Cognitive behavioural therapy interventions for insomnia among shift workers : RCT in an occupational health setting

Introduction The aim of the study was to compare the effectiveness of cognitive behavioural therapy interventions for insomnia (CBT-I) to that of a sleep hygiene intervention in a randomized controlled design among shift workers. We also studied whether the features of shift work disorder (SWD) affected the results. Methods A total of 83 shift workers with insomnia disorder were partially randomized into a group-based CBT-I, self-help CBT-I, or sleep hygiene control intervention. The outcomes were assessed before and after the interventions and at 6-month follow-up using questionnaires, a sleep diary, and actigraphy. Results Perceived severity of insomnia, sleep-related dysfunctional beliefs, burnout symptoms, restedness, recovery after a shift, and actigraphy-based total sleep time improved after the interventions, but we found no significant differences between the interventions. Mood symptoms improved only among the group-based CBT-I intervention participants. Non-SWD participants had more mental diseases and symptoms, used more sleep-promoting medication, and had pronounced insomnia severity and more dysfunctional beliefs than those with SWD. After the interventions, non-SWD participants showed more prominent improvements than those with SWD. Conclusions Our results showed no significant differences between the sleep improvements of the shift workers in the CBT-I interventions and of those in the sleep hygiene control intervention. Alleviation of mood symptoms seemed to be the main added value of the group-based CBT-I intervention compared to the control intervention. The clinical condition of the non-SWD participants was more severe and these participants benefitted more from the interventions than the SWD participants did.Peer reviewe

Health-related quality among life of employees with persistent nonspecific indoor-air-associated health complaints

Objective: Nonspecific health complaints associated with indoor air are common in work environments. In some individuals, symptoms become persistent without an adequate explanation. The aim was to study factors that associate with the health-related quality of life (HRQoL) of employees with persistent, nonspecific indoor-air-related symptomatology. Methods: We present baseline results of a randomized controlled trial of interventions targeted on the HRQoL of the employees with indoor-air-associated nonspecific symptoms. The main participant-inclusion criterion was the presence of persistent indoor-air-related multiorgan symptoms with no known pathophysiological or environment-related explanation. As a comparison for participants' HRQoL (n = 52) we used data from the general-population Health 2011 study (BRIF8901) including information on subjects matched to the participants' working status and age and subjects with asthma, anxiety or depressive disorder, or other chronic conditions with work disability. Results: The participants showed greater and a clinically significant impairment of HRQoL [M = 0.83, SE = 0.013] than individuals from the general population [M = 0.95, SE = 0.001, p <.001, Hedges' g = 2.33] and those with asthma [M = 0.93, SE = 0.005, p <.001, Hedges' g = 1.46], anxiety and depressive disorder [M = 0.89, SE = 0.006, p <.001, Hedges' g = 0.73], or a chronic condition with work disability [M = 0.91, SE = 0.003, p <.001, Hedges' g = 1.11]. Prevalent symptoms of depression, anxiety, and insomnia and poor recovery from work were associated with a poor HRQoL. Conclusions: Individuals with nonspecific indoor-air-associated symptoms have a poorer HRQoL than individuals in the general population with a globally burdensome disease. Psychological distress associated with a poor HRQoL should be considered in the making of decisions about the treatment of these patients.Peer reviewe

SujuKE – Sujuvuutta työhön kognitiivisella ergonomialla : interventiotutkimuksen loppuraportti

Nykypäivän ja tulevaisuuden työssä aivot ovat kovilla. Monessa tehtävässä korostuu kyky käsitellä tietoa ja oppia uutta. Tiedolla työskentelyn ja ajatustyön tehtävät ja olosuhteet voivat kuormittaa. Tutkimukset osoittavat, että työn kognitiivisilla kuormitustekijöillä kuten häiriöillä, keskeytyksillä ja tietotulvalla on yhteyksiä työssä suoriutumiseen, työturvallisuuteen sekä työn terveysvaikutuksiin. Siksi on tärkeää vähentää työolosuhteisiin liittyvää kuormitusta myös aivotyössä. SujuKE-interventiotutkimukseen osallistuvilla työpaikoilla kehitettiin lukuisia kognitiivista ergonomiaa parantavia ja kognitiivisia kuormitustekijöitä hillitseviä käytäntöjä. Tulokset osoittavat, että pienillä konkreettisilla muutoksilla työn arjessa on merkitystä. Niiden avulla voidaan vähentää työympäristön häiriöitä ja kognitiivisia virheitä ja näin parantaa työn tuloksellisuutta. Muutos ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Kognitiivista ergonomiaa tulee kehittää systemaattisesti ja jatkuvana prosessina

Vireyttä vuorotyöhön : Digitaalisten vireyttä ja unta edistävien menetelmien implementointi vuorotyössä

Hyvää unta ja vireyttä vuorotyössä voidaan edistää kehittämällä työvuorosuunnittelua sekä tukemalla vuorotyöntekijöitä itseään uni- ja vireysongelmien ratkaisuissa. Hyvän vuorosuunnittelun tueksi sekä unen ja vireyden valmennukseen on kehitetty digitaalisia menetelmiä, mutta on vain vähän tietoa siitä, miten työpaikat implementoivat eli ottavat menetelmiä käyttöön ja mitkä tekijät vaikuttavat käyttöönoton onnistumiseen. Vireyttä vuorotyöhön -tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää kahden digitaalisen unta ja vireyttä tukevan menetelmän implementaatiota linja-autoalan yrityksissä sekä erityisesti selvittää sitä edistäviä ja estäviä tekijöitä. Toinen menetelmistä oli uneliaisuuden riskiä työvuoroissa ennustava VIRE-menetelmä, jonka yrityksien työvuorosuunnittelijat ottivat käyttöön terveellisen ja turvallisen vuorosuunnittelun edistämiseksi. Toinen menetelmistä oli unen ja vireyden verkkovalmennus, johon yrityksien vapaaehtoiset linja-auton kuljettajat osallistuivat parantaakseen omaa untaan ja vireyttään. Tutkimuksen tulosten mukaan menetelmien implementointia edistivät muun muassa niiden hyväksi koettu sisältö ja helppokäyttöisyys sekä yrityksen sisäinen hyvä viestinä ja tuki. Menetelmien kehittäminen on tarpeen laajemman hyödyntämisen ja levittämisen mahdollistamiseksi. Käyttöönotossa sekä sen viestinnässä ja tuessa on tärkeää osallistaa laaja-alaisesti yrityksen johtoa, työntekijöitä ja sidosryhmiä. Tutkimukseen osallistuneiden kuljettajien työajat ja heidän kokemansa uni- ja vireysoireet vahvistavat käsitystä siitä, että uneen ja vireyteen vaikuttavien tekijöiden huomioiminen on keskeinen osa kuljetusalan työturvallisuutta ja -terveyttä

Vuorotyöntekijöiden unen ja vireyden tukeminen työterveyshuollossa : tutkimushankkeen loppuraportti Työsuojelurahastolle

Johdanto: Unettomuus on yksi yleisimmistä työikäisten kokemista oireista ja häiriöistä. Jatkuessaan se altistaa psyykkisille ja somaattisille sairauksille sekä työkyvyn heikentymiselle. Unettomuus on yleisempää vuorotyöntekijöillä, minkä taustalla on vuorokausirytmin säätelyn häiriintyminen normaalille nukkumisajalle ajoittuvien työaikojen vuoksi. Tähän liittyen unettomuuden hoidon suunnitteluun liittyy haasteita arvioitaessa toisaalta vuorotyöntekijöiden työaikojen ja toisaalta yksilöllisten tekijöiden vaikutusta oireisiin. Yksilöllisiin psyykkisiin malleihin ja toimintatapoihin vaikuttava kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) on todettu tehokkaaksi pitkäkestoisen unettomuuden hoitomenetelmäksi. Siitä on todettu olevan hyötyä taustoiltaan erityyppisten unettomuushäiriöiden hoidossa ja sen on havaittu olevan sovellettavissa erilaisissa hoitokonteksteissa ja -muodoissa. KKT:n menetelmiä on tutkittu kuitenkin vain vähän vuorotyöntekijöiden unettomuuden hoidossa. Tässä tutkimuksessa arvioitiin satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimusasetelmassa sekä työterveyshuollon kontekstissa ryhmämuotoisen ja itsehoitoon pohjatuvan KKT:n menetelmien tehokkuutta vuorotyöntekijöiden unettomuuden hoidossa verrattuna lyhyeen unen huollon ohjaukseen. Lisäksi selvitettiin työaikojen vaikutusta unettomuuteen arvioimalla vuorotyöunihäiriön piirteiden yleisyyttä tutkimukseen osallistuneilla ja niiden mahdollista vaikutusta hoidosta hyötymiseen. Hoitomuotojen soveltuvuutta työterveyshuollon menetelminä selvitettiin tarkastelemalla sitä, miten palveluntuottajat kokivat interventiot ja ottivat ne käyttöönsä. Menetelmät: Viisi työterveysyksikköä ja Työterveyslaitos vastasivat tutkittavien rekrytoinnista. Osallistumisen pääkriteereinä olivat vähintään kolme kuukautta kestänyt ei-elimellinen unettomuushäiriö ja vuorotyön tekeminen. Tutkimukseen valikoitui 84 vuorotyöntekijää työterveysyksiköiden lääkäreiden tekemien arvioiden perusteella. Tutkimukseen valitut satunnaistettiin kolmeen eri interventioon: KKT:n menetelmiin pohjautuvaan ryhmähoitoon, KKT:n menetelmiin pohjautuvaan itsehoito ja unen huollon yksilöohjaukseen. Työterveysyksiköiden hoitajat ja psykologit saivat koulutuksen hoitomenetelmistä ja vastasivat hoitojen toteutuksesta. Osallistujien unettomuusoireita sekä muita oireita, uneen liittyviä ajatusmalleja, elämänlaatua ja kognitiivista suorituskykyä arvioitiin ennen hoidon alkua, hoidon jälkeen sekä seurantamittauksissa kuuden, 12 ja 24 kuukautta hoidon päättymisestä. Tässä raportoidaan tulokset kuuden kuukauden seurantaan saakka. Mittareina käytettiin kyselyitä, unipäiväkirjaa, aktigrafiaa ja kognitiivisia testejä. Tulokset: Sekä KKT:a että unen huollon ohjausta saaneiden unettomuudesta kokema haitta lieveni keskimäärin kohtalaisesti, mutta hoidon vaikuttavuudessa oli paljon yksilöllistä vaihtelua eikä eri hoitoa saaneiden välillä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. JatkoVuorotyöntekijöiden unen ja vireyden tukeminen työterveyshuollossa 5 analyysien perusteella ryhmämuotoista KKT:a saaneiden joukossa oli kuitenkin eniten hoidosta hyötyneitä. Sekä ryhmämuotoista että itsehoitoon pohjautuvaa KKT:a saaneiden mieliala myös parani enemmän ja he kokivat menetelmillä olleen suurempi parantava vaikutus heidän elämätilanteeseensa ja olotilaansa kuin unen huollon ohjausta saaneet. Lisäksi ryhmämuotoista KKT:a saaneissa oli eniten niitä, jotka vähensivät jatkuvaa unta edistävien lääkkeiden käyttöä. Kaikkia hoitomuotoja saaneiden osallistujien valveajan vireys, työstä palautuminen ja elämänlaatu paranivat. Noin puolella osallistujista oli vuorotyöunihäiriön piirteitä, mutta ne eivät vaikuttaneet hoidosta hyötymiseen. Työterveyshoitajat ja - psykologit kokivat saamansa lyhyen koulutuksen pääosin riittäväksi ja menetelmien pääosin soveltuvan hyvin työtyöterveyshuollon palveluvalikoimaan. Pohdinta ja johtopäätökset: Tutkimuksen tulosten perusteella vuorotyöntekijät voivat hyötyä unettomuuden psykologisista hoidon ja ohjauksen interventioista työaikojen epäsäännöllisyydestä huolimatta. KKT:n menetelmiin pohjautuvilla ryhmä- ja osittain myös itsehoidolla oli enemmän tehoa osallistujien kokonaisvointiin verrattuna lyhyeen unen huollon ohjaukseen, mutta hoitojen vaikuttavuudessa oli kokonaisuudessaan paljon yksilöllisiä eroja. Vuorotyöunihäiriön piirteet olivat osallistujilla yleisiä, mutta tässä tutkimuksessa ne eivät vaikuttaneet hoidosta hyötymiseen. Työterveyshuollossa koetaan unettomuuden arviointi ja hoito tärkeänä osana toimintaa ja siellä pystytään pääosin ottamaan hoitomenetelmiä käyttöön suhteellisen lyhyen koulutuksen jälkeen eli niitä on mahdollista toteuttaa erilaisissa työterveyshuollon konteksteissa. Tulosten pohjalta KKT:n menetelmiin pohjautuva nettipohjainen hoitomalli, joka olisi yksilöllisesti muokattavissa ja johon sisältyisi myös yksilö- tai ryhmämuotoista ohjausta ja neuvontaa, voisi toimia parhaiten vuorotyöntekijöiden unettomuuden hoidossa

Unettomuuden arviointi ja hoito työterveyshuollossa

Tässä tutkimuksessa arvioitiin kognitiivis-behavioraalisen ryhmähoidon soveltuvuutta ja vaikutusta työterveyshuollossa erilaisia työaikoja tekevien työntekijöiden unettomuusoireisiin, unettomuudesta koettuun haittaan, unettomuutta ylläpitäviin haitallisiin ajatusmalleihin, psyykkiseen ja somaattiseen oireiluun, elämänlaatuun ja työkykyyn. Lisäksi tutkittiin hoidon vaikutusta osallistujien fysiologisiin stressivasteisiin ja kognitiiviseen suorituskykyyn

The European Academy for Cognitive Behavioural Therapy for Insomnia : An initiative of the European Insomnia Network to promote implementation and dissemination of treatment

Insomnia, the most prevalent sleep disorder worldwide, confers marked risks for both physical and mental health. Furthermore, insomnia is associated with considerable direct and indirect healthcare costs. Recent guidelines in the US and Europe unequivocally conclude that cognitive behavioural therapy for insomnia (CBT‐I) should be the first‐line treatment for the disorder. Current treatment approaches are in stark contrast to these clear recommendations, not least across Europe, where, if any treatment at all is delivered, hypnotic medication still is the dominant therapeutic modality. To address this situation, a Task Force of the European Sleep Research Society and the European Insomnia Network met in May 2018. The Task Force proposed establishing a European CBT‐I Academy that would enable a Europe‐wide system of standardized CBT‐I training and training centre accreditation. This article summarizes the deliberations of the Task Force concerning definition and ingredients of CBT‐I, preconditions for health professionals to teach CBT‐I, the way in which CBT‐I should be taught, who should be taught CBT‐I and to whom CBT‐I should be administered. Furthermore, diverse aspects of CBT‐I care and delivery were discussed and incorporated into a stepped‐care model for insomnia.Peer reviewe

The European Insomnia Guideline : An update on the diagnosis and treatment of insomnia 2023

Publisher Copyright: © 2023 The Authors. Journal of Sleep Research published by John Wiley & Sons Ltd on behalf of European Sleep Research Society.Progress in the field of insomnia since 2017 necessitated this update of the European Insomnia Guideline. Recommendations for the diagnostic procedure for insomnia and its comorbidities are: clinical interview (encompassing sleep and medical history); the use of sleep questionnaires and diaries (and physical examination and additional measures where indicated) (A). Actigraphy is not recommended for the routine evaluation of insomnia (C), but may be useful for differential-diagnostic purposes (A). Polysomnography should be used to evaluate other sleep disorders if suspected (i.e. periodic limb movement disorder, sleep-related breathing disorders, etc.), treatment-resistant insomnia (A) and for other indications (B). Cognitive-behavioural therapy for insomnia is recommended as the first-line treatment for chronic insomnia in adults of any age (including patients with comorbidities), either applied in-person or digitally (A). When cognitive-behavioural therapy for insomnia is not sufficiently effective, a pharmacological intervention can be offered (A). Benzodiazepines (A), benzodiazepine receptor agonists (A), daridorexant (A) and low-dose sedating antidepressants (B) can be used for the short-term treatment of insomnia (≤ 4 weeks). Longer-term treatment with these substances may be initiated in some cases, considering advantages and disadvantages (B). Orexin receptor antagonists can be used for periods of up to 3 months or longer in some cases (A). Prolonged-release melatonin can be used for up to 3 months in patients ≥ 55 years (B). Antihistaminergic drugs, antipsychotics, fast-release melatonin, ramelteon and phytotherapeutics are not recommended for insomnia treatment (A). Light therapy and exercise interventions may be useful as adjunct therapies to cognitive-behavioural therapy for insomnia (B).Peer reviewe

Työterveyshuollossa toteutetun ryhmämuotoisen kognitiivisen käyttäytymisterapian tuloksellisuus pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa

Heli Järnefeltin psykologian väitöskirja Työterveyshuollossa toteutetun ryhmämuotoisen kognitiivisen käyttäytymisterapian tuloksellisuus pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa, Jyväskylän yliopisto 2015