Hauen, kuhan, kirjolohen, meritaimenen ja vaellussiian telemetriaseuranta Kyrönjoen Malkakosken kalatiessä vuosina 2004 – 2006

Kyrönjoki on EteläPohjanmaan suurin joki ja pääuoman pituus on 127 km. Virtaamien vaihtelu Kyrönjoella on suurta ja virtaamavaihteluihin on syynä järvien vähäisyys ja valumaalueen runsaat ojitukset. Vuonna 2002 Kyrönjoen tulvariskejä pienentämään ja joen virkistyskäyttöä parantamaan valmistui Malkakosken patojärjestelmä. Padon yhteyteen rakennetun kalatiejärjestelmän tarkoituksena on turvata kalojen vapaa liikkuminen padon alapuolisen jokialueen ja padon seurauksena sen yläpuolelle syntyneen 40 km pitkän patoaltaan välillä. LänsiSuomen ympäristökeskus selvitti telemetriatutkimuksilla vuosina 2004–2006 Malkakosken kalatien toimivuutta hauella, kuhalla, kirjolohella, meritaimenella ja vaellussiialla. Malkakosken telemetriatutkimusten tavoitteena oli selvittää, pääsevätkö eri kalalajit nousemaan kalatietä pitkin padon yli ja käyttävätkö kalat Deniluomaa nousureittinään. Lisäksi pyrittiin selvittämään soveltuuko Malkakosken koskialue kalojen elinalueeksi ja millaisissa paikoissa eri kalalajit viihtyvät. Erilaisilla telemetrialähettimillä merkittiin yhteensä 40 kalaa. Malkakosken seurantatulosten perusteella kirjolohi ja meritaimen pääsivät helposti nousemaan Malkakosken kalatiejärjestelmää pitkin padon yläpuolelle. Hauki pystyy tulosten perusteella nousemaan kalatietä pitkin ylös ja ohittamaan padonharjan sen vuotokohdista virtaaman ollessa riittävän suuri. Kuhat eivät nousseet padon yläpuolelle. Biotelemetristen menetelmien soveltuvuus kalojen elintapojen ja liikkeiden selvittämiseksi antavat mahdollisuuden muidenkin nousuesteiden ja kalateiden toimivuuden selvittämiseksi

Lapväärtin-Isojoen taimenen poikastuotanto : jokipoikastiheydet ja vaelluspoikastuotanto

Lapväärtin-Isojoen taimenkannat ovat monien muiden vesistöjemme tapaan kärsineet lukuisista ihmistoiminnan aiheuttamista ongelmista, kuten uomien perkauksista, vaellusesteistä, veden laadun heikkenemisestä, kiintoainekuormituksesta sekä voimakkaasta kalastuksesta. Isojoen taimenkantoja on ylläpidetty pitkään lähinnä tuki-istutusten avulla, mutta viime vuosina taimenkantojen hoidon keinovalikoima on monipuolistunut. Keskiöön ovat nousseet kalastuksen säätely, vaellusyhteyksien avaaminen sekä elinympäristökunnostukset. Isojoen taimenkannat vaikuttavat reagoivan positiivisesti toteutettuihin hoitotoimenpiteisiin. Pitkäaikaisissa sähkökalastuksissa on havaittu taimenen jokipoikastuotannon kasvaneen selvästi vesistön eri osissa. Isojoen keski- ja yläjuoksulla kesänvanhojen (0+) taimenenpoikasten tiheydet ovat viime vuosina lähestyneet ja monin paikoin jo saavuttaneet asetetun hyvän tilan raja-arvon (25 poikasta/100 m2). Positiivista kehitystä poikastuotannossa on tapahtunut myös Isojoen alajuoksulla, vaikka alueen elinympäristöjen laatu on taimenelle heikohko. Parhaimmat ja paikoin erittäin suuret poikastiheydet on viime vuosina havaittu Isojoen sivujoissa, erityisesti Kari-Metsäjoessa ja Heikkilänjoessa. Vuosina 2019–2021 toteutetuissa Isojoen vaelluspoikasseurannoissa saatiin vuosittaisiksi tuotantoarvioiksi 3500–7300 luonnonvaraista taimenen vaelluspoikasta. Määrä on suurempi kuin mitä on aiemmin arvioitu ja se antaa viitteitä taimenkannan tilan parantumisesta. Toisaalta aiempaa luotettavaa vertailutietoa Isojoen vaelluspoikastuotannosta kehittymisestä pitkällä aikavälillä ei kuitenkaan ole. Taimenen luonnontuotannon positiivinen kehittyminen mahdollistaa kannanhoidollisista tuki-istutuksista luopumisen Isojoen taimenkantojen hoidossa. Resurssit kannattaa sitä vastoin suunnata taimenen luonnontuotannon vahvistamiseen ja laajentamiseen. Siinä keskiössä on riittävän laaja-alainen (joki, meri) ja kantojen tilaan mitoitettu kalastuksen säätely. Taimenkantojen elinmahdollisuuksia voidaan lisäksi edelleen parantaa lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden kunnostuksilla sekä veden laadun ja riittävyyden parantamiseen tähtäävillä toimilla. Myös taimenen vaellusyhteyksissä on edelleen puutteita, esimerkiksi Peruskosken ja muutaman muun padon osalta. Isojoen taimenkantojen edelleen elpyessä kalastuksen säätelyä voidaan tulevaisuudessa löysätä ja sallia myös luonnonvaraisten taimenien kohtuullinen kalastus. Isojoen vesistöllä on potentiaalia nousta yhdeksi maamme laadukkaimmaksi luonnonvaraisen taimenen kalastuskohteeksi

Restaurering av vattenleder i Lappfjärds ås nedre lopp: Slutrapport : Resultat från den obligatoriska kontrollen av fiskbestånden och fisket

Kristiinankaupungin kaupunki sai ympäristölupaviraston luvan Lapväärtinjoen alaosan kunnostukseen väyliä ruoppaamalla. Ruoppauk-set aloitettiin talvella 2011–2012 ja niitä jatkettiin seuraavana talvena. Ensimmäisenä talvena ruopattiin noin 18 100 m3 ja toisena 25 200 m3. Lupapäätöksessä luvanhaltija määrättiin tarkkailemaan hankkeen vaikutuksia veden laatuun, suojeltuihin Natura 2000 – luon-nonarvoihin, kalakantoihin, kalojen kutualueisiin ja kalastukseen valvovien viranomaisten hyväksymällä tavalla. Tässä loppuraportissa esitetään kaikki kalaston ja kalastuksen tarkkailujen tulokset. Hankkeen toteuttamisen vaikutuksia meritaimenen ja vaellussiian nousuun seurattiin rysäpyynnin avulla syksyisin ja keväisin syksystä 2011 alkaen syksyyn 2014 asti. Rysällä saatiin taimenia eniten syksyllä 2013, kun taas siikoja saatiin eniten syksyllä 2012. Vain osa nousevista taimenista ui rysään, sillä syksyllä 2014 rysällä saatiin kymmenen taimenta, kun samaan aikaan noin 9 km päässä ylävir-ralla sijaitsevan Peruskosken Vaki-kalalaskurin kautta nousi lähes 70 lohikalaa eli ilmeisesti taimenta. Taimenen käyttämiä vaellusreittejä selvitettiin telemetrian avulla hankkeen valmistumisen jälkeen keväällä 2014. Lähettimillä varuste-tuista viidestä taimenesta neljä nousi jokeen. Kolme taimenista nousi ylävirtaan pääväylää pitkin ja yhden nousureitti jäi epäselväksi. Nahkiaisen toukkakartoitusten tavoitteena oli selvittää ennen ruoppauksia, poistetaanko ruoppauksilla toukka-alueita. Nahkiaistoukkia löydettiin hankealueen yläpuolelta ja ylä- ja keskiosalta kesällä 2011. Nahkiaisten pyyntiolosuhteiden muuttumista ja pyynnin tehok-kuutta seurattiin saaliskirjanpidon avulla yhteistyössä alueen nahkiaisrysäpyytäjien kanssa. Nahkiaissaaliit olivat pienet etenkin vuonna 2014. Tutkimusalueen virkistys- ja vapaa-ajan kalastusta selvitettiin lähettämällä tiedustelu ruoppausalueen rantojen maan- ja kiinteistön-omistajille ja mökin pitkään vuokranneille. Vastanneet ruokakunnat olivat saaneet kalaa vuonna 2011 yhteensä noin 3200 kg ja vuonna 2014 noin 2800 kg. Runsaimmin saatiin haukea, särkeä, ahventa, säynettä ja lahnaa, joista kertyi 88 % kokonaissaaliin massasta mo-lempina vuosina

Lapväärtinjoen alaosan väylien kunnostushankkeen loppuraportti : Kalaston ja kalastuksen velvoitetarkkailutulokset

Staden Kristinestad fick tillstånd av miljötillståndsverket att restaurera Lappfjärds ås nedre lopp genom att muddra vattenlederna. Muddringarna inleddes vintern 2011–2012 och de fortsatte följande vinter. Under den första vintern muddrades 18 100 m3tfm och under den andra 25 200 m3tfm. I tillståndsbeslutet för projektet ålades tillståndshavaren kontrollera projektets konsekvenser för vattenkvaliteten, de skyddade Natura 2000-naturvärdena, fiskbestånden, fiskens lekområden och fisket på ett sätt som godkänns av tillsynsmyndigheterna. I den här slutrapporten presenteras alla resultat av observationerna av fiskbeståndet och fisket. Effekterna av genomförandet av projektet på havsöringens och vandringssikens vandringsbeteende följdes med hjälp av fiske med storryssja på höstarna och vårarna från hösten 2011 till hösten 2014. Flest öringar fångades med ryssja hösten 2013, medan flest sikar fångades hösten 2012. Endast en del av de vandrande öringarna simmade in i ryssjan. Hösten 2014 fångades tio öringar med ryssjan, samtidigt som nästan 70 laxfiskar, dvs. uppenbarligen öringar, vandrade upp i ån vid Vaki-fiskräknaren i Perus fors cirka 9 km uppströms. De vandringsrutter som öringen använder utreddes med hjälp av telemetri våren 2014, efter slutförandet av projektet. Av de fem öringar som utrustats med sändare vandrade fyra upp i ån. Tre av öringarna vandrade uppströms längs huvudleden och vandringsrutten för en av öringarna förblev oklar. Målet med kartläggningen av nejonögslarver var att före muddringsarbetena utreda om larvområden försvinner som en följd av muddringarna. Sommaren 2011 hittades nejonögslarver ovanför projektområdet samt i områdets övre och mittersta del. Förändringarna i fiskeförhållandena för nejonöga och fiskets effektivitet följdes med hjälp av fångstbokföring i samarbete med de regionala fiskarna som fiskar nejonöga med ryssja. Nejonögsfångsterna var små i synnerhet 2014. Rekreations- och fritidsfisket i undersökningsområdet utreddes genom att skicka en förfrågan till mark- och fastighetsägarna samt långvariga hyresgäster längs stränderna i muddringsområdet. De hushåll som besvarade förfrågan hade år 2011 fått sammanlagt cirka 3 200 kg fisk och år 2014 cirka 2 800 kg. Mest fångades gädda, mört, abborre, id och braxen. Dessa fiskar stod för 88 procent av totalfångstens massa båda åren

Tiedonkeruu- ja ohjausjärjestelmän kehittäminen ja käyntiajan seuranta

Opinnäytetyön tavoite on kehittää toimiva tiedonkeruu- ja ohjausjärjestelmä, jolla seurataan pakkauslinjan käyntiaikaa ja siihen liittyviä pysähdyssyitä ja häiriöitä. Toimihenkilöt puolestaan näkevät tuotantodatan suoraan koneelta. Tavoite on myös päivittää järjestelmää työntekijöiden haastattelujen perusteella ja tehdä havaintoja pakkauslinjan käyntiajasta. Opinnäytetyön ensimmäisessä osuudessa käsitellään työn keskeisiä tutkimuskohteita. Työn tutkimuskohteet ovat tiedonkeruu- ja ohjausjärjestelmä ja käyntiaikaan vaikuttavat tekijät. Tutkimuskohteet käsitellään pääasiassa teoriaosuutena, mutta myös osittain kokeellisena osuutena. Käyntiaika ja vaikuttavat tekijät osuudessa tarkastellaan käyntiaikaa, tuotantoaikaa, odotusaikaa, suunniteltua seisonta-aikaa ja käyntiastetta. Toisessa osuudessa keskitytään lean-ajatteluun ja automaattiseen tiedonkeruuseen. Käsitellään lean-ajattelun perusperiaatetta ja, sen hyötyjä ja työkaluja. Automaattinen tiedonkeruu perustuu jatkuvaan parantamiseen ja tietojen hyödyntämiseen tuotannosta. Tuotannon tunnusluvut kertovat tuotannon mahdolliset puutteet ja kehittämiskohteet. Operaattoreilla on keskeinen rooli tuotantodatan tiedonkeruussa ja heidän avullaan saadaan päivitettyä ja kehitettyä tiedonkeruu- ja ohjausjärjestelmää. Kokeellisessa osuudessa käsitellään pakkauslinjan läpimenoja, pysähdyssyitä ja häiriöitä. Läpimenoista ja häiriöistä on tehty taulukot ja kuvaajat osoittamaan seuranta-ajan sisällä tulleet pysähdyssyyt. Näiden tietojen perusteella on myös tehty pakkauslinjan käyntiajan havainnot ja tarkastelut. Pakkauslinjan operaattoreiden avoimet haastattelut auttoivat tekemään päivityksiä tiedonkeruu- ja ohjausjärjestelmään. Havaintojen, haastatteluiden ja lopputulosten perusteella voidaan todeta, että moni asia vaikuttaa pakkauslinjan käyntiaikaan. Häiriöt ja pysähdyssyyt muodostavat odotusajan ja suunnitellut seisonta-ajat, jotka vaikuttavat tuotantoaikaan. Käyntiaste kertoo prosenttimäärän, jolla pakkauslinja on käynyt. Erityisesti paljon aikaa vieviä pysähdyksiä olivat tuotevaihdot, tarvikevaihdot ja vuoronvaihdot. Suunnitelluista seisonta-ajoista tauot veivät eniten aikaa. Tiedonkeruu- ja ohjausjärjestelmän päivittämisen myötä myös kunnossapidon häiriöt tulivat selkeämmin esille ja varsinkin röntgenlaitteen aiheuttamat ongelmat. Pakkauslinjan käyntiaikaa ja pysähdyssyiden tarkkoja tietoja on helpompi seurata järjestelmän päivitettyjen tietojen pohjalta

Ketterien menetelmien käyttöönotto markkinointiorganisaatiossa

Marketing is evolving closer to software engineering in terms of speed and complexity of projects. This motivates the evaluation of agile methods in marketing, as they are the modern standard in software development. The goal of the thesis is to investigate how agile methods can be applied in a marketing organization. The thesis used the iterative action research method to study the adoption of Scrum and Kanban in a cross-competence piloting team. The study focused on the challenges the team faced, and how Scrum and Kanban were combined. The study identified three main challenges: busy schedules of the team members prevented them from committing to the team, lack of cross-competence collaboration due to marketing-specific tasks, and the first client relationship lacked transparency. As for combining Scrum and Kanban, the most important decisions were whether or not to use sprints, how to arrange team's communication, and how to modify the Kanban board to fit the needs of the team. As a conclusion, this thesis found the combination of Scrum and Kanban to be suitable for the case organization in projects where a collaborative relationship with the client can be formed and work can be done iteratively. For the adoption of Scrum and Kanban, the fit between the team's competences and the projects, and continuous improvement of team practices were identified as key factors.Markkinointi on kehittymässä lähemmäksi ohjelmistokehitystä projektien nopeudessa ja kompleksisuudessa. Tämä motivoi ketterien menetelmien arviointia markkinoinnissa, sillä ne ovat standardi modernissa ohjelmistokehityksessä. Tämän tutkielman tavoite on selvittää, kuinka ketteriä menetelmiä voidaan käyttää markkinointiorganisaatiossa. Diplomityössä käytettiin iteratiivista toimintatutkimusta Scrumin ja Kanbanin käyttöönoton tutkimiseen monialaisessa pilottitiimissä. Tutkimus keskittyi tiimin kohtaamiin haasteisiin, sekä siihen, kuinka Scrumia ja Kanbania yhdistettiin. Tutkimuksessa havaittiin kolme päähaastetta: tiimin jäsenien kiireiset aikataulut estivät tiimiin sitoutumisen, markkinointikeskeisistä tehtävistä seurannut monialaisen yhteistyön puute, sekä ensimmäisestä asiakassuhteesta puuttui läpinäkyvyys. Scrumin ja Kanbanin yhdistämisessä tärkeimmät päätökset olivat sprinttien käyttö, tiimin kommunikaation järjestäminen, ja Kanban seinän soveltaminen tiimin tarpeisiin. Johtopäätöksenä, tämän diplomityön mukaan ketterien menetelmien käyttö tapausorganisaatiossa on mahdollista projekteissa, jossa voidaan muodostaa yhteistyöpohjainen suhde asiakkaan kanssa ja työ voidaan toteuttaa iteratiivisesti. Scrumin ja Kanbanin käyttöönotossa avaintekijäksi tunnistettiin tiimin kompetenssien ja projektien yhteensopivuus, sekä tiimin työskentelytapojen jatkuva kehittäminen

Telemetriundersökning av gädda, gös, regnbågslax, havsöring och vandringssik längs fiskvägen i Malkakoski i Kyro älv åren 2004 – 2006

LänsiSuomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2009Kyrönjoki on EteläPohjanmaan suurin joki ja pääuoman pituus on 127 km. Virtaamien vaihtelu Kyrönjoella on suurta ja virtaamavaihteluihin on syynä järvien vähäisyys ja valuma-alueen runsaat ojitukset. Vuonna 2002 Kyrönjoen tulvariskejä pienentämään ja joen virkistyskäyttöä parantamaan valmistui Malkakosken patojärjestelmä. Padon yhteyteen rakennetun kalatiejärjestelmän tarkoituksena on turvata kalojen vapaa liikkuminen padon alapuolisen jokialueen ja padon seurauksena sen yläpuolelle syntyneen 40 km pitkän patoaltaan välillä. LänsiSuomen ympäristökeskus selvitti telemetriatutkimuksilla vuosina 2004–2006 Malkakosken kalatien toimivuutta hauella, kuhalla, kirjolohella, meritaimenella ja vaellussiialla. Malkakosken telemetriatutkimusten tavoitteena oli selvittää, pääsevätkö eri kalalajit nousemaan kalatietä pitkin padon yli ja käyttävätkö kalat Deniluomaa nousureittinään. Lisäksi pyrittiin selvittämään soveltuuko Malkakosken koskialue kalojen elinalueeksi ja millaisissa paikoissa eri kalalajit viihtyvät. Erilaisilla telemetrialähettimillä merkittiin yhteensä 40 kalaa. Malkakosken seurantatulosten perusteella kirjolohi ja meritaimen pääsivät helposti nousemaan Malkakosken kalatiejärjestelmää pitkin padon yläpuolelle. Hauki pystyy tulosten perusteella nousemaan kalatietä pitkin ylös ja ohittamaan padonharjan sen vuotokohdista virtaaman ollessa riittävän suuri. Kuhat eivät nousseet padon yläpuolelle. Biotelemetristen menetelmien soveltuvuus kalojen elintapojen ja liikkeiden selvittämiseksi antavat mahdollisuuden muidenkin nousuesteiden ja kalateiden toimivuuden selvittämiseksi

Projektet för restaurering av dammområdet i Villamo i Storå : Rapport om den obligatoriska kontrollen

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto antoi 3.2.2017 päätöksellään luvan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle Lapväärtin-Isojoen jokiuoman ja patoalueen kunnostamiseen Villamossa Isojoen kunnassa. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan hankkeen töidenaikaisia vaikutuksia vedenkorkeuksiin ja veden laatuun oli tarkkailtava ja kalatien toimivuutta seurattava. Tässä raportissa esitetään velvoitetarkkailun tulokset. Hankkeen vesistötyöt aloitettiin rakentamalla alueen yläpuolelle työpato elokuussa 2017. Vanha silta ja vanhoja betonikanavan rakenteita purettiin kuivatyönä elo- ja syyskuussa 2017. Työpadon suojassa uusien betonirakenteiden ja pohjapatojen teko aloitettiin syksyllä 2017, mutta työt jouduttiin keskeyttämään talveksi suuren virtaaman takia. Kalatien betonitöitä jatkettiin toukokuussa 2018 työpadon suojassa. Betonirakenteiden ja sillan valmistuttua vesi laskettiin valmiiseen kalatiehen syksyllä 2018. Hankkeen vaikutusta Villamon padon yläpuolisiin vedenkorkeuksiin tarkkailtiin jatkuvatoimisella vedenkorkeuden mittauksella. Villamon patoalueen yläpuolisen suvannon keskivesipinta on laskenut vajaa 30 cm niin, kuin hankkeessa suunniteltiinkin. Patotyöt ja padon yläpuolisen suvannon ruoppaustyöt pystyttiin tekemään kuivatyönä työpadon ja vähäisen virtaaman ansiosta. Vesi samentui ja myös kiintoaine- ja fosforipitoisuudet kasvoivat, kun työpatoa purettiin ja vesi laskettiin vastavalmistuneen kalatien kautta. Vedenlaatuvaikutukset jäivät lyhytkestoisiksi, sillä kalatien vesittämisen jälkeisenä päivänä samentumaa ei enää pystynyt havaitse-maan silmämääräisesti. Kalatien valmistumisen jälkeen avovesikaudella 2019 kalatien yläpuolelle sijoitetun kalalaskurin läpi ylävirtaan ui yhteensä 177 kalayksilöä, joista vähintään 73 yksilöä oli yli 60 cm pituista taimenta. Syksyllä virtaaman kasvaessa erityisesti taimenten lukumäärät kalalaskurissa kasvoivat selvästi. Merestä nousseet taimenet pääsevät kalatien kautta kudulle joen latva-alueille, jossa on kymmeniä kilometrejä lisääntymiseen sopivaa aluetta. Kalatien alapuolelle kunnostetun koskiosuuden sähkökalastussaaliista valtaosa oli taimenta sekä lukumääräisesti että biomassana. Lisäksi alueella oli kivennuoliaista, harjusta, madetta, kivisimppua ja pikkunahkiaista

Tehokalastuksen vaikutukset Lappajärvessä : Kalastus elinkeinoksi Lappajärvellä -hankkeen vuosien 2001-2006 seurannan loppuraportti

Lappajärven, Etelä-Pohjanmaan suurimman järven, ekologinen tila on heikentynyt ja se luokitellaan nykyisin tyydyttäväksi. Rehevöityminen, 1990-luvun muikkukato ja yhteiskunnan rakennemuutos ovat vähentäneet kalastajien ja kalansaaliin määrää. Ammattikalastuksen edellytysten parantamiseksi toteutettiin vuosina 2001–2004 ”Kalastus elinkeinoksi Lappajärvellä” – hanke. Hankkeen vaikutuksia kalastoon ja järven ekosysteemiin seurattiin vuosina 2001–2006. Kokonaissaalis vuosina 2001–2004 oli 1655 tonnia (n. 29 kg/ha/vuosi). Vaikka saalistavoitetta (2100 tn) ei täysin saavutettu, oli hankkeella runsaasti myönteisiä, joskin osin vähäisiä tai epävarmoja vaikutuksia järven tilaan ja kalastoon. Kalastajien yksikkösaaliit etenkin kuhan ja isokokoisen ahvenen osalta nousivat hankkeen alussa. Loppuvuosina yksikkösaaliiden kehitys oli osittain ristiriitaista. Ulapan taloudellisesti vähempiarvoinen kalasto, varsinkin kuorekanta harveni selvästi. Muikku puolestaan lisääntyi ja pysyi runsaana. Kuhan ja isokokoisen ahvenen lisääntymistä selittivät pääosin lämpimät kesät ja kuhan onnistuneet istutukset. Petokalat, etenkin kuha, voivat osaltaan säädellä Lappajärven ulapan planktonsyöjäkalojen kantoja ja toisaalta estää särjen siirtymistä ulapalle. Tehokalastuksen loputtua alkoi näkyä merkkejä kalakantojen palautumisesta takaisin kohti lähtötilannetta. Rantavyöhykkeellä hankkeen vaikutukset jäivät selvästi vähäisemmiksi kuin ulapalla. Eläinplankton lisääntyi hieman ylemmissä vesikerroksissa, mutta tilanne alkoi palautua ennalleen hankkeen jälkeen. Sinileväkukinnot vaikuttivat vähentyneen hankkeen aikana, tosin kukintojen voimakas vaihtelu vaikeutti arviointia. Tehokalastus ja vesiensuojelun tehostuminen vähensivät fosforipitoisuuksia, tosin myös vähäsateiset vuodet vaikuttivat vähenemiseen. Pitoisuuksien lasku jatkui hankkeen jälkeen. Hanketta edeltänyt klorofyllipitoisuuksien kasvusuuntaus pysähtyi ja pitoisuustaso vakiintui. Tehokalastus pienensi klorofylli/fosfori-suhdetta ja vähensi sisäistä kuormitusta, mutta vaikutus alkoi heiketä hankkeen loputtua. Typpipitoisuuksiin, veden väriin tai näkösyvyyteen kalastus ei vaikuttanut. Tehokalastuksella voidaan parantaa Lappajärven tilaa, mutta kalastuksen on oltava jatkuvaa. Saalistavoitteeksi voisi riittää n. 20-30 kg/ha vuodessa, mutta samalla on jatkettava ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Kalastuksen tulisi kohdistua arvokalojen lisäksi myös vähempiarvoisiin kalalajeihin ja samalla on tuettava petokalakantojen vahvistumista.Den ekologiska statusen i Södra Österbottens största sjö Lappajärvi har blivit sämre och den klassificeras i dag som måttlig. Eutrofiering, siklöjans bortfall på 1990-talet och strukturomvandlingen i samhället har minskat antalet fiskare och fiskfångsterna. För att förbättra förutsättningarna för yrkesfiske genomfördes projektet ”Kalastus elinkeinoksi Lappajärvellä” under åren 2001–2004. Projektets inverkan på fiskbeståndet och sjöns ekosystem följdes upp åren 2001–2006. Den totala fångsten var 1655 ton (ca 29 kg/ha/år) åren 2001–2004. Trots att fångstmålet (2100 tn) inte uppnåddes helt, hade projektet många positiva, om än delvis obetydliga eller osäkra, effekter på sjöns status och fiskbestånd. I slutet av projektet ökade fiskarnas enhetsfångster framförallt i fråga om gös och storväxta abborrar. Under de sista åren var utvecklingen av enhetsfångsterna delvis motstridig. Fiskbestånd av lägre värde mitt ut i sjön, i synnerhet norsbeståndet, minskade uppenbart. Siklöjan blev återigen rikligare och höll sig kvar på riklig nivå. Gösens och den storväxta abborrens förökning förklaras huvudsakligen av de varma somrarna och de lyckade utplanteringarna av gös. Rovfisk, i synnerhet gös, kan å ena sidan reglera de planktivore bestånden mitt i sjön och å andra sidan hindra mört från att sprida sig dit. När det riktade fisket avslutades började man se tecken på att fiskbestånden återställde sig till utgångsläget. I strandzonen var effekterna av projektet mycket mindre än längre ut i sjön. Djurplankton ökade en aning i de övre vattenskikten, men situationen började återställa sig efter att projektet upphörde. De blågröna algblomningarna såg ut att ha minskat under projektets förlopp, men blomningarna varierade kraftigt, vilket försvårade bedömningen. Det riktade fisket och effektivare vattenskydd minskade fosforhalterna, men även de regnfattiga åren hade reducerande effekt. Halterna sjönk ytterligare efter projektet. Den stigande trenden i fråga om klorofyllhalterna, som var rådande före projektet, avstannade och halterna stabiliserade sig. Det riktade fisket minskade klorofyll/fosforförhållandet och minskade den interna belastningen, men effekten blev sämre när projektet var slut. Fisket hade ingen inverkan på kvävehalterna, vattnets färg eller siktdjup. Riktat fiske kan förbättra status i Lappajärvi, men det måste vara fortgående. Ett fångstmål på ca 20-30 kg/ha per år kan räcka, men samtidigt måste minskningen av den externa belastningen fortsätta. Fisket bör rikta sig utöver till värdefisk även till fiskarter av lägre värde samtidigt som en förstärkning av rovfiskbestånden stöds.The ecological status of Lake Lappajärvi (South Ostrobothnia, Western Finland) has decreased and is now classified as moderate. Eutrophication, declined vendace (Coregonus albula) stock in 1990´s and socio-economical changes have decreased the amount of fishermen and catch. In aim to improve the ecological status of the lake and to increase commercial fishing, a project ”Kalastus elinkeinoksi Lappajärvellä” was carried out in 2001–2004. The impacts of the project were monitored during 2001–2006. Total catch was 1655 tons (appr. 29 kg/ha/yr). Even if target (2100 tons) was not reached, the project had plenty of positive, even if sometimes weak or dubious, effects on fish populations and the ecological status of the lake. CPUE of pikeperch (Zander lucioperca) and big-sized perch (Perca fluviatilis) increased first in fishermen´s catch. Later in the project, the changes of CPUE were more contradictory. Pelagic coarse fish populations, especially smelt (Osmerus eperlanus) declined clearly. The vendace population, instead, increased and stayed abundant. The increase of pikeperch and big-sized perch populations, were explained mainly by warm summers and in the case of pikeperch, by successful introductions. Predators, especially pikeperch, are able to control the stocks of plankton-feeders in the pelagial of the L. Lappajärvi and on the other hand, can prevent the migration of roach to the pelagial. After the project, there were indications about the return of the populations to their starting-point. In the littoral zone of the lake, the impacts of the project were much slender. Zooplankton densities increased slightly in surface waters, but after the project, densities started to decline again. The blooms of blue-green algae seemed to decrease during the project, but great fluctuations of the blooms made assessing difficult. Biomanipulation and decreasing of nutrient load from catchment diminished P concentration in the lake, helped by dry years with less runoff. The declining of P concentration continued also after the project. The ascending trend of chlorophyll-a, prevailing before the project, stopped and the concentration stabilized. Chl-a/P relationship as well as the internal nutrient load was decreased by the project. N concentration, color of the water or transparency of the lake were not impacted. The ecological status of the L. Lappajärvi can be improved by biomanipulation, but the fishing must be continuous. Target catch could be around 20-30 kg/ha/yr, but at the same time, the decreasing of external nutrient load is necessary. Fishing effort should concentrate both on commercially valuable and less-valuable fish species. At the same time, the populations of predator species should be reinforced

Kalastus ja vaelluskalojen liikkuminen Lapväärtin-Isojoen suistoalueella : Kalastustiedustelun ja telemetriaseurannan tuloksia

Alueelliset ympäristöjulkaisut 37