Variation in innate immunity in relation to ectoparasite load, age and season : a field experiment in great tits (Parus major)

It remains largely unknown which factors affect the innate immune responses of free-living birds. Nevertheless, the degree of innate immunity may play a crucial role in an individual's survival as it procures the first defence against pathogens. We manipulated the ectoparasite load of great tit (Parus major) nests by infesting them with hen fleas (Ceratophyllus gallinae) before egg laying. We subsequently quantified natural antibody (NAb) concentration and complement activation in nestlings and adult females during breeding and post-breeding periods. NAb concentrations increased in nestlings and adult females breeding in flea-infested nest boxes during the nestling provisioning period, but not in breeding females during incubation. In contrast, parasite abundance did not affect levels of complement activity in females. NAb levels of nestlings were already fully developed at the end of the nestling stage, but complement activation was only observed post-fledging. Concentrations of NAbs and complement activation of adult females were significantly lower during the breeding season compared with post-breeding levels, but did not differ between incubation and chick rearing. Further experimental studies in species that vary in life-history strategies will allow us to unravel the mechanisms underlying the observed variation in innate immune defences

Environmental and Parental Influences on Offspring Health and Growth in Great Tits (Parus major)

PMCID: PMC3728352This is an open-access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License, which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original author and source are credited

"Paljon olen mailimata kulkenut, paljon olen kokenut ja nähnyt":Andreas Alarieston lauletut elämänpolut ja resilienssi

Andreas Alariesto syntyi 11.12.1900 Sodankylän pitäjän Sompiossa, pienessä Rieston kylässä. Kylä sijaitsi tiettömän taipaleen takana noin parisataa kilometriä Napapiiriltä pohjoiseen ja 70 kilometriä Sodankylän kirkolta koilliseen. Lapsuudessaan Alariesto ennätti nähdä niin saamelaisten vanhan kotakulttuurin luontaiselinkeinoineen kuin uuden ajan tuomat muutokset. Andreas Alarieston elämä koostui jaksoista, joiden aikana hyvät asiat ja vastoinkäymiset vuorottelivat. Elämänpolut johtivat hänet Riestonkylästä Lokkaan, Petsamon tietyömaalle, Muurmannin legioonaan kohtalokkaine seurauksineen ja aikuisuuden saavuttaneena takaisin tienrakennustyömaalle. Tienrakentajasta tuli Petsamon Matkailuhotellin talonmies lähes kymmeneksi vuodeksi, mutta sota rikkoi kaikki tulevaisuuden haaveet. Sodan jälkeen alkoi jälleenrakennus, sekä materiaalinen että henkinen. Oman talon rakentaminen Lokkaan, rinnalla Petsamosta löytynyt Riikka-vaimo, ja talonmiehen työ Vuotson matkailumajalla antoivat elämälle luotettavat tukipilarit. Elämää rikastuttivat turvatun toimeentulon lisäksi laulut, joita Alariesto oli tehnyt nuoresta pojasta lähtien, sekä maalaukset, joiden tekoon hänellä nyt oli aikaa ja välineitä. Kuuden eläkevuoden kiihkeä luomiskausi huipentui monien mutkien jälkeen 75-vuotiaan ite-taiteilijan näyttelyyn Helsingin Taidehallissa ja uskomattomaan kuuluisuuteen, jopa maailman maineeseen. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata Andreas Alarieston laulujen ja muisteluiden kautta hänen elämänsä keskeisiä polkuja, hänen kykyään selviytyä vaikeistakin koettelemuksista sekä hänen laulettujen elämänpolkujensa yhteyttä resilienssiin. Luonnehdin resilienssiä traumapsykiatri Boris Cyrulnikin (2009) teoriaan nojautuen. Andreas Alarieston elämä toi mukanaan paljon ankaraa työtä, kärsimystä ja sellaista tuskaa, josta hän vaikeni kuolemaansa asti, mutta hän sai kokea myös onnellisia vuosia ja iloa toiveittensa täyttymisestä. Vaikeitten vuosien kärsimyksillä on saattanut olla oma merkityksensä hänen henkisessä kasvussaan. Resilienssi on voinut olla se tekijä, joka on mahdollistanut elämän jatkuvuuden ja kutsunut esiin jotain ennen näkemättömän hyvää, johon ehkä muuten ei olisi ollut mahdollisuuksia. Andreas Alarieston lauluista muodostuu laulettu päiväkirja, joka tuo esiin hänen lannistumattomuutensa ja lujuutensa sekä auttavaisuutensa ja ystävällisyytensä. Näiden piirteiden kautta voimistui myös resilienssi. Hän oppi käyttämään vastoinkäymisissä puolustuskeinona luovuutta, joka kannusti ja rohkaisi häntä ponnahtamaan jopa entistä parempaan elämään. Runous ja laulaminen auttoivat kestämään ja ylittämään koettelemukset. Näkökulmani tutkimuksessa on kulttuurihistoriallinen ja lähestymistapana käytän mikrohistoriaa. Tutkimukseni perustuu muistitietoon, joten se on otteeltaan narratiivinen. Primaariaineistona ovat äänittämäni ja eri arkistoista löytämäni Andreas Alarieston laulu- ja haastatteluäänitteet, jotka olen litteroinut, sekä henkilökohtaiset muistot kymmenen vuoden ystävyyden ajalta. Niihin vuosiin ja konteksteihin, joista Andreas Alariesto vaikeni täydellisesti, olen tutustunut tutkimuskirjallisuuden, aikalaiskirjallisuuden, lehtiartikkelien ja haastattelujen avulla. 1990-luvun alkupuolella resilienssitutkimus keskittyi lasten resilienssiin. Huomattiin, että yksilön henkilökohtaisien vahvuuksien lisäksi resilienssiä edistivät myös tekijät, jotka liittyivät sosiaalisiin suhteisiin ja ympäristön rakenteisiin. Resilienssi on määritelty sopeutumisprosessiksi, jatkuvaksi muuttuvaksi toiminnaksi, joka on luonut tarpeen tutkimukselle, joka kohdistuu myös aikuis- ja vanhuusikäiseen väestöön. Tämä tutkimus edustaa koko elämänkaaren kattavaa resilienssitutkimusta. Andreas Alarieston laulettujen elämänpolkujen myötä kehittynyt luovuus, ilo ja mielenrauha avaavat uusia näköaloja ymmärrykseen siitä, miten resilienssi toimii ja miten sitä voidaan kasvattaa ja tukea eri ikäkausina ja erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa.Andreas Alariesto was born in December 11, 1900, in a small village called Riesto in Sompio area, in Sodankylä, Finland. The village was located in the middle of nowhere about two hundred kilometers north from the Arctic Circle and 70 kilometers from Sodankylä centrum to northeast. During his childhood, Alariesto witnessed both the old Sámi culture in lavvus and with natural livelihoods and the changes the modern time introduced to the culture. Andreas Alariesto’s life consisted of periods during which good times and adversities took turn. These life paths directed him from Riestonkylä to Lokka, to Petsamo road construction work, to Muurmanni legion with fateful consequences, and when adult, back to the roadworks. This roadworker became a building supervisor to Petsamo Matkailuhotelli (a hotel) for almost ten years but the Second World War destroyed his all future dreams. Both material and mental reconstruction began after the war. Building his own house in Lokka with his wife Riikka from Petsamo and the building supervisor’s work in Vuotso matkailumaja (a hostel) became the main pillars of Alariesto’s life. In addition to his income, Alariesto’s life was enrichened by songs he had been composing since his youth and paintings that he now could do since he had time and equipment. The six-year-long intensive period of creating art during his retirement had its climax in the 75-year-old artist’s own exhibition in the Kunsthalle Helsinki when he had unbelievable, even world-wide fame. The purpose of this research was to describe Andreas Alariesto’s main life paths, ability to survive from even difficult adversities, and the connection between the songs of his life paths and resilience through his songs and memories. In this research resilience was defined based on trauma psychiatrist Boris Cyrulnik’s (2009) Theory. Andreas Alariesto’s life included plenty of hard work, agony, and pain that he fell silent until his death; yet he had also happy years and felt joy of seeing his hopes become fulfilled. The suffering during hard years may have had their own role in Alariesto’s mental growth. Resilience may have been the factor that made the continuity of life possible and brought out some unforeseen good that otherwise would not probably ever emerged. Andreas Alariesto’s songs form a diary in the form of songs that shows his perseverance and toughness as well as his helpfulness and friendliness. These features strengthened his resilience, too. As a coping strategy, he learned to use his creativity that assured and encouraged him to bounce back to even better life. Poetry and singing helped him to tolerate and surpass hardships. The viewpoint in this research was cultural-historical and the approach was micro-historical. The research was based on memories that were studied with a narrative research approach. The primary data were comprised of Andreas Alariesto’s singing and interview recordings that I recorded or found from various archives and that I transcribed, in addition to personal memories from a decade-long friendship with him. Secondary data, in the form of research literature, contemporary literature, journal articles and interviews, focused on those years and contexts that Alariesto did not want to talk about. At the beginning of the 1990s, research on resilience was focused on resilience in children. It was observed that in addition to personal strengths, resilience was promoted also by factors related to social relationships and the structure of one’s environment. Resilience was defined as an adaptation process, constantly changing action, which created a need for research also focusing on adults and elderly people. This research represents resilience research focusing on the whole lifespan. Andreas Alariesto’s creativity, joy and peace of mind that developed through the songs of his life paths provide new viewpoints to the understanding about the fundamental nature of resilience and how to support and develop it in various periods of life and in different cultural contexts

Leadership as relational practices in company's strategic change

Tutkimus liittyy yritysten strategioista, strategiaprosesseista ja niiden johtamisesta käytävään ajankohtaiseen keskusteluun. Monissa yrityksissä on lähes jatkuvasti käynnissä strategisia muutoksia, jotka ovat yritysten menestymisen kannalta keskeisiä. Yleinen johtajuuden ongelma on kuitenkin, kuinka henkilöstö saadaan sitoutumaan jatkuviin muutoksiin, jotta yritys voi toimia koherentilla tavalla. Tämän tutkimuksen mukaan yrityksen muutos ja johtajuus rakentuvat ja kehittyvät jatkuvasti koko henkilöstöä osallistavissa prosesseissa. Tutkimus käsittelee suomalaiseen teollisuuskonserniin kuuluvan yrityksen johtajuutta strategisessa muutoksessa. Tutkimuksen käytännöllisenä tavoitteena oli auttaa kohdeyritystä suunnittelemaan uusi strategia ja edistää strategian implementointia yhteistyössä henkilöstön kanssa. Tutkimuksessa haettiin vastausta kysymykseen, miten johtajuus rakentuu strategisessa muutoksessa? Tutkimuksen keskeinen väite on, että johtajuus yrityksen muutoksessa rakentuu relationaalisina käytäntöinä. Relationaalisissa käytännöissä korostuvat koko henkilöstön osallistuminen vuoropuheluun, moniäänisyys, yhteisöllisyys ja kehkeytyvien ratkaisujen kontekstuaalisuus. Keskeisenä osallistuvan toimintatutkimuksen menetelmänä olivat episodit, joihin tutkija osallistui yhtenä osallistujana kohdeyrityksen henkilöstön kanssa. Episodien dialogit tarjosivat tutkijalle tutkimuksen kenttävaiheessa runsaan tutkimusaineiston, tutkija saattoi seurata kohdeyrityksen muutosprosessia ”sisältäpäin ja reaaliajassa”. Episodeissa rakentui yrityksen yhteisöllinen ja dynaaminen toimintamalli, ja episodien kautta yritys saattoi toteuttaa haluamansa muutokset. Käytetty menetelmä hyödytti sekä kohdeyritystä että tutkimusta. Tutkimuksessa hyödynnettiin strategian post-prosessuaalista näkökulmaa vähentämällä strategian suunnitelmallisuutta ja ennalta asetettuja tavoitteita (rakentamisen modus) ja antamalla aikaa ja tilaa henkilöstön keskinäiselle dialogille (viipymisen modus). Heideggerin filosofiaan perustuen viipyminen tarkoittaa kotoista ja kiireetöntä olemista, positiivisessa mielessä pysähtymistä avautuvien asioiden äärelle yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Viipyminen toteutui toistuvissa episodeissa väljien strategisten kehysten puitteissa. Yhteisissä dialogeissa yrityksen todellisuus avautui osallistujille uudella tavalla ja tuotti hyödyntäen osallistujien osaamispotentiaalia innovatiivisia ratkaisuja yrityksen toimintaan. Strategian suunnittelu, implementointi ja arviointi toteutuivat linkittyneenä läheisesti toisiinsa ketterän strategian tavoin. Uusien sisällöllisten ratkaisujen ohella episodit tuottivat kohdeyritykselle uuden jatkuvaan vuoropuheluun perustuvan organisoitumisen tavan. Johtajuusteoriat ovat pääsääntöisesti tutkineet johtajuutta älyllisenä toimintona ikään kuin johtajat käyttäytyisivät kehottomina olioina, vaikka johtajuus on suurelta osin esteettistä toimintaa. Johtajuuden ”liha” on metafora kehon ja mielen vastavuoroisesta liikkeestä, joka synnyttää sekä älyllisesti että kehollisesti kokonaisvaltaista johtajuutta. Johtajuuden ”liha” kehkeytyy relationaalisissa suhteissa. Tässä tutkimuksessa episodit olivat keskeisiä holistisen tiedonmuodostuksen paikkoja, jotka konstruoivat dialektisesti yritystä ja yrityksen henkilöstöä. Yhteisöllisen organisoitumisen myötä kehkeytyivät yrityksen sosiaalinen järjestys, arvot, asenteet, käyttäytyminen ja näkemykset. Muutoksen ja johtajuuden ohella toimijoiden sosiaalinen itse ja relationaalinen itse rakentuivat yksilöitä voimaannuttavissa prosesseissa. Uudet yhteisölliset käytännöt synnyttivät jaetun vastuun ja vallan johtajuuden irtaantuessa yksilöistä yksilöiden välisiin suhteisiin ja johtajuuden ”lihaan”. Kokonaisvaltaisen johtajuuden kuvaaminen edellytti uusia käsitteitä kuten ”johtajuudellisuus”, ”johtajuustoimijuus”, ”johtajuudelliset taidot” ja ”johtajuus organisaatiotason ominaisuutena”. Kohdeyrityksessä alaiset osallistuivat aktiivisesti johtajuuden prosesseihin, ja johtajat säilyttivät asemansa mutta heidän tehtävänsä muuttuivat merkittävästi.This research focuses on leadership in a company facing strategic change. The company, Clash, belongs to a Finnish industry concern. The need for change in Clash was caused by the development of the global market. According to the management’s analysis Clash’s customers demanded more customized products and solutions, which would be the possible route to success in the future for Clash. The conglomerate management and case company management together defined Clash`s strategic position in a new way according to which the role of Clash became a special product company. It meant a transition from serial production as a manufacturer of short series to a manufacturer of more demanding products. The practical objective of the research was to help Clash with the methods of participatory action research to design a new strategy and to support the company in implementing it in cooperation with the personnel. Leadership as social practices in the frame of reference of strategic regeneration became the target phenomenon of the study. I assumed that the relational perspective to leadership is a social phenomenon in which the entirety of Clash`s personnel participates in planning and implementing the change. The main claim of the study is that change and leadership in the company emerge and are constructed in ongoing relational practices. The research problem is how does a company get organized in order to make multi-level, equal and polyphonic operation processes possible. This was clarified with the help of the following research question: (1) how is leadership constructed in strategic change? I specify the main question with the help of three sub questions: (1) what kind of relational leadership practices emerge in strategic change? (2) How is leadership revealed in relational practices? (3) How does leadership agency develop in change? Clash got organized in a new way with the help of episodes. The personnel gathered regularly for meetings – forums – to deal with the current issues for the company. Repeated episodes produced the major part of the research material. Clash`s forums were implemented at three levels; the enterprise level, the production level and the team levels and the forums were retained as company practices at the end of the field stage of the research. In these formal episodes company and personnel are together as the personnel agree upon short term tasks. After this the personnel disperse to carry out tasks in non-formal episodes in which the company and the personnel are separate from each other. The procedures agreed upon in formal episodes become concrete talk and tasks in non-formal episodes. New knowledge and understanding, which is developed in this context frame shared dialog of the following formal episode. This constant movement of two different entities – company and individuals and individuals` consciousness and body – together and separately is the way through which the ”flesh” of leadership is constructed. The ”flesh” of leadership is a metaphor of the reciprocal movement of individuals` body and mind, which both intellectually and bodily give birth to comprehensive leadership. The ”flesh” of leadership develops in relational practices. In this research episodes are central sites of holistic knowledge formation that construct the company and the personnel dialectically. Leaders and followers build the “flesh” of leadership socially and are also constructed in the “flesh” themselves. With new practices the company`s social order, values, attitudes, behavior and views drifted to a stage that was crucial for the change. In addition to change and leadership individuals` social and relational selves and leadership agency developed in this same process. Leadership becomes detached from entities to be the organization`s property which is conceptualized as the ”flesh” of leadership. Instead of leadership it is rather a question of “leaderfulness”, which in addition to leaders concerns all individuals. In episodes – in moods of being – the company opens itself to all participants and organizing processes keep reality experienced by individuals in constant movement. The company switches from a state of stability to a state of continuing change and the company strategy is created and manifested rather as practices according to the immanent logic adopted by the company than as objectives that have been pre-defined. The change and leadership in the company are constructed in local practices connected with each other

Factors influencing successful change management in IT outsourcing from transferred personnel point of view

Outsourcing and especially IT outsourcing are current phenomena, which have proven to be challenging to companies. Thus, outsourcing has drawn much academic interest. However, several studies have concentrated on partnership, decision making and contracting aspects of outsourcing but those of concentrating on change management and its success have been missing. In this study, the aim is to describe and understand the most critical change management factors influencing successful change management in IT outsourcing from transferred employees point of view. The theoretical part of this thesis investigates related literature concerning change management and organizational change in the context of outsourcing. The theoretical part studies the success factors and their influence and furthermore creates a framework for the empirical part of this study. In addition, the theoretical part takes a look at previous research on people transition process and its influence on change management success. The objectives of the empirical part of this study is to investigate change management in the case company, analyzing the case and to find the critical actions that influence the success of change from the transferred employees’ perspective. When analyzing the success factors, some imperfections were found, but it was also found that people’s emotional transition process had to be taken into account before making judgements. The main result of the study is a refined framework that describes the success factors required for successful change management in IT outsourcing. The key success factors from transferred employees’ viewpoint were found to be visible, aligned and committed leadership, clarity of direction and targets, broad based participation with real decision power, targeted and effective communication, enabling resources and structure for change, motivating people to change their behaviour, and cultural understanding. Keywords: IT outsourcing, change management, success factors, people transitio

Johtajuuden vuorovaikutukselliset käytännöt : "tarina innovatiivisen yrityksen strategisesta uudistumisesta ja sen vaatimasta johtajuudesta"

Teos kuvaa tarinan muodossa, miten strategiseen umpikujaan ajautunut yritys uudisti radikaalilla tavalla johtajuuden prosessinsa. Uuden strategian suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin osallistui yrityksen koko henkilöstö. Yrityksen muutos tapahtui itseohjautuvien episodien eli säännöllisten dialogien avulla. Toistuvat episodit tuottivat jatkuvasti innovaatioita ajankohtaisiin haasteisiin auttaen yritystä pääsemään yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin. Itseorganisoituvat episodit mullistivat aiemmat käytännöt johtajuuden toteutuessa yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa. Konsulttina minulla oli tilaisuus osallistua yrityksen yhteisöllisiin käytäntöihin ja seurata muutoksen ja uuden johtajuuden rakentumista yrityksen sisältä päin ja reaaliajassa. Teoksen tarina kertoo, miten yrityksen menestys ja työntekijöiden hyvinvointi toteutuvat käsi kädessä. Teos toimii käsikirjana johtajuuden parissa työskenteleville henkilöille, sen sisältämät sosiaaliset toimintamallit soveltuvat paikallisin painotuksin jokaiseen organisaatioon. Aarne Kilpimaa on väitellyt tohtoriksi aiheesta johtajuus yhteisöllisinä käytäntöinä organisaation strategisessa muutoksessa. Hän on toiminut kouluttajana, koulutuspäällikkönä ja tutkijana Helsingin ja Tampereen yliopistoissa sekä organisaatiokonsulttina useissa yrityksissä