Ilmasto-olosuhteiden muuttuminen tulevan sadan vuoden aikana lämpimämmäksi ja kosteammaksi rasittaa rakennuksia ulkoa päin. Rakennustekniikkaa kehitetään koko ajan uusin ja innovatiivisin keinoin vastaamaan muuttuvia ilmasto-olosuhteita. Kuitenkin näyttöä kestävistä ratkaisuista on jo vuosisatojen mittaan kertynyt.
Tässä diplomityössä tutkitaan kuinka Pohjoismaiden, erityisesti Suomen muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin voidaan vastata paikallisella puuperinnerakentamisella. Samalla työ pohtii sitä, voisiko perinnerakentamisesta kerättyjä havaintoja hyödyntää yhtenä tulevaisuuden suunnittelumetodina. Työ jakautuu kolmeen lukuun, joista ensimmäisessä käsitellään ilmastonmuutoksen tuomia haasteita rakentamisen kentällä, pohditaan nykyistä suhtautumista puurakentamiseen sekä tutkitaan historiasta perinnerakentamisen keinoja sopeutua pohjoismaisiin ankariinkin sääolosuhteisiin.
Työn toisessa luvussa käydään läpi rakennuksen ulkovaipan rakenteet perinnepuurakentamisen näkökulmasta ja pohditaan niiden ominaisuuksien soveltuvuutta tuleviin ilmasto-olosuhteisiin. Tarkastelun näkökulmia ovat kosteustekninen ja energiaa varastoiva ominaisuus, rakenteiden kustannustehokkuus, korjattavuus, käyttöikä sekä rakenteen materiaalien uusiutuvuus. Luvun lopussa on johtopäätöksissä tiivistetty, mistä perinnerakentamisessa käytetyistä materiaaleista ja tekniikoista voisi tämän diplomityön raameissa tehdyn tutkimuksen valossa näyttäytyä toimivana ilmaston muuttuessa.
Viimeisessä luvussa esitellään koetalo, jossa on hyödynnetty toisessa luvussa käsiteltyjä rakenteita. Koetalolla pyritään myös löytämään ratkaisu ensimmäisessä luvussa esiteltyihin tulevaisuuden haasteisiin. Perinnepuurakentaminen on pienimittakaavaista, joten työ käsittelee ratkaisuja pientalon näkökulmasta
