Siemenenkin terveys on tärkeää

Vain terveestä kylvösiemenestä voidaan odottaa hyvää ja laadukasta satoa. Kunnon sadon varmistamiseksi kannattaa tarkastuttaa siemenen terveys lähettämällä näyte Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen siementarkastusosastolle. Toki kasvitaudit uhkaavat myös maasta ja ilmasta käsin, mutta niitä yleensä voidaan torjua vielä kasvukauden kuluessa.vo

Pientalo tulevaisuuden ilmastoon: Voiko puuperinnerakentamisella vastata tulevaisuuden muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin?

Ilmasto-olosuhteiden muuttuminen tulevan sadan vuoden aikana lämpimämmäksi ja kosteammaksi rasittaa rakennuksia ulkoa päin. Rakennustekniikkaa kehitetään koko ajan uusin ja innovatiivisin keinoin vastaamaan muuttuvia ilmasto-olosuhteita. Kuitenkin näyttöä kestävistä ratkaisuista on jo vuosisatojen mittaan kertynyt. Tässä diplomityössä tutkitaan kuinka Pohjoismaiden, erityisesti Suomen muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin voidaan vastata paikallisella puuperinnerakentamisella. Samalla työ pohtii sitä, voisiko perinnerakentamisesta kerättyjä havaintoja hyödyntää yhtenä tulevaisuuden suunnittelumetodina. Työ jakautuu kolmeen lukuun, joista ensimmäisessä käsitellään ilmastonmuutoksen tuomia haasteita rakentamisen kentällä, pohditaan nykyistä suhtautumista puurakentamiseen sekä tutkitaan historiasta perinnerakentamisen keinoja sopeutua pohjoismaisiin ankariinkin sääolosuhteisiin. Työn toisessa luvussa käydään läpi rakennuksen ulkovaipan rakenteet perinnepuurakentamisen näkökulmasta ja pohditaan niiden ominaisuuksien soveltuvuutta tuleviin ilmasto-olosuhteisiin. Tarkastelun näkökulmia ovat kosteustekninen ja energiaa varastoiva ominaisuus, rakenteiden kustannustehokkuus, korjattavuus, käyttöikä sekä rakenteen materiaalien uusiutuvuus. Luvun lopussa on johtopäätöksissä tiivistetty, mistä perinnerakentamisessa käytetyistä materiaaleista ja tekniikoista voisi tämän diplomityön raameissa tehdyn tutkimuksen valossa näyttäytyä toimivana ilmaston muuttuessa. Viimeisessä luvussa esitellään koetalo, jossa on hyödynnetty toisessa luvussa käsiteltyjä rakenteita. Koetalolla pyritään myös löytämään ratkaisu ensimmäisessä luvussa esiteltyihin tulevaisuuden haasteisiin. Perinnepuurakentaminen on pienimittakaavaista, joten työ käsittelee ratkaisuja pientalon näkökulmasta

Acceptance of school meals : the effect of age and contextual factors

Maisterin tutkielman kirjallisuusosiossa perehdyttiin suomalaiseen kouluruokailun historiaan, nykypäivään ja sen haasteisiin. Tutkimusten mukaan suurin osa koululaisista aterioi kouluravintolassa päivittäin, kuitenkin vain kolmannes heistä syö kaikkia aterian osia. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää kouluaterioiden hyväksyttävyyteen vaikuttavia tausta- ja tilannetekijöitä. Tutkimukseen osallistui 147 oppilasta kahdesta helsinkiläisestä peruskoulusta. Vastaajat olivat kolmasluokkalaisia (n=43; 20 tyttöä, 23 poikaa), kuudesluokkalaisia (n=54; 28 tyttöä, 26 poikaa) ja kahdeksas- tai yhdeksäsluokkalaisia (n=31; 17 tyttöä, 14 poikaa). Tutkimuksen kohteena oli 13 kouluateriaa, joihin liittyi 26 pääruokaa (13 perusruokaa ja 13 kasvisruokaa). Aterioiden pääruoat erosivat toistaan ruokalajityypin tai pääraaka-aineen mukaan. Vastaajat arvioivat ateriaa ja ruokailutilannetta lomakkeen avulla luokassa ruokailun jälkeen. Kuva päivän ateriasta heijastettiin seinälle muistuttamaan vastaajia tarjolla olleesta ateriasta. Lomakkeessa kysyttiin aterian herättämistä tunteista, aterian ja sen osien miellyttävyydestä, sekä pääruoan ominaisuuksien sopivuudesta ja ruokailutilanteesta. Erillisten kyselylomakkeiden avulla selvitettiin vastaajien demografinen tausta, asenne kouluruokaan yleensä, ruokaan liittyvä uutuudenpelko sekä miellyttävyysarviot 30:sta ruokalistan ruoasta nimikkeen perusteella. Vastaajan ikä ja ruokaan liittyvä uutuudenpelko vaikuttivat aterian miellyttävyyteen. Kolmasluokkalaiset arvoivat suurimman osan pääruista ja niiden osista miellyttävämmäksi kuin kuudesluokkalaiset. Uutuudenpelkoiset vastaajat arvoivat pääruoat vähemmän miellyttävinä kuin ei-uutuudenpelkoiset vastaajat. 35 % aterioiden yleisestä hyväksyttävyydestä selittyi askeltavasssa regressiomallissa vastaajan yleisellä asenteella kouluruokaa kohtaan, pääruoan lämpötilalla, vastaajan ennen ruokailua kokemalla nälkäisyydellä, pääruoan suolaisuudella, vastaajan uutuudenpelolla ja juoman lämpötilalla. Kolmasluokkalaisilla nälkäisyys ennen ruokailua oli eniten selittävä tekijä, kuudesluokkalaisilla yleinen asenne kouluruokaa kohtaan selitti hyväksyttävyyttä eniten. Tulokset viittaavat siihen, että asenne kouluruokaa kohtaan muuttuu iän myötä kielteisemmäksi. Tämän asennemuutoksen syiden selvittäminen olisi tärkeää, jotta myös vanhemmat oppilaat pitäisivät kouluruokaa hyväksyttävänä.Avhandlingens litteraturdel fokuserade på skolmatens historia, nuläge och dess utmaningar i Finland. Tidigare studier har rapporterat att största delen av eleverna dagligen deltar i skollunchen, men att endast en tredjedel av dem äter alla måltidens delar. Syftet med den här avhandlingen var att undersöka hur bakgrunds- och situationsfaktorer inverkar på acceptansen av skolmåltider. Totalt deltog 147 elever från två skolor i Helsingfors. Deltagarna gick i tredje klassen (n=43; 20 flickor, 23 pojkar), sjätte klassen (n=54; 28 flickor, 26 pojkar) och åttonde klassen (n=31; 17 flickor, 14 pojkar). Deltagarna utvärderade 13 måltider och 26 huvudrätter (13 vanliga och 13 vegetariska rätter). Huvudrätterna representerade olika maträttstyper och huvudingredienser. Deltagarna utvärderade rätterna och måltidssituationen på ett frågeformulär efter skollunchen. För att påminna deltagarna om måltidssituationen visades ett fotografi av måltidssituationen åt dem. Deltagarna valde en känsla, som beskrev hur de känt då de sett dagens lunch, därefter värderade de gillandet av huvudrätten och måltidens olika delar, hur lämplig huvudrättens saltighet, kryddighet och temperatur varit, samt måltidssituationens passlighet. Demografisk data, deltagarnas attityd till skolmat i allmänhet, matneofobivärde och åsikter om 30 maträtter från matlistan på basis av deras namn samlades på skilda formulär. Deltagarens ålder och matneofobi inverkade på gillandet av måltiden. Tredjeklassister betygsatte de flesta huvudrätter och måltidsdelar högre än sjätteklassisterna. Deltagare med låg matrelaterad neofobi gillade maträtterna bättre än deltagre med hög matrelaterad neofobi. 35 % av acceptansen för skolmat kunde med en stegvis regressionsmodell förklaras med attityden till skolmat i allmänhet, huvudrättens temperatur, deltagarens hunger före lunch, huvudrättens saltighet, matrelaterad neofobi och måltidsdryckens temperatur. För tredjeklassisterna var hungern den faktor, som förklarade acceptansen mest, medan attityden var den mest förklarande faktorn för sjätteklassisterna. Den här studiens resultat tyder på att attityden mot skolmat blir negativare med åldern. Därför vore det viktigt att indentifiera de faktorer som orsakar attitydförändringen, för att skolmaten skall vara accepterad under hela skoltiden.The literature review focused on the history, present and future challenges of the Finnish school meal. According to earlier studies most of the students eat the school lunch, however only one third of them eat all components that are part of the meal. The aim of this work was to investigate background- and contextual factors affecting acceptance of school meals. A total of 147 students from two schools in Helsinki participated in the study. They were third graders (n=43; 20 girls, 23 boys), sixth graders (n=54, 28 girls, 26 boys), and eight or nine graders (n=31; 17 girls, 14 boys). The participants evaluated 13 school meals and 26 main dishes (13 basic dishes and 13 vegetarian dishes). The main dishes differed due to different dish types and main ingredients. The participants evaluated the meals and the dining situation on questionnaires, in a class room, after the lunch break. A photo of the meal of the day was projected on a screen to remind them of the experience. The respondents checked the immediate emotion when seeing the meal, liking of the meal and its components, the appropriateness of saltiness, spiciness and temperature of the main dish and the dining situation. Demographic data, attitude to school meals in general, food neophobia score, and ratings as response to food names of 30 school meals were collected separately. Liking of the meals and meal components were affected by the age and food neophobia score of the participant. The third graders scored higher for most main dishes and meal components than the sixth graders. Participants with a lower food neophobia score liked the meals better than participants with high scores. 35 % of the overall acceptance of school meals was explained by attitude towards school meals in general, the temperature of the main dish, the participants hunger state before lunch, the saltiness of the main dish, food neophobia and the temperature of the drink in a stepwise regression model. Hunger state was the most explanative factor for the third graders, while the sixth graders acceptance to school meals was mainly explained by the attitude towards school meals in general. The results of this study indicate that the attitude towards school meals get more negative with age. Hence, identifying the factors underlying this attitude change is important in order for the school meal to be accepted and eaten also by older students

global climate policies, local institutions and food security in Ethiopia

This paper explores climate change adaptation within national policy priorities in a least developed country (LDC). The starting point of the article is that in the questions of food security, climate is an exogenous trigger, while the deeper causes lie in social problems. Therefore, adaptation is subordinate to poverty alleviation. The paper examines how these two goals are combined with respect to different adaptation strategies and governance models. Recent studies have shown that the most effective way to adapt to changing climate conditions in a poor country is to rely on local institutions that have established and sustainable mechanisms to deal with extreme climate conditions. The study analyses how the stakeholder model, which calls for the participation of both governmental and non-governmental institutions, is applied in climate change adaptation activities in Ethiopia. The study includes field research to study how local institutions are used to strengthen the resilience of communities in changing climate conditions. The field study was carried out among pastoral communities in the Borana Zone and in the lowland areas of the Guji Zone in the Oromia Regional State of Ethiopia. The study is based on semi-structured interviews with key stakeholders as well as secondary material consisting of policy statements, project documents and research literature. The study concludes that local institutions are poorly integrated in the process while traditional adaptation strategies, including mobility are practically neglected

Muisteltu, menetetty kotiseutu : Etnografinen tutkimus evakkokarjalaisten yhteisöllisestä muistelusta

Tutkielman aiheena on evakkokarjalaisten yhteisöjen keinot muistella menetettyä kotiseutua. Työssä tarkastellaan, kuinka yhteisöt muistavat ja pitävät yllä käsityksiä Karjalasta ja itsestään, evakkokarjalaisista. Tutkielmassa tarkastellaan yhdessä muistamista Karjalan maiseman ja siihen liittyvien tarinoiden kautta, yhteisöjen rituaalisen toiminnan kautta, Karjalaan tehtyjen matkojen kautta ja Karjalasta käydyn julkisen keskustelun kautta. Tutkielman teoreettisena taustana ovat antropologiset käsitykset muistamisesta ja menneisyydestä kotipaikan, maiseman ja kansallisvaltion valossa. Aineisto tutkimukseen on kerätty etnografisen kenttätyön menetelmillä havainnoimalla karjalaisten tapahtumissa, haastatteluilla, sekä internetyhteisöistä ja lehtikirjoitteluista. Tärkeitä havainnointitapahtumia ovat olleet Karjalaiset kesäjuhlat, Evakkovaellus-tapahtuma ja kotiseutumatka luovutettuun Karjalaan. Aineistoa tukevat lisäksi muun muassa kulttuurituotteet kirjallisuudesta ja musiikista. Aineistoa analysoidaan antropologisen muistitutkimuksen ja vertailevien etnografisten esimerkkien avulla. Muisteltu menetetty Karjala muodostuu nykysukupolvilla kerrottujen tarinoiden ja toiminnan perusteella. Kertomukset ja toiminta ovat yhteisöllisiä ja tapahtuvat erilaisissa konteksteissa, kuten Karjalaisten ryhmien tilaisuuksissa, matkoilla menetettyyn Karjalaan ja internetissä sekä tiedostusvälineissä käytävässä keskustelussa. Toisen maailmansodan historia korostuu evakkokarjalaisuuden ymmärtämisessä toisaalta Karjalan alueella käytyjen taistelujen vuoksi, toisaalta sodan aiheuttaman kodin pakotetun jättämisen kautta. Kotiseudun menetys on aineistossa noussut punainen lanka, joka määrittää kaikkea evakkokarjalaisuuteen liittyvää toimintaa ja diskurssia. Tutkielman analyysiluvuissa tarkastellaan, kuinka tämä evakkokarjalaisten pääkertomus värittää näkemyksiä ja kokemuksia siitä, mitä karjalaisuus on. Erilaiset kollektiiviset muistit jakavat näkemyksiä Karjalan ja evakkokarjalaisuuden olemuksesta. Tutkielmassa juuriltaan siirtyneet karjalaiset nähdään yhtenä kotiseudultaan siirtyneenä ryhmänä. Vertailut etnografisiin esimerkkeihin osoittavat, että vaikka evakkokarjalaisten tilanteessa on paljon omalaatuisia piirteitä, on samankaltaisia tilanteita ollut muuallakin ja evakkokarjalaiste

Perinnöstä luopuminen ja perillisen velkojat

Nykyisessä yhteiskunnassamme, jossa perhesuhteet ovat monimuotoisia ja perillisten keski-ikä nousee, on jäämistösuunnittelulla varsin korostunut merkitys. Perittävän on järkevää suunnitella omaisuuden siirtyminen yhdessä perikuntansa kanssa, sikäli kuin tämä vain on mahdollista. Pitkään jatkunut taloudellinen laskusuhdanne on johtanut siihen, että velkaantuminen on lisääntynyt. Velallisena oleva perillinen ei välttämättä halua, että hänen perintöosuutensa menee velkojen maksuun ja haluaa mieluummin ohjata perinnön omille edunsaajilleen. Tässä työssä tarkastellaan, miten velallisena oleva perillinen voi pätevästi luopua perinnöstä, niin ettei se mene velkojen maksuun. Toisaalta tutkielmassa pohditaan, mitä mahdollisuuksia velkojilla on puuttua perillisen määräämistoimiin. Tutkielman alussa selvitetään, minkälainen oikeustoimi perinnöstä luopuminen on ja mitä perillisen tulee huomioida, jotta luopuminen tapahtuu tehokkaasti. Luvussa tarkastellaan, mitä eroa on ennakollisella luopumisella ja jälkikäteisellä luopumisella, sekä selvitetään, mitä toimia perillinen voi suorittaa ilman, että hänen katsotaan tosiasiallisesti ottaneen perintöä vastaan. Myös sijaantuloperimyksen määräytymistä pohditaan. Seuraavaksi tutkielmassa käsitellään perinnöstä luopumisen tehokkuutta suhteessa velkojatahoihin. Luopumista tarkastellaan ulosottovelkojien, konkurssivelkojien sekä yksityishenkilön velkajärjestelyn kannalta. Tarkoituksena on selvittää, missä ajassa ja millä keinoin perillisen tulee luopua perinnöstä, jotta luopuminen olisi tehokasta ja sitovaa velkojiin nähden. Perintöosuus on ulosmittauskelpoista omaisuutta, mutta koska se on velkojien kannalta sattumanvarainen saanto, ei siihen perustuvaa luotonantoa tarvitse erityisesti turvata. Kyseessä on siten eräänlainen kilpailu velallisen ja velkojien välillä, jossa velallisen tulee luopua perintöosuudesta oikein ja ajoissa, jotta sitä ei käytettäisi velkojen maksuun. Henkivakuutuskorvaukset on tutkielmassa otettu omaksi tarkasteltavaksi kokonaisuudekseen. Säästöhenki- ja eläkevakuutusten suosio on jatkuvassa kasvussa ja niihin liittyy myös jäämistöoikeudellisia piirteitä. Vakuutuksenottaja voi ottaa vakuutussopimukseen edunsaajamääräyksen, jolla hän määrää vakuutuskorvaukset maksettavaksi tietylle tai tietyille edunsaajille. Nämä korvaukset eivät tällöin ole kuolinpesään kuuluvaa omaisuutta, joten mahdollisuus luopua niistä on ratkaistava tulkinnan kautta. Tämänhetkisen lainsäädännön puitteissa ei voida tyhjentävästi päätellä, onko vakuutuskorvauksista mahdollista luopua velkojia sitovasti. Nähtäväksi jää, tuleeko tämä kysymys ratkaistavaksi oikeuskäytännössä. Lopuksi pohditaan velkojien oikeussuojakeinoja. Kyseeseen voi tulla tilanne, jossa perillinen yrittää luopua perinnöstä, jonka hän on jo faktisesti ottanut vastaan. Tällöin velkoja voi vaatia oikeuttaan loukkaavan luovutuksen peräyttämistä takaisinsaantisäännösten perusteella. Perillinen voi myös luopua perinnöstä sinänsä pätevästi, mutta säilyttäen kuitenkin tosiasiallisen määräysvallan omaisuuteen, mitä voidaan pitää keinotekoisena varallisuusjärjestelynä. Velkojien on mahdollista puuttua tähänkin, jolloin omaisuus olisi luopumisesta huolimatta käytettävissä velkojen maksuun. Olennaista on, että kaikki velallisen vilpilliseen toimintaan puuttuminen edellyttää velkojalta reagointia. Se, turvautuuko velkoja käytettävissään oleviin keinoihin, riippuu hänen omasta aktiivisuudestaan. Perinnöstä luopuminen on kokonaisuutena arvioiden hyvin joustavasti toteutettavissa oleva oikeustoimi. Lainsäädäntö takaa perilliselle mahdollisuuden harkita jäämistön ohjautumista, mikäli hän haluaa välttää omaisuuden joutumisen velkojille. Myös velkojien oikeudet ovat riittävässä määrin turvattuja, sillä heillä on mahdollisuus turvautua takaisinsaantiin tai puuttua keinotekoisiin järjestelyihin

Global, National, or Market? Emerging REDD+ Governance Practices in Mozambique and Tanzania

This article examines emerging governance practices in the REDD (Reducing Emissions from Deforestation and Forest Degradation) initiative. We examine three different general governance practices (neoliberal, post-national, and government-led practices) that have been applied in the interaction between international organizations and two REDD target countries: Mozambique and Tanzania. In these countries, we find that emerging REDD+ governance practices are a mixture of international organizations’ procedural practices and the target country’s established governance practices, whereas neoliberal practices are weakly expressed. These findings call into question the simplified assumption of reduced state authority.peerReviewe

Effect of arbuscular mycorrhizas on crown rot (Phytophthora cactorum) in micropropagated strawberry plants

Preliminary studies were conducted on the effect of arbuscular mycorrhizal fungi (AMF) against strawberry crown rot caused by Phytophthora cactorum (Leb. & Cohn) Schroet. A micropropagated strawberry cultivar susceptible to the disease, ‘Jonsok’, was either inoculated with the Finnish AMF strains Glomus mosseae (Nicol. & Gerd.) Gerdemann & Trappe V57, G. hoi Berch & Trappe V98 and G. fistulosum Skou & Jakobson V128, or it was left uninoculated. AMF inoculation at the beginning of the weaning stage, five weeks before the establishment of the pot or field experiment, did not decrease crown rot severity in either of the experiments. In the pot experiment, on the contrary, AMF lowered the plant health index when P. cactorum was added to the substrate in the form of infected plant residues. Results are discussed in relation to soil-borne vs. foliar disease, phosphorus concentration of the growth substrate and influence of weather conditions