats for especially teenagers and old people. Spontaneous adjustments to extreme heat might not compensate fully for effects of future heat waves in Finland. The future adaptive capacity is also a function of population health status and pre-existing disease burdens