Kysymisen taidon kehittyminen kirjoitetussa englannissa, ruotsissa ja suomessa oppijankielenä

In recent years, there has been an increasing interest in analyzing the linguistic features typical of various L2 proficiency levels. In the Academy of Finland project Topling, the development of writing skills of L2 learners of English, Swedish and Finnish was followed for over two years with a focus on learners’ proficiency level and their use of various linguistic structures in a number of writing tasks. This study focuses on questions used by L2 learners of English, Swedish and Finnish in email messages they were asked to write to their teachers. Findings show that there are similarities and differences in the forms and functions across the three languages and across the levels of the CEFR proficiency scale. It is suggested that at least some of the differences may be due to a complex interplay between pragmatic considerations and writers’ L2 proficiency in terms of what kind of linguistic resources they have at their disposal. More research is needed in order to further clarify the nature of this relationship

Lupa tehdä luovasti: hoitajien ja esihenkilöiden kokemukset luovan toiminnan ilmenemismuodoista, käytöstä ja vaikutuksista hoivakodeissa

Koronapandemian aikana ikäihmisiltä kiellettiin kaikki sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteinen toiminta hoivakodeissa. Samaan aikaan hoivahenkilöstö joutui entistä kovemman työtaakan eteen. Tässä tutkimuksessa analysoidaan hoitajien ja esihenkilöiden kokemuksia luovien menetelmien ilmenemismuodoista, käytöstä ja vaikutuksista hoivakodeissa. Tutkimusaineisto koostui Helsingin Seniorisäätön hoivakotien (4 kpl) esihenkilöille ja hoitohenkilöstölle suunnatuista haastatteluista (n=15) ja kyselystä (n= 57). Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti, ja kyselyn vastaukset havainnollistettiin graafisesti. Tulokset osoittavat, että luova toiminta ilmenee hoivakotiympäristössä hoitomuotona, osana arkea, viikkotasolla suunniteltuna ja isompina kohtaamisina. Tulosten mukaan luovien menetelmien käytölle hoivakotiympäristössä on tarvetta ja kysyntää niin asukkaiden, hoitajien kuin hoivakotien esihenkilöiden näkökulmasta. Jatkossa keskeistä on jakaa onnistumisia ja hyviä toimintamalleja ja näin vahvistaa hoitohenkilöstön ja hoivakotien esihenkilöiden ymmärrystä ikääntyneiden kokemuksista luovasta toiminnasta ja luovien toimintojen hyödyistä asukkaille ja hoitajille. Tutkimustulokset vahvistavat aikaisempaa tietoa siitä, että luovalla toiminnalla on paikkansa hoivakotien arjessa.   Permission to be creative: nurses’ and supervisors’ experiences of manifestations, usage and effects of creative activities in care homes The Corona-pandemic has increased the strain on care home workers and at the same time has reduced the employment opportunities of those in the creative sector. This study explores nurses’ and supervisors’ experiences of manifestations, usage and effects of creative activities in care homes. The research data consisted of qualitative interviews (n=15) and a quantitative survey (n=57) directed at the department supervisors and nursing personnel of the four care homes of Helsinki Senior Foundation (in Finnish – Helsingin Seniorisäätiö). The interview data was analyzed using data-based content analysis, and the answers to the questionnaire were illustrated graphically. The results show four main avenues, in which creative activity manifests in the care home environment, including creative activity as a form of care, as part of everyday life, as planned at the weekly level, and as larger gatherings and events. Based on the results, there is a need and demand for the use of creative methods in the care home environment from the perspective of residents, nursing personnel, and the department supervisors of care homes. Moving forward, the key is to strengthen the understanding and attitudes of both nursing personnel and supervisors of care homes towards integrating creative activities, art and culture into the comprehensive care of residents. The results of the research provide a basis for developing cooperation between care homes and creative actors and for carrying out practical experiments

Homogeneous immunoassay for cyclopiazonic acid based upon mimotopes and upconversion-resonance energy transfer

Strains of Penicillium spp. are used for fungi-ripened cheeses and Aspergillus spp. routinely contaminate maize and other crops. Some of these strains can produce toxic secondary metabolites (mycotoxins), including the neurotoxin α-cyclopiazonic acid (CPA). In this work, we developed a homogeneous upconversion-resonance energy transfer (UC-RET) immunoassay for the detection of CPA using a novel epitope mimicking peptide, or mimotope, selected by phage display. CPA-specific antibody was used to isolate mimotopes from a cyclic 7-mer peptide library in consecutive selection rounds. Enrichment of antibody binding phages was achieved, and the analysis of individual phage clones revealed four different mimotope peptide sequences. The mimotope sequence, ACNWWDLTLC, performed best in phage-based immunoassays, surface plasmon resonance binding analyses, and UC-RET-based immunoassays. To develop a homogeneous assay, upconversion nanoparticles (UCNP, type NaYF4:Yb3+, Er3+) were used as energy donors and coated with streptavidin to anchor the synthetic biotinylated mimotope. Alexa Fluor 555, used as an energy acceptor, was conjugated to the anti-CPA antibody fragment. The homogeneous single-step immunoassay could detect CPA in just 5 min and enabled a limit of detection (LOD) of 30 pg mL-1 (1.5 μg kg-1) and an IC50 value of 0.36 ng mL-1. No significant cross-reactivity was observed with other co-produced mycotoxins. Finally, we applied the novel method for the detection of CPA in spiked maize samples using high-performance liquid chromatography coupled to a diode array detector (HPLC-DAD) as a reference method.This work has been funded by the Ministry of Science, Innovation and Universities (MSIU) (RTI2018-096410-B-C21, PID2021-127457OB-C21 and PID2019-105237 GB-I00). FP acknowledges the MSIU for an FPU contract.S

The courses of maternal and paternal depressive and anxiety symptoms during the prenatal period in the FinnBrain Birth Cohort study

Maternal prenatal symptoms of depression and anxiety have been suggested to impose differential effects on later offspring development, depending on their characteristics, such as timing, intensity and persistence. Paternal symptoms have been less investigated. While knowledge on these trajectory characteristics is essential for improved comprehension of prenatal stress, prospective studies including both expecting parents have been scarce. We aim at identifying and comparing the trajectories of prenatal depressive and anxiety symptoms in both parents in a pregnancy cohort design. The sample included 3202 mothers and 2076 fathers who were recruited to the FinnBrain Birth Cohort study (WWW.finnbrain.fi). Depressive symptoms were assessed using the Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) and general anxiety by the anxiety scale of the Symptom Checklist-90 (SCL-90) repeatedly at 14, 24, and 34 gestational weeks. Five differential depressive and four anxiety symptom trajectories were identified across pregnancy both in mothers and in fathers. The trajectories of consistently low depressive or anxiety symptoms were associated with higher educational level in both parents, and with nulliparity and non-smoking during pregnancy in mothers. Parents with consistently high or increasing levels of symptoms had more often prenatal SSRI medication. The congruences between elevated depressive and anxiety symptoms at any point in pregnancy, as well as parental trajectories within families were low. However, in this population-based sample, the self-reported symptom levels of both parents were generally very low. Variance in timing and persistence of parent-reported prenatal depressive and anxiety symptoms is potentially important, while symptom trajectories are very similar in mothers and fathers. These differential symptom trajectories and the significance of their correlates should be acknowledged when studying prenatal stress exposures and the related outcomes in children

HeMoHes - Parantavat ja modulaariset terveydenhuollon tilat

Terveyspalveluiden tarjonta muuttuu ammattilais- ja tuottajalähtöisestä kohti yksilöä tukevan ja parantavan ympäristön luomista lähelle asiakasta. Samalla monimutkaisia hoitoja keskitetään entistä suurempiin sairaalakeskuksiin. Hoitoympäristöjen ja tilojen suunnittelussa ja rakentamisessa ei ole riittävästi huomioitu henkilöstön näkemyksiä eikä joustoa näiden palveluita keskittävien ja hajauttavien tekijöiden välillä. Keskeinen ongelma ovat vanhanaikaiset ja joustamattomat tilaratkaisut. Investoinnit ovat monimutkaisia, kalliita, aikaa vieviä ja paikallisilla voimilla suunniteltuja ja rakennettuja vaikka terveydenhuolto pohjimmiltaan on samanlaista globaalisti. Projektin lähtökohtana oli selvittää moduuliratkaisujen mahdollisuuksia terveydenhuollon palveluiden paikkariippumattomampaan ja joustavampaan tuottamiseen. Modulaarisuuden avulla tilainvestoinnit voidaan osittaa kokonaisuuksiin, joiden suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa niihin erikoistuneet kansainväliset toimijat ja toimijaverkostot. Hankkeessa tunnistettiin useita eri malleja modulaarisuuden hyödyntämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon tilainvestoinneissa. Keskeistä on ensin tunnistaa ja määrittää hankkeen ja tilojen keskeiset tavoitteet, joihin innovatiivisilla suunnittelu- ja toteutusratkaisuilla pyritään. Tämän jälkeen voidaan päättää valittua tavoitetta edistävä modulaarisuutta hyödyntävä ratkaisutyyppi ja sitä tukevat menetelmät ja prosessit. Tutkimuksen mukaan modulaarisuudella voidaan tähdätä moniin eri tavoitteisiin, kuten tilojen muuntojoustavuuteen ja päivitettävyyteen, nopeaan aikatauluun, hyvään käytettävyyteen tai korkeaan rakentamisen laatuun. Näistä tavoitteista mm. sairaalahankkeissa keskeinen muuntojoustavuus ja nopea aikataulu jakautuvat edelleen tarkempiin tavoitteisiin, joihin tulee soveltaa erityyppisiä modulaarisia ratkaisuja

Näkökulmia työparityöskentelyyn : Työparityöskentely henkilökunnan kokemana Kiipulan ammattiopiston Hämeenlinnan toimipaikassa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkimuksellisesti selvittää ammatillisen erityisopetuksen parissa työskentelevien työparien kokemuksia työparityöskentelyn vahvuuksista, haasteista ja kehittämiskohteista, Kiipulan ammattiopiston Hämeenlinnan toimipaikassa. Työn tavoite on kehittää työparityöskentelyä ja antaa työpareille avaimia entistä toimivampaan työskentelyyn. Toimiva työparityöskentely koostu muun muassa avoimesta ja dialogisesta vuorovaikutuksesta, ammatillisuudesta, tunnetaitojen hyödyntämisestä ja yhteisöllisyydestä. Tämän opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto kerätään teemahaastattelemalla kahta työparia. Aineiston analysoinnissa käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja lisäksi tulosten tarkastelun kuvaamiseen käytetään SWOT-analyysiä. Haastattelujen perusteella työparityöskentely koetaan kohtalaisen toimivaksi työmenetelmäksi. Työparityöskentely nähdään tavoitteellisena toimintana, jota ohjaa ammatillisuus ja opiskelijalähtöisyys. Työntekijöiden dialogisuus, tunnetaidot, reflektiivisyys, avoimuus, luottamuksellisuus ja vastuunjaon selkeys tekevät siitä toimivaa. Tutkimuksessa esiin nousseita haasteita ovat työparien vuorovaikutuksen puutteellisuus, roolien epätietoisuus ja yhteisten pelisääntöjen puuttuminen. Yhteisöllisyyden puuttuminen nähdään myös tietynlaisena haasteena, mutta myös kehittämiskohteena Johtopäätöksenä voidaankin todeta, että esimiehen roolilla ja yhteisöllisyyden kehittymisellä on merkitystä työparityöskentelyn kehittämisessä. Työparityöskentelyä tulee pyrkiä kehittämään, sillä sen on kyettävä vastaamaan yhteiskunnassamme tapahtuviin koulutuspoliittisiin muutoksiin