Potilas- ja asiakasturvallisuuden tilannekuva ja seurantamenettelyt : Ehdotus seurannan mittaristoksi

Suomessa ei ole saatavilla kansallista potilas- ja asiakasturvallisuuden tilannekuvaa. Turvallisuutta koskevia tietoja leimaa hajanaisuus ja pirstaleisuus. Tietoja kerätään ja tilannetta seurataan epäyhtenäisesti paikallisella, mahdollisesti alueellisella sekä kapeasta näkökulmasta myös kansallisella tasolla. Tämän seurauksena potilas- ja asiakasturvallisuuden kattava arviointi ei ole mahdollista. Myös potilas- ja asiakasturvallisuuden ohjaus ja valvonta on vaikeutunut. VN TEAS -hankkeessa on koottu mittaristo, joka mahdollistaa sote-organisaatioiden vertailun ja vertaiskehittämisen. Mittaristo jakautuu kolmeen osa-alueeseen: 1) rakenteita ja käytänteitä tukevat tarkistuslistaindikaattorit, 2) kuuma linja -indikaattorit, jotka kuvaavat vakavien haittoja ja niiden ilmoittamis- ja käsittelykäytäntöjä tavoitteena nopeuttaa ja tehostaa haittojen käsittelyä ja ennaltaehkäisyä toimintayksiköissä; sekä 3) keskeiset määrälliset vertailuindikaattorit, joista kansallinen vertailu on mahdollista aloittaa. Alueilla ja toimintayksikkötasolla mittaristoa olisi mahdollista hyödyntää vapaaehtoisuuteen perustuvalla vertaiskehittämisen mallilla. Mittareiden valinta on tehty laajasta valikoimasta, joista valtaosa on toimintayksiköissä käytössä. Valinta on perustunut sekä hankkeessa työskennelleiden että ulkopuolisten asiantuntijoiden laajaan konsensukseen, kansainvälisiin esimerkkeihin ja suosituTämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Vaelluskalojen palauttaminen rakennettuihin jokiin: Rakennettujen jokien tutkimustuloksia vuosilta 2011–2018

Vaelluskalakantojen palauttaminen rakennettuihin vesistöihin edellyttää monialaista tutkimustietoa kalojen elinkierron eri vaiheisiin liittyvistä haasteista ja niiden korjaustoimista. Myös vesistöjen eri käyttäjien ja intressiryhmien on löydettävä yhteinen tahtotila jokiympäristön ja sen kalaston kestävälle käytölle. Tämä puolestaan edellyttää viranomaisten, eri toiminnanharjoittajien ja sidosryhmien välillä avointa vuoropuhelua, yhteisten sovitteluratkaisujen hakemista ja omista eduista joustamista. Vaelluskalojen palauttamiseen liittyviin tietotarpeisiin on vastattu Luonnonvarakeskuksen (Luke) monialaisilla tutkimushankkeilla, joita on toteutettu rakennetuissa vesistöissä eri puolilla maatamme sekä Luken Kainuun kalantutkimusaseman kokeellisissa olosuhteissa. Tähän raporttiin on koottu vuosina 2011–2018 toiminnassa olleiden Luonnonvarakeskuksen (vuoteen 2015 asti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) hankkeiden tärkeimmät tulokset sekä julkaisuluettelo. Tässä esiteltäviä hankkeita ja raportin koostamista ohjasi erikoistutkija Aki Mäki-Petäys kevääseen 2019 asti. Useat näistä hankkeista on tehty yhteistyössä Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän ja Oulun yliopistojen, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Elintarviketurvallisuusviraston (Evira), Metsähallituksen, ELY-keskusten ja Pohjois-Pohjanmaan liiton kanssa, ja joissakin tapauksissa nämä tahot ovat olleet myös hankkeiden päävastuullisia toteuttajia. Tutkimushankkeita on rahoitettu myös osana laajempia ja useampivuotisia Public-Private-Partnership (PPP) – hankekokonaisuuksia, missä vesivoimayhtiöiden rahoitus on ollut merkittävässä osassa. Vaelluskalojen palauttaminen on monin paikoin mahdollista, jos eri käyttäjät ja intressiryhmät ovat sitoutuneet pitkäjänteiseen yhteistyöhön. Vesistökohteet ovat erilaisia, joten kaikkiin kohteisiin sopivaa ratkaisua ei yleensä ole, vaan toimenpiteissä on aina huomioitava vesistöjen erityispiirteet sekä mahdolliset muut reunaehdot. Kohteesta riippuen, toimenpiteinä tarvitaan: Toimivat kalojen vaellusväylät patojen ohitse sekä ylä- että alavirtaan, Elinympäristökunnostuksia sekä joki- ja purouomissa että niiden valuma-alueilla, Istutuskalojen sekä – toiminnan laadullista kehittämistä, Riittävää kalastuksen säätelyä, Myös muiden eliöryhmien kuin vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamista, Realistisesti asetettuja vesistökohtaisia tavoitteita, Toimenpiteiden vaikuttavuuden seurantaa, Tehokasta ja yleistajuista viestintää sekä kaikkien sidosryhmien sitouttamista yhteistyöhön, Ajallisia ja taloudellisia resursseja. Aihepiirin tutkimustoimintaa viedään Lukessa eteenpäin vuodesta 2019 alkaen mm. Sateenvarjo III-, Kalatalouden ympäristöohjelma-, RiverGo- sekä monissa muissa yhteistyöhankkeissa. Toivomme, että tämä työ toimii tietopakettina monille muillekin hankkeille!201

Hydroclimatic Controls on the Isotopic (δ18 O, δ2 H, d-excess) Traits of Pan-Arctic Summer Rainfall Events

Arctic sea-ice loss is emblematic of an amplified Arctic water cycle and has critical feedback implications for global climate. Stable isotopes (delta O-18, delta H-2, d-excess) are valuable tracers for constraining water cycle and climate processes through space and time. Yet, the paucity of well-resolved Arctic isotope data preclude an empirically derived understanding of the hydrologic changes occurring today, in the deep (geologic) past, and in the future. To address this knowledge gap, the Pan-Arctic Precipitation Isotope Network (PAPIN) was established in 2018 to coordinate precipitation sampling at 19 stations across key tundra, subarctic, maritime, and continental climate zones. Here, we present a first assessment of rainfall samples collected in summer 2018 (n = 281) and combine new isotope and meteorological data with sea ice observations, reanalysis data, and model simulations. Data collectively establish a summer Arctic Meteoric Water Line where delta H-2 = 7.6.delta O-18-1.8 (r(2) = 0.96, p 0.75 parts per thousand/degrees C) were observed at continental sites, while statistically significant temperature relations were generally absent at coastal stations. Model outputs indicate that 68% of the summer precipitating air masses were transported into the Arctic from mid-latitudes and were characterized by relatively high delta O-18 values. Yet 32% of precipitation events, characterized by lower delta O-18 and high d-excess values, derived from northerly air masses transported from the Arctic Ocean and/or its marginal seas, highlighting key emergent oceanic moisture sources as sea ice cover declines. Resolving these processes across broader spatial-temporal scales is an ongoing research priority, and will be key to quantifying the past, present, and future feedbacks of an amplified Arctic water cycle on the global climate system

Lasten kokemuksia satuhieronnasta Oulun kaupungin päiväkodissa

TIIVISTELMÄ Oulun ammattikorkeakoulu Sosiaalialan tutkinto-ohjelma Tekijät: Marika Hyvärinen, Riikka Mustonen ja Kaisa Mäki Opinnäytetyön nimi: Lasten kokemuksia satuhieronnasta Oulun kaupungin päiväkodissa Työn ohjaajat: Päivi Tervasoff ja Aira Vähärautio Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Syksy 2016 Sivumäärä: 59 + 7 liitesivua Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvailla lasten kokemuksia satuhieronnasta eräässä Oulun kaupungin päiväkodissa, missä myös toteutettiin Oulu Sote Labs pilottitoiminnan leikkikerhoja. Päiväkodissa satuhieronta oli osa leikkikerhojen toimintaa. Tavoitteenamme on tuottaa tietoa lasten kokemuksista satuhieronnasta ja satuhieronnan käytännön toteutuksesta lasten näkökulmasta kaikille, jotka kyseistä menetelmää käyttävät tai ovat aikeissa käyttää. Tietoperusta muodostuu satuhieronnan ja pilottitoiminnan keskeisten käsitteiden ympärille. Käsitteitä ovat sosioemotionaalisten taitojen ja leikkitaitojen kehitys sekä satuhieronta. Lisäksi käsitteinämme ovat satuhierontaan liittyvät itsetunto, kosketus, sadut ja mielikuvitus sekä läsnäolo ja lapsen suhteet. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, johon keräsimme aineiston teemahaastatteluilla sekä hyödynsimme lisäksi leikkikerhoista saatuja palautelomakkeita. Haastatteluihin osallistui yhteensä seitsemän (7) lasta, joista osan haastattelimme kaksi lasta kerrallaan ja osa oli haastattelussa yksin. Saadut aineistot litteroimme ja teemoitellen jaottelimme niissä esiintyvät aihealueet omiin ryhmiinsä. Lasten kokemukset satuhieronnasta olivat pääosin positiivisia ja lapset kuvailivat satuhieronnan olleen kivaa ja rentouttavaa. Kuitenkin saimme myös eriäviä vastauksia, eivätkä lapset kaikissa olosuhteissa pitäneet satuhieronnasta. Lapsille oli jäänyt mieleen tiettyjä satuhierontoja, joita he nimesivät. Lapset kokivat pääosin myönteisesti sekä toisille tehdyn että itse saadun satuhieronnan. Osa lapsista piti enemmän aikuisen tekemästä satuhieronnasta ja osa taas lapsen tekemästä hieronnasta. Opinnäytetyössämme saimme kerättyä lasten kokemuksia satuhieronnasta. Näitä tuloksia voidaan hyödyntää uusia satuhierontasatuja ja -hetkiä suunniteltaessa. Asiasanat: satuhieronta, varhaiskasvatus, sosioemotionaaliset taidot, leikkitaidot, lapsihaastattelu, lasten osallisuusABSTRACT Oulu University of Applied Sciences Degree programme, option Authors: Marika Hyvärinen, Riikka Mustonen ja Kaisa Mäki Title of thesis: Children’s experiences of story massage in day care in Oulu Supervisors: Päivi Tervasoff ja Aira Vähärautio Term and year when the thesis was submitted: Autumn 2016 Number of pages: 59 + 7 enclosure pages The aim of our thesis is to describe the experiences of children about story massage in a day care in Oulu. In this day care, it was carried out playgroups as part of pilot study of Oulu Sote Labs. Story massage was one part of these play groups’ action in day care. Our aim is to produce information of children’s experiences about story massage as an action and in practice from children’s point of view for all those who are using this method or are planning to use it. The knowledge base of this study forms of the key concepts about story massage and the pilot study. The concepts are the development of socio-emotional skills and play skills and story massage. Also as concepts we have self-esteem, touch, stories, imagination, presence and the relationships of a child. These concepts are widely involved with story massage. The thesis is qualitative study and the material for the study we collected through theme-based interview. We also exploited the feedback forms that were collected from play groups. We interviewed seven children. Part of them were in pairs and part of them were alone in the interview situation. The data of interviews was transcribed and then analyzed by themes. Children’s experiences about story massage were mainly positive and children described story massage by terms nice and relaxing. Also we had some answers that showed that in every circumstances children did not like the story massage. Children remembered well some particular massaging stories and they were able to name them. Children found doing story massage and having it mainly positively. Some of children preferred the story massage done by an adult and some of them preferred it done by other children. In our thesis we managed to collect the experiences of children about story massage. These results can be exploited by planning new stories and functions for story massage. Keywords: story massage, early childhood education, socio-emotional skills, play skills, child interview, complicity of childre

Climate change and boreal rivers:predicting present-day patterns and future changes in hydrological regime and its effects on river communities

Abstract Although flow regime is a key element in determining the structure and function of lotic ecosystems, little is known about the variation of natural flow regimes and its relation to biological communities in highly seasonal northern boreal rivers. Temperature and precipitation patterns at northern latitudes are predicted to change drastically in the future causing severe effects on stream ecosystems. Interactions between climate change impacts and land use might further create unpredictable environmental stress. In this thesis, I first assessed the relationship of natural flow regimes of northern boreal rivers with taxonomic and functional structure of stream macroinvertebrates. Second, I combined hydrological, climate and biological models to study how climate change will alter northern flow and thermal regimes, how macroinvertebrates will respond to these changes and where these changes are going to be most pronounced. Third, I experimentally studied how different stream organisms are responding to flow change, sedimentation and their possible interaction. The role of hydrology in structuring macroinvertebrate assemblages was evident. Streams were predicted to lose much of the flow seasonality in the future, causing drastic changes that even exceeded the effect of future warming on macroinvertebrates. Especially communities within small seasonal streams were predicted to change, highlighting the importance of focusing conservation actions on these systems. Different organism groups exhibited highly variable responses to different stressors. For instance, aquatic fungi, which have been used less in climate change research, responded more strongly to flow change than traditionally used macroinvertebrates. The interactive effects of flow and sand were all antagonistic (i.e. less than the sum of the individual effects), which could be reassuring for management, although it means that both stressors may need to be removed to produce true ecological recovery. The results support the use of hydrological models in ecological studies for predicting current and future hydrological conditions at a site. However, as extreme events have been predicted to become more frequent, instead of modeling change in average conditions, future predictive models should be able to capture extreme fluctuations to gain more realistic view of climate change effects on stream ecosystems.Tiivistelmä Joen virtaamaolosuhteet ja niiden vaihtelu ovat tärkeimpiä jokiekosysteemien rakenteeseen ja toimintaan vaikuttavia tekijöitä. Tästä huolimatta pohjoisen havumetsävyöhykkeen jokien luonnollisia virtaamaolosuhteita ja niiden yhteyttä virtavesieliöihin on tutkittu vähän. Ilmastonmuutoksen on ennustettu aiheuttavan voimakkaita muutoksia pohjoisten alueiden ilman lämpötilassa ja sadannassa, ja nämä muutokset tulevat mitä todennäköisimmin aiheuttamaan vakavia seurauksia myös jokiekosysteemeissä. Ilmastonmuutoksen ympäristövaikutukset voivat lisäksi aiheuttaa jo olemassa olevien ihmistoiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutusten kanssa haitallisia ja vaikeasti ennustettavia yhdysvaikutuksia. Väitöskirjassani arvioin ensin pohjoisten virtavesien luonnollisten virtaamaolosuhteiden suhdetta pohjaeläinyhteisöjen taksonomiseen ja toiminnalliseen rakenteeseen. Tämän jälkeen tarkastelin yhdistämällä erilaisia ilmastonmuutoksen skenaarioita hydrologisen ja biologisen mallin kanssa, miten ilmastonmuutos saattaa tulevaisuudessa vaikuttaa jokien virtaamaolosuhteisiin ja niissä eläviin pohjaeläinyhteisöihin. Lisäksi arvioin missä ja minkälaisissa jokityypeissä ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat esiin kaikkein voimakkaimmin. Lopuksi tutkin kokeellisesti, miten virtaamavaihtelu ja hienojakoinen sedimentti ja näiden mahdolliset yhdysvaikutukset vaikuttavat eri virtavesieliöihin. Tulokset osoittivat, että vuodenajasta riippuvat virtaamavaihtelut vähenevät ilmastonmuutoksen myötä, minkä seurauksena pohjaeläinyhteisöissä tapahtuu voimakkaita muutoksia. Erityisesti pienten jokien pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuus ja koostumus muuttuivat verrattaessa tämän päivän lajistoa tulevaisuuden ennustettuun lajistoon. Eri virtavesieliöryhmät vastasivat hyvin eri tavalla virtaamavaihtelun ja hiekoittumisen aiheuttamaan elinympäristön muutokseen. Esimerkiksi akvaattiset sienet, joita on aikaisemmin harvoin käytetty ilmastonmuutostutkimuksissa, vastasivat voimakkaammin virtaamamuutoksiin kuin tutkimuksissa perinteisesti käytetyt pohjaeläimet. Kaikki kokeessa havaitut yhdysvaikutukset olivat kuitenkin pienempiä kuin yksittäisten vaikutusten summa. Tulos on huojentava vesiensuojelun kannalta, mutta tarkoittaa toisaalta myös sitä, ettei yksittäisten ihmisvaikutusten poistaminen välttämättä takaa vesistön ekologisen tilan parantumista, jos elinympäristöön vaikuttaa yhtaikaisesti useampi tekijä. Väitöskirjani tulokset tukevat hydrologisten mallien hyödyntämistä ekologisessa tutkimuksessa. Ilmastonmuutoksen myötä eri ääri-ilmiöiden, kuten rankkasateiden, on ennustettu tulevan entistä yleisimmiksi. Ääri-ilmiöiden vaikutukset ekologisiin vasteisiin tunnetaan kuitenkin heikosti. Mallien kehittämisessä olisi tämän vuoksi jatkossa tärkeää keskittyä ääri-ilmiöihin ja niiden aiheuttamiin biologisiin muutoksiin, jotta voisimme nykyistä realistisemmin arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia sisävesiekosysteemeissä

Data from: Climate-driven hydrological variability determines inter-annual changes in stream invertebrate community assembly

Although flow regime is one of the major drivers of riverine communities, not much is known about how inter-annual variability and extremes of flow influence community assembly mechanisms. We used data on benthic macroinvertebrates and modelled flow regimes in 23 near-pristine boreal streams to assess how community assembly mechanisms and species occupancy varied in response to inter-annual variability in flow conditions across 11 successive years encompassing extreme (both low and high) flow events. A null model approach was used to test whether deterministic or stochastic processes dominated community assembly and how much regional (among-stream) flow variability contributed to community variability (β-diversity). Mean daily flow and the greatest rate of flow rise were the strongest flow-related descriptors of invertebrate community composition. Communities were differentially assembled depending on the direction of change in flow magnitude: in high-flow years, communities were more similar than expected by chance, while at low flows they tended to be more dissimilar than expected. Beta-diversity of macroinvertebrate communities was related to among-stream flow variability only at high flows. Common species correlated strongly with flow variability and contributed most to variation in β-diversity, suggesting that changes in assembly mechanisms are mainly driven by common species. While homogenization of communities in high-flow years reflected increased species occupancies and environmental sorting, increased turnover during low flows likely resulted from stochastic extinctions and dispersal limitation. Our findings suggest that extreme hydrological events exert a strong control over stream invertebrate community assembly, and their effect may be even more profound in the future as high and low-flow spells are expected to occur more frequently, not allowing time for communities to recover

Data_OIK05329

Bio = Invertebrate species data for each site in each year, Env = site coordinate + hydrological variables (see MS for full name of each variable

Coupling of Water-Carbon Interactions During Snowmelt in an Arctic Finland Catchment

Snowmelt spring floods regulate carbon transport from land to streams. However, these coupled processes are rarely documented through high-resolution measurements focused on water-carbon interactions. We collated a state-of-the-art high-frequency data set throughout a snowmelt and early post snowmelt period, alongside regular samples of stream water, precipitation, and snowmelt isotopes (d(18)O). Our study was conducted during the 2019 snowmelt and initial post snowmelt season in a subarctic, peatland influenced headwater catchment in Pallas, Northern Finland. We measured high-frequency dissolved organic carbon (DOC), and in-stream carbon dioxide (pCO(2)). We identified a change in hydrological processes as the snowmelt season progressed and the post snowmelt season began. We found (a) Overland flow dominated stream DOC dynamics in early snowmelt, while increased catchment connectivity opened new distal pathways in the later snowmelt period; (b) CO2 processes were initially driven by rapid bursts of CO2 from the meltwaters in snowmelt, followed by dilution and source limitation emerging post snowmelt as deep soil pathways replaced the snowpack as the main source of CO2; (c) stream carbon concentration shifted from being relatively balanced between CO2 and DOC during the early snowmelt period to being increasingly DOC dominated as snowmelt progressed due to changes in DOC and CO2 source supply. The study highlights the importance of using high-frequency measurements combined with high-frequency data analyses to identify changes in the processes driving water-carbon interactions. The degree to which water-carbon interactions respond to the continuation of Arctic water cycle amplification is central to delineating the evolving complexity of the future Arctic.Peer reviewe

Arctic sea-ice loss fuels extreme European snowfall

The loss of Arctic sea-ice has been implicated with severe cold and snowy mid-latitude winters. However, the mechanisms and a direct link remain elusive due to limited observational evidence. Here we present atmospheric water vapour isotope measurements from Arctic Finland during ‘the Beast from the East’—a severe anticyclonic outbreak that brought heavy snowfall and freezing across Europe in February 2018. We find that an anomalously warm Barents Sea, with a 60% ice-free surface, supplied up to 9.3 mm d−1 moisture flux to this cold northeasterly airflow. We demonstrate that approximately 140 gigatonnes of water was evaporated from the Barents Sea during the event, potentially supplying up to 88% of the corresponding fresh snow over northern Europe. Reanalysis data show that from 1979 to 2020, net March evaporation across the Barents Sea increased by approximately 70 kg per square metre of sea-ice lost (r2 = 0.73, P < 0.01), concurrent with a 1.6 mm (water equivalent) per year increase in Europe’s maximum snowfall. Our analysis directly links Arctic sea-ice loss with increased evaporation and extreme snowfall, and signifies that by 2080, an Atlantified ice-free Barents Sea will be a major source of winter moisture for continental Europe

Seasonal and interannual Dissolved Organic Carbon transport process dynamics in a subarctic headwater catchment revealed by high-resolution measurements

Dissolved organic carbon (DOC) dynamics are evolving in the rapidly changing Arctic and a comprehensive understanding of the controlling processes is urgently required. For example, the transport processes governing DOC dynamics are prone to climate driven alteration given their strong seasonal nature. Hence, high-resolution and long-term studies are required to assess potential seasonal and inter-annual changes in DOC transport processes. In this study, we monitored DOC at a 30-minute resolution from September 2018 to December 2022 in a headwater peatland-influenced stream in Northern Finland (Pallas catchment, 68° N). To assess transport processes multiple methods were used: concentration – discharge (C-Q) slope for seasonal analysis, a modified hysteresis index for event analysis, yield analysis, and random forest regression models to determine the hydroclimatic controls on transport. The findings reveal the following distinct patterns: (a) the slope of the C-Q relationship displays a strong seasonal trend, indicating increasing transport limitation each month after snowmelt begins; (b) the hysteresis index decreases post-snowmelt, signifying the influence of distal sources and DOC mobilization through slower pathways; and (c) interannual variations in these metrics are generally low, often smaller than month-to-month fluctuations. These results highlight the importance of long-term and detailed monitoring to enable separation of inter and intra annual variability to better understand the complexities of DOC transport. This study contributes to a broader comprehension of DOC transport dynamics in the Arctic because knowledge gained regarding the dominant transport mechanisms and their seasonal variations is vital for evaluating how the carbon cycle will change in the future in Arctic ecosystems