Algoritmi päätöksentekijänä? : Tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuudet ja haasteet kansallisessa sääntely-ympäristössä

Algoritmisella päätöksenteolla on keskeinen merkitys valtionhallinnon digitalisaation edistämisessä. Sääntöpohjaisen ohjelmistorobotiikan ja tekoälyn käyttöön julkisessa päätöksenteossa liittyy kuitenkin riskejä. Selvityksen tavoitteena on kartoittaa algoritmisen päätöksenteon käyttöön liittyviä oikeudellisia reunaehtoja. Tutkimustietoa on vähän erityisesti datavetoisten teknologioiden kuten tekoälysovellusten hyödyntämisestä. Sen sijaan hallintoautomaatiota on kartoitettu myös kansallisessa tutkimuksessa, ja sääntöpohjaisesta automaatiosta on myös käyttökokemuksia valtionhallinnossa. Selvitystyössä on ilmennyt tarve kokonaisvaltaiselle ja johdonmukaiselle sääntelystrategialle, jonka kehittäminen on välttämätöntä, jotta algoritmista päätöksentekoa voidaan viranomaistoiminnassa lisätä vaarantamatta kansalaisten oikeusturvaa. Keskeiset ongelmakohdat paikannetaan hyvän hallinnon periaatteiden, tehokkaiden oikeusturvamekanismien, virkavastuun toteutumisen ja tiedon hyödyntämisen juridisiin kysymyksiin. Selvityksessä esitetään konkreettisina toimenpidesuosituksina 1) johdonmukaisen ja teknologianeutraalin sääntelystrategian luomista yleis- ja erityislakien kautta ja 2) algoritmisten järjestelmien vaikutusten arviointia, jolla vahvistetaan järjestelmien ennakollista ja jälkikäteistä kontrollia ja vältetään ennakoimattomia seurannaisvaikutuksia erityisesti liittyen järjestelmien läpinäkyvyyteen

Lohkoketjuteknologian hyödyntämismahdollisuudet palkkatulojen verotuksessa

Selvityksessä tarkasteltiin, voidaanko lohkoketjuteknologiaan perustuvia älykkäitä sopimuksia hyödyntää palkkatulojen verotuksen prosessiin automatisoimisessa. Tavoitteena oli myös selkeyttää lukijalle alan käsitteistöä sekä haasteita ja mahdollisuuksia veroviranomaisen näkökulmasta. Osana selvitystä laadittiin myös havainnollistava konseptualisointi lohkoketjuperusteisten älysopimusten soveltamisesta verotuksen prosessiin. Konseptualisoinnilla kartoitettiin lohkoketjuteknologian hyödyntämisen kipupisteitä julkishallinnon kontekstissa, mm. kustannusten ja tietoturvan näkökulmasta. Teknologia- ja arkkitehtuurinäkökulmaa laajennettiin kattaamaan myös hajautetut tilikirjaratkaisut. Lohkoketjuteknologia mahdollisuuksista on keskusteltu viime aikoina runsaasti. Viime vuosina alan käsitteet ovat keskustelussa laventuneet saaden uusia merkityksiä, mikä on entisestään paisuttanut odotuksia. Lohkoketjut ja hajautetut tilikirjat eivät kuitenkaan toistaiseksi ole onnistuneet lunastamaan niihin ladattuja odotuksia. Selvityksen valossa lohkoketjuteknologian hyödyntämismahdollisuudet palkkaverotuksen kontekstissa näyttäytyvät heikkoina. Hajautettujen tilikirjojen soveltamismahdollisuudet näyttäytyvät hieman valoisampina. Niiden osalta käsitteellinen rajanveto perinteisiin integroiviin tietojärjestelmäratkaisuihin nähden on kuitenkin häilyvä, ja hyödyt siten vaikeasti arvioitavissa

Hinnoittelualgoritmien kilpailuoikeudellisen valvonnan haasteet kartellikiellon tunnusmerkistön täyttymisen ja kilpailuoikeudellisen todistelun kannalta

Tutkielmassa tarkastellaan hinnoittelualgoritmien kilpailuoikeudelliseen valvontaan liittyviä haasteita erityisesti kartellikiellon soveltumisen ja siihen liittyvän todistelun näkökulmasta. Kartellikiellon soveltaminen on yleisesti edellyttänyt yritysten välisen yhteisen tahdon muodostamista suoralla kommunikaatiolla. Vertaamalla kartellikiellon tunnusmerkistöä oikeuskirjallisuudessa esille nousseisiin algoritmisten kolluusioiden eri skenaarioihin tutkielmassa huomataan, että kartellikielto soveltuu varsin hyvin eksplisiittisiin algoritmisiin kolluusioihin, mikä ei taas päde hiljaisten algoritmisten kolluusioiden kohdalla. Kilpailuoikeudellisessa keskustelussa kyseistä huomiota on pidetty uhkana kilpailupolitiikan tehokkaalle toteutumiselle, sillä algoritmien on pelätty tekevän hiljaisista kolluusioista aikaisempaa yleisempiä. Tutkielmassa argumentoidaan kuitenkin, että nykytiedon valossa toimivan kilpailuvalvonnan kannalta ongelmallisimpia eivät kuitenkaan ole uhkakuvat hiljaisista algoritmisista kolluusioista, vaan eksplisiittisiin algoritmisiin kolluusioihin liittyvä kilpailuoikeudellinen todistelu. Ilman riittävää todistusaineistoa kielletystä yhteistyöstä myös eksplisiittiset algoritmiset kolluusiot voivat näyttää hiljaisilta kolluusioilta. Tutkielmassa todisteluproblematiikan huomataan kohdistuvan erityisesti yritysten tarkoituksen ja tietoisuuden osoittamiseen muusta kuin osapuolten suorasta kommunikaatiosta kertovasta materiaalista. Todisteluun liittyvän problematiikan vuoksi tutkielmassa tarkastellaan myös kartellien näyttökynnystä ja kilpailuoikeudellista todistusharkintaa. Riittävän näytön taso linkittyy kartelliasioissa käytännössä tuomarin vakuuttamiseen uskottavimmalla selityksellä. Lisäksi näyttökynnyksellä on myös keskeinen yhteys kartelleista saatavan näytön vähäisyyteen, minkä vuoksi kartelleihin liittyvässä todistelussa onkin sallittua käyttää pitkälle menevää aihetodistelua. Tilanteissa, joissa näyttöä on äärimmäisen vaikea saavuttaa, kartelliasioissa hyödynnetään myös niin sanottuja faktillisia presumptioita. Vertailtaessa tavallisten kartellien todistelua algoritmisten kolluusioiden todisteluun, tutkielmassa havaitaan, että algoritmisiin kolluusioihin liittyy mahdollisesti enemmän käytettävissä olevaa näyttöä. Käytettävissä oleva näyttö olisi todennäköisesti kuitenkin varsin teknisluontoista, minkä vuoksi näytön suurempaa määrää ei voida pitää yksinomaan kilpailuvalvontaa helpottavana asiana niin sanotun algoritmisen läpinäkymättömyysongelman vuoksi. Hinnoittelualgoritmien tarkastelu voi olla tapauskohtaisesti joko erittäin työlästä tai kenties jopa mahdotonta. Kyse on todistusharkinnallisesta haasteesta, sillä yleisesti ottaen vain näytön vähäinen määrä – eikä siis sen kompleksisuus – on voinut madaltaa näyttökynnystä. Läpinäkymättömyysongelman vuoksi tutkielmassa tunnistetaan tarve ennakolliselle ja hallitulle ratkaisulle, joka pystyisi tasapainoilemaan kilpailupolitiikan tehokkaan toteutumisen sekä kartellitapauksissa sovellettavan syyttomyysolettaman välillä. Ratkaisuksi tutkielmassa esitetään kahta uutta kilpailuoikeudellista presumptiota, joiden nojalla kilpailuviranomaiset voisivat tiettyjen edellytysten täyttyessä olettaa hinnoittelualgoritmien toimivan kilpailunvastaisesti, minkä lisäksi viranomaiset voisivat myös olettaa algoritmeja käyttävien yritysten olevan tietoisia niiden kilpailunvastaisesta toiminnasta. Käytännössä tutkielmassa päädytään johtopäätökseen, että yrityksillä tulisi olla aiempaa suurempi vastuu sen huolehtimisesta, että ne noudattavat kilpailuoikeudellista sääntelyä toimiessaan digitalisoituvilla markkinoilla

Haasteet intranet portaalin käyttöliittymän luomisessa

Insinöörityön tavoitteena oli tutkia haasteita käyttöliittymän rakentamisessa intranet-portaaliin ja muodostaa uudelleenkäytettäviä komponentteja ja hyviä käytäntöjä tulevia asiakasyrityksen projekteja varten. Hyvien käytäntöjen ja uudelleenkäytettävien kompo-nenttien oli tarkoitus tehostaa kehitysprosessia asiakasyrityksen tulevissa projekteissa. Sovelluskehitysalustana toimi Microsoft Sharepoint 2010. Käyttöliittymän rakentamiseen käytetyt tekniikat olivat ASP.NET-alustasta tuttuja perustyylisivuja, sivunasetteluita, Ja-vaScript-komponentteja ja CSS-määrityksiä. Projektitiimillä ei ollut aikaisempaa kokemusta ohjelmistoprojekteista Sharepoint-2010 alustalla, sillä tuote oli tullut vastikään markkinoille. Projektin aikana kävi ilmi, että käyttö-liittymän muokkaaminen Sharepoint-projekteissa saattaa olla hyvin työläs prosessi. Sovel-luksen tukemien internet-selaimien määrää jouduttiin karsimaan, koska käyttöliittymän saattaminen yhtenäiseksi jo kolmella internet-selaimella osoittautui haastavaksi. Insinöörityön lopputuloksena syntyi uudelleenkäytettäviä perustyylisivuja, CSS-määrityksiä sivunasetteluita ja JavaScript komponentteja. CSS-määrityksistä muodostui tietynlainen kehys, jonka avulla käyttöliittymän ulkonäön muokkaaminen sujuu vaivattomasti. Uudel-leenkäytettävien käyttöliittymäkomponenttien ansiosta asiakasyritys voi selviytyä tulevai-suuden projekteista pienemmillä kustannuksilla käyttöliittymän osalta. Projektitiimin osalta kehittäjät saivat runsaasti uusia kokemuksia ja taitoja ohjelmistokehityksestä Sharepoint-2010 alustalle. Projekti myös osoitti, että raskas räätälöinti Sharepoint-alustalle asiakkaan toiveiden mukaan asettaa projektitiimille suuria haasteita.Aim of this thesis was to explore the challenges of user interface building of an Intranet-portal, and a re-usable components and best practices for future projects for the client company. The best practices and reusable components are designed to enhance the company's customer development process for future projects. The platform for application development was Microsoft Sharepoint 2010. User interface construction techniques used were familiar from the ASP.NET platform such as master pages, page layouts, JavaScript and CSS. The project team had no previous experience in software projects in Sharepoint 2010 platform, because the product had come to the market recently. During the project it became clear that the user interface editing for Sharepoint projects may be a very laborious process. We had to cut the down the number of web browsers supported by the application, because the user interface customization for just three web browsers turned out to be a challenge. The result of engineer thesis emerged as master pages, CSS files, page layouts, JavaScript-components. CSS styles formed a certain kind of framework which enables the user interface appearance editing is effortless way. Reusable user interface components, enables the customer to the company can survive for future projects at a lower cost for the user interface. The project team of developers got a lot of new experiences and skills in software development for Sharepoint 2010 platform. The project also showed that heavy customizing for Sharepoint platform sets big challenges for the project team

Kohti biokaasun liikennekäyttöä Pohjois-Savossa : FarmGas-PS 2 -hankkeen raportti hajautetusta biokaasuntuotannosta

Suomi tavoittelee kunnianhimoisesti kasvavaa biokaasuntuotantoa ja tehokkaampaa ravinteiden kierrätystä. Merkittävimmät biokaasuntuotantoon käyttökelpoiset, vielä vähäisellä käytöllä olevat biomassat, ovat maataloudessa. Tämä korostuu Pohjois-Savon kaltaisella maatalousvaltaisella alueella. Biokaasulaitosten määrän kasvua myös maatilamittakaavassa ovat kuitenkin hidastaneet kannattavuuden haasteet. Tässä hankkeessa tarkasteltiin hajautetun biokaasuntuotannon mallia, jossa useissa maatilalaitoksissa tuotettu biokaasu hyödynnetään keskitetyn jakelupisteen kautta liikenteen polttoaineena. Hankkeen laskelmien mukaan Pohjois-Savossa on kustannustehokkainta tuottaa biometaania keskitettyyn jakeluun siten, että biokaasu jalostetaan ja paineistetaan jokaisella konseptissa mukana olevalla biokaasulaitoksella. Sen jälkeen paineistettu biometaani kuljetetaan autokuljetuksena keskitettyyn jakelupisteeseen. Siellä biometaani voidaan edelleen nesteyttää raskaan liikenteen käyttöön. Konseptin kokonaiskustannuksista noin 70 % kohdistuu tilakohtaisille biokaasulaitoksille. Kuitenkin myös kuljetuksen ja varastoinnin kustannukset ovat merkittävät verrattuna suuren keskitetyn laitoksen biometaanin tuotantoon. Muodostuvaan kuluttajahintaan ja biometaanin myynnistä saataviin tuottoihin vaikuttaa merkittävästi myös jakeluvelvoite ja sen mukana tuleva tikettikauppa, jonka merkitystä hintoihin on kirjoitushetkellä vaikea arvioida. Tilojen näkökulmasta keskitetty biometaanin jakelu tuo yhden suuren ja vakaan asiakkaan, jonka vastuulla on tuotteen varastointi, markkinointi ja jakelu loppukäyttäjälle. Suuri investointi voi kuitenkin olla tiloille haastava. Myös tilakoon on oltava keskimääräistä pohjoissavolaista tilakokoa suurempi tai lisäsyötteiden määrä merkittävä, jotta päästään kannattavuuden kannalta tarpeeksi suureen laitoskokoon. Jakelijan näkökulmasta hajautettu tuotanto mahdollistaa monipuolisten raaka-aineiden käytön biometaanin tuotannossa. Jakelija voi myös keskittyä biometaanin myyntiin, kun biokaasulaitoksia operoivat viljelijät, ja mädäte ravinteineen jää tilojen omaan käyttöön. Mahdollinen tarve siirtää ravinteita tilalta tai alueelta toiselle on kuitenkin arvioitava erikseen, sillä alueittaiset olosuhteet vaihtelevat merkittävästi. Politiikkaympäristö on lähtökohtaisesti biokaasua kohtaan myönteinen, ja biokaasun käyttöä pyritään edistämään sekä kansallisella tasolla että maakunta- ja kuntatasoilla. Tietoisuus biokaasun mahdollisuuksista kasvaa jatkuvasti, ja toimivilla esimerkeillä on suuri rooli biokaasuliiketoiminnan edistämisessä. Keskeisimmät hidasteet biokaasukentälle syntyvät tuotannon heikosta kannattavuudesta, biokaasun tulevaisuuteen liittyvistä epävarmuuksista sekä ohjauskeinojen monimutkaisuudesta ja ennakoimattomuudesta. Maatilamittakaavassa maatilojen heikentynyt taloustilanne ja jaksaminen ovat viime aikoina hidastaneet investointeja. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on tärkeää, että viljelijät saavat tunnustusta niistä päästövähennyksistä, jotka on osaltaan mahdollistettu viljelijöiden investoinneilla ja työpanoksella. Näin siitä huolimatta, että tiloilla tuotettu biokaasu käytettäisiin maatalouden ja maatilojen ulkopuolella