Aputytöstä asiantuntijaksi – 120 vuotta sairaanhoitajakoulutusta Oulussa

Aputytöstä asiantuntijaksi – 120 vuotta sairaanhoitajakoulutusta Oulussa artikkelissa kuvataan lyhyesti koulutuksen juhlakonferenssin sisällöllisiä teemoja koulutus, tutkimus- ja kehittämistoiminta, johtaminen ja esimiestyö, sairaanhoitajan työ tulevaisuudessa ja kansainvälinen yhteistyö. Koulutus on kehittynyt kursseista asiantuntijoiden koulutukseen. Muutos on heijastellut ympäröivän yhteiskunnan tilannetta ja on vastannut työelämän tarpeisiin. Oulun sairaanhoitajakoulutus on tuottanut osaajia alueelle, koko Suomeen ja kansainvälisiin tehtäviin. Sairaanhoitajan tehtävänä on auttaa ihmistä, tervettä tai sairasta, niissä toiminnoissa, jotka edistävät terveyttä tai toipumista tai auttavat kuolemaan rauhallisesti. Sairaanhoitaja on hoitotyön asiantuntija, joka työskentelee perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, sosiaalihuollossa ja yksityisen sekä kolmannen sektorin alueilla. Sairaanhoitaja toteuttaa näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Sairaanhoitaja tekee tutkimus- ja kehittämistoimintaa yhteistyössä työelämän ja palveluiden käyttäjien kanssa. Kansainvälinen verkostoituminen ja yhteistyö sairaanhoitajan tulevaisuuden osaamista. Hoitotyön koulutuksen ja käytännön johtamisessa on tärkeää, että johtaja tuntee alan sisältöä ja toimintaa sekä tulevaisuuden haasteita. Sote-alan palvelut, hoitovälineet ja käytännöt uudistuvat teknologian, digitaalisten palveluiden ja hoitomenetelmien kehittymisen myötä. Tänä päivänä sote-uudistus organisoituu uusilla palveluiden järjestämisvastuussa olevilla sote-alueilla. Tässä muutoksessa kaikkien tulee kyetä kohdentamaan toimintaansa kohti tulevaisuuden osaamistarpeita. Asiakkaiden rooli kasvaa oman terveyden edistämisessä omahoito tuotteiden kehittyessä. Teknologian ja etälääketieteen kehittyminen sekä väestön oman osaamisen kasvaminen tukevat asiakkaan aktiivista roolia. Sairaanhoitajien osaamisvaatimukset lisääntyvät heidän toimiessaan vaativissa sairaanhoidollisissa tehtävissä kotisairaalaympäristöissä

Johtajuus muutoksessa : Kansainvälisen kotiseurakuntaliikkeen johtajuuskäsitys

Tutkielmani aiheena on kansainvälisen kotiseurakuntaliikkeen piirissä ilmenevät johtajuuskäsitykset myöhäismodernissa kontekstissa länsimaissa, joissa uskonnollinen monimuotoisuus on lisääntynyt. Tutkimuskysymys on millainen johtajuuskäsitys kotiseurakuntaliikkeen piirissä on sen johtavien ajattelijoiden tuottamien tekstien valossa. Tästä seuraavia täsmentäviä alakysymyksiä ovat, millaisia johtajuustyyppejä liikkeen piirissä esiintyy ja millaisia erityispiirteitä johtajuudella on. Tutkielmani ei käsittele johtajuuden ilmenemistä käytännön tasolla, muuten kuin aineistoni rajoissa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat uskontososiologiset ja sosiaalipsykologiset johtajuusteoriat. Tutkielmani on laadullinen ja teoriaohjaava tutkimus, jossa aineistona on kuuden kirjoittajan yhdeksän eri kirjallista lähdettä. Kvalitatiivisena tutkimuksena kyse on teorialähtöisestä sisällönanalyysistä, jossa kotiseurakuntaliikkeen johtajuuskäsitystä tarkastellaan johtajuusteorioiden ja aineistolähtöisen analyysin valossa. Päättelyn logiikka on abduktiivinen. Lisäksi käytän tutkimukseni sisältämän narratiivisen aineiston tutkimisessa semioottisen sosiologian aktanttimallia, jota voidaan pitää narratiivisen kieliopin peruskaavana. Tutkimustulokset voidaan tiivistää kahteen pääluokkaan. Ensimmäisen pääluokan muodostavat johtajuustyypit, jotka ovat palveleva johtajuus, vanhemmuus johtajuutena ja menestyvä johtajuus. Toisen pääluokan muodostavat johtajuuden erityispiirteet, jotka ovat johtajuuden ”kääntymystarinat”, johtajan luonne ja lahjat ja uusien johtajien kouluttaminen. Tulosten yhteenvetona totean kansainvälisen kotiseurakuntaliikkeen johtajuuskäsityksessä olevan piirteitä uskontososiologisista profeetallisesta ja karismaattisesta johtajatyypistä sekä sosiaalipsykologian alalta eri johtajatyypeistä, kuten transformaalisesta johtajasta. Johtajuusnäkemys ilmentää toisaalta yleisiä uskonnollisen johtajuuden piirteitä, mutta integroituu myöhäismoderniin aikaan ja sen johtajuuskäsityksiin. Aineistostani nousee esille myös näkemyksiä, jotka eroavat yleisistä käsityksistä menestyksestä ja uusien johtajien kouluttamisesta. Kuvaan aineistostani esille tulevaa johtajuuskäsitystä nelikenttämallilla, joka muodostuu kahdesta keskenään jännitteisestä janasta: yhteisöllisyys-muutosjohtajuus ja pappi-profeetta. Sijoitan johtajuustyypit ja johtajuuden erityispiirteet tähän nelikenttään. Tutkimustulosteni perusteella kotiseurakuntaliikkeen johtajuusnäkemys länsimaissa on muutosjohtajuutta, joka edustaa toisaalta ihannetta paluusta alkuseurakunnalliseksi miellettyyn seurakuntamalliin ja toisaalta missionaalista asennetta kristinuskosta vieraantuneiden ihmisten tavoittamisessa

Effective radiation dose of a MSCT, two CBCT and one conventional radiography device in the ankle region

Peer reviewe

Comparative dosimetry of radiography device, MSCT device and two CBCT devices in the elbow region

The aim of the study was to estimate and to compare effective doses in the elbow region resulting from four different x-ray imaging modalities. Absorbed organ doses were measured using 11 metal oxide field effect transistor (MOSFET) dosimeters that were placed in a custom-made anthropomorphic elbow RANDO phantom. Examinations were performed using Shimadzu FH-21 HR radiography device, Siemens Sensation Open 24-slice MSCT-device, NewTom 5G CBCT device, and Planmed Verity CBCT device, and the effective doses were calculated according to ICRP 103 recommendations. The effective dose for the conventional radiographic device was 1.5 mu Sv. The effective dose for the NewTom 5G CBCT ranged between 2.0 and 6.7 mu Sv, for the Planmed Verity CBCT device 2.6 mu Sv and for the Siemens Sensation MSCT device 37.4 mu Sv. Compared with conventional 2D radiography, this study demonstrated a 1.4-4.6 fold increase in effective dose for CBCT and 25-fold dose for standard MSCT protocols. When compared with 3D CBCT protocols, the study showed a 6-19 fold increase in effective dose using a standard MSCT protocol. CBCT devices offer a feasible low-dose alternative for elbow 3D imaging when compared to MSCT.Peer reviewe

Yrittäjyyttä Lapin osuuskunnissa

Yhteiskunnallisia ongelmia on mahdollista ratkaista yhteiskunnallisten yritysten avulla. Osuuskuntamuotoisissa yrityksissä yrittäjyyttä voi oppia pienemmällä riskillä kuin vaikkapa kevytyrittäjäksi alkamalla. Kevytyrittäjyydettä on monenlaista, eikä aloitteleva yrittäjä aina ymmärrä, millaiseen toimintamuotoon hän on tarttunut. Osuuskunnat voisivat olla erityisesti Lappiin tuleville ja maahanmuuttajanaisille tai pitkäaikaistyöttömille ensimmäinen askel työelämään. Osuuskuntien kautta näille kohderyhmän jäsenille voidaan tarjota erilaisia matalan kynnyksen töitä. Hankkeen havaintojen mukaan osuuskunnat tarvitsevat eniten julkisen sektorin tukea kunnilta. Hankkeen työpajoissa on tullut esiin osasta Lapin kuntia erilaisia malleja, jotka voisivat olla hyviä käytäntöjä muissakin kunnissa. Sekä Lapissa, että Suomessa, yhteiskunnallisten yritysten kokeilutoiminta on entistä enemmän tärkeämpää, kun Lapin väki vähenee ja samalla osa väestöstä jää työelämän ulkopuolelle. Yhteiskunnallinen yritys on yksi erilainen vaihtoehto, jotta saamme lisää veronmaksajia kuntiin. Osuuskuntien tai muiden yhteiskunnallisten yritysten toimintaa tulee tukea ensimmäisten toimintavuosien ajan. Yritystoiminnan ”kuolemanlaakson” yli päästään, kun yhdessä löydetään erilaisia tuen muotoja, joita hankkeen aikana on tullut esiin. Viimeisenä havainnointina hanke osoitti, että pitkäaikaistyöttömien osuuskunnilla on tarve perustaa oman verkosto. Näin osuuskunnan jäsenet voivat pohjoisella alueella oppia toisilta sosiaalisen yrittäjyyden toimioilta ja motivoida toisiaan. Osuuskunnilla tulisi olla yhteinen foorumi, yhteistyöelin, joka kokoontuu 3-4 kertaa vuodessa. Silloin jäsenet, sidosryhmät, muut yritykset ja yksityiset ihmiset voisivat yhdessä̈ kehittää̈ toimintaa, synnyttää̈ luottamusta ja lisätä̈ yhteistyötä̈.Social problems can be solved with the help of social enterprises. In Cooperative companies, entrepreneurship can be learned with less risk than, for example, becoming a light entrepreneur. There are many forms of light entrepreneurship, and the novice entrepreneur does not always understand what kind of activity he has taken. Cooperatives could be a first step for those who come to Lapland in particular, as well as for immigrant women, or for the long-term unemployed as well. Through Cooperatives, these target group members can be offered a variety of low-threshold jobs. According to the findings of the project, Cooperatives are most in need of support from the municipalities (from the public sector), and separate models from some of the municipalities in Lapland, which could come from the project workshops, could be good practice for other municipalities. In both Lapland and Finland, experimenting with social enterprises is becoming increasingly important as the population of Lapland shrinks and at the same time the population is excluded from the labor market. Social enterprise is one of the different options for getting more taxpayers through municipal companies. Cooperative or social enterprise activities must at least be supported for the first few years so that they can pass the death period together with various forms of support, which is (what the support points) have revealed during the project. As a final observation, their long-term unemployed Cooperatives need to establish their own network where they can learn from and motivate other social entrepreneurs in the northern region. The Cooperatives should have a common forum, a co-operative body, which meets 3-4 times a year. Then members, stakeholders, other companies and individuals could work together to build activity, build trust and increase collaboration.publishedVersio

EMS non-conveyance: A safe practice to decrease ED crowding or a threat to patient safety?

Background: The safety of the Emergency Medical Service's (EMS's) non-conveyance decision was evaluated by EMS re-contacts, primary health care or emergency department (ED) visits, and hospitalization within 48 h. The secondary outcome was 28-day mortality.Methods: This cohort study used prospectively collected data on non-conveyed EMS patients from three different regions in Finland between June 1 and November 30, 2018. The Adjusted International Classification of Primary Care (ICPC2) as the reason for care was compared to hospital discharge diagnoses (ICD10). Multivariable logistic regressions were used to determine factors that were independently associated with adverse outcomes. Results are presented with adjusted odds ratios (aORs) together with 95% confidence intervals (CIs). Data regarding deceased patients were reviewed by the study group.Results: Of the non-conveyed EMS patients (n = 11,861), 6.3% re-contacted the EMS, 8.3% attended a primary health care facility, 4.2% went to the ED, 1.6% were hospitalized, and 0.1% died 0-24 h after the EMS mission. The 0-24 h adverse event rate was higher than 24-48 h. After non-conveyance, 32 (0.3%) patients were admitted to an intensive care unit within 24 h. Primary non-urgent EMS mission (aOR 1.49; 95% CI 1.25 to 1.77), EMS arrival at night (aOR 1.82; 95% CI 1.58 to 2.09), ALS unit type vs BLS (aOR 1.43; 95% CI 1.16 to 1.77), rural area (aOR 1.74; 95% CI 1.51 to 1.99), and older patient age (aOR 1.41; 95% CI 1.20 to 1.66) were associated with subsequent primary health care visits (0-24 h).Conclusions: Four in five non-conveyed patients did not have any re-contact in follow-up period. EMS non-conveyance seems to be a relatively safe method of focusing ED resources and avoiding ED crowding.</p

Enhancing sustainable and competitive organic production in Finland

201