Punaista lihaa ja marjoja sisältävän ruokavalion vaikutus ulosteen N-nitrosoyhdisteisiin ja polyfenoleihin terveillä aikuisilla

Tausta ja tavoitteet: Punaisen lihan syömisen on todettu lisäävän paksusuolen syöpäriskiä väestötutkimuksissa. Sen suolistolle haitalliset vaikutukset voivat selittyä suolistossa muodostuvilla N-nitrosoyhdisteillä (NOC). NOC:itä muodostuu ruoansulatuskanavassa suhteessa punaisen lihan syöntimäärään, ja yhdisteitä voidaan mitata ulosteesta ATNC:nä (Apparent Total N-Nitroso Compounds). Ulosteen NOC-pitoisuuden on havaittu olevan yhteydessä paksusuolikasvaimiin eläinmalleissa. Ruokavaliolla voi mahdollisesti vaikuttaa NOC:iden sisäsyntyiseen muodostumiseen. Marjat sisältävät runsaasti kuitua ja ovat hyvä polyfenolien lähde. Nämä yhdessä saattavat vähentää NOC:iden muodostusta suolistossa. Marjojen tai niiden sisältämien polyfenolien vaikutusta NOC:iden muodostukseen ei ole tutkittu aiemmin. Tässä tutkimuksessa tutkitaan, vaikuttaako marjojen syönti ulosteen NOC-pitoisuuteen henkilöillä, joiden ruokavalio sisältää päivittäin punaista lihaa, ja onko NOC:illä yhteyttä ravintoaineiden saantiin. Sen lisäksi mitataan ulosteen polyfenolimetaboliitteja. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus oli osa Helsingin yliopistossa, Ravitsemustieteen osastolla, toteutettua KarniMari-tutkimusta. Se oli rinnakkaisasetelmalla toteutettu satunnaistettu interventiotutkimus. Tässä tutkimuksessa käsiteltiin tutkimuksen toista tutkimushaaraa (n = 43), johon kuului kaksi eri ruokavalioryhmää (n = 21 ja n = 22 tutkimusryhmissä). Tutkittavien ikä oli 20–67 vuotta. Tutkittavat nauttivat neljän viikon ajan 150 g sianlihatuotteita päivittäin, minkä lisäksi toinen ryhmä nautti myös noin 200 g marjoja päivittäin. Tutkimusmittaukset tehtiin tutkimuksen alussa sekä lopussa. Tutkittavilta kerättiin ulostenäytteet ja he pitivät ruokapäiväkirjaa. NOC mitattiin ulosteesta mittaamalla typpiyhdisteistä vapautuva typpioksidi NO-analysaattorilla. Polyfenolimetaboliitit mitattiin ulosteesta UHPLC-DAD-FLD-menetelmällä. Tilastoanalyyseissä ryhmien välisiä eroja testattiin t-testillä ja ei-parametrisilla testeillä sekä tarkasteltiin muuttujien välisiä korrelaatioita Spearmanin järjestyskorrelaatiolla. Ohjelmana käytettiin IBM SPSS Statistics 22 -tilasto-ohjelmaa. Tulokset: Tutkimusryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja NOC-pitoisuuksissa tutkimuksen lopussa, vaikka pitoisuudet olivat marjoja syöneillä pienempiä. Marjoja syöneet saivat merkitsevästi enemmän kuitua (p = 0,024) ja C-vitamiinia (p < 0,001) ruoasta. Ulostevedestä mitattiin polyfenoliyhdisteitä, mutta urolitiiniä tai antosyaaneja ei havaittu. Marjoja syöneillä protokatekiini- (p = 0,027) ja p-kumariinihappojen (p = 0,003) pitoisuudet olivat merkitsevästi kontrolliryhmäläisiä suuremmat. Johtopäätökset: Tällä tutkimusasetelmalla marjojen syönnillä ei pystytty vaikuttamaan ulosteen Nnitrosoyhdisteiden pitoisuuteen, mutta polyfenolimetaboliittien (protokatekiini- ja pkumariinihappojen) pitoisuudet suurenivat punaista lihaa sisältävällä ruokavaliolla. Marjojen syönti voi lisätä kuidun saantia ravitsemussuositusten suosittelemalle tasolle. NOC:iden yhteyttä paksusuolen syöpäriskiin tulee tutkia edelleen

Alternate load path method for managing the progressive collapse of precast concrete framed structures

Eurokoodin käyttöönotto on lisännyt vaatimuksia jatkuvan sortuman estämisen suhteen. Eurokoodissa sideraudoitukseen perustuva menetelmä on ensisijainen keino jatkuvan sortuman estämiseen alemmissa seuraamusluokissa. Eurokoodin kansallisen liitteen mukaisissa korkeammissa seuraamusluokissa 2b ja 3a jatkuvan sortuman estämiseen esitetään vaihtoehtona menetelmä, jossa rakennuksesta ajatellaan poistettavaksi mikä tahansa kantavan rungon osa, jolloin rakennus ei saa menettää stabiliteettiaan eikä paikallinen vaurioituminen saa ylittää hyväksyttävää rajaa. Korkeimmassa seuraamusluokassa 3b tämä menetelmä on ainoa vaihtoehto. Jotta sortuminen voidaan tässä tapauksessa estää, tulee rakenteen kyetä muodostamaan vaihtoehtoinen kuormansiirtoreitti. Vaihtoehtoisen kuormansiirtoreitin käyttöön perustuviin tarkasteluihin ei kuitenkaan eurokoodissa anneta ohjeistusta eikä analyysin käytettäville menetelmille aseteta vaatimuksia. Työssä käsitellään jatkuvan sortuman analysointiin kehitettyjä ohjeita, analyysimenetelmiä ja arvioidaan erilaisten rakenneratkaisujen toimintaa mitoitustilanteessa, jossa rakennuksesta ajatellaan poistettavan pilari. Työssä analysoitiin tyypillisen 9-kerroksisen elementtirakenteisen toimistorakennuksen rungon toimintaa tilanteessa, jossa alimman kerroksen pilari poistetaan äkillisesti. Analyysi suoritettiin kahdelle eri runkovaihtoehdolle, joista toisessa esijännitetyt betonipalkit ovat yksiaukkoisia ja toisessa jatkuvia. Verrattaessa palkkeihin syntyviä normaalivoimia eurokoodin mukaisiin vaatimuksiin sideraudoitukselle, olivat normaalivoimien arvot yksiaukkoisilla palkeilla moninkertaiset verrattuna sideraudoitukselle esitettyihin vaatimuksiin. Jatkuvilla palkeilla rakenne kykeni kantamaan kuormat taivutettuna rakenteena, kun rakenteeseen annettiin syntyä plastisia niveliä. Lisäksi arvioitiin välipohjalaataston vaikutusta rakenteen toimintaan. Analyysin perusteella raudoitettu pintalaatta joka toimii onnettomuustilanteessa vedettynä rakenteena, kantoi osan kuormasta ja näin pienensi palkkien rasituksia sekä rakenteen taipumaa. Analyysin perusteella yksiaukkoisista palkeista koostuvan rakenteen vaurionsietokyky on kyseenalainen ja vaurionsietokykyä pystytään tehokkaimmin parantamaan lisäämällä rakenteellista jatkuvuutta.Implementation of Eurocodes in Finland has increased demands for the prevention of progressive collapse. According to Eurocode 1, the primary method for the prevention of progressive collapse in the lower consequence classes is the tie force method. Although, in the higher consequence classes the recommended method is the alternate load path method. This requires that upon a notional removal of any column or beam, the building should remain stable and local damage should not exceed a certain limit. Despite the recommendation to use the alternate load path method, no guidance or requirements are being given for carrying out the analysis. This thesis studies guidance and methods for analysing the progressive collapse of precast concrete framed structures using the alternate path method. A case study using the alternate path method was conducted for a 9-storey office building. Effects of a sudden removal of the ground storey column were studied for two different frame systems. The first system was based on multi-storey columns and singlespan precast beams and the second consisted of single-storey columns and continuous precast beams. When comparing the axial forces on the joint between single-span beams with the tie force requirements of Eurocodes national annex, it was found that the forces were multiple times greater than the tie force requirement. The structure with continuous beams was able to carry the load when plastic hinges were allowed to form in the beams. The effects of the floor system to the collapse resistance were also studied. Reinforced concrete topping capable of membrane behaviour improved the resistance of the structure reducing the required tie forces and deflection of the damaged structure. Analysis showed that the collapse resistance of single-span beam systems fulfilling only the minimum tie force requirements is questionable. Increasing structural continuity by using continuous beams and reinforced topping on the precast floors seemed to be the most efficient way to improve collapse resistance

Lukioiden korkeakoulu- ja työelämäyhteistyö

Uusi lukiolaki edellyttää lukioilta entistä tiiviimpää yhteistyötä korkeakoulujen sekä työelämän kanssa. Lisäksi yhteistyön tulisi tukea lukioiden kansainvälistymistä. Raportissa tarkastellaan yhteistyön ja kansainvälistymisen nykytilaa ja haasteita sekä yhteistyön lisäämiselle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Selvitys perustuu lukioiden rehtoreille tehtyyn kyselyyn sekä neljässä lukiossa tehtyihin tapaustutkimuksiin, joissa on haastateltu opettajia ja opinto-ohjaajia sekä abiturientteja. Rehtorikyselyn perusteella lukioiden korkeakoulu- ja työelämäyhteistyö sekä kansainvälinen toiminta ja yhteistyö on varsin laajaa ja monimuotoista. Osassa, erityisesti pienissä lukioissa toiminta ei kuitenkaan ole vielä vakiintunutta. Vaikka yhteistyö on suhteellisen laajaa ja monimuotoista, se on toisaalta jossain määrin epäsystemaattista ja koordinoimatonta, ja se perustuu pitkälti yksittäisten toimijoiden ja oppilaitosten välisiin kontakteihin. Lukiolaisten osallistuminen yhteistyöhön näyttäisi olevan sekä rehtorikyselyn että tapaustutkimusten perusteella keskimäärin melko vähäistä, mutta osallistuminen vaihtelee huomattavasti sekä yhteistyömuodon että lukion koon ja sijainnin mukaan. Yhteistyöllä uskotaan voitavan vaikuttaa kohtalaisen hyvin opiskelijoiden koulutus- ja uravalintoihin. Rehtorit uskoivat yhteistyön vaikuttavuuteen vahvemmin kuin opettajat ja opinto-ohjaajat tai abiturientit. Yhteistyön toteuttamisen keskeisiä haasteita ovat lukiolaiselle aiheutuva lisäkuormitus ja heidän motivointinsa osallistumaan sekä yhteistyön maantieteellinen toteuttaminen ja resursointi

Neliportaisen tutkijanuramallin arviointihanke: Loppuraportti

Raportti perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan arviointihankkeeseen neliportaisesta tutkijanuramallista. Sisällöstä, johtopäätöksistä ja kehittämissuosituksista vastaavat selvityksen tekijät. Tavoitteena oli tarkastella neliportaisen tutkijanuramallin käyttöönottoa ja toteutumista sekä sen soveltuvuutta tutkijanurien selkeyttämiseen suomalaisissa yliopistoissa. Neliportainen uramalli on keino jäsentää tutkijoiden ja opettajien uria sekä tilastoida yliopiston henkilöstöä yliopisto- ja järjestelmätasolla. Neliportainen tutkijanuramalli sisältyy laajemmin yliopistojen henkilöstöpoliittisiin strategioihin ja käytänteisiin, joita myös tarkastellaan raportissa: rekrytointeihin, uralla etenemiseen, palkkaukseen ja tenure track -uramalliin. Arviointihankkeen tuloksena havaittiin, että neliportaisen tutkijanuramallin jalkauttaminen on monissa yliopistoissa jäänyt vajavaiseksi, sillä se tunnetaan henkilöstön keskuudessa melko heikosti. Malli on kuitenkin useissa yliopistoissa toiminut hyvin tilastoinnin välineenä. Se on selkeyttänyt akateemista urarakennetta sekä eri uraportailla käytettäviä nimikkeitä. Neliportaisen uramallin toteuttamisessa on edelleenkin epäselvyyttä ja hajontaa sekä yliopistojen kesken että niiden sisällä. Uralla eteneminen portaita ylöspäin etenkin ensimmäisellä ja toisella uraportaalla on hyvin kilpailtua ja siten epävarmaa. Monissa yliopistoissa käytetään professorin vakinaistamispolkua, eli ns. tenure track -menettelyä uraportaiden loppupään rekrytoinneissa. Muutamissa yliopistoissa kaikki professorin tehtävät avataan tenure track -tehtävinä, joista on mahdollisuus edetä professuuriin. Ongelmana pidetään sitä, että neliportainen tukijanuramalli ja erityisesti tenure track -menettely sisältävät vain osan yliopiston koko akateemisesta henkilöstöstä. Erityisesti ensimmäisellä ja toisella uraportaalla on tutkijoita, joiden uralla eteneminen on hyvin epävarmaa rahoituksen ja työsuhteiden pirstaleisuuden vuoksi. Uran alkupään ongelmat saattavat kuitenkin vähentää akateemisen uran houkuttelevuutta. Palkkauksessa on sekä yliopistojen välisiä että sukupuolten välisiä eroja, sillä naisilla on lähes kaikilla neliportaisen uran tasoilla matalampi palkka kuin miehillä. Arviointiryhmän suositukset uramallin kehittämiseksi: neliportaista tutkijanuramallia tulisi kehittää laaja-alaisemmaksi, jotta se kattaisi kaikki yliopistojen akateemisen henkilöstön jäsenet ja tukisi kaikkien yliopiston perustehtävien toteuttamista. Uramallin tulisi olla selkeä, läpinäkyvä ja sen tulisi olla yhteydessä palkkausjärjestelmän kannustavuuteen sekä rekrytointeihin. Sen tulisi olla sekä yhtenäinen että yliopistojen strategisen erilaisuuden tunnistava malli. Myös tenure track ja siihen liittyvät arvioinnit tulisi kansallisesti yhtenäistää ja se tulisi erottaa selkeämmin neliportaisesta tutkijanuramallista. Yliopistojen henkilöstöpolitiikan toteuttamista tulisi seurata tarkemmin

Pre-service and in-service teachers' experiences of inquiry-based primary science teaching : A collaborative team teaching model

This research clarifies how a collaborative team teaching model (CTTM) can support both pre-service and in-service teachers’ professional development in using inquiry-based science teaching in primary schools. The data were collected via a questionnaire-based survey approach after inquiry projects implementation at public schools in four Finnish cities. In total, 98 pre-service teachers and 51 inservice class teachers were involved in the research. According to their experiences collaborative team teaching was seen as an adequate teaching approach in primary school science lessons. Both in-service and pre-service teachers experienced inquirybased science teaching enthusiastically and received new ideas, knowledge and skills to carry out inquiries during the school projects. Also, they became more confident to use inquiry-based approach in their teaching. The findings indicate that the CTTM combines pre-service teachers’ professional development and in-service teachers’ expertise and the model successfully support the use of inquiry-based practices in primary school science education.This research clarifies how a collaborative team teaching model (CTTM) can support both pre-service and in-service teachers’ professional development in using inquiry-based science teaching in primary schools. The data were collected via a questionnaire-based survey approach after inquiry projects implementation at public schools in four Finnish cities. In total, 98 pre-service teachers and 51 in-service class teachers were involved in the research. According to their experiences collaborative team teaching was seen as an adequate teaching approach in primary school science lessons. Both in-service and pre-service teachers experienced inquiry-based science teaching enthusiastically and received new ideas, knowledge and skills to carry out inquiries during the school projects. Also, they became more confident to use inquiry-based approach in their teaching. The findings indicate that the CTTM combines pre-service teachers’ professional development and in-service teachers’ expertise and the model successfully support the use of inquiry-based practices in primary school science education.Peer reviewe

The LBNO long-baseline oscillation sensitivities with two conventional neutrino beams at different baselines

The proposed Long Baseline Neutrino Observatory (LBNO) initially consists of $\sim 20$ kton liquid double phase TPC complemented by a magnetised iron calorimeter, to be installed at the Pyh\"asalmi mine, at a distance of 2300 km from CERN. The conventional neutrino beam is produced by 400 GeV protons accelerated at the SPS accelerator delivering 700 kW of power. The long baseline provides a unique opportunity to study neutrino flavour oscillations over their 1st and 2nd oscillation maxima exploring the $L/E$ behaviour, and distinguishing effects arising from $\delta_{CP}$ and matter. In this paper we show how this comprehensive physics case can be further enhanced and complemented if a neutrino beam produced at the Protvino IHEP accelerator complex, at a distance of 1160 km, and with modest power of 450 kW is aimed towards the same far detectors. We show that the coupling of two independent sub-MW conventional neutrino and antineutrino beams at different baselines from CERN and Protvino will allow to measure CP violation in the leptonic sector at a confidence level of at least $3\sigma$ for 50\% of the true values of $\delta_{CP}$ with a 20 kton detector. With a far detector of 70 kton, the combination allows a $3\sigma$ sensitivity for 75\% of the true values of $\delta_{CP}$ after 10 years of running. Running two independent neutrino beams, each at a power below 1 MW, is more within today's state of the art than the long-term operation of a new single high-energy multi-MW facility, which has several technical challenges and will likely require a learning curve.Comment: 21 pages, 12 figure

Enhanced Eating Competence Is Associated with Improved Diet Quality and Cardiometabolic Profile in Finnish Adults with Increased Risk of Type 2 Diabetes

Eating competence (EC) is characterized by positive attitudes towards food and eating, having regular meals, eating a variety of foods, and internally regulated eating. We investigated the associations of changes in EC with changes in lifestyle, anthropometrics and biomarkers of glucose and lipid metabolism in 2291 adults at increased risk of type 2 diabetes as part of the StopDia study conducted in primary healthcare. EC and diet quality were assessed with validated digital questionnaires. During the intervention, the participants received either (1) the digital lifestyle intervention, (2) the combined digital and face-to-face group-based lifestyle intervention, or (3) standard care. EC increased among the participants independent of the intervention type. Increase in EC was associated with an increase in diet quality, high-density lipoprotein (HDL) cholesterol, and with a decrease in body mass index and waist circumference, regardless of baseline EC. Of the subdomains of EC, the contextual skills, food acceptance and eating attitudes were associated with various of these changes. Our results thus suggest that EC could be a potential target in lifestyle interventions aiming to improve the cardiometabolic health of people at type 2 diabetes risk.publishedVersionPeer reviewe