Heposelän ruovikot ja niiden hoito

Jos rantakiinteistön omistaja kokee, että rannalla kasvava järviruoko haittaa hänen rannan käyttöään on kunnostustarve olemassa. Lintuvesien suojelun ja hoidon tavoitteet ovat pitkälti yhteisiä järvien virkistyskäyttäjien sekä rantakiinteistöjen omistajien kanssa. Käsissäsi olevassa suunnitelmassa on pyritty yhdistämään erilaisia näkökulmia järviruokoon, ruovikoihin ja vesikasvillisuuteen Saimaan vesistöön kuuluvalla Liperin Heposelällä. Suunnitelma on osa ”Järviruoko energiaksi, vesien tila paremmaksi Pohjois-Karjalassa (JÄREÄ)” -hanketta (2011–2014). Hanke on rahoitettu Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoin

Pyhäselän ruovikot ja niiden hoito

Jos rantakiinteistön omistaja kokee, että rannalla kasvava järviruoko haittaa hänen rannan käyttöään on kunnostustarve olemassa. Lintuvesien suojelun ja hoidon tavoitteet ovat pitkälti yhteisiä järvien virkistyskäyttäjien sekä rantakiinteistöjen omistajien kanssa. Käsissäsi olevassa suunnitelmassa on pyritty yhdistämään erilaisia näkökulmia järviruokoon, ruovikoihin ja vesikasvillisuuteen Joensuun – Liperin –Rääkkylän Pyhäselällä, joka kuuluu Saimaan vesistöön. Suunnitelma on osa ”Järviruoko energiaksi, vesien tila paremmaksi Pohjois-Karjalassa (JÄREÄ)” –hanketta (2011-2014). Hanke on rahoitettu Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoin. Hankkeeseen voi tutustua tarkemmin hankkeen internet-sivujen raporteissa (mm. Joensuu ym. 2014)

Ätäskön ruovikot ja niiden hoito

Jos rantakiinteistön omistaja kokee, että rannalla kasvava järviruoko haittaa hänen rannan käyttöään on kunnostustarve olemassa. Lintuvesien suojelun ja hoidon tavoitteet ovat pitkälti yhteisiä järvien virkistyskäyttäjien sekä rantakiinteistöjen omistajien kanssa. Käsissäsi olevassa suunnitelmassa on pyritty yhdistämään erilaisia näkökulmia järviruokoon, ruovikoihin ja vesikasvillisuuteen Kiteen Ätäsköllä. Suunnitelma on osa ”Järviruoko energiaksi, vesien tila paremmaksi Pohjois-Karjalassa (JÄREÄ)” –hanketta (2011-2014). Hanke on rahoitettu Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoin. Hankkeeseen voi tutustua tarkemmin hankkeen internet-sivujen raporteissa (mm. Joensuu ym. 2014)

Freshwater ecosystem services in Finland

Ecosystem services have become a significant multidisciplinary research agenda in the world. Man-made activities both at global and local scales deteriorate biodiversity and ecosystem functioning, which are essential also to human welfare. Ecosystem services are material and immaterial benefits and services provided by nature. Ecosystem services can be divided to the following main categories: provisioning, regulating, cultural and sustaining services. Different ecosystems provide various services depending also on their geographical location. For example, boreal ecosystems differ ecologically from tropical ones, for which the services they provide also vary. Boreal region is generally known for its high abundance of freshwaters. Quantity of freshwaters is rarely a problem in boreal region, but quality of inland waters is decreased in many places due to anthropogenic pressures. Freshwaters have received less attention than other ecosystems in ecosystem services research, because direct link between inland waters and terrestrial ecosystems makes evaluation of freshwater ecosystem services challenging. Purpose of this report is to identity and classify freshwater ecosystem services in Finland. The report consists of two parts: 1) historical review of freshwater ecosystem services in Finland, and 2) identification and classification of current ecosystem services in Finnish freshwaters. In historical review, we roughly evaluate how identification and appreciation of freshwater ecosystem services have varied temporally. In the second part, we identify and classify current freshwater ecosystem services in Finland based on two classification criteria, which complement each other. This report is part of project ”Integrated and policy relevant valuation of forest, agro, peatland and aquatic ecosystem services in Finland”, which is funded by Maj and Tor Nessling Foundation and coordinated by University of Eastern Finland. Appreciation of freshwater ecosystem services has varied over the decades. In the beginning of 20th century, inland waters were important source of nutriment and way of transportation. Increased pollution of water bodies awaked society to appreciate other services provided by freshwaters in turn of 1970s-80s. Nowadays, freshwaters have a major role among others in flood protection, climate regulation, primary production and recreation. However, identification of many freshwater services is still superficial or deficient. For example, genetic and biochemical resources, control of invasive species and diseases, aesthetic and religious services, and formation of soil and water cycling are generally poorly known in Finland. In addition, large scale studies of freshwater ecosystem services are rarely done in Finland and knowledge on how services interact with each other is inadequate

Järeästi järviruo’osta pohjamutia myöten

Järviruoko on rantojemme luontainen laji, jota ihminen on käyttänyt hyödykseen vuosisatojen ajan. Ilman ihmisen toimenpiteitä kasvava ja runsaan sadon tuottava kasvi kuulostaa hyödynnettävänä materiaalina hyvältä, mutta Pohjois-Karjalassa keskusteluissa on järviruo’on yhteydessä ollut lähinnä rantojen ruovikoituminen, sen aiheuttama luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja haitta virkistyskäytölle. Hyvien jatkokäyttömuotojen löytäminen sekä jatkokäsittelyn kehittäminen järviruo’olle on ollut "Järviruoko energiaksi, vesien tila paremmaksi Pohjois-Karjalassa (JÄREÄ)"-hankkeen keskeinen tavoite. Kokeiluita on tehty ja käyttötapoja sekä menettelytapoja on haettu yhdessä Itä-Suomen yliopiston ja Karelia-ammattikorkeakoulun sekä yritysten kanssa. Tavoitteena on ollut suunnitelmallisen, luonnon monimuotoisuuden huomioivan järviruo'on niiton sekä sedimentin poiston myötä parantaa vesistöjen ja ympäristön tilaa, ja synnyttää sekä kehittää järvien kunnostukseen ja ruo’on hyödyntämiseen perustuvaa yritystoimintaa erityisesti Pohjois-Karjalassa

Sähkön jakeluverkon luvitusmenettelyjen sujuvoittaminen

Vuonna 2013 voimaan tullut sähkömarkkinalaki 588/2013 edellyttää sähkönjakeluverkkojen toimitusvarmuuden parantamista, mikä edelleen edellyttää investointeja nykyiseen sähköverkkoon. Nämä investointihankkeet vaativat toteutuakseen useita lupa- ja lausuntomenettelyjä. Vaadittujen lupa- ja muiden rakentamista edeltävien menettelyjen on käytännössä todettu vievän niin paljon aikaa, että ne hidastavat toimitusvarmuusvaatimusten toteutumista sekä aiheuttavat korkeita kustannuksia. Tämän selvityksen tavoitteena on ollut löytää kustannustehokkaita keinoja lakisääteisen sähkön toimitusvarmuuden parantamiselle sujuvamman sähkön jakeluverkon luvituksen myötä. Jakeluverkkoinvestointien luvitus on tapauskohtaisesti vaihdellen useista eri lupa-, lausunto- ja muista menettelyistä koostuva kokonaisuus. Selvityksessä havaitut luvituksen haasteet ovat moninaisia eivätkä kaikki suoraan viranomaismenettelyihin liittyviä. Kolme todettua keskeistä osa-aluetta luvituksen sujuvoittamiseksi ovat maanomistajat ja heidän kanssaan tehtäviin sopimuksiin liittyvä vuorovaikutus, lupamenettelyjen sähköinen asiointi sekä kunnallisten lupamenettelyjen yhdenmukaistaminen. Kuhunkin osa-alueeseen on annettu useita konkreettisia ehdotuksia sujuvoittamista koskien. Sähkön jakeluverkon luvituskokonaisuuden kehittämisestä vastaava tahoa ei tällä hetkellä ole ja erillisiä lupamenettelyjä kehitetään huomioimatta välttämättä luvituksen kokonaiskuvaa. Tässä selvityksessä on ehdotettu kokonaisuuden kehittämiseen eri viranomaistahoista koostuvaa yhteistyöryhmää, joka tarkastelisi jakeluverkkojen luvituksen kokonaisprosessia ja osaltaan seuraisi ja tukisi eri ministeriöiden jakeluverkkojen luvitukseen liittyviä muita selvityksiä ja sujuvoittamishankkeita

Biomassa-atlas. Biomassojen kestävän käytön työväline. Esiselvityksen loppuraportti.

Esiselvityshankkeen tavoitteena oli selvittää tarve ja sisällöt valtakunnalliselle paikkatietokannalle, joka kokoaisi yhteen keskeiset biomassatietovarannot. Jo lähtöajatuksena oli, että tietokantoihin tulisi päästä käsiksi kartta- ja selainpohjaisen käyttöliittymän kautta. Tavoiteltu työkalu nimettiin Biomassa-atlakseksi. Tämän raportin päätulos on suunnitelma siitä, millaisena ja miten biomassatiedot kokoava karttakäyttöliittymä eli Biomassa-atlas tulisi toteuttaa. Hankkeen aikana toteutettiin internetissä laaja käyttäjäkysely ja lisäksi haastateltiin biomassatiedon käyttäjiä hallinnosta toiminnan tasolle. Biomassatiedolle on selvä tarve, sillä kaikille biomassatiedoille olisi hyödyntäjiä, ja tiedonhankinta koetaan nykyisin vaativaksi. Kaksi kolmannesta vastaajista piti Biomassaatlaksen kaltaista sovellusta tärkeänä ja lähes kaikki vähintäänkin hyödyllisenä. Tärkeimpiä tiedolle esitettyjä vaatimuksia ovat tiedon ajantasaisuus ja luotettavuus. Maatalouden, metsätalouden ja vesistöjen biomassoja sekä turvetta koskevat merkittävimmät tietokannat ja tietoja keräävät sekä paikkatiedon jakelua kehittävät hankkeet kartoitettiin. Valtakunnallisia biomassatietokantoja on valmiina metsäbiomassoista, jätteistä ja lannasta. Soiden turvevarantoja on kartoitettu laajasti Etelä-Suomessa. Pellot ja viljelykasvit rekisteröidään vuosittain, ja niistä on mahdollista laskea vuosittaiset biomassatiedot. Vesistöbiomassoja kuten järviruokoa ja kaloja koskeva tiedonkeruu on kehittymässä ja niitä koskevia biomassapaikkatietoja voidaan odottaa saatavaksi lähivuosina. Useimmat tiedot biomassoista on mahdollista esittää avoimesti. Tarkkojen sijaintitietojen avoimuutta rajoittaa lähinnä henkilötietolaki. Biomassa-aineistojen lisäksi hankkeessa kartoitettiin aineistoja ja työkaluja, jotka auttavat arvioimaan biomassojen korjuun ja käytön vaikutuksia. Hankkeessa tehtiin suunnitelma tietokannan ja käyttöliittymän toteuttamiseksi. Suunnitelma sisältää tekniset määrittelyt ja ehdotuksia yhteistyömallista, jonka puitteissa järjestelmää voidaan kehittää. Järjestelmä on mahdollista toteuttaa avoimella tai kaupallisella lähdekoodilla. Tekniikan valintaa voidaan tarkentaa hankintaneuvotteluissa ohjelmistotoimittajien kanssa. Biomassa-atlas-tietojärjestelmän ylläpito edellyttää aineistojen säännöllistä päivittämistä ja järjestelmän versiopäivityksistä ja tietoturvasta huolehtimista. Ylläpitoon tulee varata jatkuva ulkopuolinen rahoitus ja riittävä osaaminen. Biomassa-atlaksesta on mahdollista tulla biotalousstrategian toteuttamisen merkittävin yksittäinen työkalu. Jotta strategiaa voitaisiin edistää parhaalla mahdollisella tavalla, tulisi Biomassa-atlaksen huomioida myös eri biomassojen hyödyntämisen vaikutukset ympäristöön, talouteen ja sosiaaliseen kestävyyteen.The main objective of the project was to study the need and content for a GIS-database and application which would assemble essential national databases of biomass. From the very beginning, it was recognized that databases should be accessible via the Internet and by map-based user interface. The tool was named Biomass Atlas. The main result of this report is the plan to realize Biomass Atlas: how the web-based user interface utilizing refined biomass data should be put into practice. Users of biomass data were interviewed in personal meetings as well as via an Internet survey during the project. Users were recognized widely from the administrative to the operational level. There is an explicit need for biomass data of every biomass type. The acquisition of data is considered to be demanding. Two-thirds of respondents viewed the Biomass Atlas-like application as important, and almost all viewed it as at least useful. The most important demands for the data were reliability and up-to-date status. The most important biomass databases or methods to develop them with regard to biomass from agriculture, forestry and watersheds as well as peat were examined, as well as other related projects enhancing GIS data distribution. There are nationwide databases ready for forest biomass, waste and manure. Peat from wetlands is mapped widely in Southern Finland. Fields and crops are registered annually, which makes it possible to count the yearly biomass data. Data acquisition of biomass from watersheds such as common reed and fish is going to proceed in the years to come, and we can therefore expect to obtain GIS data from them. It is possible to open most of the biomass data covered in this study. Pointing out precise location information in high resolution is restricted by the Finnish personal data act. In addition to biomass data, data and tools helping to evaluate impacts of biomass harvest and use were mapped within the project. The plan was made to develop the database and user interface. The plan consists of technical definitions and suggestions towards a cooperative model which can be used for system development. The system is possible to implement in either an open or closed manner, i.e. using a commercial source code. The choice of technology can be defined during the procurement-based negotiations with software companies. Maintenance of the Biomass Atlas system requires regular updates of the data and system versions and ensuring information security. Continuous external funding and sufficient know-how are needed to secure these requirements. It is possible that Biomass Atlas shall become the most significant single tool for implementing the Finnish bioeconomy strategy. In order to enhance the strategy in the best possible way, Biomass Atlas should also take into account impacts to the environment, economy and social sustainability caused by the utilization of various biomass type

YVA-menettelystä ympäristöluvaksi - Saumatonta vai ei?

Työn taustalla ovat ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) lainsäädännön valmistelutyöt Etelä-Suomen aluehallintovirastossa ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa. Osia opinnäytetyön tuloksista on julkaistu osana ”Sujuvammat ympäristömenettelyt yhteistyöllä – YVA- ja lupamenettelyjen yhteyden vahvistaminen”-raporttia. Työn lähtöaineistona olivat Suomessa YVA-menettelyn vuosina 1994−2015 ja 2005−2015 läpikäyneet hankkeet sekä annetut lupapäätökset. Tarkastelu rajattiin Etelä-Suomen aluehallintoviraston (ESAVI) alueeseen ja Uudenmaan, Hämeen, Varsinais-Suomen ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksien YVA-menettelyihin ja ympäristölupapäätöksiin. Vuosina 2005−2015 ESAVI:n alueella tehtiin YVA-menettely 160 hankkeelle ja annettiin 5 751 lupapäätöstä. Lähes puolet Suomen YVA-menettelyistä ja noin kolmasosa päätöksistä olivat ESAVI:n toiminta-alueella. YVA-menettely ja sitä seurannut ympäristölupa löydettiin 39 hankkeelle. Yleisimmin hankkeet liittyivät jo olemassa olevan toiminnan muuttamiseen tai jätehuoltoon. YVA-menettelyjen keskimääräinen kesto oli noin 12 kk, ympäristölupamenettelyn 16−23 kk ja vesilain mukaisten asioiden 8−12 kk. YVA-menettely otettiin ympäristölupapäätöksissä ja lupamääräyksissä huomioon vaihtelevasti. Hakija voi vaikuttaa itse YVA-vaiheeseen ja ympäristölupamenettelyn kestoon parhaiten miettimällä hankekokonaisuuden huolellisesti, tekemällä hyvän hakemuksen, olemalla aktiivinen ja toimittamalla pyydetyt täydennykset ajallaan sekä laadukkaina.This thesis is part of the preparation works of new Environmental Impact Assessment (EIA) legislation in Regional State Administrative Agency of Southern Finland (RSAA Southern Finland) and Uusimaa Centre for Eco- nomic Development, Transport and the Environment (EDTE-Centre). Part of this thesis was published in “More flexible environmental processes through cooperation – Strengthening the connection between EIA and per- mit processes”-report. The basic material was the EIA-processes performed an environmental per- mits given in Finland during the years 1994−2015 and 2005−2015. Main focus was in RSAA Southern Finland region and Uusimaa, Häme, South- west Finland and Southeast Finland EDTE-Centres. In RSAA Southern Finland region 160 EIA-processes were performed and 5 751 environmental permits were issued between 2005 and 2015. That is almost half of the EIA-processes and one third of the environmental permits issued in Finland. EIA-process and the following environmental permit was issued to 39 projects. The most common topics of EIA-processes were changes in existing processes and waste management. The length of the EIA-process on average was approximately one year. The average length of environmental permit processes varied between 16 and 23 months and in water issues between 8 and 12 months. The way EIA-process was taken into account in environmental permits varied. The activity of the operators, the quality of the created documents as well as the delivery speed essentially impact the overall duration of the environ- mental permit and other environmental processes. Operators can expedite the process by submitting sufficient information and documents to the au- thorities in a timely fashion and by reporting any changes in the project without delay

Niitto- ja ruoppausopas

Suomessa on tuhansia vesistöjä, joiden ekologista tilaa tai virkistysmahdollisuuksia voisi parantaa paikallisesti vesikasvillisuutta niittämällä tai ruoppaamalla. Niittämistä tai ruoppaamista ei tule tehdä tietämättä niiden vaikutuksista vedenlaatuun, vesikasvillisuuteen tai muuhun vesieliöstöön. Oppaassa kerrotaan vesistöjen niiton ja ruoppauksen vaikutuksista, suunnittelemisesta ja toteuttamisesta ja syitä, miksi vesistöjä tulisi hoitaa. Opas on tarkoitettu käytettäväksi silloin, kun mietitään paikallisia vesistönkunnostustoimenpiteitä esimerkiksi omassa mökkirannassa. Opasta voivat käyttää mm. kiinteistöjen omistajat, kyläyhdistykset ja kunnostustoimenpiteitä tekevät urakoitsijat

More flexible environmental processes through cooperation : Strengthening the connection between EIA and permit processes

Uudenmaan ELY-keskuksen ja Etelä-Suomen AVIn kehittämis- ja kokeiluprojektin tavoitteena oli ympäristömenettelyjen – etenkin YVA- ja ympäristölupamenettelyjen - yhteensovittamisen ja viranomaisyhteistyön parantaminen. Tähän loppuraporttiin on koottu projektin keskeiset tulokset, johtopäätökset ja suositukset, jotka perustuvat kyselyihin, haastatteluihin, työpajaan, keskustelutilaisuuteen ja yhteisneuvottelukokeiluihin. Hankkeeseen osallistui laaja joukko valtion ja kuntien virkamiehiä, toiminnanharjoittajia, konsultteja ja tutkijoita. Toiminnanharjoittajan aktiivisuudella, tuotettujen aineistojen laadulla ja toimitusnopeudella on keskeinen vaikutus ympäristölupa- ja muiden ympäristömenettelyjen kokonaiskestoon. Toiminnanharjoittaja voi nopeuttaa asiansa käsittelyä toimittamalla viranomaisille ajoissa riittävät tiedot ja asiakirjat sekä kertomalla hankkeessa tapahtuvista muutoksista viipymättä. Viranomaisyhteistyötä parantavat tavoitteelliset yhteisneuvottelut, henkilöiden välisen vuorovaikutuksen lisääminen, yhtenäisten toimintatapojen kehittäminen, eri viranomaisten yhteistyöfoorumit ja koulutustilaisuudet, yhteiset tulkinnat sekä helppo tiedonvaihto yhteisten sähköisten järjestelmien avulla. Yhteistyön edellytyksenä on riittävien resurssien varmistaminen. Lupakäsittelijöiden ja valvojien yhteistyötä on tarpeen parantaa mm. lisäämällä keskinäisiä neuvotteluja ja yhteisiä laitoskäyntejä. Valtion, maakuntien ja kuntien ympäristöviranomaisten yhteistyötä tulee tiivistää ja epävirallista yhteydenpitoa lisätä tulevaa maakuntauudistusta ennakoiden. Uuden valtion viraston suunnittelussa on tärkeä varmistaa, että lupakäsittelyn ja valvonnan yhteistyö on välitöntä ja esteetöntä. Keskinäisen palautteen kerääminen edistää viranomaisyhteistyötä ja toiminnan kehittämistä. Palautetta on suositeltavaa kerätä myös toiminnanharjoittajilta – mahdollisuuksien mukaan eri viranomaisten yhteistyössä. Ympäristömenettelyt on tarpeen yhteensovittaa ja niiden välinen tiedonkulku varmistaa nykyistä paremmin. YVA- ja lupamenettely tulee toteuttaa ajallisesti limittäin, jos toiminnanharjoittaja sitä toivoo ja molempien menettelyjen asiakirjat voidaan laatia riittävinä. Yhteisneuvottelut tulee valmistella huolella, toteuttaa tavoitteellisesti ja laatia osallistujille muistio. Lupavaiheeseen kohdistuvat selvitystarpeet ja mahdollinen ympäristön kannalta paras toteutusvaihtoehto tulisi kirjata YVA-menettelyn lopussa perusteltuun päätelmään