A survey on the nematoceran (Diptera) communities of southern Finnish wetlands

We examined the community composition and diversity of nematoceran flies (Diptera) in 14 wetland habitats (springs, mires, streams) located in southern Finland. Based on NMS ordination and Cluster analysis, groundwater influence and vegetation type discriminated the studied communities quite clearly. Atotal of 8,606 specimens belonging to 156 species were identified, distributed as follows: Limoniidae (80 species), Psychodidae (26), Tipulidae (20), Pediciidae (10), Dixidae (9), Cylindrotomidae (4), Ptychopteridae (4), Thaumaleidae (1), Pleciidae (1) and Pachyneuridae (1). The most species rich locality, Ruottaniitty rich fen in Ruovesi, harboured 69 species, while only 12 species were found from the least diverse locality; mean species richness of the studied sites was 40,3. Molophilus pullus (Limoniidae), Tinearia lativentris (Psychodidae) and Dixella nigra (Dixidae) are reported for the first time from Finland and the ecology and distribution of several rare and preliminary red-listed flies are discussed.We conclude that nematocerans have great potential as tools for bioassessment, conservation and monitoring of wetlands in the boreal region. We emphasize the importance of nearly pristine and species rich spring-fed fens in Ruovesi for the biodiversity preservation of Finnish wetlands

Puruveden Hummonselän rantaluontotyypit ja rantakasvillisuus

Raportti on osa FRESHABIT Life IP hankkeen laajaa A6 toimenpidettä, jossa on tehty kartoituksia ja mallinnuksia tiettyjen kirkasvetisten järvien vedenalaisesta luonnosta. Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa työssä selvitettiin, mitkä rantaluontotyypit liittyvät kartoitettuihin vedenalaisiin luontotyyppeihin Puruveden Hummonselällä ja mitä rantaluontotyyppejä tarkastelualueella esiintyy. Maastossa määritettiin kunkin vesikasvillisuuden tutkimusalan kohdalta niiden rantaluontotyyppi (sekä kansallinen että luontodirektiivin mukainen Natura 2000 luontotyyppi) ja tarkasteltiin rantavyöhykkeen kasvillisuutta, sekä tehtiin kasvillisuusnäytealoja rantakasvillisuuden runsaussuhteiden selvittämiseksi. Selvityksestä on hyötyä rantaluonnon pitkän aikavälin muutosten seurannassa. Hankkeessa kiinnitettiin erityistä huomiota rantaluhtiin. Luhdat ovat lahtien pohjukoiden luontaista suokasvillisuutta, joka on riippuvainen järven pintaveden tasosta ja veden korkeuden vaihtelusta. Luhtien läpi kulkee vesiä yläpuoliselta valuma-alueelta, ja ne toimivat luontaisesti näiden vesien biosuodattimina. Hummonselän rantaluhtien yläpuolisten valuma-alueiden tummat ravinnepitoiset vedet laskevat tavallisesti leveitä valtaojia pitkin luhtien läpi suoraan järveen. Luhtia ja niiden reunusten puustoisia soita on ojitettu paikoin kuivatusmielessä tai luhtien läpi kulkee ainakin yksittäisiä ojia. Ojitukset ovat kuivattaneet luhtia, mikä saa aikaan umpeenkasvua kuten pensoittumista ja puustoittumista. Jo yksittäiset ojat riittävät muuttamaan luhdan kasvillisuutta ja hydrologiaa. Hankkeessa selvitettiin lisäksi miten avointen ja puustoisten rantaluhtien kasvillisuutta voidaan tyypitellä erilaisin kaukokartoitusmenetelmin. Vääräväri-ortoilmakuva soveltuu hyvin puustoisten ja avointen luhtien paikantamiseen ja karkeaan kuviointiin. Tarkempi luontotyypin määrittely ja luhtakasvillisuuden kartoitus edellyttävät maastotarkistuksia, drone-kuvia/videoaineistoa tai mieluiten näiden yhdistelmää. Hieman yllättäen tarkka vedenkorkeusmalli tarjosi parhaan keinon visualisoida nopeasti potentiaalisia luhta- ja tulvametsäkohteita. Tämä perustuu osin siihen, että Saimaan tulvadynamiikka on tunnettu hyvin jo pitkään. Maastotarkastelussa Hummonselän rantojen luhtaluonto osoittautui hyvin monimuotoiseksi. Rehevien lahtien pohjukoissa on ruokoluhtaa, ruoholuhtaa, saraluhtaa, ruoho- ja saraluhtaa, osmankäämiluhtaa, kastikkaluhtaa sekä pensasluhdista suomyrttiluhtia ja pajuluhtia. Luhtien yhteydessä on myös muita rantasoita, kuten nevoja ja rämeitä sekä erilaisia luhtaisia sekatyyppejä. Puustoiset luhdat ovat Hummonselän rannalla harvinaisia, laajojen avoluhtien laidoissa on pienialaisesti etenkin koivuluhtia. Tervaleppäluhtaa tavattiin vain yhdeltä kuviolta. Erikoisuutena Hummonselän rannoilta löydettiin useita pienialaisia suomyrttiluhtia. Suomyrttiluhta on luokiteltu uhanalaiseksi vaarantuneeksi (VU) luontotyypiksi luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa. Selvitys tuotti uutta tietoa suomyrttiluhtien levinneisyydestä ja niille tyypillisestä kasvillisuudesta Järvi-Suomessa. Nopeasti tehty rantaluonnon kartoitus osoitti Hummonselällä olevan hyvin monimuotoisen rantaluonnon, jonka lajisto- ja luontotyyppiarvot liittyvät kirkasvetiseen niukkaravinteiseen järveen. Tarkempi rantaluonnon kartoitus ja lajistoselvitys olisi tarpeen tehdä koko Puruveden Natura-alueella. Tietoja ranta- ja vesiluonnosta tarvitaan tulevaisuudessa Puruveden Natura 2000 alueen tilan seurannassa. Puruveden Hummonselän valuma-alueella on ojitettuja soita, joista monet sijaitsevat pohjavesialueilla. Näiden metsäojitettujen soiden käsittelyssä ja vesiensuojelussa tulee olla erityisen tarkkana, etenkin kunnostusojitusten yhteydessä. Valuma-alueella tehtävät kunnostusojitukset ja suometsien hakkuut edellyttävät Natura-arviointia. Ne vaikuttavat todennäköisesti suoraan haitallisesti Natura-luontotyypin karut kirkasvetiset järvet suojelutasoon Hummonselällä ja laajemminkin Puruvedellä. Kaikki vesien tilaa parantavat toimet tulee hyödyntää valuma-alueella. Mahdollisuudet ennallistaa valuma-alueen metsäojitettuja soita ja ojitettuja luhtia (mukaan lukien luhdat, joiden läpi johdettu vesiä) pitää selvittää ja ennallistamissuunnitelmia sekä käytännön toteutusta tulee edistää nopeasti

Highly variable species distribution models in a subarctic stream metacommunity : Patterns, mechanisms and implications

Special Issue: Metacommunities in river networks: The importance of network structure and connectivity on patterns and processes1. Metacommunity theory focuses on assembly patterns in ecological communities, originally exemplified through four different, yet non-exclusive, perspectives: patch dynamics, species sorting, source-sink dynamics, and neutral theory. More recently, three exclusive components have been proposed to describe a different metacommunity framework: habitat heterogeneity, species equivalence, and dispersal. Here, we aim at evaluating the insect metacommunity of a subarctic stream network under these two different frameworks. 2. We first modelled the presence/absence of 47 stream insects in northernmost Finland, using binomial generalised linear models (GLMs). The deviance explained by pure local environmental (E), spatial (S), and climatic variables (C) was then analysed across species using beta regression. In this comparative analysis, site occupancy, as well as taxonomic and biological trait vectors obtained from principal coordinate analysis, were used as predictor variables. 3. Single-species distributions were better explained by in-stream environmental and spatial factors than by climatic forcing, but in a highly variable fashion. This variability was difficult to relate to the taxonomic relatedness among species or their biological trait similarity. Site occupancy, however, was related to model performance of the binomial GLMs based on spatial effects: as populations are likely to be better connected for common species due to their near ubiquity, spatial factors may also explain better their distributions. 4. According to the classical four-perspective framework, the observation of both environmental and spatial effects suggests a role for either mass effects or species sorting constrained by dispersal limitation, or both. Taxonomic and biological traits, including the different dispersal capability of species, were scarcely important, which undermines the patch dynamics perspective, based on differences in dispersal ability between species. The highly variable performance of models makes the reliance on an entirely neutral framework unrealistic as well. According to the three-component framework, our results suggest that the stream insect metacommunity is shaped by the effect of habitat heterogeneity (supporting both species-sorting and mass effects), rather than species equivalence or dispersal limitation. 5. While the relative importance of the source-sink dynamics perspective or the species-sorting paradigm cannot be deciphered with the data at our disposal, we can conclude that habitat heterogeneity is an important driver shaping species distributions and insect assemblages in subarctic stream metacommunities. These results exemplify that the use of the three-component metacommunity framework may be more useful than the classical four perspective paradigm in analysing metacommunities. Our findings also provide support for conservation strategies based on the preservation of heterogeneous habitats in a metacommunity context.Peer reviewe

Kalatien tai luonnonmukaisen ohitusuoman tilaajana toimiminen : Kokemuksia ja vinkkejä käytännöistä

Tämä raportti on osa FRESHABIT LIFE IP –projektia, joka on Suomen suurin sisävesien suojeluprojekti. Projektissa rakennetaan kalateitä, elvytetään jokihelmisimpukan kantoja sekä kunnostetaan puroja, jokia, järviä, kosteikkoja ja soita. Yhteensä FRESHABIT- projektissa rakennetaan kuusi kalatietä ja poistetaan yksi pato. Kalateiden rakentaminen on paikallisille toimijoille usein ainutkertainen tapahtuma, jossa joutuu toimimaan omien rutiinitehtäviensä ulkopuolella. Tähän raporttiin on kerätty rakentamisesta saatuja kokemuksia avuksi tuleville kalatie-hankkeille. Raportin pohjana ovat FRESHABIT LIFE IP –hankkeiden kokemusten lisäksi Kymijoen Korkeakosken rakentamiskokemuksista laadittu ohje. Raportissa käydään läpi kalateiden rakentamiseen liittyviä yleisiä asioita, ja seikkaperäisesti läpi suunnittelu, rakentamis- ja seurantavaiheet. Eri kohteista saatuja kokemuksia kuvataan tekstilaatikoihin koottuihin esimerkkeihin. Huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, mitä hankkeessa tulisi ottaa huomioon välttääkseen viivästyksiä ja kustannusten nousua. Kustannusten huomattava nousu yleissuunnitelmasta lopullisen kalatien hintaan oli yhteistä lähes kaikille hankkeille ja tähän johtaneisiin syihin tulisi kiinnittää tulevissa hankkeissa huomiota

Groundwater dependent ecosystems. Part I: Hydroecological status and trends

n/

Livsmiljöprogrammet Helmi 2021–2030 : Statsrådets principbeslut

Huvudsyftet med livmiljöprogrammet Helmi är att stärka den biologiska mångfalden i Finland och förbättra livsmiljöernas tillstånd genom att skydda och restaurera myrar samt återställa och vårda fågelvatten, vårdbiotoper och skogliga livsmiljöer samt småvatten och strandmiljöer. Syftet är även att främja ekosystemtjänster, vattenskydd och kolupptaget samt anpassningen till klimatförändringen. Nästan hälften av naturtyperna och 12 procent av arterna i Finland är hotade. Den främsta orsaken är att livsmiljöerna minskar och deras kvalitet försämras. Helmi-programmet är en viktig åtgärdshelhet i arbetet med att stoppa förlusten av den biologiska mångfalden i Finland. Programmets genomförande baserar sig på markägarnas frivillighet. I Helmi-programmet fastställs kvantitativa och kvalitativa mål fram till 2030 för att återställa och vårda livsmiljöer både inom och utanför skyddsområdena. Programmet genomförs genom 40 åtgärder, till vilka också hör åtgärder angående kommunikation och stärkandet av kunskapsunderlaget. Dessutom följer man upp programmets framsteg och effekt. Miljöministeriet och jord- och skogsbruksministeriet svarar för genomförandet av åtgärderna. De beräknade kostnaderna för Helmi-programmet för hela programperioden är cirka 423 miljoner euro. Programmet förbinder sig också till fortsättningen av METSO-programmet till 2026–2030, vilket beräknas kosta 332 miljoner euro

Helmi-elinympäristöohjelma 2021–2030 : Valtioneuvoston periaatepäätös

Helmi-ohjelman päätavoitteena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja parantaa elinympäristöjen tilaa suojelemalla ja ennallistamalla soita, kunnostamalla ja hoitamalla lintuvesiä, perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä pienvesiä ja rantaluontoa. Tavoitteena on myös edistää ekosysteemipalveluja, vesiensuojelua ja hiilensidontaa sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista. Suomen luontotyypeistä lähes puolet ja lajeista 12 % on uhanalaisia. Suurin syy uhanalaistumiseen on elinympäristöjen väheneminen ja laadullinen heikkeneminen. Helmi-ohjelma on keskeinen toimenpidekokonaisuus Suomen luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämisessä. Ohjelman toteutus perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Helmi-ohjelmassa asetetaan vuoteen 2030 ulottuvat määrälliset ja laadulliset tavoitteet elinympäristöjen kunnostukselle ja hoidolle sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Ohjelma toteutetaan 40 toimenpiteellä, joihin kuuluu myös viestintään ja tietopohjan vahvistamiseen liittyviä toimia. Lisäksi seurataan ohjelman edistymistä ja vaikuttavuutta. Toimenpiteiden toteuttamisesta ovat vastuussa ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Helmi-ohjelman arvioidut kustannukset koko ohjelmakaudelle ovat noin 423 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi ohjelmassa sitoudutaan METSO-ohjelman jatkamiseen 2026–2030, minkä kustannuksiksi arvioidaan 332 miljoonaa euro

Vesistö- ja valuma-aluekunnostukset Natura 2000 -alueilla: suunnittelun toimintamalli

Vesienhoidon ja luonnonsuojelun tavoitteet ovat useimmiten yhdenmukaisia. Ne tähtäävät paitsi vesiekosysteemien hyvään tilaan, myös lajien ja luontotyyppien suotuisaan suojelutasoon. Vesien ja luontotyyppien tilan parantamisen ohella vesistökunnostustoimenpiteitä voidaan suunnitella myös virkistyskäyttöedellytysten kohentamiseksi ja maisemansuojelun edistämiseksi. Vesistöjen ekologisen tilan parantaminen edellyttää useimmiten riittävää ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Näin ollen vesiensuojelutoimet valuma-alueella ovat keskeisiä hoitotoimia vesistökunnostuksissa ja valuma-aluetasoisen kunnostussuunnittelun tarve on nostettu esille useissa ohjelmissa ja strategioissa. Toistaiseksi Natura 2000 -alueiden huomioiminen on kuitenkin jäänyt valuma-aluetason kunnostussuunnittelun ohjeistuksessa vähälle huomiolle. Vesienhoidon ja virkistyskäytön toimenpiteet voivat toisinaan aiheuttaa luontodirektiivin lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen paikallista heikentymistä ja maisemansuojelulliset hoitotoimenpiteet voivat puolestaan olla ristiriidassa vesiensuojelutavoitteiden kanssa. Myös luonto- ja lintudirektiivin tavoitteet saattavat ajoittain olla ristiriidassa toistensa kanssa. Natura 2000 -alueilla tehtävien vesistökunnostusten ja vesiensuojelutoimenpiteiden tulisi parantaa paitsi vesistön tilaa, myös alueen suojeluperusteena olevan luontotyypin tilaa, sekä edistää luontotyypille ominaisten lajien elinmahdollisuuksia. Luontodirektiivin lajien suotuisan suojelutason sekä lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen on turvattava. Freshabit LIFE IP -hankkeessa (2016–2022) toteutettiin vesistö- ja valuma-aluekunnostuksia yhteensä 33 Natura 2000 -alueella, jotka sijoittuivat 11 vesistöalueelle eri puolille Suomea. Hankkeen tavoitteena oli parantaa Suomen sisävesien luonnon monimuotoisuutta ja kohdevesistöjen ekologista tilaa kehittämällä valuma-aluetason suunnittelun toimintatapoja ja testaamalla niitä hankkeen kohdevesistöissä. Hankkeen kokemusten perusteella koottiin tämä toimintamalli, jossa kuvataan vesistö- ja valuma-aluekunnostusten suunnittelun periaatteet Natura 2000 -alueilla, jotta mahdolliset ristiriidat pystytään huomioimaan ja ratkaisemaan. Natura 2000 -alueilla valuma-aluetason kunnostussuunnittelun keskiössä ovat paitsi erityistä huomiota vaativien lajien ja luontotyyppien tunnistaminen ja huomioiminen toimenpiteiden ajoituksessa ja sijoittamisessa, myös sidosryhmien osallistaminen jo suunnittelun alkuvaiheessa. Sidosryhmistä oleellisimpia ovat maa- ja vesialueiden omistajat. Vesistökunnostusmenetelmät valitaan kohdekohtaisesti, seurantatietojen perusteella tunnistettujen ongelmien ja niiden pohjalta muodostettujen tavoitteiden mukaisesti. Kunnostusten seurantaan tulee varata riittävästi resursseja, jotta vaikuttavuutta pystytään arvioimaan. Seurantaa tulisi tehdä niin vedenlaadun ja biologisten tekijöiden kuin direktiivilajien osalta myös kunnostusten jälkeen. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen on avainasemassa, jotta kunnostuksilla voidaan saavuttaa vaikuttavuutta pitkällä tähtäimellä. Restoration and water protection of aquatic ecosystems at Natura 2000 sites: framework for planning The goals of water resource management and nature conservation are most often consistent. Both can aim at a good status of aquatic ecosystems, and at a favorable conservation status of species and habitats. In addition to improving the condition of aquatic ecosystems, restoration measures can also be targeted to improve the prerequisites for recreational use and to promote landscape protection. Improving the ecological status of water bodies typically requires a sufficient reduction of the external loading. Consequently, water protection measures in the catchment area are key management measures on a watershed level. The need for planning restoration measures at the catchment scale has been brought up in several national programs and strategies. However, the consideration of Natura 2000 sites has so far received less attention in such guidelines. Some restoration measures targeted to improve the status of water bodies and their recreational value can sometimes cause a local deterioration of breeding and resting habitats for species that are included in the European Union’s Birds and Habitats Directives. Also, some landscape protection measures can, in turn, conflict with the goals of water protection. Additionally, the objectives of the Birds and Habitats Directives may sometimes conflict with each other. The restoration of water bodies and water protection measures carried out at sites under Natura 2000 network should not only improve the status of aquatic ecosystems and certain habitat types to which protection of the areas are based on, but they should also promote the survival of species that are typical for the given habitat types. A favorable conservation status for species and habitats must be secured. In the Freshabit LIFE IP -project (2016–2022), restoration and water protection measures were carried out at a total of 33 Natura 2000 sites located in 11 separate watersheds around the country. The aim of the project was to improve the biodiversity of Finnish inland waters and the ecological status of the target lakes and streams by developing and implementing planning procedures at a catchment scale. Based on the project’s experiences, this framework for planning was put together to describe the principles of planning restoration and water protection measures at Natura 2000 sites, so that possible conflicts can be considered and resolved. At Natura 2000 sites, the focus of planning restorations at the catchment level is not only about identification and consideration of species and habitats that require special attention in the timing and placement of different measures. It is also about the involvement of stakeholders, most importantly the owners of land and water areas, already in the initial stages of planning. The restoration methods are selected site-specifically, according to the problems identified and targets set on the basis of validated monitoring data. Sufficient resources should always be set aside for monitoring the impacts of restorations, that should be carried out before, during and after the easures allowing for evaluating their effectiveness. Monitoring should include both water quality, morphology and the species included in the Directives. Reducing the external loading is always a key to achieve effectiveness in the long term