Koherenssikäsityksen yhteys masennusoireilun muutokseen eri sosiodemografisten tekijöiden mukaan

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Masennus on yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma, ja se aiheuttaa yksilötasolla kärsimystä, minkä vuoksi sen mekanismeja ja parannuskeinoja on tärkeää tutkia mahdollisimman laaja-alaisesti. Sosiologi Aaron Antonovsky kehitti 1980-luvulla koherenssikäsityksen käsitteen, joka kuvaa sitä, missä määrin ihminen kokee elämäntapahtumansa ymmärrettävinä, hallittavina ja mielekkäinä. Koherenssikäsityksen mittarin SOC:n yhteys ja ennustekyky suhteessa erilaisiin terveyden osa-alueisiin – erityisesti masennukseen – on osoitettu useissa empiirisissä tutkimuksissa. Koherenssikäsitystä masennusoireilussa tapahtuvien muutosten ennustetekijänä ei kuitenkaan ole aiemmin tutkittu eri väestöryhmissä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko avohoidossa olevien masennuspotilaiden koherenssikäsityksen ja masennusoireilun välillä yhteyttä, muokkaako koherenssikäsitys hoidon aikaansaamia oiremuutoksia potilailla, ja onko mainitussa yhteydessä ja muutoksissa väestöryhmittäisiä eroja. Tutkimuksen aineistona oli 163 vuosina 1994–2000 masennusoireilun vuoksi hoitoon hakeutunutta Helsingin Psykoterapiatutkimuksen (Helsinki Psychotherapy Study, HPS) tutkimuspotilasta, jotka satunnaistettiin voimavarasuuntautuneeseen terapiaan tai lyhyeen psykodynaamiseen psykoterapiaan. Terapioiden keskimääräinen kesto oli noin kuusi kuukautta. Tutkimuksessa oli vuoden kestänyt seuranta, jonka kuluessa kyselyt tehtiin yhteensä viisi kertaa. Ennen terapian alkua tutkittavilta kerättiin tietoja koherenssikäsityksen tasosta koherenssikäsityksen kyselyllä (SOC), masennusoireilun voimakkuudesta Beckin masennusoirekyselyllä (BDI), sekä sosiodemografisista tekijöistä, joista keskeisiä tässä tutkimuksessa olivat sukupuoli, ikä, perheasema, koulutusaste sekä sosioekonominen asema. BDI toistettiin seurannoissa. Tutkimuksen tärkeimpiä kirjallisia lähteitä olivat Aaron Antonovskyn julkaisut sekä Erikssonin ja Lindströmin koherenssikäsitystä koskeva katsaus vuodelta 2005. Lähteinä käytettiin lisäksi lukuisia empiirisiä tutkimuksia koherenssikäsityksen ja masennuksen välisestä yhteydestä, ja näistä tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksessa havaittiin, että koherenssikäsitys ennusti hyvin muutoksia masennusoireilussa psykoterapian aikana, mutta tämä ennustevaikutus oli erilainen eri sosiodemografisissa ryhmissä. Yleistettynä voidaan sanoa, että tässä aineistossa avo- tai avioliitossa elävät sekä opiskelijat toipuivat masennuksesta, vaikka koherenssikäsityksen taso olisi ollut huono, kun taas miehet ja matalasti koulutetut eivät parantuneet hyvänkään koherenssikäsityksen turvin. Poikkileikkaustilanteessa havaittu yhteys koherenssikäsityksen ja masennusoireilun välillä ei sen sijaan vaihdellut eri sosiodemografisten tekijöiden mukaan. Tämän tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että koherenssikäsitykseen liittyvän tiedon yhdistäminen sosiodemografisiin tekijöihin auttaa tunnistamaan erilaisiin väestöryhmiin kuuluvien masennuspotilaiden hoidollisia tarpeita ja edellytyksiä entistä paremmin

Euroopan unitutkijat Portugalissa

European Sleep Research Societyn kokous Lissabonissa 14.–18.9.201

Hieman ennenaikaisina syntyneet aikuisina

Vertaisarvioitu. English summary• Joka kymmenes lapsi maailmassa syntyy ennenaikaisena, Suomessa osuus on runsaat 5 %. • Keskostutkimuksessa on perinteisesti kiinnitetty eniten huomiota pikkukeskosiin, joihin suurimmat terveysriskit kohdistuvat. • Hieman ennenaikaisina eli raskausviikoilla 34–36 syntyneistä suurin osa on aikuisiässä terveitä, mutta heillä on ryhmätasolla havaittavissa enemmän terveysriskejä kuin täysiaikaisina syntyneillä. • Koska kyseessä on määrällisesti iso joukko, saattavat pienetkin terveyserot olla kokonaistautitaakan näkökulmasta merkityksellisiä.Peer reviewe

Psychiatric readmissions and their association with environmental and health system characteristics: a systematic review of the literature

Background: Psychiatric readmissions have been studied at length. However, knowledge about how environmental and health system characteristics affect readmission rates is scarce. This paper systemically reviews and discusses the impact of health and social systems as well as environmental characteristics for readmission after discharge from inpatient care for patients with a psychiatric diagnosis.Methods: Comprehensive literature searches were conducted in the electronic bibliographic databases Ovid Medline, PsycINFO, ProQuest Health Management and OpenGrey. In addition, Google Scholar was utilised. Relevant publications published between January 1990 and June 2014 were included. No restrictions regarding language or publication status were imposed. A qualitative synthesis of the included studies was performed. Variables describing system and environmental characteristics were grouped into three groups: those capturing regulation, financing system and governance; those capturing capacity, organisation and structure; and those capturing environmental variables.Results: Of the 734 unique articles identified in the original search, 35 were included in the study. There is a limited number of studies on psychiatric readmissions and their association with environmental and health system characteristics. Even though the review reveals an extensive list of characteristics studied, most characteristics appear in a very limited number of articles. The most frequently studied characteristics are related to location (local area, district/region/country). In most cases area differences were found, providing strong indication that the risk of readmission not only relates to patient characteristics but also to system and/or environmental factors that vary between areas. The literature also points in the direction of a negative association of institutional length of stay and community aftercare with readmission for psychiatric patients.Conclusion: This review shows that analyses of system level variables are scarce. Furthermore they differ with respect to purpose, choice of system characteristics and the way these characteristics are measured. The lack of studies looking at the relationship between readmissions and provider payment models is striking. Without the link to provider payment models and other health system characteristics related to regulation, financing system and governance structure it becomes more difficult to draw policy implications from these analyses

Lihavuus ja painonmuutokset ovat yhteydessä unettomuusoireisiin

Lihavuus on yhteydessä unettomuusoireisiin, mutta painonmuutosten yhteys unettomuusoireisiin tunnetaan huonosti. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lähtöpainon merkitystä painonmuutosten ja unettomuusoireiden väliseen yhteyteen. Peruskysely toteutettiin vuosina 2000–2002 Helsingin kaupungin keski-ikäisillä työntekijöillä (n=8960) ja seurantakysely vuonna 2007 (n=7332). Tutkimukseen otettiin mukaan ne, joilta oli käytettävissä tiedot pituudesta, painosta ja unettomuusoireista sekä taustatekijöistä (n=6929). Painon ja pituuden perusteella laskettiin painoindeksi (BMI) ja suhteellinen painonmuutos (≥5 %) seuranta-aikana normaali- (BMI 18.5-24.9), ylipainoisilla (BMI 25.0-29.9) ja lihavilla (BMI 30 tai enemmän). Unettomuusoireiksi määriteltiin nukahtamisvaikeudet, vaikeudet pysyä unessa ja väsyneenä herääminen tavallisen yöunen jälkeen vähintään joka toinen yö neljän vastaamista edeltäneen viikon aikana. Logistisessa regressioanalyysissa vakioitiin ensimmäisessä mallissa ikä, toisessa mallissa myös perustilanteen unettomuusoireet ja viimeisessä mallissa edellisten lisäksi siviilisääty, koulutus, työmarkkina-asema, alkoholinkäyttö, tupakointi, liikunta ja koettu terveys. Miehillä suurin unettomuusoireiden riski oli perustilanteen lihavilla, jotka lihoivat seurannan aikana (ikävakioitu OR 2.98, 95 % lv 1.55–5.75). Lisäksi unettomuusoireiden riski oli kohonnut pysyvästi lihavilla (OR 2.23, 95 % lv 1.29–3.84) sekä ylipainoisilla, jotka lihoivat seurannan aikana (OR 2.28, 95 % lv 1.43–3.63). Vakioinnit heikensivät yhteyksiä, mutta ne säilyivät tilastollisesti merkitsevinä. Naisilla ainoastaan pysyvästi lihavilla oli kohonnut unettomuusoireiden riski (ikävakioitu OR 1.64, 95 % lv 1.24–2.18), mutta yhteys katosi vakiointien jälkeen. Tutkimuksen päätelmänä on, että lihavuuden sekä lihavien ja ylipainoisten lihomisen ehkäisy saattaa vähentää unettomuusoireiden riskiä erityisesti miehillä