Matti Lappalainen

Riikka Lahtinen

Teija Löytönen

UTUPub

67 YLIOPISTOPEDAGOGIIKKA 2017 • VOL. 24 • NRO 1KONGRESSIT JA UUTISETKonferenssin avajaiset pidettiin University of Cape Townin suuressa Baxter-teatterissa. Joukko ihmisiä eri puolilta maailmaa istui teatterin katsomossa, sillä yliopiston kam-pukselle emme nyt päässeet. Levottomuudet ja mielen-osoitukset olivat sulkeneet yliopiston. Avajaisissa Diana Ferrus (Cape Town University) esitti yksin, ilman ylimää-räisiä tehokeinoja runonsa Sarah Baartmanista. Sarah Baartman oli Etelä-Afrikan alkuperäisväestöön kuulunut nainen, joka vietiin 1800-luvun alussa Eurooppaan näyt-teille ja hyväksikäytettäväksi. Kuoltuaan saamiinsa tautei-hin hänen ruumiinsa, aivonsa ja sukuelimensä asetettiin näytteille pariisilaiseen museoon. Runossaan Ferrus halu-aa viedä Baartmanin ruumiin takaisin kotiin haudan le-poon. Nelson Mandelan presidenttikaudella ja hänen pyynnöstään jäännökset palautettiin Etelä-Afrikkaan 2002. Vaikka Sarah Baartman lopuksi vapautui, Afrikan yllä on edelleen siirtomaa-aikojen varjoja. Syksyn 2016 yliopisto-mellakat liittyivät muun muassa tasa-arvokysymyksiin köyhien mustien ja rikkaiden valkoisten (ja mustien) vä-lillä. Usein esiin noussut teema koulutuksen dekolonisaa-tiosta tuntui pohjoisesta tulleista aluksi kaukaiselta, mutta toisaalta keskustelu avasi silmiä. Esimerkiksi luonnontie-Matti Lappalainen, Riikka Lahtinen & Teija Löytönenmatlap@utu.fi, riikka.lahtinen@tut.fi, teija.loytonen@aalto.fiHuolta opettamisen ja opiskelun kehittämisen tavoitteista ja käytännöistä – ICED 2016 KapkaupungissaMarraskuussa 2016 järjestetyn ICED-konferenssin teemana oli ”Etiikka, huolenpito ja laatu opetuksen kehittämi-sessä”. Vaikka teema aluksi herätti aika tavalla kysymyksiä, osoittautui se lopulta opetuksen kehittämisen kannalta paljon osuvammaksi kuin ennalta osasimme odottaa. Pöytävuorelta avautui upea maisema Kapkaupungin yli, mikäli ”pöytäliina” (pilviverho) ei peittänyt näkymää. (Kuva: Matti Lappalainen)68 YLIOPISTOPEDAGOGIIKKA 2017 • VOL. 24 • NRO 1KONGRESSIT JA UUTISETteiden periaatteiden ei ajattelisi olevan millään tavalla ko-lonisaatioon liittyviä. Kuitenkin keskustelun aikana ylei-söstä kysyttiin, miksi gravitaatiolakia kutsutaan Newtonin laiksi? Eikö se ole luonnonlaki? Tai miksi mustat opiskeli-jat joutuvat katselemaan yliopiston opettajina useimmiten valkoisia? Dekolonisaatiota käsittelevä yliopisto-opetuksen opetussuunnitelmakirjallisuus oli konferenssissa vahvasti esillä.Konferenssin otsikkona oli ”Etiikka, huolenpito ja laa-tu opetuksen kehittämisessä”. Vaikka otsikko aluksi tuntui olevan hieman sivussa yliopisto-opetuksen ytimestä, kävi alustuksia kuunnellessa ilmeiseksi, että yliopisto-opetuk-sessa ja sen kehittämisessä on monin eri tavoin kyse juuri huolen kantamisesta. Etiikka ja huolenpito koulutuksessaKonferenssissa puhuttiin välittämisen etiikasta ja holisti-sesta lähestymistavasta opettamisessa ja opiskelussa. En-simmäisen yhteisluentojen puheenvuoron saanut Joan Tronto (University of Minnesota) käsitteli teemaa: ”Kor-keakoulutus huoltapitävien demokratioiden kansalaisil-le” (Higher education for citizens of caring democracies). Esitys herätti kysymyksen siitä, mitä kohti yliopistoja ja koulutusta kehitetään. Onko motiivina esimerkiksi yksi-löllinen vaurastuminen, mitä yliopistollinen koulutus hä-nen mukaansa aina myös tukee. Vai haluavatko vallanpi-täjät kouluttaa itselleen myötämielistä, kritiikitöntä työ-voimaa? Vai pyritäänkö koulutuksen kehittämisellä esi-merkiksi vahvistamaan kansalaisten toimijuutta ja siten edistämään demokratiaa yhteiskunnassa. Kyse on siitä, miten koulutuksen avulla kehkeytyneet ”pääomat”, oival-lukset, ymmärrykset, taidot ja tiedot saadaan yhteiskun-tien hyväksi ja hyödyksi. Toinen seikka, joka jäi vahvana mieleen Tronton puheenvuorosta, on hänen kysymyksen-sä siitä, miten ymmärrämme kehittymisen ja kehittämi-sen. Tässä yhteydessä hän kuvaili näkökulman vaihdosta: ylhäältä alas versus alhaalta ylös. Onko kehittyminen si-tä, että ”kaikista tulee meidän kaltaisiamme” ja ”me” ase-tamme tavoitteet. Vai voisiko kehittymistä ja kehittämistä lähestyä yhdessä toisten kanssa, heidän näkökulmastaan ja heidän määrittelemänään. Koulutuksen kehittäjien tuli-si siis pohtia paitsi sitä, kuinka opiskelijat oppivat parhai-ten, myös kehittämisen ja koulutuksen eettisiä tavoitteita.Puheenvuorossaan korkeakoulutuksen mahdollisuudes-ta kaikille erilaisista taustoista tuleville ihmisille Denise Wood (Central Queensland University) esitti, kuinka välit-tämisen etiikan lähestymistapaa voidaan soveltaa laajasti yliopistoissa ja yliopisto-opiskelijoiden parissa. Tavoittee-na on muodostaa korkeakoulusta yhteinen kollegiaalinen yhteisö. Samoin mieleen jäi hänen toteamuksensa, että vä-littäminen on myös sitä, ettei kouluteta henkilöä työhön, jota hän ei pysty tekemään. Suomessa meillä tuntuu ole-van vallalla ajatus, ettei tällaista voi sanoa korkeakoulu-opiskelijalle, vaan jokaisella on oikeus haluamaansa kou-lutukseen, jos vain tulee koulutukseen hyväksytyksi. Toi-saalta voisi kysyä, onko oikein kouluttaa ihmisiä sellaisille aloille, joilla työnäkymät ovat erittäin heikot.Omassa hyvinkin kriittisessä puheenvuorossaan Achil-le Mbembe (University of the Witwatersrand) halusi yli-opistojen lopettavan itsensä tuotteistamisen kaikilla mah-dollisilla tasoilla ja palaavan ajatukseen siitä, että yliopis-tot ovat olemassa uuden tiedon tuottamista varten. Hä-nen mielestään on väärin ajatella opiskelijoita asiakkaina. Nykyisin korkeakouluissa ja yliopistoissa keskitytään kai-ken mittaamiseen. Myös opettajien ajasta suuri osa kuluu korkeakoulun hallinnon tai rahoittajien keksimien mitta-reiden tarvitsemien tietojen tuottamiseen, keräämiseen ja käsittelyyn. Mbemben mielestä olemme tiedon murrok-sen kynnyksellä. Vähän aikaa sitten ainoastaan institu-tionaalinen tieto oli arvokasta. Nykyään tieteellinen tieto on kokenut osittaisen inflaation, sillä kaikenlainen tieto on yhä enemmän kaikkien saatavilla, ja erilaiset toimijat myös osallistuvat tiedon luomiseen. Tässä yhteydessä on huomattava, että konferenssi pidettiin ennen Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkimainingeissa lanseerattuja ”vaihto-ehtoiset faktat” ja ”totuuden jälkeinen aikakausi” -käsittei-tä. Mielenkiintoisia olivat myös Mbemben pohdinnat tek-nologian vaikutuksesta tietoon ja tietämiseen. Teknologian käyttö muuttaa aivojamme. Muuttaako se myös sitä, mitä ihmiset ovat? Onko syntymässä uusi ihminen ja tarkoittaa-ko se sitä, että pitäisi olla myös uusi tapa kouluttaa? Mitä tarkoittaa tietäminen tulevaisuudessa? Hänen mukaansa tulevaisuuden yliopisto on radikaalisti avoin, uutta tieto-käsitystä käyttävä ja globaalisti vuorovaikuttava.Puheenvuoroista jäi ajatuksiin ainakin seuraavia kysy-myksiä: Annetaanko yliopistojen ja korkeakoulujen kor-keakoulupedagogisissa opinnoissa riittävästi työkaluja opiskelijoiden holistiseen kohtaamiseen? Vai onko meillä enemmänkin vallalla ajatus, että me opetamme tietyn tie-teenalan tai ammattialan tietoja ja taitoja, mutta opiskeli-jan kohtaaminen kokonaisena yksityiselämineen ei kuulu meille? Toinen tulevaisuutta koskeva ajatus liittyy tiedon olemukseen. Muuttaako digitalisaatio todella aivojamme ja sitä, mitä tietäminen on? Ja kuinka otamme tämän huo-mioon tulevaisuuden koulutusta kehittäessämme?Nykyisin yliopistoissa kerätään runsaasti opiskelijapa-lautetta. Opiskelijapalaute saattaa nostaa esille myös opet-tajien jaksamiseen liittyviä ongelmia: ”Vaikka meillä opis-kelijoilla on tenttikaudella raskasta, huolemme tuntuvat kuitenkin pieniltä verrattuna opettajamme uupumiseen”. Mitkä ovat mekanismit, joilla voidaan eettisesti kestävällä tavalla reagoida tällaiseen tietoon ja tarjota opettajille tu-kea? Konferenssissa olivatkin esillä laatutyön ja sen nimis-sä kerätyn tiedon sekä opetuksen kehittämisen kytkennät, jotka eivät aina ole ongelmattomia.Opetuksen arvostuksen parantaminenEsityksissä käsiteltiin paljon opetuksen arvostukseen liitty-viä kysymyksiä. Tutkimuksen ja opetuksen välillä on on-gelmia kaikissa yliopistoissa (kärjistys esitetty kuvassa 1). Denise Chalmers (University of Western Australia) korosti, että olisi tärkeää ammattimaistaa opetus yliopistoissa. Opettajien identiteetti kytkeytyy tieteenalaan eikä niinkään opettamiseen. Tutkimuksen meriitit voidaan suhteellisen helposti mitata muun muassa julkaisujen laadulla ja mää-rällä, mutta kuinka näytetään toteen hyvä opetus? Vaikka asian eteen on viime vuosikymmeninä tehty paljon työtä, yhä edelleen on tarvetta keinoille, joilla pystytään syste-69 YLIOPISTOPEDAGOGIIKKA 2017 • VOL. 24 • NRO 1KONGRESSIT JA UUTISETmaattisesti ja yhteisesti hyväksytysti kuvaamaan hyvän opetuksen elementtejä. Lisäksi hänen mielestään pitäisi löytää keinot oppimisesta ja opettamisesta julkaistun tutki-muskirjallisuuden saattamiseksi opettajien tietoisuuteen. Ja tottahan se on: kuinka moni yliopiston opettajista lukee myös oman alansa opettamisesta kirjoitettuja julkaisuja?Useassa puheenvuorossa etsittiin keinoja vahvistaa opettajien mahdollisuuksia omaan opetukseen liittyvän tutkimuksen tekemiseen. Opetuksen arvostusta pyrittiin vahvistamaan myös erilaisilla malleilla, joissa yliopistossa opettavat voivat meritoitua ja hakea mahdollista palkan-korotusta. Uumajan yliopistossa on käytössä malli, jos-sa opettajat (professorit ja lehtorit) voivat hakea Quali-fied teacher tai Excellent teacher -tasoille. Kolmen vuoden aikana 6 prosenttia opettajakunnasta on hakenut ohjel-maan. Palkanlisän ja tittelin lisäksi ohjelmaan pääsy mah-dollistaa osallistumisen ohjelman verkostoihin ja ryhmiin. Haasteena ovat ne opettajat, jotka eivät hakemuksestaan huolimatta pääse millekään tasolle. Mitä hylkääminen te-kee heidän identiteetilleen ja opetukselleen? Ruotsissa on käytössä kansalliset suositukset yliopistoissa opettavien kvalifikaatioiksi. Suosituksia on kehitetty jo 1970-luvulta saakka ja uusimmat niistä tulivat käyttöön vuonna 2016. Ruotsissa kaikille yliopisto- ja korkeakouluopettajille suo-sitellaan 10 viikon mittaisia pedagogisia opintoja, osallis-tumista opetuksen kehittämiseen ja jatkuvaa opetusportfo-lion ylläpitämistä. Suomessakin yhteisistä kvalifikaatiois-ta on keskusteltu. Vaikka yleisiin ja yhteismitallisiin kvali-fikaatiokriteereihin liittyy aina tietynlainen kolonisaation mahdollisuus (jolle herkistyimme Etelä-Afrikassa), olisi ai-heesta kiinnostavaa kuulla erilaisia näkökulmia ja keskus-tella pedagogisen koulutuksen mahdollisuuksista. Peda-fo-rum on varmasti luonteva yhteistyöelin tämän keskustelun käymiseen ja aiheen työstämiseen.Seminaari sai pohtimaan oman työn arkeaYliopisto-opettajien ja opetuksen kehittäjien työn taustal-la on usein lukuisia ääneen lausumattomia oletuksia. Ar-jen kiireessä niitä ja niiden merkityksiä ei juuri ehdi miet-tiä. Seminaarit ja kohtaamiset niin omalla kampuksella, kansallisissa seminaareissa kuin kansainvälisilläkin fooru-meilla tarjoavat tilaisuuden irrottautua normiarjesta ja ver-tailla näkemyksiä kollegoiden kanssa. Tällainen kokemus-ten vaihto osoittautuu usein myös yliopistopedagogisten koulutusten arvokkaimmaksi anniksi. Seminaareihin osal-listumiseen liittyvää tietotulvaa ei usein jälkikäteen hyö-dynnetä tehokkaasti. Konferenssin aikana syntynyt idea meidän keskenään toisillemme lähes vieraiden ja opetuk-sen kehittämistä eri näkökulmista tarkastelevien kollegoi-den yhteisestä pohdinnasta ja kirjoittamisesta auttoi osal-taan reflektoimaan tapaamisen antia. Toivottavasti koke-muksesta jää ituja myös arjen askareisiin.  Kuva 1.  Konferenssin osallistuja Daniel Al-Kabbani (Creaversity) kiteytti kuvallaan puheenvuoron tutkimuksen ja opettamisen rooleista akateemisessa ura-suunnittelussa.70 YLIOPISTOPEDAGOGIIKKA 2017 • VOL. 24 • NRO 1KONGRESSIT JA UUTISETICED♦ International Consortium for Educational Develop-ment (ICED) on opetuksen kehittämisen verkostojen järjestö, ”Peda-forumeiden Peda-forum”♦ 24 jäsenverkostoa♦ Konferenssi joka toinen vuosi, n. 400–600 osallistujaa♦ Vuoden 2016 konferenssi Etelä-Afrikassa (Kapkaupunki)♦ Vuoden 2018 konferenssi Yhdysvalloissa (Atlanta),  5.–8.6.2018♦ Järjestön lehti: International Journal for Academic Development (IJAD)♦ Järjestön verkkosivut: http://iced.online.net Matti Lappalainen työskentelee erikoistutkijana Turun yliopiston yliopistopedagogiikan yksikössä ja lisäksi hän on Peda-forumin ICED-yhteys-henkilö. Riikka Lahtinen työskentelee kemian ja biotekniikan yliopistonlehtorina Tampereen teknillisessä yliopistossa. Teija Löytönen työskentelee erityisasiantuntijana (taide ja luovat käytännöt) Aalto-yliopiston johtamisen tukipalveluissa. 

Huolta opettamisen ja opiskelun kehittämisen tavoitteista ja käytännöistä - ICED 2016 Kapkaupungissa

https://www.utupub.fi/bitstream/10024/167594/1/lappalainen-lahtinen-loytonen_press-2.pdf

Huolta opettamisen ja opiskelun kehittämisen tavoitteista ja käytännöistä - ICED 2016 Kapkaupungissa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

UTUPub