Huippu-urheilu osana suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria

Huippu-urheilun yhteiskunnallinen legitimiteetti Suomessa on ohentunut. Syitä tähän ovat menestyksen heikkeneminen, yleisen arvomaailman muutos ja suomalaisen urheilujärjestelmän johtamisongelmat. Huippu-urheilulle on viime vuosikymmeninä asetettu uusia, urheilunmenestyksen saavuttamiseen välittömästi liittymättömiä tehtäviä. Huippu-urheilu on myös proaktiivisesti ottanut näitä tehtäviä itse itselleen. Menestyksen rinnalle ja osin ohikin ovat nousseet eettisyyden, vastuullisuuden, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden sekä yhteiskuntavastuun kantamisen tavoitteet. Meneillään olevan historiallisen arvomuutoksen keskeisiä piirteitä ovat yksilöjen ainutkertaisuutta, samanarvoisuutta ja määrittelyvaltaa korostava individualismi sekä ympäristötietoisuuden voimakas valtavirtaistuminen. Yksilöjä paremmuusjärjestykseen asettavan sekä ympäristöä osin rajustikin kuormittavan huippu-urheilun oikeuttaminen vaikeutuu. Samaan aikaan kilpailu kansainvälisessä huippu-urheilussa on kiristynyt niin, että tutkimuksessa puhutaan "urheilun kansainvälisestä kilpavarustelusta". Huippu-urheilu eroaa muusta liikunnasta tavoitteidensa, arvojensa ja toimintatapojensa suhteen. Menestys edellyttää tämän erityisyyden tunnustamista ja riittävää autonomiaa. Ansaitakseen tämän autonomian huippu-urheilun on vakuutettava ympäröivä yhteiskunta siitä, että sen toiminta noudattaa yleisiä eettisiä normeja. Huippu-urheilun ulkoinen arviointi 2022 -julkaisut: Suomalainen huippu-urheilu tarvitsee luottamusta : Huippu-urheilun arviointiryhmän loppuraportti Huippu-urheilu ja menestyksen mittarit suomalaisten lajiliittojen strategioissa Katsaus urheilun muutosprosessin tavoitteisiin ja nykytilaan johtamisen, hallinnon ja rakenteiden näkökulmasta Huippu-urheilu osana suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria Huippu-urheilu Suomessa : Kansainvälinen ulkoinen arviointi</a

Suomalainen huippu-urheilu tarvitsee luottamusta : Huippu-urheilun arviointiryhmän loppuraportti

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta olemme arvioineet suomalaista huippu-urheilua. Raportti koostuu yhteenvedosta, jonka on kirjoittanut professori Karl-Erik Michelsen. Erikoistutkija Kati Lehtonen on arvioinut omassa erillisraportissaan suomalaista huippu-urheilua ohjaavaa ja sitä tukevaa järjestelmää suhteessa 2010-luvulla toteutettuun urheilun muutosprosessiin. Näyttelypäällikkö Kalle Rantala on puolestaan analysoinut lajiliittojen strategiat ja arvioinut niiden pohjalta suomalaisen urheilukentän tilaa ja suhdetta huippu-urheiluun. Apulaisprofessori Markku Jokisipilän raportti tarkastelee suomalaisen huippu-urheilun yhteiskunnallisia perusteluita sekä niiden muutosta ja nykytilaa laajassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Suomalaisella huippu-urheilulla on loistava menneisyys, epäselvä nykyisyys ja haastava tulevaisuus. Vaikka huippu-urheilua arvostetaan Suomessa, sen määrittely on epäselvä ja horjuva. Huippu-urheilua tukevaa järjestelmää on uudistettu voimakkaasti 2000-luvulla, mutta muutosprosessi on edelleen kesken. Myös lajiliittojen suhde huippu-urheiluun on häilyvä. Suurimmat lajiliitot nostavat huippu-urheilun toimintansa keskiöön, mutta pienemmissä lajeissa huippu-urheilu jää sivurooliin. Huippu-urheilua arvioidaan yleensä lineaarisesti, jossa määrittävinä tekijöinä ovat huippu-urheilua tukeva järjestelmä ja sen käytössä olevat resurssit. Vaikka huippu-urheilu tarvitsee taloudellisia resursseja ja tehokkaan tukijärjestelmän, kyseessä on monimutkainen yhteiskunnallinen ilmiö, johon vaikuttavat sosiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset tekijät. Arviointiryhmä onkin tarkastellut suomalaista huippu-urheilua muuttuvassa kansallisessa ja kansainvälisessä kontekstissa ja pyrkinyt nostamaan esiin tekijöitä, jotka ovat jääneet vähemmälle julkisessa keskustelussa. Huippu-urheilun ulkoinen arviointi 2022 -julkaisut: Suomalainen huippu-urheilu tarvitsee luottamusta : Huippu-urheilun arviointiryhmän loppuraportti Huippu-urheilu ja menestyksen mittarit suomalaisten lajiliittojen strategioissa Katsaus urheilun muutosprosessin tavoitteisiin ja nykytilaan johtamisen, hallinnon ja rakenteiden näkökulmasta Huippu-urheilu osana suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria Huippu-urheilu Suomessa : Kansainvälinen ulkoinen arviointi</a

Beyond East-West : marginality and national dignity in Finnish identity construction

Since the end of the Cold War it has become common for Finnish academics and politicians alike to frame debates about Finnish national identity in terms of locating Finland somewhere along a continuum between East and West (e.g., Harle and Moisio 2000). Indeed, for politicians properly locating oneself (and therefore Finland) along this continuum has often been seen as central to the winning and losing of elections. For example, the 1994 referendum on EU membership was largely interpreted precisely as an opportunity to relocate Finland further to the West (Jakobson 1998, 111; Arter 1995). Indeed, the tendency to depict Finnish history in terms of a series of ‘westernising’ moves has been notable, but has also betrayed some of the politicised elements of this view (Browning 2002). However, this framing of Finnish national identity discourse is not only sometimes politicised, but arguably is also too simplified and results in blindness towards other identity narratives that have also been important through Finnish history, and that are also evident (but rarely recognised) today as well. In this article we aim to highlight one of these that we argue has played a key role in locating Finland in the world and in formulating notions of what Finland is about, what historical role and mission it has been understood as destined to play, and what futures for the nation have been conceptualised as possible and as providing a source of subjectivity and national dignity. The focus of this article is therefore on the relationship between Finnish nationalism and ideas of ‘marginality’ through Finnish history

Suomalainen historiallinen myytti

Historialla on alituinen riski joutua raaka-aineeksi sellaisille nationalistisille, etnisille tai fundamentalistisille ideologioille ja niitä tukeville myyteille, jotka itse asiassa ovat loukkaus koko historiaa kohtaan. Historiantutkijoiden tulee pyrkiä rehellisyyteen ja vastustaa tällaista historian ryöstöviljelyä. Samoin myös suomalaiseen demokraattiseen keskusteluun tulee kuulua kriittinen etäisyydenotto kansallisiin historiallisiin myytteihimme. Näin vältymme siltä, että menneisyys täysin alistetaan nykypäivässä vaikuttaville poliittisille pyrkimyksille

Aseveljiä vai liittolaisia? : Suomi, Saksan liittosopimusvaatimukset ja Rytin-Ribbentropin-sopimus

Zusammenfassung

Historiallinen totuus käräjöinnin kohteena

Arvosteltu teos: The holocaust on trial: History, justice and the David Irving libel case, D. D. Guttenplan (2001