Lihavuus on yhteydessä unettomuusoireisiin, mutta painonmuutosten yhteys unettomuusoireisiin tunnetaan huonosti. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lähtöpainon merkitystä painonmuutosten ja unettomuusoireiden väliseen yhteyteen. Peruskysely toteutettiin vuosina 2000–2002 Helsingin kaupungin keski-ikäisillä työntekijöillä (n=8960) ja seurantakysely vuonna 2007 (n=7332). Tutkimukseen otettiin mukaan ne, joilta oli käytettävissä tiedot pituudesta, painosta ja unettomuusoireista sekä taustatekijöistä (n=6929). Painon ja pituuden perusteella laskettiin painoindeksi (BMI) ja suhteellinen painonmuutos (≥5 %) seuranta-aikana normaali- (BMI 18.5-24.9), ylipainoisilla (BMI 25.0-29.9) ja lihavilla (BMI 30 tai enemmän). Unettomuusoireiksi määriteltiin nukahtamisvaikeudet, vaikeudet pysyä unessa ja väsyneenä herääminen tavallisen yöunen jälkeen vähintään joka toinen yö neljän vastaamista edeltäneen viikon aikana. Logistisessa regressioanalyysissa vakioitiin ensimmäisessä mallissa ikä, toisessa mallissa myös perustilanteen unettomuusoireet ja viimeisessä mallissa edellisten lisäksi siviilisääty, koulutus, työmarkkina-asema, alkoholinkäyttö, tupakointi, liikunta ja koettu terveys. Miehillä suurin unettomuusoireiden riski oli perustilanteen lihavilla, jotka lihoivat seurannan aikana (ikävakioitu OR 2.98, 95 % lv 1.55–5.75). Lisäksi unettomuusoireiden riski oli kohonnut pysyvästi lihavilla (OR 2.23, 95 % lv 1.29–3.84) sekä ylipainoisilla, jotka lihoivat seurannan aikana (OR 2.28, 95 % lv 1.43–3.63). Vakioinnit heikensivät yhteyksiä, mutta ne säilyivät tilastollisesti merkitsevinä. Naisilla ainoastaan pysyvästi lihavilla oli kohonnut unettomuusoireiden riski (ikävakioitu OR 1.64, 95 % lv 1.24–2.18), mutta yhteys katosi vakiointien jälkeen. Tutkimuksen päätelmänä on, että lihavuuden sekä lihavien ja ylipainoisten lihomisen ehkäisy saattaa vähentää unettomuusoireiden riskiä erityisesti miehillä
