METSO luo yhteistyötä yli organisaatiorajojen

TiedonantoEtelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO edellyttää metsä- ja ympäristöalan toimijoiden yhteistyötä. Alueellisten ELY-keskusten ja Suomen metsäkeskuksen alueyksiköiden välinen yhteistyö on METSOn toteuttamisessa tiivistä ja pääosin sujuvaa. Metsäkeskusuudistus ja muutokset lainsäädännössä kuitenkin muuttavat vakiintuneita yhteistyösuhteita. Toimiva yhteistyö edellyttääkin jatkuvaa sopeutumista. METSO-kohteiden välittäminen sekä viestintään ja koulutuksiin liittyvä yhteistyö nousevat esiin tärkeinä METSOn toteuttajien yhteistyön muotoina. Yhteistyöstä koituu monia hyötyjä, ja erilaisten asiantuntijuuksien kohtaaminen on usein enemmän kuin osiensa summa. METSOn monipuoliset hankkeet edistävät yhteistyötä ja luovat uusia kumppanuuksia. Vaikka METSOn toteuttajien yhteistyö sujuu pääosin hyvin, on siinä myös kehitettävää. Sekä ELY- että metsäkeskustoimijat toivovat metsänhoitoyhdistyksiltä aktiivisempaa osallistumista METSOn toteutukseen. Metsäkeskuksen organisaatiouudistus ja kohteiden välitystoiminnan ohjautuminen ELYjen suuntaan luo asetelman, jossa metsänhoitoyhdistyksistä voi tulla entistä vahvemmin myös ELY-keskusten yhteistyökumppaneita. Metsänhoitoyhdistysten lisäksi yhteistyötä tulisi lisätä metsänomistajien sekä kuntien ja seurakuntien kanssa. Yhteinen METSOn toteuttaminen voi parhaimmillaan kehittää metsätaloutta ympäristöystävällisempään suuntaan myös METSOn toteutuksen ulkopuolella

The case of conflicting Finnish peatland management – Skewed representation of nature, participation and policy instruments

Peatlands that are close to a natural state are rich in biodiversity and are significant carbon storages. Simultaneously, peat resources are of interest to industry, which leads to competing interests and tensions regarding the use and management of peatlands. In this case study, we studied knowledge-management interactions through the development of participation and the resulting representation of nature (how nature was described), as well as the proposed and implemented conservation policy instruments. We focused on the years 2009-2015, when peatland management was intensively debated in Finland. We did an interpretative policy analysis using policy documents (Peatland Strategy; Government Resolution; Proposal for Conservation Programme) and environmental legislation as central data. Our results show how the representation of nature reflected the purpose of the documents and consensus of participants' values. The representation of nature changed from skewed use of ecosystem services to detailed ecological knowledge. However, simultaneously, political power changed and the planned supplementation programme for peatland conservation was not implemented. The Environment Protection Act was reformulated so that it prohibited the use of the most valuable peatlands. Landowners did not have the chance to fully participate in the policy process. Overall, the conservation policy instruments changed to emphasize voluntariness but without an adequate budget to ensure sufficient conservation.Peer reviewe

Recognizing the Interest of Forest Owners to Combine Nature‑Oriented and Economic Uses of Forests

DOI 10.1007/s11842-018-9397-2Protecting biodiversity within separate set-aside conservation areas has not been effective enough to halt its loss. Thus, new approaches to conserve biodiversity alongside production are needed. The non-market values of a forest may play an essential role when the forest owner decides the use of their land. However, so far the service offerings other than related to timber production, have been scant. The mismatch between decision support services offered and the service interests of forest owners may result in the objectives of forest owners remaining unfulfilled. The aims of this study were to explore the links between family forest owners' forest management preferences and their objectives for the forest and secondly their preferences for decision support services. Data were collected in a postal survey in the Northern Karelia region, Finland in spring 2014. Data consist of 298 survey answers that were analysed using multi-variate analyses. Two typologies were combined: clustering of forest ownership objectives and the preferred forest management style. We found that the forest owner's objectives were demonstrated by their preferred way of managing the forest. Opinions about different decision aid services varied between cluster groups. The groups emphasizing nature values considered biodiversity related information about their forest more necessary than other groups. They were also less satisfied with the usability of the forest management plan. Forest advisory services should better acknowledge the prevalence of multiple objectives also among forest owners who are interested in timber selling. Developing services for forest owners with diverse socio-economic backgrounds, information needs and objectives is important.Peer reviewe

Yhteistoiminnallinen työskentely ja poikkitieteellisen asiantuntijuuden kehittyminen

Peer reviewe

Multiple Forms of Professional Agency for (non)crafting of Work Practices in a Hospital Organization

In recent working life studies, professional agency is seen as pivotal to the development of work communities and work organizations. This paper addresses professional agency during a practicebased intervention (work conference) in a Finnish hospital setting. To develop work practices, the intervention sought to create a dialogical space for the promotion of collective professional agency. Here, we present an investigation of the manifestations of professional agency and how they emerged within and between professional groups. We also elaborate how professional positions frame the emergence of different manifestations of professional agency. The audio and video materials from the intervention are analyzed through the utilization of qualitative content analysis and analysis of key incidents illustrating the emergence of professional agency and its connection to prevailing circumstances in a hospital work context. Transformative, responsive, relational, and resisting forms of agency were identified. The emergence of these forms differed amid the intervention and across the professional groups, reflecting power relations in the organization. In light of the findings, we discuss the meaning of different forms of professional agency for developmental efforts and how professional agency may trigger or hinder sustainable organizational development

Verkostojohtajan kompetenssit terveysnhuollossa -Sairaanhoitopiirien johtajien näkemyksiä verkostojohtajan kompetensseista julkisessa terveydenhuollossa nyt ja lähitulevaisuudessa

Verkostojohtaminen tullee muuttumaan yhä keskeisemmäksi johtamisen alueeksi suomalaisessa terveydenhuollossa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lainsäädännön uudistuksen jälkeen. Tähän mennessä verkostojohtamista terveydenhuollossa on tutkittu varsin vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia kompetensseja julkisen sektorin verkostojohtajalta vaaditaan terveydenhuollon toimintaympäristössä. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluita käyttäen ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä. Haastattelun osallistujat valittiin virkaaseman perusteella ja haastatteluun kutsuttiin kaikkien manner- Suomen sairaanhoitopiirien johtajat. Haastatteluun osallistui 10 sairaanhoitopiirin johtajaa eri sairaanhoitopiireistä. Verkostot ja verkostomainen toiminta korvaavat hierarkkista organisaatiorakennetta myös julkisella sektorilla. Verkostot eroavat muista organisoitumistavoista siten, että niiden toiminta perustuu enemmän luottamukseen ja sitoutumiseen kuin muodolliseen valtarakenteeseen. Verkostojohtamisen taas katsotaan aikaisemman tutkimustiedon perusteella olevan välittäjänä toimimista ja yhteistyön rakentamista verkoston toimijoiden keskuudessa. Kompetensseilla tarkoitetaan pätevyyttä tai kelpoisuutta, jolla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan sitä, että verkostojohtajan pätevyys muodostuu johtamisosaamisten lisäksi johtajan persoonaan ja toimintatapoihin liittyvistä tekijöistä. Tämän tutkimuksen perusteella verkostojohtaminen eroaa hierakisen organisaation johtamisesta siinä, että verkoston johtajalta puuttuu muodollinen valta-asema verkoston toimijoihin ja päätöksenteko verkostossa on hitaampaa. Verkostojohtajalta vaaditaan strategisen johtamisen osaamista, talousosaamista sekä henkilöstöjohtamisen osaamista. Verkostojohtajalle tärkeitä ovat sosiaaliset taidot kuten vuorovaikutustaidot ja kuuntelemisen taito. Lisäksi verkostojohtajalle tärkeitä ovat yhteistyötaidot, tulevaisuuden ennakointitaidot sekä kokonaisuuksien hallintaan liittyvät taidot. Terveydenhuollon verkostojohtajan kompetensseihin kuuluvat tutkimuksen tulosten perusteella johtamisosaamiset, yksilön taidot, kyvyt ja arvot sekä toimintatavat ja asenteet, joiden tulisi näkyä verkostojohtajan toiminnassa, johtajan persoonallisuuteen liittyvät tekijät sekä akateeminen koulutus ja johtamiskoulutus. Verkostojohtajan toiminnan tulee olla avointa, läpinäkyvää ja johdonmukaista ja verkostojohtajan tulisi omassa toiminnassaan osoittaa aktiivisuutta ja kiinnostusta verkostontoimintaa kohtaan. Keskeistä on arvostaa ja kunnioittaa verkoston toimijoita ja heidän asiantuntijuuttaan. Terveydenhuollon toimintaympäristössä verkostojohtajalla oletetaan olevan laaja-alaista asiantuntemusta terveydenhuollosta.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Come on caamos! : kulttuurillisen mikrobrändin rakentaminen

Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus kulttuurillisen mikrobrändin rakentumisesta yrittäjän ja kuluttajien tulkinnoissa. Se käsittelee extremeurheilun mikrobrändin rakentumisen ilmiötä brändijohtamisen, kulutustutkimuksen ja extremeurheilun brändäyksen näkökulmasta. Tutkielma pyrkii selittämään ja tulkitsemaan kulttuurillisen mikrobrändin rakentumista kiinnittämällä huomion johtajan rooliin ja tekijöihin, jotka vaikuttavat kuluttajien luomiin mielikuviin brändistä. Tutkielmassa tarkastellaan myös vahvan kulttuurillisen mikrobrändin keskeisiä arvoja. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on luotu pienten ja keskisuurten yritysten brändijohtamista, kulutuksen alakulttuureja ja extremeurheilun brändäystä käsittelevien tutkimusten pohjalta. Tutkimuksen tapaus on suomalainen extremeurheilun mikrobrändi, jonka rakentumista tarkastellaan sen kulttuurisessa freeride –moottorikelkkailun ja lautailulajien kontekstissa. Tutkimuksen aineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla, jotka etenivät teoreettisen viitekehyksen pohjalta luotujen teemojen mukaisesti. Haastatteluissa pyrittiin tuomaan esiin tapausyrityksen johtajien ja kuluttajien tulkintoja ja mielikuvia kulttuurisen brändin rakentumisesta. Tapausyrityksen brändiä verrattiin suureen, kansainväliseen extremeurheilun brändiin ja haastateltaville näytettiin molempien yritysten videoita, jotka kuvastivat brändiensä arvoja ja toimintaa. Kerätyn aineiston pohjalta teemoittelun ja tyypittelyn jälkeen saatiin kolme tulosta. Ensimmäisen tuloksen mukaan mikroyrityksen brändijohtamisessa korostuu johdonmukaisuus ja innovatiivisuus. Toisen tuloksen mukaan erilaiset brändijohtamisen valinnat vaikuttavat siihen, kuinka valtavirtaisena brändi koetaan tietyn extremeurheilun alakulttuurin sisällä. Muun muassa jakelukanavat, sponsoroinnin kohteet ja logo vaikuttavat siihen, kuinka valtavirtaisena tai houkuttelevana brändi koetaan. Kolmantena tuloksena aineistosta identifioitiin vahvan kulttuurillisen brändin rakentamisen kolme keskeistä arvoa, jotka olivat uskottavuus, erinomaisuus ja hauskanpito. Tutkimus antaa täysin uusia korostuksia vahvan kulttuurillisen mikrobrändin rakentamiselle. Muun muassa hauskanpidon korostaminen ja logon piirrettävyys nousivat esiin keskeisinä tekijöinä vahvan extremeurheilun brändin rakentamisessa

Kerro, kerro, kuvasto : suomalaisten sisustus- ja vaatetusalan brändien arvojen näkyminen tuotekuvastoissa

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella suomalaisten sisustus- ja vaatetusalan brändien tuotekuvastoja niiden arvoviestinnän välineenä. Arvojen, tunteiden ja merkityksellisyyden korostuminen on markkinoinnin kentällä ajankohtainen ilmiö, joka liittyy kulutuskäyttäytymisessä tapahtuvaan muutokseen. Tiedostavuuden, läpinäkyvyyden ja kulutuskriittisyyden seurauksena brändien on erottauduttava ja perusteltava tuotteidensa tarpeellisuus uudella tavalla. Kuluttajat saadaan sidottua brändeihin jaettujen arvojen ja tarinallisuuden kautta. Mielikuvamarkkinoinnin ja elämyksellisyyden aikakaudella visuaalisuudella on keskeinen rooli. Tutkimuksen teoriatausta liittyy arvopohjaiseen markkinointiin, sekä brändi-identiteetin visuaalisiin ilmentymiin. Aihetta lähestytään representaatiotutkimuksessa usein käytetyn semiotiikan kautta hyödyntäen erityisesti sosiosemiotiikan näkökulmaa, joka korostaa merkitysten syntymistä ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Tuotekuvastot käsitetään tutkielmassa monikanavaisina eli multimodaalisina representaatioina, jotka välittävät merkityksiä tekstisisällön lisäksi visuaalisuudellaan. Tutkimus liittyy visuaaliseen viestintään, joten sen näkökulma on rajattu juuri tuotekuvastojen ulkoasuun. Tutkimuksessa etsitään vastausta seuraavaan kysymykseen: millaisia arvoja suomalaiset sisustus- ja vaatetusalan brändit ilmentävät tuotekuvastoissaan? Arvojen ilmenemistä tuotekuvastoissa tutkitaan sosiosemiotiikan teoriaan pohjautuvan multimodaalisen analyysin avulla. Siinä aineistoa analysoidaan seuraavien moodien kautta: formaatti, materiaali, taitto, typografia, värit, sekä kuvat. Kuvista välittyviä merkityksiä tarkastellaan vielä tarkemmin hahmojen, toimintaympäristöjen ja toimintojen alamoodien kautta. Analyysin tukena käytetään suomalaisen designyritys Pentikin markkinointitiimin jäsenten haastattelua. Lopputuloksena esitellään neljä suomalaisiin sisustus- ja vaatetusalan brändeihin liitettävää arvokokonaisuutta, jotka aineistosta löytyivät. Ne liittyivät luontoon, kotimaisuuteen, laadukkuuteen ja pitkiin perinteisiin

Sosiaalisen median merkitys kuntajohtajan vuorovaikutuksen näkökulmasta

Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalisen median merkitystä kuntajohtajan vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään myös tekijöitä, jotka tukevat tai haastavat kuntajohtajan vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa sekä nostetaan esiin sosiaalisen median tuomia muutoksia kuntajohtajan vuorovaikutuksen osalta. Vuorovaikutusta korostetaan yhä enemmän kuntajohtajan työssä. Lisäksi sosiaalinen media on noussut keskeiseksi kuntajohtamisen työvälineeksi, jolloin on tärkeää tunnistaa sen merkitys kuntajohtajan vuorovaikutuksen osalta. Tämän tutkimuksen avulla vastataan yhteen tutkimuskysymykseen: Mikä on sosiaalisen median merkitys kuntajohtajan vuorovaikutuksen näkökulmasta? Tutkimukseen liittyviä osaongelmia on kolme: Miten kuntajohtaja kokee sosiaalisen median vaikuttavan hänen vuorovaikutukseensa? Millaisia muutoksia sosiaalinen media on tuonut kuntajohtajan työhön vuorovaikutuksen näkökulmasta? Minkälaiset tekijät sosiaalisen median osalta haastavat tai tukevat kuntajohtajan vuorovaikutteisuutta? Tutkimuksen aineisto hankittiin keväällä 2023 haastattelemalla kolmea aktiivisesti sosiaalista mediaa käyttävää kuntajohtajaa. Haastattelut toteutettiin etäyhteyksien välityksellä teemahaastatteluiden muodossa. Teemahaastattelussa haastateltavien ajatukset ja kokemukset nousevat etusijalle, jolloin sen käyttö oli perustelua kuntajohtajien kokemusten esiintuomiseksi. Haastattelut tallennettiin ja litteroitiin tekstimuotoon, jonka jälkeen aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuloksista selviää, että sosiaalinen media merkitsee kuntajohtajan vuorovaikutuksen näkökulmasta sekä uudenlaisia mahdollisuuksia että haasteita, jotka osaltaan muovaavat kuntajohtajan viestintää ja vuorovaikutusta merkittävällä tavalla. Kuntajohtajan vuorovaikutukseen vaikuttavat tekijät ovat sosiaalisessa mediassa joko kuntajohtajasta riippuvaisia tai riippumattomia ja ne voidaan jaotella kuntajohtajan vuorovaikutusta ohjaaviin, edistäviin ja heikentäviin tekijöihin. Analyysin perusteella sosiaalinen media luo kuntajohtajalle erilaisia rooleja, jotka ilmenevät nimenomaan eri sosiaalisen median ympäristöissä. Sosiaalinen media on muuttanut kuntajohtajan vuorovaikutusta tekemällä siitä kuntajohtajalle nopean ja tehokkaan väylän tavoittaa kuntalaisia ja eri sidosryhmiä. Toimiva vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa vaatii kuitenkin kuntajohtajalta oikeanlaista asennoitumista sekä riittäviä vuorovaikutukseen ja sosiaalisen median käyttöön liittyviä kompetensseja. Sosiaalinen media on tuonut kuntajohtajan vuorovaikutukselle myös erilaisia haasteita, joita ovat mahdollisuudet väärinymmärryksiin, epäasialliseen käytökseen sekä vuorovaikutuksen katkeamiseen