Potilaiden ja läheisten näkemyksiä lääkärien palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamisesta

Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen läheisensä aktiivista ja kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivisen hoidon tarve tulee kasvamaan väestön ikääntyessä ja pitkäaikaissairauksien lisääntyessä. Palliatiivisen hoidon saannin turvaamiseksi lääkärillä tulee olla osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla potilaiden ja läheisten kokemuksia lääkärien osaamisesta palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa.  Tutkimusaineisto kerätiin sähköisenä kyselynä ja tiedote kyselystä oli Palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen monialaisen ja työelämälähtöisen kehittämisen (EduPal) -hankkeen verkkosivulla. Avoimeen kysymykseen: Mitä mielestäsi jokaisen lääkärin tulee osata palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta valmistuessaan? vastasi 41 potilasta ja läheistä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.   Potilaiden ja läheisten mukaan lääkärit tarvitsevat palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa kivunhoidon osaamista. Lisäksi he tarvitsevat vuorovaikutusosaamista ja potilaslähtöisen hoidon osaamista. Potilaat ja läheiset arvoivat lääkärin tarvitsevan vahvaa kliinistä osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Myös lääkäreiden kohtaamisosaamista sekä potilaan ja läheisten tukemisosaamista pidettiin tärkeänä. Lääkärillä tulee olla laaja-alaista osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Potilaiden ja läheisten kokemusten huomioiminen lääketieteen perusopetuksessa ja täydennyskoulutuksessa vahvistaa ja tukee kliinistä osaamista sekä potilaan hoidon laatua. Lääketieteen koulutukseen tulee lisätä vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoja kehittävää opetusta sekä turvata kaikille lääketieteen opiskelijoille osaaminen palliatiivisen hoidon ja saattohoidon perusteista.&nbsp

Palliatiivisen lääketieteen opetus lääketieteen kandidaattien arvioimana

Vertaisarvioitu. English summary.Lähtökohdat : Palliatiivinen lääketiede on lääkärin ydinosaamista, mutta alan professuuri ja opetussuunnitelma ovat vain Helsingin ja Tampereen yliopistoissa. Menetelmät : Lukuvuonna 2018–2019 kaikissa Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa kysyttiin kysely¬lomakkeella valmistuvien kandidaattien näkemyksiä palliatiivisen lääketieteen opetuksesta. Tulokset : Vastaajista (n = 502) lähes kaikki (98 %) pitivät palliatiivisen lääketieteen opetusta hyödyllisenä. Opetus oli kattanut parhaiten kivun hoidon, heikoimmin psyykkiset oireet ja psykososiaalisen tuen. Lisäopetusta olisi kaivattu eniten hoitolinjauksista ja psykososiaalisista seikoista. Tampereen ja Helsingin yliopistojen vastaajat kokivat opetuksen kattaneen paremmin lähes kaikki osa-alueet verrattuna muiden yliopistojen vastaajiin. Helsingin ja Tampereen opiskelijoista 80–90 % kertoi kohdanneensa saattohoitopotilaan opetuksessa, kun muista näin arvioi noin kolmannes. Avoimissa vastauksissa korostui tarve opetukseen ennen ensimmäisiä lääkärin työtehtäviä. Päätelmät : Kokemukset palliatiivisen lääketieteen opetuksesta vaihtelivat yliopistojen välillä. Valtakunnallisen palliatiivisen lääketieteen opetussuunnitelman käyttöönotto on tarpeen.Peer reviewe

Palliatiivisen lääketieteen opetus lääketieteen kandidaattien arvioimana

Lähtökohdat Palliatiivinen lääketiede on lääkärin ydinosaamista, mutta alan professuuri ja opetussuunnitelma ovat vain Helsingin ja Tampereen yliopistoissa. Menetelmät Lukuvuonna 2018–2019 kaikissa Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa kysyttiin kysely­lomakkeella valmistuvien kandidaattien näkemyksiä palliatiivisen lääketieteen opetuksesta. Tulokset Vastaajista (n = 502) lähes kaikki (98 %) pitivät palliatiivisen lääketieteen opetusta hyödyllisenä. Opetus oli kattanut parhaiten kivun hoidon, heikoimmin psyykkiset oireet ja psykososiaalisen tuen. Lisäopetusta olisi kaivattu eniten hoitolinjauksista ja psykososiaalisista seikoista. Tampereen ja Helsingin yliopistojen vastaajat kokivat opetuksen kattaneen paremmin lähes kaikki osa-alueet verrattuna muiden yliopistojen vastaajiin. Helsingin ja Tampereen opiskelijoista 80–90 % kertoi kohdanneensa saattohoitopotilaan opetuksessa, kun muista näin arvioi noin kolmannes. Avoimissa vastauksissa korostui tarve opetukseen ennen ensimmäisiä lääkärin työtehtäviä. Päätelmät Kokemukset palliatiivisen lääketieteen opetuksesta vaihtelivat yliopistojen välillä. Valtakunnallisen palliatiivisen lääketieteen opetussuunnitelman käyttöönotto on tarpeen.</p

Palliatiivisen lääketieteen perusopetus : Suositus opetussuunnitelmasta yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa

Palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen monialainen ja työelämälähtöinen kehittäminen (EduPal)-hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittama korkeakoulutuksen kehittämisen kärkihanke. Hankekonsortioon kuuluvat kaikki Suomen lääketieteelliset tiedekunnat. Hankkeen asiantuntijaryhmä on laatinut tämän valtakunnallisen suosituksen palliatiivisen lääketieteen opetussuunnitelmasta lääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavassa perusopetuksessa. Opetussuunnitelman tavoitteena on yhdenmukaistaa lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneiden suomalaisten lääkäreiden palliatiivisen hoidon osaaminen. Opetussuunnitelman laajuus on 3 opintopistettä (81 tuntia) jaettuna erikseen kontaktiopetustunteihin ja muuhun opiskeluun. Tuntimäärät on jaettu aihealueittain. Eri aihealueiden yksityiskohtaisten sisältöjen ja osaamistavoitteiden keskeisyys on määritelty kolmiportaisesti. Suunnitelmassa on myös esitetty sisältöjen ajoitus lääketieteen lisensiaatin opetusohjelmassa, palliatiivisen lääketieteen integraatio eri oppiaineiden opetukseen, opetusmenetelmät ja arviointi

Spiritual well-being correlates with quality of life of both cancer and non-cancer patients in palliative care - further validation of EORTC QLQ-SWB32 in Finnish

Publisher Copyright: © 2023. The Author(s).BACKGROUND: The European Organisation for Research and Treatment of Cancer (EORTC) has developed the Spiritual Well-being Questionnaire (EORTC QLQ-SWB32), a measure of spiritual well-being validated with people receiving palliative care for cancer, although its usefulness is not restricted to that population. We aimed to translate and validate this tool in Finnish and to study the relationship between spiritual well-being (SWB) and quality of life (QOL). METHODS: A Finnish translation was produced according to the guidelines of EORTC and included forward- and back-translations. Face, content, construct and convergence/divergence validity and reliability were studied in a prospective manner. QOL was assessed with EORTC QLQ-C30 and 15D questionnaires. Sixteen individuals participated in the pilot testing. 101 cancer patients drawn from oncology units, and 89 patients with other chronic diseases drawn from religious communities in different parts of the country participated in the validation stage. Retest was obtained from 16 individuals (8 cancer and 8 non-cancer patients). Inclusion criteria included patients with either a well-defined palliative care plan, or who would benefit from palliative care, as well as the capacity to understand and communicate in Finnish. RESULTS: The translation appeared understandable and acceptable. Factorial analysis identified four scoring scales with high Cronbach alfa values: Relationship with Self (0.73), Relationship with Others (0.84), Relationship with Something Greater (0.82), Existential (0.81), and, additionally, a scale on Relationship with God (0.85). There was a significant correlation between SWB and QOL in all participants. CONCLUSIONS: The Finnish translation of EORTC QLQ-SWB32 is a valid and reliable measure both for research and clinical practice. SWB is correlated with QOL in cancer and non-cancer patients undergoing palliative care or who are eligible for it.Peer reviewe

Health-Related Quality of Life in Metastatic Colorectal Cancer Patients Treated with Curative Resection and/or Local Ablative Therapy or Systemic Therapy in the Finnish RAXO-Study

Metastasectomy and/or local ablative therapy in metastatic colorectal cancer (mCRC) patients often provide long-term survival. Health-related quality of life (HRQoL) data in curatively treated mCRC are limited. In the RAXO-study that evaluated repeated resectability, a multi-cross-sectional HRQoL substudy with 15D, EQ-5D-3L, QLQ-C30, and QLQ-CR29 questionnaires was conducted. Mean values of patients in different treatment groups were compared with age- and gender-standardized general Finnish populations. The questionnaire completion rate was 444/477 patients (93%, 1751 questionnaires). Mean HRQoL was 0.89–0.91 with the 15D, 0.85–0.87 with the EQ-5D, 68–80 with the EQ-5D-VAS, and 68–79 for global health status during curative treatment phases, with improvements in the remission phase (disease-free >18 months). In the remission phase, mean EQ-5D and 15D scores were similar to the general population. HRQoL remained stable during first- to later-line treatments, when the aim was no longer cure, and declined notably when tumour-controlling therapy was no longer meaningful. The symptom burden affecting mCRC survivors’ well-being included insomnia, impotence, urinary frequency, and fatigue. Symptom burden was lower after treatment and slightly higher, though stable, through all phases of systemic therapy. HRQoL was high in curative treatment phases, further emphasizing the strategy of metastasectomy in mCRC when clinically meaningful

Health-Related Quality of Life in Metastatic Colorectal Cancer Patients Treated with Curative Resection and/or Local Ablative Therapy or Systemic Therapy in the Finnish RAXO-Study

Metastasectomy and/or local ablative therapy in metastatic colorectal cancer (mCRC) patients often provide long-term survival. Health-related quality of life (HRQoL) data in curatively treated mCRC are limited. In the RAXO-study that evaluated repeated resectability, a multi-cross-sectional HRQoL substudy with 15D, EQ-5D-3L, QLQ-C30, and QLQ-CR29 questionnaires was conducted. Mean values of patients in different treatment groups were compared with age- and gender-standardized general Finnish populations. The questionnaire completion rate was 444/477 patients (93%, 1751 questionnaires). Mean HRQoL was 0.89–0.91 with the 15D, 0.85–0.87 with the EQ-5D, 68–80 with the EQ-5D-VAS, and 68–79 for global health status during curative treatment phases, with improvements in the remission phase (disease-free >18 months). In the remission phase, mean EQ-5D and 15D scores were similar to the general population. HRQoL remained stable during first- to later-line treatments, when the aim was no longer cure, and declined notably when tumour-controlling therapy was no longer meaningful. The symptom burden affecting mCRC survivors’ well-being included insomnia, impotence, urinary frequency, and fatigue. Symptom burden was lower after treatment and slightly higher, though stable, through all phases of systemic therapy. HRQoL was high in curative treatment phases, further emphasizing the strategy of metastasectomy in mCRC when clinically meaningful

Resectability, conversion, metastasectomy and outcome according to RAS and BRAF status for metastatic colorectal cancer in the prospective RAXO study

Background Outcomes after metastasectomy for metastatic colorectal cancer (mCRC) vary with RAS and BRAF mutational status, but their effects on resectability and conversion rates have not been extensively studied. Methods This substudy of the prospective RAXO trial included 906 patients recruited between 2011 and 2018. We evaluated repeated centralised resectability assessment, conversion/resection rates and overall survival (OS), according to RAS and BRAF status. Results Patients included 289 with RAS and BRAF wild-type (RAS and BRAFwt), 529 with RAS mutated (RASmt) and 88 with BRAF mutated (BRAFmt) mCRC. Metastatic prevalence varied between the RAS and BRAFwt/RASmt/BRAFmt groups, for liver (78%/74%/61%), lung (24%/35%/28%) and peritoneal (15%/15%/32%) metastases, respectively. Upfront resectability (32%/29%/15%), conversion (16%/13%/7%) and resection/local ablative therapy (LAT) rates (45%/37%/17%) varied for RASa and BRAFwt/RASmt/BRAFmt, respectively. Median OS for patients treated with resection/LAT (n = 342) was 83/69/30 months, with 5-year OS-rates of 67%/60%/24%, while systemic therapy-only patients (n = 564) had OS of 29/21/15 months with 5-year OS-rates of 11%/6%/2% in RAS and BRAFwt/RASmt/BRAFmt, respectively. Resection/LAT was associated with improved OS in all subgroups. Conclusions There were significant differences in resectability, conversion and resection/LAT rates according to RAS and BRAF status. OS was also significantly longer for RAS and BRAFwt versus either mutant. Patients only receiving systemic therapy had poorer long-term survival, with variation according to molecular status.Peer reviewe

KRAS-G12C Mutation in One Real-Life and Three Population-Based Nordic Cohorts of Metastatic Colorectal Cancer

BackgroundKRAS mutations, present in over 40% of metastatic colorectal cancer (mCRC), are negative predictive factors for anti-EGFR therapy. Mutations in KRAS-G12C have a cysteine residue for which drugs have been developed. Published data on this specific mutation are conflicting; thus, we studied the frequency and clinical characteristics in a real-world and population-based setting. MethodsPatients from three Nordic population-based cohorts and the real-life RAXO-study were combined. RAS and BRAF tests were performed in routine healthcare, except for one cohort. The dataset consisted of 2,559 patients, of which 1,871 could be accurately classified as KRAS, NRAS, and BRAF-V600E. Demographics, treatments, and outcomes were compared using logistic regression. Overall survival (OS) was estimated with Kaplan-Meier, and differences were compared using Cox regression, adjusted for baseline factors. ResultsThe KRAS-G12C frequency was 2%-4% of all tested in the seven cohorts (mean 3%) and 4%-8% of KRAS mutated tumors in the cohorts (mean 7%). Metastasectomies and ablations were performed more often (38% vs. 28%, p = 0.040), and bevacizumab was added more often (any line 74% vs. 59%, p = 0.007) for patients with KRAS-G12C- vs. other KRAS-mutated tumors, whereas chemotherapy was given to similar proportions. OS did not differ according to KRAS mutation, neither overall (adjusted hazard ratio (HR) 1.03; 95% CI 0.74-1.42, reference KRAS-G12C) nor within treatment groups defined as "systemic chemotherapy, alone or with biologics", "metastasectomy and/or ablations", or "best supportive care", RAS and BRAF wild-type tumors (n = 548) differed similarly to KRAS-G12C, as to other KRAS- or NRAS-mutated (n = 66) tumors. ConclusionsIn these real-life and population-based cohorts, there were no significant differences in patient characteristics and outcomes between patients with KRAS-G12C tumors and those with other KRAS mutations. This contrasts with the results of most previous studies claiming differences in many aspects, often with worse outcomes for those with a KRAS-G12C mutation, although not consistent. When specific drugs are developed, as for this mutation, differences in outcome will hopefully emerge.Peer reviewe