The construction of ethnicity in exhibitions in Sámi museums

Potinkara, Nika 2015. Etnisyyden rakentuminen saa- melaismuseoiden näyttelyissä. Jyväskylä Studies in Humanities 272. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. 273 pp. Diss. Ill. ISBN 978-951-39-6399-6, ISSN 1459-4323 (print). ISBN 978-951-396400-9, ISSN 1459-4331 (electronic). http//urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-6400-9

Hiljainen vastarinta

Kirja tekee näkyväksi vähän käsiteltyä hiljaisen vastarinnan ilmiötä sekä kokoaa yhteen ja esittelee sitä koskevaa tutkimusta. Kun ihmisen toimintaa säädellään, hallitaan tai kontrolloidaan, ilmenee usein myös avointa vastarintaa, jota on tutkittu esimerkiksi demokratian toteutumisen, kansalaistottelemattomuuden tai poliittisen aktivismin näkökulmista. Valta-asetelmiin ja konflikteihin voi kuitenkin liittyä myös toisenlaista vastarintaa, jota ei välttämättä ensin edes huomata vastarinnaksi. Sitä voidaan kutsua hiljaiseksi, passiiviseksi, näkymättömäksi tai arkipäivän vastarinnaksi. Hiljainen vastarinta on alistettujen tai muuten marginaalisiksi jääneiden tapa asettua poikkiteloin hallitsevien sääntöjen tai järjestelmien kanssa. Koska se ei julistaudu vastarinnaksi, vaan pikemminkin pyrkii pysymään poissa julkisuudesta, se on riskitöntä matalan profiilin toimintaa, joka on näennäisesti epäpoliittista ja josta ei jää kiinni. Hiljainen vastarinta voi saada monia erilaisia muotoja: se saattaa näyttäytyä esimerkiksi vaikenemisena ja jurnuttamisena, ulkopuolelle jättäytymisenä, asioiden välttämisenä, niiden vaikeuttamisena tai huomion siirtämisenä epäolennaiseen. Arkipäivän vastarinnan merkitys nousee pienten verkostojen signaaleista tilanteessa, jossa ei kyetä tai haluta lähteä julkiseen vastakkainasetteluun, mutta ei myöskään haluta pysyä täysin passiivisina. Marginaaliin jäävää hiljaista vastarintaa ei myöskään voida nähdä erillisenä avoimesta vastarinnasta, vaan se on tärkeä osa avoimemman vastarinnan aktualisoitumisen prosessia. Vaikka valtasuhteet toimivat ilmiön tapahtumakehyksinä, hiljainen vastarinta ei ole ainoastaan alistettujen toimintaa. Sen taktiikoita voivat käyttää myös valtaapitävät. Kirjan artikkeleiden mukana pääsemme seuraamaan mitä moninaisimpia hiljaisen vastarinnan tapahtumatilanteita sekä historiallisten että nykypäivän tapahtumien avulla. Erilaiset tapaukset avaavat ja jäsentävät hiljaisen vastarinnan esiintymismuotoja, samoin kuin sen mekanismeja ja motiiveja. Kokoelman artikkeleissa tulevat esiin sosiologian, kulttuuriantropologian, kulttuurintutkimuksen, nuorisotutkimuksen ja historian-tutkimuksen näkökulmat. Tämä korostaa hiljaisen vastarinnan laajaa kirjoa, sen äänekkyyttä ja monialaisuutta. Sisällys: Jurnutuksen käsikirja Veli-Pekka Lehtola ja Outi Autti Tekemättä jättämiset vastarintana Kaisa Kärki Konfliktien välttelyä ja piiloon hakeutumista: Rokotekriittisten vanhempien vastustustaktiikat Johanna Nurmi ja Suvi Salmenniemi ”Lappalainen on kaukaa ovela ja laskelmallinen”: Saamelaisten arkipäivän vastarinta E.N. Mannisen teoksissa Veli-Pekka Lehtola Vihollinen saa kasvot: Neuvostosotavangit suomalaisilla maatiloilla Outi Autti ja Marjo Laitala Neuvostovaltaa vastaan: Inkerinsuomalaisten hiljaista vastarintaa 1930-luvulla Anni Reuter Marginaalien vaiennettu vastarinta: Tutkimus nuorista kahdessa laitoksessa Veronika Honkasalo ja Elina Pekkarinen Yhteiskunnallinen yrittäjyys ja itsensätyöllistäminen hiljaisena vastarintana Eeva Houtbeckers Vastarinnan mitalla: Roller derby kilpaurheilun järjestyksiä haastamassa Anni Rannikko, Päivi Armila, Veli Liikanen ja Pasi Torvinen Omapäisesti laitosvaltaa vastaan Marjo Laitala Unohtamista uhmaten: Partisaanisodan muistelukulttuuri hiljaisena vastarintana Kirsi Laurén Vähemmistöjen kulttuuriautonomialakiin kohdistunut vastustus Virossa 1918–1925 Kari AleniusThis book provides the reader with understanding of the phenomenon of silent resistance, collecting and presenting research on it. Regulating, governing or controlling human activity often generates open resistance, which has been studied from the points of view of democracy, civil disobedience or political activism, for example. However, power relations and conflicts can also involve another kind of resistance, which may not necessarily even be recognised as resistance at first. It can be called silent, passive, invisible or everyday resistance. Silent resistance is a way of the subjugated or otherwise marginalised to challenge the dominant rules or systems. Because it does not proclaim resistance but rather tries to stay out of publicity, it is risk-free and low-profile activity that is seemingly non-political – and you can get away with it. Silent resistance can take many different forms: it may appear, for example, as silence and grumbling, isolation, avoiding and hindering issues or shifting attention to something irrelevant. The importance of everyday resistance rises from the signals of small networks in a situation where open confrontation is not possible or desired, but total inactivity is not an option either. Moreover, silent resistance remaining in the margin cannot be considered separate from open resistance, but as an important part in the process of realising more open resistance. Although power relations serve as the event framework of the phenomenon, silent resistance is a weapon not only in the hands of the subjugated. Its tactics can also be used by those who hold power. With the articles in the book, the reader can follow the most diverse situations of silent resistance through both historical and contemporary events. The cases outline different forms of silent resistance, as well as its mechanisms and motives. The articles in the collection reveal aspects of sociology, cultural anthropology, cultural research, youth research and historical research. This emphasises the wide spectrum of silent resistance, its loudness and multidisciplinary character

Johan Nuorgam: Sámi Squanto and cultural broker

The role of “Squantos” – different kinds of intermediators, cultural interpreters, or cultural brokers coming from native societies – has been important in encounters between Indigenous peoples and the outside world. The article describes a North Sámi broker, Johan Nuorgam, the founder of the Sámi museum in Inari, Finland. Due to dramatic incidents as a young man, he left his reindeer Sámi life to move to Helsinki, the Finnish capital in the beginning of 1930s. He worked as an informant for Finnish researchers, as a guide in a Finnish outdoor museum, a collector of Sámi artefacts, and an editing assistant in a North Sámi magazine. All this later made Nuorgam a pioneer in Sámi media and politics, as well as in museum management. In this article, I interrogate Nuorgam as a “Squanto”.The role of “Squantos” – different kinds of intermediators, cultural interpreters, or cultural brokers coming from native societies – has been important in encounters between Indigenous peoples and the outside world. The article describes a North Sámi broker, Johan Nuorgam, the founder of the Sámi museum in Inari, Finland. Due to dramatic incidents as a young man, he left his reindeer Sámi life to move to Helsinki, the Finnish capital in the beginning of 1930s. He worked as an informant for Finnish researchers, as a guide in a Finnish outdoor museum, a collector of Sámi artefacts, and an editing assistant in a North Sámi magazine. All this later made Nuorgam a pioneer in Sámi media and politics, as well as in museum management. In this article, I interrogate Nuorgam as a “Squanto”

Mo birget soadis (how to cope with war) Adaptation and resistance in Sámi relations to Germans in wartime Sápmi, Norway and Finland

The article studies the Sámi experiences during the ‘German era’ in Norway and Finland, 1940–1944, before the Lapland War. The Germans ruled as occupiers in Norway, but had no jurisdiction over the civilians in Finland, their brothers-in-arms. In general, however, encounters between the local people and the Germans appear to have been cordial in both countries. Concerning the role of racial ideology, it seems that the Norwegian Nazis had more negative opinions of the Sámi than the occupiers, while in Finland the racial issues were not discussed. The German forces demonstrated respect for the reindeer herders as communicators of important knowledge concerning survival in the Arctic. The herders also possessed valuable meat reserves. Contrary to this, other Sámi groups, such as the Sea Sámi in Norway, were ignored by the Germans, resulting in a forceful exploitation of sea fishing. Through the North Sámi concept birget (coping with), we analyse how the Sámi both resisted and adapted to the situation. The cross-border area of Norway and Sweden is described in the article as an exceptional arena for transnational reindeer herding, but also for the resistance movement between an occupied and a neutral state

”Lappalainen on kaukaa ovela ja laskelmallinen”:saamelaisten arkipäivän vastarinta E.N. Mannisen teoksissa

Tiivistelmä Suomessa saamelaisten etnopoliittinen toiminta alkoi muita Pohjoismaita myöhemmin. Avoimen vastarinnan sijasta saamelaiset ovat käyttäneet näkymättömämpiä arkipäivän vastarinnan muotoja, joista artikkelissa tarkastellaan toimintaa Tenon saamelaisten keskuudessa 1920- ja 1930-luvuilla. Aineistona on käytetty erityisesti E. N. Mannisen tekstejä. Hän kuvaa monella tasolla kulttuurista erilaisuutta, joka johtaa oppositioasenteisiin ja -reaktioihin silloin, kun yhteiskunnan omat järjestelmät joutuvat vastakkain enemmistöyhteiskunnan uusien sääntöjen kanssa. Erityisesti porovarkaudet nousivat Mannisen kuvauksissa näkyväksi merkiksi kahden kulttuurin erilaisista arvoista

Vanishing Lapps, progress in action:Finnish lappology and representations of the Sámi in publicity in the early 20th century

Abstract The article examines how the representations of the Sámi were constructed in Finnish studies on Sámi in 1920 and 1930s. The role of racial studies in the Finnish lappology remained a short-period influence, while the dominant scientific field of interest, the Finno-Ugric research, had it’s own hierarchies concerning the Sámi, implied in the multi-disciplinary field from linguistics to folkloristics and ethnology. This branch was challenged by the human anthropological or cultural geographical position, emphasizing the cultural adaptation to the environment as the guiding force formulating Sámi societies. Besides purely scientific knowledge, the article studies the extensive field of other Sámi descriptions, which spanned from travel guides to newspaper articles. It suggests that this mixture of scientific and political interests together with stereotypical representations of the Sámi forms the context for the poor reputation of lappology among the later researchers