Naudan siirtely työturvallisuuden kannalta

Maatalouteen liittyy monenlaisia tapaturma- ja vaaratilanteita, koska työympäristö on vaihteleva. Siihen kuuluu kaikenlaisia tehtäviä kuten eläinten hoitoa ja kasvinviljelyä. Eniten tapaturmia sattuu eläinten hoidossa tai ulkoisesta työympäristöstä johtuen. Kotieläintiloilla käsittely- ja siirtelytilanteissa vuosina 2000–2004 sattui yli 4000 tapaturmaa, joista emolehmätiloilla tapaturmista sattui noin puolet. Turvallisuutta voidaan parantaa eläinten ja ihmisten rauhallisella käytöksellä, ennakoimalla vaaratilanne sekä hyvällä työturvallisuussuunnitelmalla. Opinnäytetyössä teimme teemahaastattelut viidelle emolehmätilalliselle. Tutkimme kuinka he hoitavat turvallisuusasiat eläinten siirtelyssä ja käsittelyssä. Kuinka he ovat sitä suunnitelleet, minkälaisia tapaturmia on sattunut ja mitä työvälineitä ja koneita käytetään. Vastaukset analysoitiin ja teimme esimerkkitilalle kehittämisehdotuksia, joilla he voivat parantaa eläinten siirtely- ja käsittelytilanteita. Siirtely- ja käsittelytilanteissa tulee olla rauhallinen sekä kärsivällinen, jolloin siirtely saadaan sujumaan turvallisesti. Työturvallisuutta tulee suunnitella jo etukäteen, ennen kuin ryhtyy edes siirtelyjä tekemään. Kaikkien haastateltavien mielestä eläinten kanssa tulee olla kättä pidempää mukana, kuten ajokeppi. Oma lauma on hyvä tuntea, jotta osaa ennakoida eläinten liikkeet ja tietää kuinka eläimet reagoivat mihinkin sekä minkälainen pakoalue niillä on. Siirtelyreitit tulisi rakentaa ja suunnitella mahdollisimman helpoiksi ja kestäviksi. Kehittämisehdotuksia esimerkkitilalle oli painavammat mm. aitaelementit, jotta siirtelytilanteissa aidat kestäisivät eläinten puskemiset paremmin. Siirtelykuja tulisi olla vahvempi ja kujan rakentamiseen voitaisiin käyttää aitatolppia, jotka ovat lujia ja vahvoja sekä näkyvää lankaa. Kuja tulee olla sen verran kapea, että eläin ei mahdu kääntymään sekä että se näkee koko ajan, minne se on menossa. Tällöin liike on hyvää ja siirtely sujuu turvallisesti ja jouhevasti

Suomalaisten fitnessurheilijoiden yleisimmät urheiluvammat fysioterapian tiedonlähteenä

Fitnessurheilu on urheilijan fysiikkaa esille tuova kansainvälinen arvostelulaji. Fitnessurheilussa on useita eri kategorioita niin naisille kuin miehille, joiden arvostelukriteerit määrittyvät ja täten poikkeavat toisistaan lihaksikkuuden, rasvamassan ja poseerauksien perusteella. Lajista riippumatta urheilijalta vaaditaan lihaksikasta ja urheilullista ulkomuotoa, joka edellyttää lihasmassaa kasvattavaa voimaharjoittelua. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää suomalaisten fitnessurheilijoiden tyypillisimmin esiintyviä urheiluvammoja. Työn tarkoituksena oli tuottaa yleiskatsaus fitnessurheilijoiden kokemista tyypillisimmistä urheiluvammoista. Fysioterapian opiskelijoina halusimme lisäksi pohtia keinoja fysioterapian mahdollisuuksista kyseisten urheiluvammojen ennaltaehkäisyssä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Suomen Fitnessurheilu ry:n kanssa, johon kuuluvat urheilijat ja valmentajat voivat hyödyntää tuotettua tietoa kehittääkseen lajinomaista harjoittelua. Tiedon keräämiseksi luotiin kysely kilpailulisenssin ostaneille fitnessurheilijoille. Kilpalisenssin omaavia urheilijoita oli 643, joista kyselyyn vastasi 238 urheilijaa. Jo ennen kyselyn lähettämistä luotiin hypoteesi yleisimmistä urheiluvammoista kirjallisuuden perusteella, jotka ovat seurausta urheilijoiden tyypillisesti käyttämistä harjoittelumenetelmistä. Urheiluvammat rajattiin rasitusperäisiin vaivoihin ja kaikki traumaperäiset vammat suljettiin pois. Tutkielmastrategiaksi valikoitui määrällinen tutkielma, sillä tulokset haluttiin luokitella numeerisesti selkeisiin urheiluvammoihin, joita eniten esiintyy fitnessurheilijoiden parissa. Tutkielmasta voidaan todeta, että urheiluvammoja havaittiin eniten olkapäässä, alaselässä sekä polvessa. Lisäksi tutkielma osoittaa, että epäspesifi kipu sekä erilaiset rasitusvammat ovat yleisimpiä urheiluvammojen muotoja. Kirjallisuuden avulla työssä avattiin näiden kolmen alueen anatomiaa sekä yleisimpiä vammoja, joita fitnessurheilussa kyselyn mukaan esiintyy. Opinnäytetyön pohjalta voidaan todeta, että jatkotutkimuksille on tarvetta. Näitä ovat esimerkiksi urheiluvamma- ja lajikohtaiset tutkielmat sekä vammojen ennaltaehkäisy

Sjukhusclowner för barnpatienter

The aim of the Hospital clowning for child patients -practice is to affect the hospital experience of the child and the family and the memory that it leaves: to create a positive patient experience, to promote a satisfying hospital experience and to offer psycho-social support. The activity is nationwide and established. Hospital clowning has become an important part of university hospitals' operations. Expanding the practice would be easily feasible if resourcing was secured. There is plenty of experiential and expert knowledge, but there is less scientific knowledge

Hospital clowning for child patients

Sairaalaklovnitoimintaa lapsipotilaille -toimintamallin tavoitteena on vaikuttaa lapsen ja perheen sairaalakokemukseen ja siitä jäävään muistoon: luoda myönteistä potilaskokemusta, edistää sairaalaviihtyvyyttä ja tarjota psykososiaalista tukea. Toiminta on valtakunnallista ja vakiintunutta. Sairaalaklovnitoiminta on muodostunut tärkeäksi osaksi yliopistosairaaloiden toimintaa. Toimintamallin laajentaminen olisi helposti toteutettavissa, mikäli resursointi olisi turvattu. Kokemus- ja asiantuntijatietoa on runsaasti, mutta tieteellistä tutkimustietoa on vähemmän. Sjukhusclowner för barnpatienter -praktikens målet är att påverka barnets och familjens sjukhusupplevelse och minnet av den: skapa en positiv patientupplevelse, främja sjukhustrivseln och erbjuda psykosocialt stöd. Verksamheten är rikstäckande och etablerad. Sjukhusclowner har blivit en viktig del av universitetssjukhusens verksamhet. Att utöka praktiken skulle vara lätt genomförbart om resurser säkrades. Det finns gott om expertuppgifter och empirisk kunskap, men det finns mindre vetenskaplig kunskap. The aim of the Hospital clowning for child patients -practice is to affect the hospital experience of the child and the family and the memory that it leaves: to create a positive patient experience, to promote a satisfying hospital experience and to offer psycho-social support. The activity is nationwide and established. Hospital clowning has become an important part of university hospitals' operations. Expanding the practice would be easily feasible if resourcing was secured. There is plenty of experiential and expert knowledge, but there is less scientific knowledge