Recess physical activity and school-related social factors in Finnish primary and lower secondary schools : cross-sectional associations

Abstract Background Participation in physical activities provides students with opportunities for social interaction and social skills development. The purpose of this study was to investigate the associations of students&#8217; recess physical activity with school-related social factors. Methods Data were collected in 19 schools countrywide in autumn 2010, and 1463 students from grades 4 and 5 (primary school) and from grades 7 and 8 (lower secondary school) completed an anonymous questionnaire. Multiple linear regression analysis was used to investigate whether self-reported physical activity at recess was associated with peer relationships at school, relatedness to school and school climate. Analyses were adjusted for self-reported overall physical activity and conducted for primary and lower secondary schools. Multi-group analysis was used to test sex differences among the associations. Results In primary school, physical activity at recess was positively associated with peer relationships at school (boys: b = 0.17, p = 0.007 and girls: b = 0.21, p &lt;0.001), relatedness to school (boys: b = 0.18, p = 0.002 and girls: b = 0.24, p &lt;0.001) and school climate (girls: b = 0.17, p = 0.001), after adjusting for overall physical activity. In lower secondary school, physical activity at recess was positively associated with peer relationships at school (boys: b = 0.09, p = 0.006 and girls: b = 0.12, p = 0.010) but not with other school-related social factors. No sex differences were observed in these associations. Conclusions Our results suggest that students&#8217; participation in physical activities during school recess is positively associated with students&#8217; school-related social factors. In the future, it would be worthwhile to study how physical activity at recess should be organised in order to support the development of school-related social factors.Background: Participation in physical activities provides students with opportunities for social interaction and social skills development. The purpose of this study was to investigate the associations of students’ recess physical activity with school-related social factors. Methods: Data were collected in 19 schools countrywide in autumn 2010, and 1463 students from grades 4 and 5 (primary school) and from grades 7 and 8 (lower secondary school) completed an anonymous questionnaire. Multiple linear regression analysis was used to investigate whether self-reported physical activity at recess was associated with peer relationships at school, relatedness to school and school climate. Analyses were adjusted for self-reported overall physical activity and conducted for primary and lower secondary schools. Multi-group analysis was used to test sex differences among the associations. Results: In primary school, physical activity at recess was positively associated with peer relationships at school (boys: b = 0.17, p = 0.007 and girls: b = 0.21, p <0.001), relatedness to school (boys: b = 0.18, p = 0.002 and girls: b = 0.24, p <0.001) and school climate (girls: b = 0.17, p = 0.001), after adjusting for overall physical activity. In lower secondary school, physical activity at recess was positively associated with peer relationships at school (boys: b = 0.09, p = 0.006 and girls: b = 0.12, p = 0.010) but not with other school-related social factors. No sex differences were observed in these associations. Conclusions: Our results suggest that students’ participation in physical activities during school recess is positively associated with students’ school-related social factors. In the future, it would be worthwhile to study how physical activity at recess should be organised in order to support the development of school-related social factors.peerReviewe

Experimenting with sustainable energy practices : Individually or collectively?

Tässä artikkelissa tarkastelemme kestävän kulutuksen kokeilua, jossa kotitaloudet kokeilivat keinoja vähentää energiankulutusta kahdessa arkisessa käytännössä, lämmityksessä ja pyykinpesussa. Kokeilu perustui tutkimusasetelmaan, jossa vertailtiin kotitalouksien mahdollisuuksia muuttaa käytäntöjään joko yksinään tai osana kotitalouksista muodostettua yhteisöä, koska yhteisön tuen merkitystä on painotettu kirjallisuudessa. Kokeilu toteutettiin samanaikaisesti kahdeksassa eri maassa syksyllä 2018. Tässä artikkelissa analysoimme sitä, eroaako yhteisöllinen living lab käytäntöjen tai energian kulutuksen muutosten osalta yksilöllisestä living labista, ja minkälaisia eroja yhteisöllisen ja yksilöllisen living labin välillä on havaittavissa. Tutkimuksemme perustuu laajaan seitsemän osallistujamaan määrällisen aineiston ja Suomessa kokeiluun osallistuneiden haastatteluaineiston analyysiin. Tutkimuksemme osoittaa, että yhteisöllinen ja yksilöllinen living lab voivat tuottaa erilaisia tuloksia. Syyt liittyvät yhteisöstä saatavaan vertaistukeen, sosiaaliseen oppimiseen ja mahdollisuuteen haastaa sosiaalisia normeja.Peer reviewe

Suometsien hoidon tuet ja niiden ilmasto-, vesistö- ja biodiversiteettivaikutukset : Kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (Kemera-lain) mukaisten tukien tarkastelu

Vuonna 2015 voimaan tulleen kestävän metsätalouden rahoituslain (KMRL 34/2015) voimassaoloa on ehdotettu jatkettavan vuodesta 2020 vuoden 2021 loppuun. Rahoituslain tavoitteena on ollut lisätä metsien kasvua ja ekologista kestävyyttä sekä hillitä vesistökuormitusta ja turvata monimuotoisuutta. Rahoituslain perusteella myönnettyjen julkisten tukien (noin 55 milj. euroa vuodessa) painopiste on suometsien osalta ollut selkeästi metsien kasvua lisäävissä toimenpiteissä. Tutkimus on tuottanut viime vuosina aikaisempaa tarkempaa tietoa suometsien aiheuttamasta vesistökuormituksesta ja niiden maaperän kasvihuonekaasupäästöistä. Tulosten mukaan ojitettujen suometsien merkitys vesistökuormitukselle on aiemmin luultua huomattavasti suurempi, ja suometsien maaperä on Suomen kasvihuonekaasuinventaariossa suuri päästölähde. Ojitetuilla suometsillä on luonnontilaisiin soihin verrattuna vähäinen merkitys monimuotoisuudelle. Nykyisellä rahoituslailla ja sen edeltäjillä on tuettu toimenpiteitä, joilla on uuden tutkimuksen mukaan haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Suomi on sitoutunut päästövähennyksiin Pariisin ilmastosopimuksessa, ja tavoittelee viimeisessä hallitusohjelmassaan hiilensidonnan vahvistamista maankäyttösektorilla, vesistöpäästöjen pienentämistä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Tämän selvityksen tavoitteena on taustoittaa nykymuotoisen tukijärjestelmän ympäristövaikutuksia siten, että se tukee uuden rahoituslain sekä muun suometsien hoitoa ja käyttöä koskevan oikeudellisen sääntelyn valmistelua. Selvitys kuvaa suometsien hoidon tukijärjestelmää ja siihen osallistuvia toimijoita rooleineen, tarkastelee suometsille soveltuvien tukien ilmasto- (kasvihuonekaasut ja hiilen kierto), vesistö- ja monimuotoisuusvaikutuksia, ja ehdottaa ympäristön kannalta kestävämpiä suometsien hoito-, tuki- ja sääntelyvaihtoehtoja. Voimassa olevan rahoituslain mukaisista työlajeista suometsän hoidon tukeen liittyvä kunnostusojitus aiheuttaa lisääntyviä vesistö- ja kasvihuonekaasupäästöjä ja ylläpitää ojituksen aiheuttamaa monimuotoisuuden heikkenemistä. Metsänuudistamisen ja taimikonhoidon tuet kannustavat metsänomistajia tasaikäiseen metsänkasvatukseen. Tuettujen toimenpiteiden seurauksena suometsät päästävät ravinteita ja kiintoainesta vastaanottaviin vesistöihin, ja niiden maaperä on huomattava kasvihuonekaasujen päästölähde. Terveyslannoituksen tuen vaikutukset vesistö- ja kasvihuonekaasupäästöille ovat ainakin lyhyellä aikavälillä pieniä, mutta sen kriteerit on määritelty tasaikäisen metsänkasvatuksen perusteella. Nykyisen rahoitusjärjestelmän tuilla (metsäluonnon hoitohankkeiden tuki) voidaan myös ennallistaa soita, mikä on tehokas tapa palauttaa suon monimuotoisuutta, mutta tuen käyttö on jäänyt suhteellisen vähäiseksi. Tukia ja oikeudellista sääntelyä uudelleen suuntaamalla voidaan pienentää suometsien hoidon aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Ympäristölle haitallisista tuista olisi luovuttava, ja niiden tilalle kehitettävä sellaisia tukia ja sääntelyä, joiden tavoitteena on vesistövaikutuksien ja monimuotoisuuden suojelun lisäksi myös suometsien hiilinielun vahvistaminen turpeen hävikkiä vähentämällä. Uuden tukijärjestelmän ja oikeudellisen sääntelyn ei tulisi kannustaa suometsien maaperän liialliseen kuivattamiseen, eikä niiden uudistamiseen tasaikäiseksi metsäksi. Havaitut ympäristövaikutukset puoltavat ennemminkin jatkuvapeitteisen, eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen käyttöä, mitä tukijärjestelmän ja muun sääntelyn tulisi edistää. Joidenkin suometsäkohteiden osalta tulisi harkita tukia ja sääntelyä, jotka mahdollistaisivat kevyemmän metsätalouden, ja jopa metsätaloudesta vähittäisen luopumisen. Suon aktiiviseen ennallistamiseen tulisi kannustaa monimuotoisuuden kannalta tärkeillä kohteilla. Tukijärjestelmää kehitettäessä on huomioitava suometsäalueiden vesitalouden näkökulma. Vesitalouteen vaikuttamisella on alueellisia heijastevaikutuksia kasvihuonekaasu- ja vesistöpäästöihin sekä monimuotoisuuteen. Alueellisella suunnittelulla voitaisiin saavuttaa suurempia kokonaishyötyjä vesitalouteen vaikuttavien tukien ja toimien sopivalla kohdentamisella. Myös tukien kohdistamiseen säädösten ja muiden tukiehtojen mukaisesti tulisi jatkossa kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota. Suomen metsäkeskuksen tarkastustulosten mukaan suometsän hoidon ja tuhkalannoituksen tukien osalta tässä on ollut ongelmia. Niiden seurauksena tukien myönteiset vaikutukset ovat usein jääneet tavoiteltua pienemmiksi ja vastaavasti haitalliset ympäristövaikutukset ovat voineet muodostua tarkoitettua suuremmiksi.202

Tulevaisuuden kestävä vesihuolto – ennakointi, ohjaus ja järjestäminen

Vesihuollon tulee tarjota luotettavasti riittävä määrä puhdasta talousvettä ja puhdistaa se käytön jälkeen ympäristöhaitat minimoiden. Suomessa on noin 1500 vesihuoltolaitosta. Erityisesti pienten laitosten toiminnan laadun, resurssien ja osaamispohjan varmistamiseksi tarvitaan uusia ratkaisuja. Verkostosaneerauksesta on tulossa kaikkien vesihuoltolaitosten arkipäivää. Resurssien järkeväksi kohdentamiseksi laitokset tarvitsevat verkostoaan koskevaa systemaattisesti kerättyä tietoa, sen analysointia ja yhdistelyä. Tietojen pohjalta voidaan esimerkiksi arvioida häiriöalttiutta ja riskejä sekä ennakoida elinkaarta. Tietojen keräämisen ja hyödyntämisen käytännöt ovat vesihuoltolaitoksilla kirjavat ja puutteita on ollut myös kansallisella tasolla. Siksi verkostojen nykyistä saneeraustarvetta ei voida arvioida luotettavasti. Saneeraustarpeen arvioinnin tueksi hankkeessa on kehitetty kolmitasoinen laitoskohtaisen tiedonhallinnan tasoluokitus. Siinä kuvataan, mitä toimia kunkin tason saavuttaminen edellyttää ja millaisen verkoston hallinnan kukin taso mahdollistaa. Tiedonhallinnan perustasolla vesihuoltolaitos pystyy hallitsemaan verkosto-omaisuuttaan karkeasti koko verkoston tasolla. Tälle tasolle jokaisen laitoksen tulisi päästä. Hankkeen tuloksena esitetään etenemispolku tulevaisuuden kestävän vesihuollon varmistamiseksi. Sen varrella on asteittain tiukkenevia ohjauskeinoyhdistelmiä toteutettaviksi eri ajankohtina. Ensimmäisessä vaiheessa esitetään informaatio-ohjausta ja VEETI-järjestelmän kehittämistä sekä saneeraussuunnitelmien ja pätevyyksien vaatimista. Ne voidaan toteuttaa nykyiselläkin rakenteella, mutta ne voivat toimiessaan parantaa tilannetta. Seuraavassa vaiheessa olisi astetta tiukempi ohjaus rakennemuutokseen velvoittamalla pienet kunnat yhteistyöhön ja lopuksi hyvin tiukka lakisääteinen ohjaus isompiin yksiköihin. Jos lievemmät keinot riittävät tavoitteiden saavuttamiseksi, tiukempiin keinoihin ei tarvitse mennä

Metsätalouden kannustinjärjestelmää muutettava – suometsien hoidon ympäristövaikutukset huomioitava paremmin

Nykyinen kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki (KEMERA) on suunnattu tukemaan puuntuotantoa ja ympäristötavoitteiden edistämiseen käytetty rahoitus on suhteellisen pieni. Järjestelmä sisältää myös ympäristön kannalta haitallisia tukia.202

Challenging Practices : Experiences from community and individual living lab approaches

Peer reviewe

Differences in muscle and adipose tissue gene expression and cardio-metabolic risk factors in the member of physical activity discordant twin pairs

High physical activity/aerobic fitness predicts low morbidity and mortality. Our aim was to identify the most up-regulated gene sets related to long-term physical activity vs. inactivity in skeletal muscle and adipose tissues and to obtain further information about their link with cardio-metabolic risk factors. We studied ten same-sex twin pairs (age range 50-74 years) who had been discordant for leisure-time physical activity for 30 years. The examinations included biopsies from m. vastus lateralis and abdominal subcutaneous adipose tissue. RNA was analyzed with the genome-wide Illumina Human WG-6 v3.0 Expression BeadChip. For pathway analysis we used Gene Set Enrichment Analysis utilizing active vs. inactive co-twin gene expression ratios. Our findings showed that among the physically active members of twin pairs, as compared to their inactive co-twins, gene expression in the muscle tissue samples was chronically up-regulated for the central pathways related to energy metabolism, including oxidative phosphorylation, lipid metabolism and supportive metabolic pathways. Up-regulation of these pathways was associated in particular with aerobic fitness and high HDL cholesterol levels. In fat tissue we found physical activity-associated increases in the expression of polyunsaturated fatty acid metabolism and branched-chain amino acid degradation gene sets both of which associated with decreased 'high-risk' ectopic body fat and plasma glucose levels. Consistent with other findings, plasma lipidomics analysis showed up-regulation of the triacylglycerols containing the polyunsaturated fatty acids. Our findings identified skeletal muscle and fat tissue pathways which are associated with the long-term physical activity and reduced cardio-metabolic disease risk, including increased aerobic fitness. In particular, improved skeletal muscle oxidative energy and lipid metabolism as well as changes in adipocyte function and redistribution of body fat are associated with reduced cardio-metabolic risk.Peer reviewe

Blood Transfusion and Outcome After Transfemoral Transcatheter Aortic Valve Replacement

Objective: To investigate the prognostic impact of red blood cell (RBC) transfusion on the outcome after transfemoral transcatheter aortic valve replacement (TAVR). Design: Nationwide, retrospective multicenter study. Setting: Five University Hospitals. Participants: The nationwide FinnValve registry included data from 2,130 patients who underwent TAVR for aortic stenosis from 2008 to 2017. After excluding patients who underwent TAVR through nontransfemoral accesses, 1,818 patients were selected for this analysis. Intervention: TAVR with or without coronary revascularization. Measurements and Main Results: RBCs were transfused in 293 patients (16.1%). Time-trend analysis showed that the rates of RBC transfusion decreased significantly from 27.5% in 2012 to 10.0% in 2017 (p <0.0001). Among 281 propensity score matched pairs, RBC transfusion was associated with higher 30-day mortality (7.1% v 0%, p <0.0001), late mortality (at 5-year, 59.1% v 43.3%, p = 0.008), as well as increased risk of acute kidney injury (17.0% v 4.4%, p <0.0001), renal replacement therapy (3.6% v 0.4, p <0.0001) and prolonged hospital stay (mean, 8.5 v 4.7 days, p <0.0001) compared with patients who did not receive blood transfusion. In the overall series, the risk of adverse events increased significantly with the increasing amount of transfused RBC units and when operation for excessive bleeding was necessary. Consistently with these findings, postoperative hemoglobin drop and nadir level were associated with higher early and late mortality. Conclusions: Patients who received blood transfusion after TAVR had an increased risk of early and late adverse events. These adverse effects were particularly evident with increasing amount of RBC transfusion and operations for excessive bleeding. (C) 2019 Elsevier Inc. All rights reserved.Peer reviewe