Understanding the Stakeholders as a Success Factor for Effective Occupational Health Care

Effective occupational health care at the workplace requires collaboration, partnerships and alliances with internal, interface and external stakeholders. Essential steps for solid work with various stakeholders are identification of key stakeholders, systematic analysis of their views and positions, and development of stakeholder participation and involvement. Stakeholder analysis aims to evaluate and understand stakeholders from the perspective of an organization. Stakeholder analysis starts with identifying and classifying the key stakeholders. After their identification, questions are asked about their position, interest, influence, inter-relations, networks and other characteristics of stakeholders, with reference to their past and present positions, and future potential. The results are presented as stakeholder maps as well as by the power-interest matrix of the stakeholders. Stakeholder analysis serves an organization and its various actors as a guideline in identifying, planning and implementing strategies for managing stakeholder relationships and utilizing the full potential of various stakeholders in developing occupational health care

Biodiversiteetin seuranta ja indikaattorit – Katsaus kansainvälisiin hankkeisiin ja ehdotuksia Suomen biodiversiteettiseurannan kehittämiseksi

Vuosina 2004-2005 toteutetun Suomen biodiversiteettiohjelman arvioinnin yhteydessä maamme biodiversiteetin kehitystä tarkasteltiin 75 hanketta varten kehitetyn indikaattorin avulla. Arvioinnin tukena käytetyt indikaattorit oli jäsennetty niin sanotun DPSIR-viitekehyksen mukaan ja ne käsittelivät biodiversiteetin tilaa ja muutosta sekä muutoksen taustalla olevista tekijöitä. Indikaattorien laatimisen yhteydessä todettiin useita tiedollisia puutteita ja havaittiin muita kehittämistarpeita. Erityisesti maassa käynnissä olevien biodiversiteettiseurantojen tuloksia ei voitu hyödyntää täysimittaisesti. Tässä raportissa tarkastellaan eräissä Euroopan maissa käynnissä olevia biodiversiteettiseurantoja ja niiden tulosten raportointikäytäntöjä sekä kansainvälisiä biodiversiteettiin liittyviä indikaattorihankkeita edellä mainituista lähtökohdista. Tarkastelun tavoitteena on ollut löytää sellaisia käytäntöjä, joita voitaisiin hyödyntää myös Suomessa sekä varautua kansainvälisten velvoitteiden synnyttämiin tietotarpeisiin. Raportissa käsitellään lisäksi keskeisiä Suomessa käynnissä olevia biodiversiteetin yleisseurantoja ja aikaisemmin kehitettyjä biodiversiteetin tilaa kuvaavia indikaattoreita. Työssä ehdotetaan eräiden biodiversiteettiseurantojen kehittämistä sekä tarkastellaan, mitä biodiversiteetin tilasta kertovia uusia indikaattoreita voitaisiin käynnissä olevien seurantojen tuottamien tietojen perusteella kehittää. Raportin lopussa on alustava ehdotus kansalliseksi biodiversiteetti-indikaattorien kokoelmaksi. Tämä kokoelma tulisi päivittää säännöllisesti ja julkaista muun muassa Internetissä

Biodiversity monitoring in Finland : developing an indicator based biodiversity information system

The goal of this study has been to compile and to further develop a collection of biodiversity indicators for Finland. Biodiversity indicators aim at bringing forth information related to biodiversity change and the factors causing it in a condensed and easy to understand manner. The factual information which indicators provide is supposed to appeal to the reader's intellect and thus to have an influence on her opinions and behavior. Biodiversity indicators also aim at influencing biodiversity related politics. Being successful at this, biodiversity indicators can make a strong contribution towards reaching the most important goal of nature conservation - the perpetuation of natural variety. The study is divided into two parts. The first part presents a preliminary collection of 75 biodiversity indicators. These indicators are based on the biodiversity monitoring and research data as well as other statistical data which were readily available at the time of their composition. In addition to the statistics and literature reviewed the study is based on interviews of numerous experts. The collection of 75 biodiversity indicators enables a reasonably comprehensive assessment of the major factors effecting biodiversity as well as of the state and development of some components of biodiversity (e.g. endangered species). It, however, contains too few indicators on the state and development of common species and on many important characteristics of ecosystems. The data for such indicators were not available. The second part of the study consists of a review of some European national biodiversity monitoring schemes, international biodiversity indicator development projects as well as Finnish national biodiversity monitoring field programs. Based on the review, recommendations for the further development of the indicator based biodiversity information system are made. The second part of the study concludes with a proposal for an expanded biodiversity indicator collection which contains 31 new indicators. The expanded biodiversity indicator collection could provide a sound factual foundation on which comprehensive assessments of state and development of biodiversity could be based. Such assessments are needed when the effects of biodiversity related politics are evaluated and decisions concerning where to focus conservation efforts are made. At the end of this study possible applications of the expanded biodiversity indicator collection are examined in the light of four different conservation objectivesTutkimuksen päätavoitteena on ollut laatia luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin seurantaan soveltuva kansallinen indikaattorikokoelma. Biodiversiteetti-indikaattorien avulla pyritään tuomaan esille biodiversiteetin kehitykseen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin liittyvää tietoa tiivistetyssä ja ymmärrettävässä muodossa. Indikaattorien tavoitteena on tiedollisen ohjauksen keinoin vaikuttaa biodiversiteettiä koskevaan politiikkaan sekä yhteiskunnan ja sen kansalaisten toimintaan laajemmin. Tässä onnistuessaan biodiversiteetti-indikaattorit voivat edistää luonnonsuojelun keskeisimmän päämäärän - elinympäristöjen ja lajien monimuotoisuuden säilyttämisen - saavuttamista merkittävästi. Tutkimus jakaantuu kahteen osaan. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa on laadittu biodiversiteetin muutoksesta ja muutoksen taustalla olevista tekijöistä kertova 75 indikaattorin kokoelma. Biodiversiteetti-indikaattorit perustuvat niiden tekohetkellä valmiina ja kohtuullisen helposti saatavilla olleisiin tilasto- ja tutkimustietoihin. Kirjallisen aineiston analyysin lisäksi niiden laatimisen yhteydessä on haastateltu huomattavaa määrää asiantuntijoita. Laaditun biodiversiteetti-indikaattorikokoelman avulla voidaan arvioida biodiversiteettiin vaikuttavien tekijöiden ja eräiden biodiversiteetin osa-alueiden (esim. uhanalaiset lajit) kehitystä varsin laajasti, mutta erityisesti yleisempien lajien kantojen ja useiden elinympäristöjen rakennepiirteiden kehityksestä ei ole vielä saatavilla tarvittavaa tietoa. Tutkimuksen toisessa osassa on tarkasteltu eräissä muissa Euroopan maissa käynnissä olevia biodiversiteettiseurantoja ja niiden tulosten raportointikäytäntöjä, kansainvälisiä biodiversiteettiin liittyviä indikaattorihankkeita sekä Suomen biodiversiteetin yleisseurantoja. Tavoitteena on ollut esittää tarkastelun perusteella kehittämisehdotuksia Suomen biodiversiteettiseurannan tarpeisiin. Toinen tutkimuksen päätuloksista on ehdotus laajennetusta biodiversiteetti-indikaattorikokoelmasta, joka sisältää 31 uutta indikaattoria. Varsinkin ehdotettu laajennettu biodiversiteetti-indikaattorien kokoelma tarjoaisi mahdollisuuden kattavien Suomen luonnon monimuotoisuuden tilaa ja muutosta koskevien kokonaisarvioiden tekemiseen. Tällaisia arvioita tarvitaan etenkin luonnonsuojelun painopistealueita määritettäessä sekä biodiversiteettiä koskevan politiikan vaikuttavuutta arvioitaessa. Tutkimuksen lopussa biodiversiteetti-indikaattorikokoelman sovellettavuutta tarkastellaan neljän eri tavalla muotoillun biodiversiteetin suojelutavoitteen valossa

Humalassa se onnistuu vieraan kanssa... : päihteiden käyttö suomalaisten miestenlehtien fiktioissa

Summary : Intoxication makes for better success with a new partner... : the use of intoxicants in fiction in Finnish magazines for men

Eurooppalainen verkottuminen etäopetuksessa

Euroopassa on perinteisesti ollut koulutuksen ja tutkimuksen alueella monia korkeatasoisia osaamisen keskuksia. Näiden yksiköiden ongelmana on kuitenkin usein ollut – kansainvälisesti tarkasteltuna – pienehkö koko ja etenkin yhteistyön puute muiden eurooppalaisten osaamiskeskusten kanssa. Toinen vallitseva piirre monissa Euroopan maissa on ollut yliopistojen ja tutkimuslaitosten satunnainen yhteistyö yritysten kanssa. Monet Euroopan unionin piirissä 1980-luvulla käynnistetyt ohjelmat ovat pyrkineet lisäämään sekä eri maissa toimivien osaamiskeskusten keskinäistä yhteistyötä että yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteistyötä yritysten ja julkisen hallinnon kanssa. Eräiden raporttien ja EU:n työohjelmien taustamuistiot korostavat määrätietoista panostamista avoimen opetuksen ja etäopetuksen kehittämiseen sekä uuden teknologian hyödyntämiseen koulutusmateriaalien tuottamisessa ja levittämisessä. Euroopan tasolla esteitä ovat mm. standardien puute, monimuoto-opetuksessa tuotteiden korkea yksikköhinta sekä eri etäopetuksen tuotteiden korkea käyttökynnys

Smartpaddle® as a new tool for monitoring swimmers’ kinematic and kinetic variables in real time

Smart technology, such as wearables, applied to sports analysis is essential for performance enhancement. New technological equipment can promote the interaction between researchers, coaches, and athletes, facilitating information exchange in real time. Objective: The aim of this study was to present new wearable equipment (SmartPaddle®) to measure kinematic and kinetic variables in swimming and understand the agreement of the propulsive force variable with a pressure sensor system. Methods: Four male university swimmers (18.75±0.50 years old, 71.55±6.80 kg of body mass, and 175.00±5.94 cm of height) were analyzed. The SmartPaddle® and a pressure sensor system were used to collect the kinetic data (propulsive force). The comparison between the propulsive force methods was based on t-test paired samples, simple linear regression, and Bland-Altman plots. Results: SmartPaddle® is a system that consists of (i) a wearable device, (ii) the Trainesense Session Manager mobile application for recording, and; (iii) the Analysis Center for analysis and data storage. It records a set of kinematic and kinetic parameters useful for coaches daily. The comparison between the different methods revealed non-significant differences and a very-high relationship. Conclusion: SmartPaddle® is a feasible wearable device that swimmersswimmers can use can use to provide immediate data about their kinematic and kinetic profile. Coaches can easily monitor these parameters and give immediate suggestions to their swimmers on a daily basis.This work is supported by national funds (FCT - Portuguese Foundation for Science and Technology) under the project UIDB/DTP/04045/2020info:eu-repo/semantics/publishedVersio

Cellular delivery of enzyme-loaded DNA origami

In this communication, we show that active enzymes can be delivered into HEK293 cells in vitro when they are attached to tubular DNA origami nanostructures. We use bioluminescent enzymes as a cargo and monitor their activity from a cell lysate. The results show that the enzymes stay intact and retain their activity in the transfection process. The method is highly modular, which makes it a compelling candidate for a great variety of delivery applications.Peer reviewe

Biotalousskenaarioiden mukaisten hakkuiden vaikutukset metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin

Tässä raportissa tarkastellaan mallilaskelmiin perustuen Suomen metsien keskeisten rakennepiirteiden kehitystä vuoteen 2055 mennessä kolmen vaihtoehtoisen hakkuuskenaarion toteutuessa. Perusskenaariossa kotimaisen runkopuun hakkuukertymä nousee nykytasosta noin 65 miljoonasta kuutiometristä 73 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Politiikkaskenaariossa runkopuun hakkuukertymä nousee lähes 80 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2035 mennessä. Kolmantena vaihtoehtona tarkastellaan puuntuotannollisesti suurinta kestävää hakkuukertymää, jossa runkopuun kertymä olisi 88 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Eri hakkuuskenaarioiden monimuotoisuusvaikutuksia tarkastellaan metsien keskeisten rakennepiirteiden muutosten osalta. Näistä puuston rakenteen, metsien ikärakenteen ja kuolleen puun määrän kehitykselle laskettiin eri hakkuuskenaarioiden mukaiset malliperustaiset arviot. Mallinnuksessa käytettiin Metsäntutkimuslaitoksessa (nykyisin Luonnonvarakeskus) kehitettyä MELA ohjelmistoa. Politiikka- ja suurin kestävä -skenaarioissa vanhojen järeiden puiden tilavuus laski ensin uudistamisen johdosta, mutta kääntyi myöhemmin nousuun. Perusskenaariossa vanhojen, järeiden puiden tilavuus kasvoi koko tarkastelujakson ajan. Erot skenaarioiden välillä olivat suurimmat Etelä Suomen havupuiden osalta. Huomattava osa vanhojen puiden tilavuuden kasvusta selittyy säästöpuilla. Vanhojen järeiden puiden lisääntyminen olisi toteutuessaan monimuotoisuuden kannalta myönteinen kehityssuunta. Hakkuiden lisääminen puuntuotannollisesti suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden tasolle johtaisi etenkin Etelä Suomen metsien nuorentumiseen, millä olisi negatiivisia monimuotoisuusvaikutuksia. Perus- ja politiikkaskenaarioiden mukaisilla hakkuiden tasoilla metsien ikärakenne ei Etelä-Suomessa merkittävästi muuttuisi, mutta Pohjois Suomessa vanhojen, yli 120-vuotiaiden metsien osuus kasvaisi. Näillä hakkuutasoilla vanhojen metsien ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen määrää ja laatua voitaisiin kohentaa nykyisestä ohjauskeinojen ja metsätalouden toimintatapojen muutoksen avulla. Kaikilla tarkastelun hakkuutasoilla metsien kuolleen puuston lisääminen nykytasosta olisi mahdollista, mikäli kuollutta puuta pystyttäisiin säästämään hakkuissa. Arvokkaiden luontokohteiden jättäminen kokonaan metsätaloustoimien ulkopuolelle olisi lisäksi tehokas tapa lisätä niissä olevan kuolleen ja järeän vanhan puuston määrää. Laskelmissa ei pystytty tarkastelemaan kaikkia toimintamalleja. Esimerkiksi metsien käsittely eri ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen mallin mukaisesti tai puuntuotannon tehostaminen metsien lannoituksella eivät olleet tarkasteluissa mukana. Keskeisiksi ohjauskeinoiksi ja metsätalouden toimintatapojen kehittämiskohteiksi tunnistettiin kuolleen puuston säästäminen hakkuissa nykyistä paremmin, vanhojen metsien ja arvokkaiden luontokohteiden suojelun edistäminen esimerkiksi METSO-ohjelman tarkoituksenmukaisella resursoinnilla, puun korjuun välttäminen arvokkailta luontokohteilta, järeiden elävien säästöpuiden lisääminen uudistushakkuissa ja luonnonhoidollinen kulotus, Raportin keskeinen päätelmä on, että kaikkia näitä monimuotoisuuden edistämiskeinoja tulisi tehostaa biotalouden ekologisen kestävyyden varmistamiseksi.201

The European research on severe accidents in generation-II and III nuclear power plants.

Forty-three organisations from 22 countries network their capacities of research in SARNET (Severe Accident Research NETwork of excellence) to resolve the most important remaining uncertainties and safety issues on severe accidents in existing and future water-cooled nuclear power plants (NPP). After a first project in the 6th Framework Programme (FP6) of the European Commission, the SARNET2 project, coordinated by IRSN, started in April 2009 for 4 years in the FP7 frame. After 2,5 years, some main outcomes of joint research (modelling and experiments) by the network members on the highest priority issues are presented: in-vessel degraded core coolability, molten-corium-concrete-interaction, containment phenomena (water spray, hydrogen combustion…), source term issues (mainly iodine behaviour). The ASTEC integral computer code, jointly developed by IRSN and GRS to predict the NPP SA behaviour, capitalizes in terms of models the knowledge produced in the network: a few validation results are presented. For dissemination of knowledge, an educational 1-week course was organized for young researchers or students in January 2011, and a two-day course is planned mid-2012 for senior staff. Mobility of young researchers or students between the European partners is being promoted. The ERMSAR conference is becoming the major worldwide conference on SA research