Using movie sponsorship to improve the brand image : case: partnership of Finlandia Vodka with James Bond movie 'Die another day'

Siirretty Doriast

Development and Management of Urban Stormwater Floods

Tämän kandidaatintyön tavoitteena oli hulevesitulvien syntyyn vaikuttavien tekijöiden ja mahdollisten ehkäisykeinojen selvittäminen. Kandidaatintyö toteutettiin kirjallisuusselvityksenä. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä olivat miten hulevesitulva syntyy, mitä vaikutuksia sillä voi olla ja miten hulevesitulvia voi ehkäistä. Taustaksi selvitetään valunnan muodostumista ja siihen vaikuttavia hydrologisia tekijöitä, kuten sadantaa ja haihduntaa sekä huleveden syntyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lyhyesti käsitellään myös huleveden laatuun liittyviä asioita, mutta työssä keskitytään huleveden määrään vaikuttaviin tekijöihin. Hulevesien varastointiin ja johtamiseen käytettävissä olevan kapasiteetin ylittyminen johtaa hulevesitulvaan. Tällöin vettä kertyy esimerkiksi kadulle tai muille alaville paikoille. Erityisesti tiivistyvä kaupunkirakenne ja tämän mukana kasvava läpäisemättömän pinnan osuus kasvattavat hulevesitulvan riskiä. Hulevesitulva vaikuttaa liikenteeseen estäen liikkumista ja jopa vaurioittaen ajoneuvoja. Lisäksi rakennuksiin päästessään vesi voi aiheuttaa kosteusvaurioita ja johtaa sisäilmaongelmiin. Hallitsemattomasti virtaava hulevesi voi aiheuttaa eroosiota, joka voi vaurioittaa rakenteita. Ratkaisu hulevesitulviin esitettiin kolmiosaisena. Ensisijaisesti pitäisi pyrkiä hulevesien vähentämiseen esimerkiksi imeyttämällä tai pyrkimällä säilyttämään mahdollisimman paljon luonnonmukaista imeytymiskapasiteettia. Toisena ratkaisuna on hulevesien viivyttäminen, jolla estetään hulevesien äkillinen kertyminen epäedullisiin paikkoihin. Tähän sopivia ratkaisuja ovat esimerkiksi erilaiset altaat ja painanteet. Kolmantena keinona on huleveden tehokas johtaminen, johon turvaudutaan, kun muilla ratkaisuilla ei pystytä tarpeeksi vähentämään tulvan todennäköisyyttä. Tällöin tulva siirretään toisaalle. Myös johtamiseen tarkoitetut rakenteet voidaan varustaa viivyttävillä elementeillä

Kertomuksia 3-5-vuotiaiden myötätuntoteoista

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kerättyjen myötätuntotekokertomusten avulla, minkälaisia ovat tyypilliset 3-5-vuotiaiden myötätuntotekoihin liittyvät kertomukset ja minkälaisia puolestaan ovat tyypillisestä poikkeavat kertomukset myötätuntoteoista. Tutkimuksen avulla lisättiin ymmärrystä siitä, millaisissa tilanteissa myötätuntotekoja esiintyy, mistä toisen avun tarve havaitaan, mitä ovat konkreettiset myötätuntoteot ja mikä on aikuisen rooli myötätuntotekokertomuksissa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi myötätunto ja sen rakentuminen. Myötätuntoa tarkasteltiin yksilön ominaisuutena sekä osana prososiaalista käyttäytymistä. Pääpaino suuntautui kuitenkin myötätunnon toiminnalliseen näkökulmaan. Siinä myötätuntoa tarkasteltiin kolmivaiheisena prosessina, johon kuuluvat havainnointi toisen avun tarpeesta, empatian tunteminen ja empatiaa seuraava konkreettinen teko toisen kärsimyksen lieventämiseksi. Myötätuntotekoina tässä tutkimuksessa toimivat auttaminen, lohduttaminen, jakaminen ja mukaan ottaminen. Tutkimuksen metodologisena näkökulmana käytettiin kerronnallisuutta, pohjautuen sosiokonstruktivistiseen viitekehykseen. Myötätunnon toiminnallisuus yhdistettynä kerronnalliseen metodologiaan, muodosti tässä tutkimuksessa myötätuntokertomusten ytimen. Kertomukset kerättiin haastattelemalla neljää lastentarhanopettajaa, jotka olivat kukin omissa tiimeissään havainnoineet lasten myötätuntotekoja noin kuukauden ajan. Lopullinen aineisto muodostui tiimien tekemistä havainnoista, jotka täydennettiin kokonaisiksi ja kattaviksi myötätuntotekokertomuksiksi haastattelujen avulla. Aineistoksi kertyi 51 kertomusta eli narratiivia lasten myötätuntoteoista. Narratiivit analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tyypillisissä myötätuntokertomuksissa tekoina olivat auttaminen ja lohduttaminen yhdessä aikuisen kanssa tai yksin. Tyypillinen kertomus tapahtui vapaan leikin, ulkoilun, ruokailun tai pukeutumistilanteen aikana. Toisen kärsimys havaittiin tyypillisesti toisen lapsen itkusta tai kovasta ponnistelusta jotain asiaa kohtaan. Epätyypillisiä myötätuntotekoja olivat jakaminen ja mukaan ottaminen. Epätyypillistä oli havaita toisen kärsimys pelkästään havainnoimalla toisen kehonkieltä. Aikuisen palaaminen myötätuntotekoon oli epätyypillistä ja sitä esiintyi vain harvoissa kertomuksissa. Yksikään kertomus ei tapahtunut aikuisen ohjaaman toiminnan aikana ja epätyypillistä oli myös se, että kertomus tapahtui siirtymätilanteessa. Lapsi toi vain harvoin sanallisesti omat vastaavat kokemuksensa esille, kuin mitä avuntarvitsija koki. Aikuisen antama positiivinen palaute myötätuntoteoista oli vaihtelevaa

Hulevesien hallinnan tila ympäristölupavelvollisissa laitoksissa

Tämän diplomityön tavoitteena oli laatia kirjallisuusselvitys ympäristölupavelvollisten laitosten hulevesiä koskevasta lainsäädännöstä, oppaista, ohjeistuksista ja haitta-ainepitoisuuksien rajaarvoista. Lisäksi tarkoitus oli koota suppea yhteenveto ympäristölupien hulevesiä koskevista määräyksistä sekä selvittää ympäristöluvanvaraisten laitosten hulevesien hallinnan tila. Tavoitteena oli myös laatia ehdotukset laitosten hulevesien hallinnan hyviksi käytännöiksi sekä maastoon tai ojaan laskettavien hulevesien haitta-aineiden pitoisuuksien ohjearvoiksi. Diplomityö oli osa ympäristöministeriön ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) keväällä 2019 käynnistämää valvontahanketta, jossa selvitettiin ympäristölupavelvollisten laitosten hulevesien hallinnan tilaa. Luvussa 2 on kirjallisuuskatsaus hulevesien hallintaan ja haitta-aineisiin sekä sammutusjätevesiin liittyen. Luvussa 3 on käsitelty hulevesiin ja sammutusjätevesiin liittyvää lainsäädäntöä sekä hulevesiin ja sammutusjätevesiin liittyviä lupamääräyksiä ympäristöluvissa. Ympäristölupien määräyksien selvittäminen rajattiin kemianteollisuuden ja metalliteollisuuden ympäristölupiin läpikäydyn aineiston rajaamiseksi. Työssä käytiin myös läpi vesien haitta-ainepitoisuuksille annettuja raja-arvoja. Valvontahankkeen osana ELY-keskukset tekivät määräaikaistarkastusvuorossa oleville ympäristölupavelvollisille laitoksille kohdistetun kyselyn hulevesien hallintaan liittyen. Luvussa 4 on käyty läpi tämän kyselyn vastaukset. Kyselyyn vastasi 338 laitosta, ja näitä vastauksia on tässä työssä käsitelty sekä kokonaisuutena että vastanneiden laitosten toimialoittain. Kyselyn tulosten perusteella hulevesien hallinnan tila vaihtelee sekä yksittäisten laitosten että eri toimialojen välillä. Toimialojen välillä huomattavia eroja on mm. ympäristöluvassa annettujen määräysten, hulevesien tarkkailun ja hulevesien käsittelyrakenteiden yleisyydessä. Osana diplomityötä oli myös tarkoitus laatia ehdotukset hulevesien hallinnan hyviksi käytännöiksi sekä maastoon tai ojaan johdettavien hulevesien haitta-ainepitoisuuksien ohjearvoiksi. Ehdotus hulevesien hallinnan hyviksi käytännöiksi on julkaistu osana tätä työtä, mutta ehdotuksia hulevesien haitta-ainepitoisuuksien ohjearvoiksi ei tässä yhteydessä ole esitetty, sillä niiden julkaiseminen olisi vaatinut laajemman selvityksen. Tämän työn sisältämät ehdotukset ovat diplomityöntekijän näkemys hyvistä käytännöistä, eivät työn toimeksiantajan virallista ohjeistusta

Kertomuksia 3-5-vuotiaiden myötätuntoteoista

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kerättyjen myötätuntotekokertomusten avulla, minkälaisia ovat tyypilliset 3-5-vuotiaiden myötätuntotekoihin liittyvät kertomukset ja minkälaisia puolestaan ovat tyypillisestä poikkeavat kertomukset myötätuntoteoista. Tutkimuksen avulla lisättiin ymmärrystä siitä, millaisissa tilanteissa myötätuntotekoja esiintyy, mistä toisen avun tarve havaitaan, mitä ovat konkreettiset myötätuntoteot ja mikä on aikuisen rooli myötätuntotekokertomuksissa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi myötätunto ja sen rakentuminen. Myötätuntoa tarkasteltiin yksilön ominaisuutena sekä osana prososiaalista käyttäytymistä. Pääpaino suuntautui kuitenkin myötätunnon toiminnalliseen näkökulmaan. Siinä myötätuntoa tarkasteltiin kolmivaiheisena prosessina, johon kuuluvat havainnointi toisen avun tarpeesta, empatian tunteminen ja empatiaa seuraava konkreettinen teko toisen kärsimyksen lieventämiseksi. Myötätuntotekoina tässä tutkimuksessa toimivat auttaminen, lohduttaminen, jakaminen ja mukaan ottaminen. Tutkimuksen metodologisena näkökulmana käytettiin kerronnallisuutta, pohjautuen sosiokonstruktivistiseen viitekehykseen. Myötätunnon toiminnallisuus yhdistettynä kerronnalliseen metodologiaan, muodosti tässä tutkimuksessa myötätuntokertomusten ytimen. Kertomukset kerättiin haastattelemalla neljää lastentarhanopettajaa, jotka olivat kukin omissa tiimeissään havainnoineet lasten myötätuntotekoja noin kuukauden ajan. Lopullinen aineisto muodostui tiimien tekemistä havainnoista, jotka täydennettiin kokonaisiksi ja kattaviksi myötätuntotekokertomuksiksi haastattelujen avulla. Aineistoksi kertyi 51 kertomusta eli narratiivia lasten myötätuntoteoista. Narratiivit analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tyypillisissä myötätuntokertomuksissa tekoina olivat auttaminen ja lohduttaminen yhdessä aikuisen kanssa tai yksin. Tyypillinen kertomus tapahtui vapaan leikin, ulkoilun, ruokailun tai pukeutumistilanteen aikana. Toisen kärsimys havaittiin tyypillisesti toisen lapsen itkusta tai kovasta ponnistelusta jotain asiaa kohtaan. Epätyypillisiä myötätuntotekoja olivat jakaminen ja mukaan ottaminen. Epätyypillistä oli havaita toisen kärsimys pelkästään havainnoimalla toisen kehonkieltä. Aikuisen palaaminen myötätuntotekoon oli epätyypillistä ja sitä esiintyi vain harvoissa kertomuksissa. Yksikään kertomus ei tapahtunut aikuisen ohjaaman toiminnan aikana ja epätyypillistä oli myös se, että kertomus tapahtui siirtymätilanteessa. Lapsi toi vain harvoin sanallisesti omat vastaavat kokemuksensa esille, kuin mitä avuntarvitsija koki. Aikuisen antama positiivinen palaute myötätuntoteoista oli vaihtelevaa

Korona tuli kylään -tutkimushankkeen loppuraportti : Koronakriisin vaikutuksia varhaiskasvatukseen

Tätä julkaisua ei saa kopioida, tulostaa ja jälleenmyydä kaupallisesti. Julkaisu on tarkoitettu varhaiskasvatuksen kehittämiseen sekä ei-kaupalliseen käyttöön.Tämä julkaisu raportoi Helsingin yliopistossa tehdyn Korona tuli kylään –tutkimushankkeen keskeisempiä tuloksia. Hankkeessa tarkasteltiin pandemian aiheuttamia vaikutuksia varhaiskasvatukseen kolmen ryhmän kohdalla: varhaiskasvatuksen yksiköiden johtajat, lapset ja huoltajat. Tutkimus kohdistui erityisesti varhaiskasvatuksen yksiköiden johtajien työhön poikkeusaikana. Raportissa esitellään muun muassa varhaiskasvatuksen yksiköiden johtajien näkemyksiä heidän tarvitsemastaan ja saamastaan tuesta sekä poikkeusajan mahdollisesti aiheuttamasta kuormituksesta

Impact and effectiveness of a conjugate vaccine against invasive pneumococcal disease in Finland-a modelling approach

The evaluation of the public health impact of a vaccination program is essential in monitoring its policy relevance. Vaccine impact (VI) is usually assessed in a before-after design, in which data on disease burden without vaccination program is required from a historical reference period. It takes into account the indirect effects and therefore aims to describe the public health performance of the vaccination program in the population. Vaccine effectiveness (VE), measured in parallel settings, quantifies the benefit for an individual of being vaccinated but does not address the indirect effects of a vaccination program. The motivation of this paper is to gain insight into patterns of how VI and VE have manifested under large-scale use of a ten-valent pneumococcal conjugate vaccine in Finnish children. We construct a simple pseudo-dynamic model that mimics typical post-vaccination trends in the incidences of pneumococcal carriage and invasive disease in children when the proportion of vaccine-type carriage decreases. In the context of the model, we define the parameters of interest for VI and VE and explore how their expected values evolve over time. For comparison, we demonstrate the application of VI and VE estimation by using register data

Preterm birth and subsequent timing of pubertal growth, menarche, and voice break

Background: We evaluated pubertal growth and pubertal timing of participants born preterm compared to those born at term. Methods: In the ESTER Preterm Birth Study, we collected growth data and measured final height of men/women born very or moderately preterm (<34 gestational weeks, n = 52/55), late preterm (34–<37 weeks, 94/106), and term (≥37 weeks, 131/151), resulting in median 9 measurements at ≥6 years. Timing of menarche or voice break was self-reported. Peak height velocity (PHV, cm/year) and age at PHV (years) were compared with SuperImposition by Translation And Rotation (SITAR) model (sexes separately). Results: Age at PHV (years) and PHV (cm/year) were similar in all gestational age groups. Compared to term controls, insignificant differences in age at PHV were 0.1 (95% CI: −0.2 to 0.4) years/0.2 (−0.1 to 0.4) for very or moderately/late preterm born men and −0.0 (−0.3 to 0.3)/−0.0 (−0.3 to 0.2) for women, respectively. Being born small for gestational age was not associated with pubertal growth. Age at menarche or voice break was similar in all the gestational age groups. Conclusions: Timing of pubertal growth and age at menarche or voice break were similar in participants born preterm and at term

Lääkärin syntymäpäiviä vietetään useammin alkuvuodesta

Teema : syntymäPeer reviewe

Social Distancing and SARS-CoV-2 Transmission Potential Early in the Epidemic in Finland

Background:Information about social mixing patterns under heavy social distancing is needed to model the impact of nonpharmaceutical interventions on SARS-CoV-2 transmission.Methods:We conducted a survey on daily person-to-person contacts during the early phase of the SARS-CoV-2 epidemic in Finland, one month after strong social distancing measures had been introduced nationwide. We defined a contact as exchange of at least a few words in proximity of another person. We also considered physical (“skin-to-skin”) contacts separately. Based on 3,171 reported contacts by 1,320 participants of 1–79 years of age, we estimated age-stratified contact matrices essential in modeling virus transmission.Results:Compared with contacts during prepandemic conditions, as learned from the Finnish part of the Polymod study, there was a 72% (95% credible interval, CI = 71, 74) reduction in the daily number of all contacts and a 69% (95% CI = 66, 73) reduction in the daily number of physical contacts in April 2020. The largest reduction, of almost 90%, occurred in physical contacts by individuals more than 70 years of age. The estimated reduction in the transmission potential of the virus attributable solely to reduced contact frequencies varied between 59% (whole population; physical contacts; 95% CI = 52, 68) and 77% (over 20-year olds; physical contacts; 95% CI = 70, 89).Conclusions:We surmise that the large reduction in the daily numbers of social contacts in the early part of the SARS-CoV-2 epidemic in Finland was likely a major contributor to the steady decline of the epidemic in the country since early April.</p