Pallas-Ounas

esit

Pallas-Ounas

esit

Pallas-Ounas

esit

Selvitys naapuruusoikeudellisen luvantarveperusteen soveltamisesta ympäristölupamenettelyssä

Raportissa on selvitetty vuosina 2000…2016 kuntien ja valtion viranomaisten antamista ympäristölupapäätöksistä tapaukset, joissa lupaperusteena on käytetty laissa eräistä naapuruussuhteista tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Näistä luvista on selvitetty toiminnan luokitus, aiheutuneet merkittävät immissiot, lupaperusteen käytön jakautuminen kuntakohtaisesti sekä lupaperusteen suhde lupahakemuksesta annettuihin muistutuksiin. Lupaperusteen soveltamiseen liittyvät muutoksenhakutapaukset on myös raportoitu. Kyselyllä ja haastatteluilla on selvitetty eri sidosryhmien, erityisesti kuntien viranomaisten käsitys lupaperusteen tarpeellisuudesta ja vaihtoehtoisista ohjauskeinoista. Naapuruusoikeudellisen lupaperusteen säilyttämisen tai korvaamisen vaikutuksia on arvioitu ympäristönsuojelun tason, ympäristömenettelyjen sujuvoittamisen ja osapuolten perusoikeuksien näkökulmista. Selvityksen lopputuloksena tekijät esittävät naapuruusoikeudellisen lupaperusteen poistamista ympäristönsuojelulaista. Sen tilalle esitetään uutta muotoilua. Lisäksi esitetään muita vaihtoehtoisia ohjauskeinoja, joilla voitaisiin ehkäistä tai ratkaista kyseisistä immissioista aiheutuvia konfliktej

Ympäristönsuojelulain täytäntöönpanosäännösten merkitys ja toimivuus ympäristövaikutusten kannalta

Selvitys pohjautuu ympäristönsuojelulain uudistamiseen ja sen tarkoituksena on ollut arvioida ympäristönsuojelulain täytäntöönpanosäännöksiin liittyvän aloituslupajärjestelmän toimivuutta ja asiaa koskevien säännösten kehittämismahdollisuuksia. Selvityksessä tarkastellaan ensin voimassaolevaa oikeustilaa. Keskeinen anti selvityksessä on korkeimman hallinto-oikeuden soveltamiskäytännön kuvaus ja täytäntöönpanosäännöksiin sisältyvien edellytysten oikeudellinen analysointi oikeuskäytännön valossa. Tutkittavana ollut päätösaineisto kattaa vuodet 2012–2016 ja ne päätökset, joissa on mainittu ympäristönsuojelulain voimassa oleva 199 § toiminnan aloittamisesta muutoksenhausta huolimatta tai sitä edeltänyt aiemman lain 101 §. Selvityksessä on lisäksi tarkasteltu voisiko täytäntöönpanosäännöksiä muuttaa siten, että toiminnan voisi aloittaa ilman hakijalle myönteisen ympäristölupapäätöksen lainvoimaa, jos hakija on ainut muutosta hakenut, eikä muutoksenhakutuomioistuin päättäisi toisin. Toinen kuvitteellinen tarkastelutilanne koski toiminnan aloittamista valvovan viranomaisen luvalla osittain, jos hakija on ainoa valittaja, eikä valitus koskisi mitenkään osittain aloitettavan toiminnan osaa. Analysoidun oikeuskäytännön perusteella aloituslupaa ja ympäristöluvan täytäntöönpanoa koskevan sääntelyn todetaan olevan tällä hetkellä oikeudellisesti toimivia. Sääntelyssä ei näyttäisi esiintyvän sellaisia oikeudellisia ongelmia tai puutteita, jotka olisivat esteenä tehokkaalle soveltamiselle. Selvityksessä ei siten esitetä muutoksia aloituslupaa koskevaan sääntelyy

Suomalaisen sovittelun tila ja mahdollisuudet

Suomalaisen sovittelun tila ja mahdollisuudet (SUSTIMA)-hankkeessa selvitettiin suomalaisen sovittelun nykytilaa ja kehitysnäkymiä. Pääasiallisina aineistoina käytettiin haastatteluita (30 haastateltavaa) sovittelun eri osa-alueilta sekä kuutta kyselyä, jotka suunnattiin lakisääteisten sovittelun osa-alueiden toimijoille (yhteensä 535 vastaajaa). Suomalaisen sovittelun kenttä on laaja ja elävä. Raportissa käsitellään kahtatoista erilaista Suomessa toimivaa sovittelun osa-aluetta, jotka jakautuvat lakisääteisiin ja epävirallisiin menettelyihin. Sovittelutoiminnan voimakas kasvu Suomessa 2000-luvulta alkaen on merkinnyt sovittelun osa-alueiden erikoistumista. Samalla sovittelun kenttä on hajanainen ja järjestäytymätön. Julkisen vallan toimien koordinointi, sovittelun laadunvarmistus ja koulutuksen kehittäminen ovat jääneet jälkeen sovittelun sovellusten kehityksestä. Sovittelun lupausten – kuten riitojen reilumman, joustavamman ja halvemman käsittelyn tai kansalaisten ongelmanratkaisun ja osallisuuden lisääntymisen – lunastaminen edellyttää kokonaisvaltaisempaa strategista otetta yhteistyössä julkisen vallan ja sovittelun toimijakentän välillä. Sovittelu voitaisiin näin integroida paremmin erilaisiin oikeudenkäytön, turvallisuuden ja hyvinvoinnin palvelujärjestelmiin. Raportti sisältää kymmenen yleistä toimenpidesuositusta sovittelun laadunvarmistuksen, koordinaation, koulutuksen ja tietopohjan kehittämiseksi sekä yksityiskohtaisempia suosituksia sovittelun eri osa-alueita koskien.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Puun pienpolton savuhaittatapausten käsittely : Ohje viranomaisille

Puun pienpolton savuhaittatapausten käsittely : Ohje viranomaisilleTämä ohje on suunnattu erityisesti kuntien terveyden- ja ympäristönsuojeluviranomaisille. Ohjeen tarkoitus on selkiyttää viranomaisten yhteistyön tarvetta, työnjakoa ja menettelyitä savuhaittatilanteissa. Ohjeessa tuodaan esiin pienpoltosta aiheutuvien savuhaittojen merkitystä ja selvennetään savuhaitan käsitettä. Lisäksi ohjeessa esitellään yleisimmät polttolaitetyypit ja niiden käytön erityispiirteet. Savuhaittojen mittaamiseen ei ole luotettavia mittausmenetelmiä, ja haittakokemukset ovat yksiöllisiä. Tämän vuoksi haitan asteen määrittely on vaikeaa. Ohjeessa tuodaan esiin näkökohtia, joiden avulla savuhaittaa voidaan kuitenkin arvioida sen toistuvuuden, keston ja voimakkuuden perusteella. Arviointi luo pohjan viranomaisten toimien oikeasuhtaisuudelle. Savuhaittatapaukset tulevat usein vireille haittaa kärsivien aloitteesta. Viranomaisen tulee tutustua tilanteeseen ja olla yhteydessä myös savua mahdollisesti aiheuttavaan tahoon, ohjeistaa ja pyrkiä löytämään tilanteessa yhteisesti hyväksyttävä ratkaisu. Jos tässä ei onnistuta, viranomaisen on tehtävä asiasta valituskelpoinen päätös. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti edenneitä savuhaittatapauksia on niukasti. Tässä ohjeessa onkin tarkasteltu hallinto-oikeuksien savuhaittapäätöksiä ja pyritty löytämään niistä suuntaviivoja savuhaittatapausten käsittelylle viranomaisessa. Ohjeessa tuodaan esiin myös sovittelumahdollisuuksien hyödyntäminen savuhaittatapausten käsittelyssä

Behandling av rökolägenheter vid småskalig vedeldning : Anvisning till myndigheter

Behandling av rökolägenheter vid småskalig vedeldning : Anvisning till myndigheterDenna anvisning riktar sig speciellt till hälso- och miljöskyddsmyndigheterna i kommunerna. Syftet med anvisningen är att klarlägga behovet av samarbete mellan myndigheter, arbetsfördelningen och förfaranden i situationer med rökolägenheter. I anvisningen presenteras betydelsen av rökolägenheter orsakade av småskalig eldning och klarläggs begreppet rökolägenhet. I anvisningen presenteras dessutom de vanligaste apparattyperna och särdrag vid användning av dem. Det finns inga tillförlitliga mätmetoder för att mäta rökolägenheter, och upplevelsen av olägenheter är individuell. Därför är det svårt att fastställa graden av olägenhet. I anvisningen presenteras olika aspekter med hjälp av vilka rökolägenheten emellertid kan bedömas utgående från upprepad förekomst, varaktighet och hur kraftig den är. Bedömningen skapar en grund för proportionella myndighetsåtgärder. Fall som gäller rökolägenheter inleds ofta på initiativ av dem som orsakats olägenhet. Myndigheten ska sätta sig in i situationen och även kontakta den part som eventuellt orsakar rök, ge anvisningar och försöka hitta en gemensamt godtagbar lösning i situationen. Om man inte lyckas, ska myndigheten fatta ett överklagbart beslut i ärendet. Det finns få fall som gäller rökolägenhet som gått ända till högsta förvaltningsdomstolen. I denna anvisning har man också granskat förvaltningsdomstolarnas beslut om rökolägenheter och i dem försökt hitta riktlinjer för att behandla fall som gäller rökolägenheter hos myndigheten. I anvisningen presenteras också möjligheten att utnyttja medling vid behandling av fall av rökolägenhet

Preventing White Adipocyte Browning during Differentiation In Vitro : The Effect of Differentiation Protocols on Metabolic and Mitochondrial Phenotypes

Mitochondrial dysfunction in white adipose tissue is strongly associated with obesity and its metabolic complications, which are important health challenges worldwide. Human adipose-derived stromal/stem cells (hASCs) are a promising tool to investigate the underlying mechanisms of such mitochondrial dysfunction and to subsequently provide knowledge for the development of treatments for obesity-related pathologies. A substantial obstacle in using hASCs is that the key compounds for adipogenic differentiation in vitro increase mitochondrial uncoupling, biogenesis, and activity, which are the signature features of brown adipocytes, thus altering the white adipocyte phenotype towards brown-like cells. Additionally, commonly used protocols for hASC adipogenic differentiation exhibit high variation in their composition of media, and a systematic comparison of their effect on mitochondria is missing. Here, we compared the five widely used adipogenic differentiation protocols for their effect on metabolic and mitochondrial phenotypes to identify a protocol that enables in vitro differentiation of white adipocytes and can more faithfully recapitulate the white adipocyte phenotype observed in human adipose tissue. We developed a workflow that included functional assays and morphological analysis of mitochondria and lipid droplets. We observed that triiodothyronine- or indomethacin-containing media and commercially available adipogenic media induced browning during in vitro differentiation of white adipocytes. However, the differentiation protocol containing 1 mu M of the peroxisome proliferator-activated receptor gamma (PPAR gamma) agonist rosiglitazone prevented the browning effect and would be proposed for adipogenic differentiation protocol for hASCs to induce a white adipocyte phenotype. Preserving the white adipocyte phenotype in vitro is a crucial step for the study of obesity and associated metabolic diseases, adipose tissue pathologies, such as lipodystrophies, possible therapeutic compounds, and basic adipose tissue physiology.Peer reviewe

Preventing White Adipocyte Browning during Differentiation In Vitro : The Effect of Differentiation Protocols on Metabolic and Mitochondrial Phenotypes

Mitochondrial dysfunction in white adipose tissue is strongly associated with obesity and its metabolic complications, which are important health challenges worldwide. Human adipose-derived stromal/stem cells (hASCs) are a promising tool to investigate the underlying mechanisms of such mitochondrial dysfunction and to subsequently provide knowledge for the development of treatments for obesity-related pathologies. A substantial obstacle in using hASCs is that the key compounds for adipogenic differentiation in vitro increase mitochondrial uncoupling, biogenesis, and activity, which are the signature features of brown adipocytes, thus altering the white adipocyte phenotype towards brown-like cells. Additionally, commonly used protocols for hASC adipogenic differentiation exhibit high variation in their composition of media, and a systematic comparison of their effect on mitochondria is missing. Here, we compared the five widely used adipogenic differentiation protocols for their effect on metabolic and mitochondrial phenotypes to identify a protocol that enables in vitro differentiation of white adipocytes and can more faithfully recapitulate the white adipocyte phenotype observed in human adipose tissue. We developed a workflow that included functional assays and morphological analysis of mitochondria and lipid droplets. We observed that triiodothyronine- or indomethacin-containing media and commercially available adipogenic media induced browning during in vitro differentiation of white adipocytes. However, the differentiation protocol containing 1 mu M of the peroxisome proliferator-activated receptor gamma (PPAR gamma) agonist rosiglitazone prevented the browning effect and would be proposed for adipogenic differentiation protocol for hASCs to induce a white adipocyte phenotype. Preserving the white adipocyte phenotype in vitro is a crucial step for the study of obesity and associated metabolic diseases, adipose tissue pathologies, such as lipodystrophies, possible therapeutic compounds, and basic adipose tissue physiology.Peer reviewe