Large-scale long-term passive-acoustic monitoring reveals spatio-temporal activity patterns of boreal bats

The distribution ranges and spatio-temporal patterns in the occurrence and activity of boreal bats are yet largely unknown due to their cryptic lifestyle and lack of suitable and efficient study methods. We approached the issue by establishing a permanent passive-acoustic sampling setup spanning the area of Finland to gain an understanding on how latitude affects bat species composition and activity patterns in northern Europe. The recorded bat calls were semi-automatically identified for three target taxa; Myotis spp., Eptesicus nilssonii or Pipistrellus nathusii and the seasonal activity patterns were modeled for each taxa across the seven sampling years (2015-2021). We found an increase in activity since 2015 for E. nilssonii and Myotis spp. For E. nilssonii and Myotis spp. we found significant latitude -dependent seasonal activity patterns, where seasonal variation in patterns appeared stronger in the north. Over the years, activity of P. nathusii increased during activity peak in June and late season but decreased in mid season. We found the passive-acoustic monitoring network to be an effective and cost-efficient method for gathering bat activity data to analyze spatio-temporal patterns. Long-term data on the composition and dynamics of bat communities facilitates better estimates of abundances and population trend directions for conservation purposes and predicting the effects of climate change

Soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistö- ja ilmastovaikutukset : Luontopaneelin yhteenveto ja suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi

Suomen alkuperäisestä 10,4 miljoonan hehtaarin suoalasta yli puolet on ojitettu metsä- ja maatalouden sekä turvetuotannon tarpeisiin. Etelä-Suomessa ojitus on ollut voimakkainta: keskimäärin noin 75 prosenttia ja monin paikoin vielä suurempi osa soista on ojitettu. Suot ovat Euroopan luontotyypeistä kaikkein uhanalaisin luontotyyppiryhmä ja Suomella on erityisvastuu soiden suojelusta. Kaikkiaan 54 prosenttia Suomen 50 suoluontotyypistä on uhanalaisia ja lisäksi 20 prosenttia on silmällä-pidettäviä. Ensisijaisesti Suomen soilla elävistä lajeista 11 prosenttia eli yhteensä 120 lajia on uhanalaisia. Uhanalaisilla lajeilla ja luontotyypeillä on korkea riski hävitä Suomesta. Mittava ojitus näkyy suolajiston ja -luontotyyppien uhanalaisuuden lisäksi myös vesistöhaittoina, soilta hävinneenä hiilivarastona ja muina heikentyneinä ekosysteemipalveluina. Uutena uhkana suoluonnolle on rahkasammaleen kuoriminen suon pinnasta. Soita ennallistetaan eli palautetaan kohti luonnontilaa ojia tukkimalla ja patoamalla sekä vesiä uudelleen ohjailemalla ja poistamalla ylimääräistä puustoa. Ennallistamisella pyritään ensisijaisesti suoluontotyyppien tilan parantamiseen ja suolajiston palauttamiseen. Tutkimusten valossa ennallistaminen johtaa suon oleellisten ekologisten toimintojen palautumiseen nopeasti, pääsääntöisesti vajaassa vuosikymmenessä. Lajiston palautuminen vaikuttaa lupaavalta, mutta on toimintojen palautumista hitaampaa. Kaikki ennallistamisen vaikutukset eivät ole myönteisiä lyhyellä aikavälillä. Soiden ennallistaminen lisää metaanipäästöjä, jonka seurauksena kokonaiskasvihuonekaasupäästöt voivat kasvaa seuraavan 10–20 vuoden aikana. Pitkällä aikavälillä päästöt alkavat kuitenkin usein vähentyä ja etenkin rehevät suot ennallistuvat hiilinieluiksi. Karuilla suoluontotyypeillä ilmastovaikutus voi olla pitkään kielteinen. Vesistöjen ravinne-kuormitus voi kasvaa etenkin rehevien soiden ennallistamisen seurauksena, mutta haitallinen vaikutus on pääsääntöisesti lyhyt, ja jo vuosikymmenen kuluttua ennallistettu suo puhdistaa valuma-alueen vesiä ja toimii luonnontilaisen suon tavoin tasaten valumia. Ennallistaminen on tärkeä työkalu historiallisten luontohaittojen korjaamisessa ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Ennallistamisen hyödyissä ja haitoissa on joitakin tietopuutteista johtuvia epävarmuuksia, mutta vaikuttaa siltä, että soiden pitkäjänteinen ennallistaminen on kokonaisuuden kannalta suoluonnolle, vesistöille ja ilmastolle parempi ratkaisu kuin ennallistamatta jättäminen. Luontopaneeli korostaa, että nimenomaan soiden ennallistamiskysymyksessä on tärkeää ymmärtää, että hiilensidontaa ja ilmaston-muutosta hillitseviä ratkaisuja voidaan tehdä monilla erilaisilla soista riippumattomilla keinoilla, mutta suoluontotyyppien erityispiirteet ja lajisto eivät ole turvattavissa ilman soiden ennallistamista. Ennallistamisen lisäksi luonnontilaisen kaltaisena säilyneen suoluonnon lisäsuojeluun tulee panostaa merkittävästi. Suomen Luontopaneeli on laatinut tämän yhteenvedon suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi perustuen asettamansa asiantuntijatyöryhmän kattavaan vertaisarvioituun selvitykseen soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistö- ja ilmastovaikutuksista1. nonPeerReviewe

A Migratory Divide Among Red-Necked Phalaropes in the Western Palearctic Reveals Contrasting Migration and Wintering Movement Strategies

Non-breeding movement strategies of migratory birds may be expected to be flexibly adjusted to the distribution and quality of habitat, but only few studies compare movement strategies between populations using distinct migration routes and wintering areas. In thisour study, individual movement strategies of Rred-necked pPhalaropes Phalaropus lobatus, a long-distance migratory wader using saline waters in the non-breeding period, were studied using light-level geolocators. Results revealed the existence of two populations with distinct migration routes and wintering areas: one breeding in the north-eastern North Atlantic and migrating ca. 10,000 km oversea to the tropical eastern Pacific Ocean and the other breeding in Fennoscandia and Russia migrating ca. 6,000 km – largely over land – to the Arabian Sea (Indian Ocean). In line with our expectations, the transoceanic migration between the North Atlantic and the Pacific was associated with proportionately longer wings, a more even spread of stopovers in autumn and a higher migration speed in spring compared to the migration between Fennoscandian-Russian breeding grounds and the Arabian Sea. In the wintering period, birds wintering in the Pacific were stationaryresided in roughly a singlethe same area, whereas individuals wintering in the Arabian Sea showed individually consistent movementsd extensively between different areas, reflecting differences in spatio-temporal variation in primary productivity between the two wintering areas. Our study is unique in showing how habitat distribution shapes movement strategies over the entire non-breeding period within a species.Peer reviewe

Protected area characteristics that help waterbirds respond to climate warming

Protected area networks help species respond to climate warming. However, the contribution of a site's environmental and conservation-relevant characteristics to these responses is not well understood. We investigated how composition of nonbreeding waterbird communities (97 species) in the European Union Natura 2000 (N2K) network (3018 sites) changed in response to increases in temperature over 25 years in 26 European countries. We measured community reshuffling based on abundance time series collected under the International Waterbird Census relative to N2K sites' conservation targets, funding, designation period, and management plan status. Waterbird community composition in sites explicitly designated to protect them and with management plans changed more quickly in response to climate warming than in other N2K sites. Temporal community changes were not affected by the designation period despite greater exposure to temperature increase inside late-designated N2K sites. Sites funded under the LIFE program had lower climate-driven community changes than sites that did not received LIFE funding. Our findings imply that efficient conservation policy that helps waterbird communities respond to climate warming is associated with sites specifically managed for waterbirds.Peer reviewe

Protected area characteristics that help waterbirds respond to climate warming

Protected area networks help species respond to climate warming. However, the contribution of a site's environmental and conservation-relevant characteristics to these responses is not well understood. We investigated how composition of nonbreeding waterbird communities (97 species) in the European Union Natura 2000 (N2K) network (3018 sites) changed in response to increases in temperature over 25 years in 26 European countries. We measured community reshuffling based on abundance time series collected under the International Waterbird Census relative to N2K sites' conservation targets, funding, designation period, and management plan status. Waterbird community composition in sites explicitly designated to protect them and with management plans changed more quickly in response to climate warming than in other N2K sites. Temporal community changes were not affected by the designation period despite greater exposure to temperature increase inside late-designated N2K sites. Sites funded under the LIFE program had lower climate-driven community changes than sites that did not received LIFE funding. Our findings imply that efficient conservation policy that helps waterbird communities respond to climate warming is associated with sites specifically managed for waterbirds

Metsäluonnon turvaava suojelun kohdentaminen Suomessa

Tässä mietinnössä Luontopaneeli keskittyy Suomen pinta-alaltaan suurimman ja siten lajien kannalta merkityksellisimmän elinympäristön eli boreaalisten metsien suojelun kohdentamiseen. EU:n BD-strategiassa mainitut käsitteet vanha metsä ja luonnontilainen metsä eivät ole yksiselitteisiä, ja niiden määritelmiin voidaan perustellusti esittää erilaisia näkökohtia. Tämän ei tule estää rationaalisten suojelusuunnitelmien tekoa. Luontopaneeli korostaa, että käsitteiden määrittelyn sijaan tärkeintä on EU:n BD-strategian tavoitteiden eli luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja kokonaisheikentymättömyyden saavuttaminen. Tässä mietinnössä Luontopaneeli esittää laskelman, jolla Suomi voi metsien osalta täyttää oman osansa EU:n BD-strategian tiukan suojelun tavoitteista. Mietinnön johtoajatuksena on ehdottaa suojelun kohdentamiseksi käytäntöön sovellettavissa oleva menetelmä, joka vallitsevan tieteellisen ymmärryksen valossa turvaa parhaiten metsäluonnon monimuotoisuuden säilymisen Suomen kaikissa osissa. Menetelmää noudattamalla tiukan suojelun piiriin saadaan pinta-alasta riippumatta kaikki jäljellä olevat vanhat metsät ja luonnontilaiset metsät sekä yhteensä vähintään 10 prosenttia Suomen metsäisten elinympäristöiden pinta-alasta

Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, vesistöihin, ilmastoon, virkistyskäyttöön ja metsätuhoriskeihin

Sekä jatkuvapeitteistä että jaksollista metsänkäsittelyä tehdään eri voimakkuuksilla ja erilaisin hakkuutavoin. Ei ole olemassa yksiselitteistä sääntöä, jolla voitaisiin todeta, kuuluuko jokin tietty hakkuutapa jatkuva-peitteiseen vai jaksolliseen käsittelyyn (avohakkuita lukuun ottamatta). Esimerkiksi yläharvennuksia tehdään molemmissa käsittelytavoissa. Kaikkien metsänkäsittelytapojen aiheuttama häiriö on tyypillisesti sitä voimakkaampi, mitä voimakkaampi hakkuu tehdään. Avohakkuut aiheuttavat suurimman haitallisen vaikutuksen sekä luontoon että moniin metsien tarjoamiin ekosysteemipalveluihin. Yhteiskunnan kokonais-edun kannalta jatkuvapeitteisen käsittelyn osuuden lisääminen puuntuotannossa olevissa metsissä on nyky-tutkimuksen valossa kannattavaa. Jatkuvapeitteistä metsänkäsittelyä kannattaa tutkimustiedon perusteella kohdentaa etenkin puuntuotannossa oleviin metsiin, jotka sijaitsevat turvemaalla, ovat virkistyskäytössä, rajautuvat vesistöihin tai rajautuvat suojelualueisiin. Selvää on, että luontokadon pysäyttämiseksi ja ei-puuntuotannollisten ekosysteemipalvelujen turvaamiseksi tarvitaan metsänkäsittelymenetelmien monipuolis-tamisen rinnalla merkittävästi lisäsuojelua

Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn ympäristö- ja talousvaikutukset: Raportin yhteenveto

LUONTOPANEELIN KESKEISET HUOMIOT JA SUOSITUKSET • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuutta kannattaa merkittävästi kasvattaa taloudellisista syistä. Valtaosa suomalaisista ja pohjoismaisista jatkuvapeitteistä ja jaksollista metsänkäsittelyä vertailevista tutkimuksista koskee puuntuotantomäärää metsänkäsittelyn taloudellisen tuloksen sijaan. Mahdollisimman suuri puuntuotannon määrä voi olla edullista puun ostajalle, mutta se ei välttämättä ole taloudellisesti paras vaihtoehto maanomistajan eli puun tuottajan eikä myöskään puun tuottajien ja ostajien yhteenlasketun taloudellisen tuloksen eli kansantalouden näkökulmasta. Vaikka hakkuukertymät voivat jatkuvapeitteisessä metsänkäsittelyssä jäädä jaksollista käsittelyä alhaisemmiksi, jatkuvapeitteisen käsittelyn taloudellinen kannattavuus voi olla samaa tasoa tai parempi kuin jaksollisen metsänkäsittelyn kannattavuus. Näin on etenkin silloin, kun korkotaso, joka kuvaa pääoman tuottoa vaihtoehtoisessa parhaassa sijoituskohteessa, on yli 2 prosenttia ja laskennassa huomioidaan jaksollisen metsänkäsittelyn uudistamiskustannukset. • Jatkuvapeitteinen metsänkäsittely tukee metsien käytön yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Jatkuvapeitteisen käsittelyn metsät koetaan maisema-arvojen ja virkistyskäytön kannalta yleensä houkuttelevampina kuin jaksollisen käsittelyn metsät.Taloudellisissa optimointimalleissa metsänkäsittelyn monitavoitteisuuden lisääminen kasvattaa jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn kilpailukykyä verrattuna jaksolliseen käsittelyyn. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuutta kannattaa merkittävästi kasvattaa metsätuhoriskien pienentämiseksi. Jatkuvapeitteinen käsittely lisää metsikön rakenteellista vaihtelevuutta ja vähentää tuulituhojen riskiä. Kuusikoiden kirjanpainajatuhojen ja juurikäävän riski on olemassa käsittelytavasta riippumatta. Taloustieteellisissä optimointimalleissa metsätuhoriski tuottaa puhtaasti taloudellisen perustelun lisätä jatkuvapeitteisenä hoidettavan metsän osuutta. • Hiilinielujen ja -varastojen huomioiminen metsän optimoidussa käsittelyssä on monitahoinen kysymys, joka ei selviä tarkastelemalla vain yhtä osatekijää kuten metsän kasvua, hiilivarastoa kasvavassa puustossa, hiilivarastoa puutuotteissa tai metsäbiomassan fossiilisten polttoaineiden substituutiovaikutusta. Yksittäisiin osatekijöihin kohdistuvan tarkastelun sijaan hiilen sidontaa on arvioitava systeemisenä kokonaisuutena. Taloustieteellisissä optimointimallinnuksissa hiilivirtojen lisääminen mallin yhdeksi tavoitteeksi lisää jatkuvapeitteisen käsittelyn edullisuutta suhteessa jaksolliseen käsittelyyn. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuutta kannattaa merkittävästi kasvattaa virkistyskäyttöarvojen turvaamiseksi. Kaupunki- ja virkistysmetsissä kannattaa siirtyä kokonaan jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn. Hakkuut vähentävät metsän maisema- ja virkistysarvoa tyypillisesti sitä enemmän, mitä voimakkaampia ne ovat. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuutta kannattaa merkittävästi kasvattaa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn hakkuun aiheuttama häiriö luonnolle on pienempi verrattuna avohakkuun aiheuttamaan häiriöön. Sekä jaksollisessa että jatkuvapeitteisessä metsänkäsittelyssä on erikseen huolehdittava metsäluonnolle tärkeiden luonnon monimuotoisuus piirteiden säilymisestä. Tällaisia ovat esimerkiksi kuolleet ja lahoavat puut, isokokoiset ja vanhat puuyksilöt, lehtipuut ja vesistöjen suojavyöhykkeet. • Ojitetuilla turvemailla kannattaa siirtyä kokonaan jatkuvapeitteiseen metsän käsittelyyn vesistöhaittojen minimoimiseksi. Jatkuvapeitteisenä käsiteltävän metsän puusto vaikuttaa pitävän turvemailla vedenkorkeuden toivotulla tasolla, vähentää kunnostusojitusten tarvetta ja pienentää vesistöhaittoja. Vesilain 2:7 mukaisen haittojen minimointivelvoitteen mukaisesti jatkuvapeitteinen metsänkäsittely tulisi turvemailla ja kaikkien pienvesien välittömässä läheisyydessä säätää ennaltaehkäisevästi ainoaksi sallituksi metsänkäsittelymuodoksi. • Pohjois-Suomessa kannattaa siirtyä pääsääntöisesti jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn metsätalouden porotaloudelle aiheuttamien haittojen minimoimiseksi. Jäkälälaidunten tilaa koskevien tutkimusten perusteella jaksollisen metsänkäsittelyn ongelmana on, että siemenpuuhakkuiden jälkeen metsän tiheys on liian alhainen ja taimikon kasvuvaiheessa tiheys on liian korkea. Jatkuvapeitteinen metsänkäsittely on omiaan vähentämään konflikteja porotalouden ja metsäteollisuuden välillä. Suurin osa valtion maista sijaitsee Pohjois-Suomessa, missä taloustieteellisten tarkastelujen valossa jatkuvapeitteinen metsänkäsittely on lähes kaikissa tapauksissa jaksollista kasvatusta taloudellisesti kannattavampaa. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuuden kasvattaminen ei poista metsäluonnon lisäsuojelun tarvetta. EU:n biodiversiteettistrategiassa on kolme suojelualueisiin liittyvää tavoitetta: i) vuoteen 2030 mennessä oikeudellisen suojelun piirissä on vähintään 30 prosenttia sekä EU:n maa- että merialueista, ii) tästä vähintään kolmannes, eli 10 prosenttia pinta-alasta, on suojeltu tiukasti ja iii) pinta-alasta riippumatta kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on suojeltu tiukasti. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuuden kasvattaminen voi helpottaa metsä luonnon suojelutavoitteiden saavuttamista. EU:n biodiversiteettistrategian alustavan ohjeistuksen mukaan oikeudellinen suojelu tarkoittaa alueen osoittamista pitkä aikaiseen suojeluun kansallisen tai kansainvälisen säädöksen, hallinnollisen päätöksen tai sopimuksen perusteella. Ohjeistuksen mukaan myös suojelualue-verkostoa tukevat luonnon monimuotoisuutta turvaavat alueet eli niin sanotut OECM-alueet voivat tiettyjen reunaehtojen täyttyessä olla oikeudellisen suojelun 30 prosentin tavoitteen piiriin kuuluvia alueita. Luontopaneeli katsoo, että osa 30 prosentin suojelu tavoitteesta, esimerkiksi 5–10 prosenttiyksikköä, voitaisiin kattaa jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn kohteilla edellyttäen, että kohteet asetetaan maanomistajan vapaasta tahdosta kansallisen säädöksen tai hallinnollisen päätöksen tai sopimuksen perusteella pysyvästi jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn piiriin niin, että alueelta on rajoitetusti mahdollista poistaa puustoa, mutta vain jatkuvapeitteisen metsän käsittelyn periaatteita noudattaen ja luontoarvot tavanomaista merkittävästi paremmin huomioiden. Luontopaneeli korostaa, ettei nykyisiin suojelualueisiin eikä tuleviin tiukasti suojeltaviin alueisiin tule kohdistaa mitään metsätaloustoimia, ei edes jatkuvapeitteistä metsänkäsittelyä. • Metsäneuvontatilanteissa metsänomistajille on turvattava aito valinnanmahdollisuus heidän omien tavoitteidensa mukaisesti. Tilanteessa, jossa maanomistajilla on erilaisia tavoitteita, maanomistajasta riippumattomia yleisiä kaikkiin tilanteisin sopivia metsänhoidon ohjeita ei voi määritellä. Metsäalan toimijoita tulee velvoittaa selvittämään maanomistajan tavoitteet ennen neuvontaa. Yhteys neuvonnan ja neuvojan ehdotetuista toimenpiteistä saaman taloudellisen edun välillä on syytä selvittää, ja sen ollessa olemassa, purkaa. • On selvitettävä, kuinka jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuuden lisääminen vaikuttaa metsähakkeen tuotospotentiaaliin. Venäläisen metsähakkeen tuonnin loppuminen maaliskuussa 2022 saattaa kasvattaa kotimaisen metsähakkeen kysyntää ja muuttunut markkinatilanne voi muuttaa energiapuun korjuun kannattavuutta. • On selvitettävä, kuinka jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen vaikuttaa puunkäyttöön.Jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn siirtymisen seurauksena mahdollisesti muuttuvilla tukki-, kuitu- ja energiapuun osuuksilla voi olla vaikutuksia metsäteollisuuteen ja lämmöntuotantoon. • On selvitettävä, aiheuttaako Natura 2000 -alueeseen rajautuva avohakkuu luonnonsuojelulain 64 a §:ssä kiellettyä merkittävää haittaa suojelun perusteena oleville luonnonarvoille. Jos haittaa aiheutuu, on suojelualueeseen rajautuvat avohakkuut luonnonsuojelulain vastaisina kiellettävä. • Haitan aiheuttamisen riskin pienentämiseksi kannattaa kaikkien erityisen tärkeiden elinympäristöjen läheisyydessä avohakkuiden sijaan suosia jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn menetelmiä. Tämä suositus tulisi ottaa viipymättä käyttöön erityisesti valtion omistamissa talousmetsissä